Silmät kiinni katsotaan pystyykö tuuleen nojaamaan

Kuvittelin tämän tekstin syntyvän kuin itsestään, mutta fiilikset on jotenkin kovin sekavat ja oikeiden sanojen löytäminen vaikeaa. Vein Raw:n perjantai aamuna leikkaukseen, jo koiran jättäminen sinne häkkiin sai aikamoisen tunnekuohun aikaan.  Lopulta iltapäivästä sain puhelun, että Raw oli leikattu ja sen voisi hakea kotiin. En tajunnutkaan miten järkyttävän pahalta tuntui nähdä koiransa leikkauksen jälkeisessä kunnossa. Sieltä se tuli epävakain horjuvin ja hetkittäin päättömin askelin kauluri päässään kyynärät puudutettuna. Yritti heiluttaa häntäänsä, mutta oli aivan jossain toisessa todellisuudessa. Ja kun pysähdyttiin, niin putosi välittömästi lattialle. Onneksi sain Satun (serkkuni - selvennykseni, kun näitä Satuja on niin paljon ;)) mukaan. En tiedä miten olisin selvinnyt tästä keikasta ilman! Mutta yllättävän hyvin koira pystyy kävelemään puudutetuilla kyynärillä..

Ilta olikin sitten kovin lääkehuuruista ja sekavaa. Kamppailua käytiin ties minkämoisten pikku-ufojen kanssa ja en ikinä koskaan ole kuullut tuon koiran valittavan ja uikuttava noin paljon. Aikamoinen krapula ja lääkkeet taisi tehdä osansa. Jotain niin kamalaa.  Oli vain pakko pitää toista sylissä ja odottaa rauhoittumista, sen rimpuillessa tuskissaan. Olivatko sitten enemmän psyykkisiä kuin fyysisiä, sitä en tiedä. Lopulta kuitenkin pystyttiin nukkumaan yön yli ongelmitta. En ymmärrä miten voikin tuntea näin kovin myötätuntoakipua tai mitä lie, mutta mun omat jalat on kuin makaroonia, niin elottomat ja jopa kipeät. Ja Raw:n jokaisen liikkeen katsominen saa ajattelemaan sitä, miten paljon mikäkin liike sattuu tai miltä liikkuminen tuntuu. Tosin kipulääkkeet lienee aika tehokkaat..

Ja mitä siellä tähystyksessä sitten näkyikään. Oikealle puolelle katsottiin myös, kun toimenpiteeseen oli kerran lähdetty. Siellä ei näkynyt mitään operoimista vaativaa. Vasemmalla puolella taas oli ärsytystila, synoviitti, eli käsittääkseni puhutaan ihan niveltulehduksesta. Operaatiossa poistettiin koronoideus ulokkeen kärkiosasta pieni alue muuttunutta rustoa ja rustonalaista luuta. Muutokset tässä kyynärnivelessä oli kuitenkin olleet melko vähäiset röntgenmuutoksiin ja oireisiin nähden, tämän vuoksi leikkauksessa oli päädytty katkaisemaan hauislihaksen kyynärluuhun kiinnittyvä haara, jotta kyynärluun ja värttinäluun välinen paine saataisiin vähenemään. Olipa hurjaa kuulla, että tällainenkin toimenpide on suoritettu samalla. Eläinlääkärin kanssa käydyssä puhelussa ja koiraa hakiessa informaatioita tuli niin kovin paljon ja olin jotenkin niin järkyttynyt koiran heikosta kunnosta (-vaikka tiesinkin mitä odottaa, niin silti..) etten edes tajunnut kysyä tästä viimeisestä toimenpiteestä lisää tietoa, mutta teen sen varmasti kontrollikäynnillä.

Nyt ollaan pahimman olotilan yli toivottavasti selvitty. Tosin nyt alkanee se vaikein osuus, kun virtaa ja energiaa alkaa kasaantua turhan paljon ja yritetään hillitä ja hallita loikkimista ja pitää liikkuminen rauhallisena.. Ensin rakensin isot parrikaadit, jotta saisin pidettyä koirat erillään, mutta lopulta taitavat olla rauhallisempia, kun saavat olla kaikki yhdessä samassa tilassa. Tosin vain mun valvovan silmän alla.. Ja tänään Raw:kin on pystynyt jo olemaan välillä vapaana ilman jatkuvaa häkitystä, niin helpottavaa. Tässä vielä muutama kuva potilaasta.

Näiden pikkuruisten haavojen kautta on koko operaatio hoidettu.

Tän näköisillä kintuilla kävely sujuu jo ihan yllättävänkin hyvin
pieniä ulkoiluhetkiä kerrallaan

   Hetkittäin  Spaceman on tänään ollut jo ihan oma itsensä
jaa palailee tuolta jostain linnunradalta pikku- ufojen joukosta
takasin maanpinnalle