Mikä riittää onnelliseen elämään..

"..No katu sekä nopeat saappaat, joilla pääsee pois kävelemään sieltä, jossa taakan alle sankarit kaatuu. Mitä vaatii, että osaa päästä irti siitä mitä ei ees todella tarvi.."

Ihanaa viikonloppu ja paljon unta. Miten ihminen voikin olla näin äärettömän väsynyt? No mutta nyt on saatu ainakin nukuttua. Tosin kaikki muu tekeminen on jäänyt vähemmälle, mutta se ollutkin ehkä sitäkin parempaa ja laadukkaampaa.

Lauantaina käytiin agilitykentällä ihan omatoimisesti - hiphei, pitkästä aikaa näin! Edellinen kerta on varmaan Raw:n kanssa käyty omatoitreeni.. :/ Kun on näit patjanvaihtoviikkoja, niin meillä taisi olla koiran vaihtoviikot. Treenikentällä pyörähteli vuoron perään kelpii, mummokoira ja hyeenaprinsessa bc. Mutta kaikki koirat sai juosta sitten tasapuolisuuden nimissä kahden ohjaajan ohjauksessa. Olipas hauskat ja mukavat treenit. On jo pidempään ollut puhetta, että haluaisin kokeilla Taraa radalla. Se tuntuikin aika kivalta, niin kovin paljon herkempi, kuin tasaisesti eteenpäin puksuttava kelpie, mutta sain kuin sainkin sen pidettyä radalla, enkä onnistunut heittelemään maata kiertävälle radalle, joka olisi ollut hyvin paljon mahdollista sekin. Tässä muutamat videoklipit matkalta, en nyt jaksa alkaa omia virheitäni analysoimaan, siellä ne näkyy - sen mä vaan sanon, että oli meillä kivaa!

Tanja Ricon kanssa radalla
Toinen pätkä Tanjan ja Ricon menoa
Mummokoira aksaa ;)
Tuttavuutta Tarantellan kanssa
Ja toinen setti Taran kanssa ;)

Ikionnellinen mummokoira aksatreeniensä jälkeen. Otti possun kainaloon
ja paineli nukkumaan <3

Rico onkin saanut treenata vähän normaalia enemmän. Voi kelpie parka, taitaa odottaa jo Raw:n kuntoutumista treenikuntoon..

Rico ekoissa yhteistokotreeneissä kesän jälkeen tekemässä
paikalla istumista "Vittu tätä vitun tokoo taas.."

Rico on omanlaisensa. Se tekee kyllä mielellään, tiettyjä asioita, tietyllä tavalla, tiettyyn pisteeseen asti. Mutta toisinaan tekeminen tuntuu vaativan minulta niin paljon töitä ja panostusta ja ihan kaikessa ei päästä niille planeetoille, mille mun oma mieli halajaa. Mutta kyllä minä taidan silti kaikesta huolimatta olla hyvin tyytyväinen omistaessani juuri tämän koiran. Toivottavasti meillä tulee olemaan aikaa yhdessä vielä hakea meidän omaa juttua - tai Ricon omaa juttua. 

Ollaanhan me nyt viikon aikana lopulta inspiroiduttu ihan kokeilemaan kolmeakin uutta lajia.  Jäljestykseen tarvittaisiin selkeästi osaavampien opastusta, mutta herra kelpie on ihan liekeissä ja ryysii läpi metsien sellaisella raivolla, että oksat pois - kirjaimellisesti. Ei se mitään keppejä tolla moodilla pysty edes nostamaaan - Ryysää vaan.. Mutta siitä se ainakin näköjään syttyisi.. Rallytokon liikkeitä olen tulostellut jo kesällä aloluokan verran tonne laatikkoon odottelemaan ja vihdoin kaivoin nekin esille ja käytiin ihan kentällä kokeilemassa mitä osataan. Sehän sujui aikas hyvin ja koirakin taisi tykätä - vaikka kyllä se mua jossain välissä katsoikin taas sillä - "Taasko tätä seuraamista..?" ilmeellä, mutta suurimman osan se katsoi sillä loistavalla ja sädehtivällä ilmeellä. Sitten ollaan myös vähän heitelty frisbeetä - treenattu niitä koppien ottamisia ja tehokkaampia kiekon vaihtoja toiseen. Hauskaa ja mielekästä sekin. Kauheen helppoa -  valitse laji ja nauti. Kaikkee ei ehdi, ei mitenkään. Pitäisi päättää mitä lähtee viemään eteenpäin ja eihän noi ajatukset vielä tohon lopu, jottei tää missään nimessä olisi liian helppoa.

Raw:n kanssa meillä olikin sitten taas astetta rajumpi viikonloppu..

Syötiin vähän yhdessä omenoita, otettiin olutta ja piikitettiin.. Aika kivuttomasti meni tällä kertaa noi pistokset - siis tältä piikittäjältä, ei siltä piikkien vastaanottajalta. Sehän ei tiedä tapahtumasta juuri mitään, jos on nenän edessä sapuskaa. Itkun aiheuttaa ihan toiset asiat.. Raw:lla pääsi huuto, kun sai tehdä TOKOa!! Luoja, sivulla olemista ja seuraamisen aloitusta (ilman liikettä) - Se on kuulkas huutamisen arvoinen asia, kuin on ollut melkein kolme viikkoa ilman TOKOA!! Siis niin siistiä.. Meillä muodostui myös uusi tunnarin luovuttusasento..

Näin se luovutetaan nykyisin :D Toivottavasti tästä ei tule ongelmia jatkossa..;)
Muuten meillä on ollut pitkän hyvän jakson jälkeen vähän huonompia päiviä. Kevennetään nyt liikuntaa ja yritetään hillitä yhä vain menoa ja meininkiä. Sisätiloissa avaruusmies on kovin maltillinen ja kiltti, mutta ulkoillessa pinnan alla kuohuu ihan valtavasti. Napsitaan ruohonkorsia ja keppejä ja mitä ikinä vastaan tulee. Sitten yritetään singota ne suussa niin lujaa pukkilaukkaa eteenpäin kuin vaan päästään.. Toivon vaan, että aika kuluisi nyt nopeasti, jotta päästäisiin eteenpäin. Voi miten odotankaan sitä päivää, kun voin päästää Raw:n juoksemaan jälleen vapaasti. Vaikka siellä sisällä asuu se sama iloinen Raw, niin sydän särkyy joka kerta, kun nään sen alistuvan kohtaloonsa ja rauhoittuvan. Tiedän sen olevan hyvästä tässä tilanteessa, mutta se on silti niin surullista, kun tiedän miten se joutuu tukahduttamaan itsensä. En halua, että toivo ja elämänilo häipyy minnekään, koskaan..