Talven hallitreenit seuran osalta alkoi tällä viikolla ja itselläni oli jo ensimmäinen koulutusvuoro. Hyvin haastava ryhmä on kasattu meidän koulutettavaksi. Ei sillä, että kenessäkään treenaajassa olisi mitään vikaa, päin vastoin. Ongelman muodostaakin erilaiset osaamistasot ja tarpeet treenien suhteen. Itse olen omassa päässäni kamppaillut pitkään tätä agilityn "tehdään vaan rataa" ajatusta vastaan. Hyvin pitkälti treenit ovat ryhmissä koostuneet eri ratapätkistä sieltä ja täältä poimituista. Juu, agility on ratoja ja koostuu erilaisista ohjauskuvioista, mutta mitä kukaan koskaan oppii niiden "vain" ratojen juoksemisesta. Mä haluaisin myydä ajatuksia ja osaamista, en ratoja. Haluaisin, että treenaajilla olisi ajatus peruspalikoista ja siitä minne ovat menossa ja miten. Sitten niiden peruspalikoiden päälle olisi hyvä rakentaa omaa sisustusmaailmaansa oman makunsa mukaan ja maalata talonsa omilla väreillään. Kauheen helppoa? Mutta niin vaikeeta kuitenkin, varsinkin kun samaa soppaa keittää monta kokkia? Katsotaan miten mä onnistun myymään näitä ajatuksia. Ja sitä osaamista?
Tässä on muutenkin joutunut pohtimaan omaa suhdettaan agilityyn taas uudestaan. Hetki sitten mulla oli kaksi agilitykoiraa. Toinen nouseva nuori lupaus, joka tuntui käteen niin kivalta ja kulki jotenkin kevyesti. Ja se on nyt todennäköisesti lopullisesti agilitynsä liitänyt. Hitto, miten pahalta se tuntuu vieläkin. En haluaisi myöntyä tähän millään. Tokohan oli meille päälaji ja agility sitä hauskaa siinä sivussa, en edes tajunnut, että se vois ottaa näin tiukille. Mutta näköjään vaan.. Ricon kanssa aksaaminen on taas tuntunut syksyn myötä yllättävän kivalle, vaikka jotenkin kaipaisin Ricon treeneihin sitä jotain potkivaa voimaa - siis minulle itselleni. Sitä, että mentäsiin ongelmien ääreen ja katsottaisiin niitä silmiin, rakennettaisiin treenit meille omaksi. Tätä kirjoittaessani koin ahaa elämyksen siitä, miksi treenit on maistuneetkin niin puulta - niin pitkän aikaa - nimenomaan Ricon kanssa.. Perusta on luotu, sitä pitää tietenkin aina paikkailla aika ajoin, jotta se kestää vahvana, mutta maalit ja kuviot ei osu kohdalleen - on vaan roiskitu värejä seinille. Ei olla pysähdytty katsomaan mitä värejä vahvistetaan ja mistä luovutaan, miten saadaan tasapainoinen kokonaisuus. Raw:n kanssa agility oli vaan niin paljon kivempaa - mä osaan itse rakentaa perustan, mutta en enää sisustaa.. Hitto vie! Nyt tarvitaan meidän sisustukseen se punainen lanka.
Loppukevennykseksi sitten Raw:n pään purku puuhasteluja - Tylsää katsottavaa, kun ei saa olla liikaa äksöniä ilmassa..
Peukkutemppu ja viimeistelyssä riittänee puuhaa pitkäksi aikaa, kun Spacemanin mielestä mamman peukku on ihan keskellä kämmentä ja siis miten se menikään..?
Sit piti työstää pään maahan laittamista, mutta se jalostui kivasti Kyljelleen kaatumiseksi :D
Niin ja eipä tullut ensimmäisenä mieleen, että Pallolla leikkiminen saa lentävän avaruusmiehen pysymään parhaiten aloillaan. Namit kiihdyttää huomattavasti enemmän :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti