Jotain mitä ei voi ostaa

"..En voi sille mitään tää tulee luonnostaan! 

Teen tän vaikka sokkona ilman käsii, hei kato mutsi ilman käsii!"

Ystävänpäivän Onnelliset Tokoilijat <3

On se vaan toi asenne ja suhtautuminen elämään ja tekemiseen jotain niin hienoa ja ainutlaatuista. Olen siitä ikuisesti niin kiitollinen. Sitä ei vaan voi asentaa tai ostaa, se joko on tai sitten sitä ei ole. Viis siitä onko se "ilman käsiä tekeminen" aina ihan oikein, mutta se asenne millä siihen heittäydytään. Se vaan on <3 Kyllähän se asettaa omat haasteensakin treeneille, mutta mä vaan niin tykkään! Mistä mä ikinä löydän noin loistavan upean uuden hölmön pienen koiran sitten joskus, jos Fi ei tee enää pentuja, eikä Raw:takaan voi käyttää..  Mutta nyt on nyt! Ja me nautitaan siitä mitä meillä on juuri nyt!

Alkuviikko treenailtiin ihan pienesti ja sisätiloissa, mutta loppuviikkoa kohti kalenteri olikin taas täynnä treeniä. Perjantaina hallillla tokoa, lauantaina "valssaamassa" (siis koiratanssin, ei agilityn merkeissä ;)) ja sunnuntai alkoikin sitten HiHan tokot. Pikku Rawkin on nyt sitten isojen koirien ryhmässä. VOI-EVL sakin mukana mennään.

Ruudun kanssa ollaan edetty ihan lyhyellä matkalla ja maltillisella määrällä toistoja per kerta. Panostus on ollut paikan hakemisessa ja pyörimisen lopettamisessa. Oikeaan paikkaan mennään kerralla ja piste. Ei ole mitään muita planeettoja matkalla maaliin. Ensin tehtiin taputtamalla tätä, alkuun vastasi tosi hyvin, mutta sitten pyöriminen palasi takaisin. Homma meni siihen pisteeseen, että toistoja alkoi olla jo liikaa alla, eikä onnistumisia näkynyt. Tässäkin tuntui, että paikan esittely sai odotuksen kasvamaan niin suureksi, että pyöriminen alkoi ennen aikojaan. Voihan palkan odotus! Oli pakko tehdä jotain ja otin lätkän käyttöön. Rentouttamalla lähetyksen vielä "vapaa" käskyllä alkoi taas onnistumisia tulla. Kokeillaan nyt jatkaa tällä, tässäkään ei vaan saa sietää yhtään lätkän hakemista tai etsimistä, vaan se on kerrasta poikki mentaliteetilla.

Seuraamiset perjantaina hallilla oli parempia paikan suhteen, pomppii kyllä - mutta yksi asia kerrallaan. Joutuu toki auttamaan vielä, mutta nyt näköjään käydään pitkäkestoista taistelua siitä saako edistää vai ei. Tunnarin kanssa oli perjantaina vähän huolimatonta työskentelyä hallilla ja liikaa rakkautta jaettavana, joten otin sitten rauhassa vaikeampaa etsintää täällä asunnolla (meinasin kirjoittaa kotona, mutten voi mitenkään hyvällä omalla tunnolla nimittää tätä paikkaa kodiksi.. Ehkä se koti löytyy vielä joskus..) ^ja keskittyi tosi hyvin. Annoin sen itse ratkaista matkalla vastaan tulevat ongelmat, vaikka apua pyysikin. Ei kuitenkaan jäänyt pitkäksi aikaa toimettomaksi vaan muisti tehtävänsä ja jatkoi hommia. Kentällä "perus" tunnari tuntuikin sitten taas jo paremmalta.

Kaukoissa on kokeilussa palkan siirto minulle, koska nyt on sivu ja pöytäpalkkojen kanssa saatu ajatus paikoillaan pysymisestä ja venytetty napanuoraa. Korkeammalla oleva palkka alkoi myös koomaamaan koiraa aikalailla, joten kokeillaan nyt saadaanko kooma auki tällä palkka muutoksella ja saadaanko koira pysymään yhä paikoillaan.

Eilen oli sitten taas valssaamisen vuoro ja siis koiratanssin - ei agilityn merkeissä. Kamalan hauskaa se on, mutta mun on vaan vaikee ottaa sitä kovin tosissaan, onko sen nyt niin väliä minne suuntaan se pyörähtää..? :D Jos Spacemanin kans meinaa freestylea harrastaa, niin eiköhän se tule olemaan aika freestylea...? Kai siinä voi pyörähdellä vähän minne nenä milloinkin näyttää. Juu, toki ymmärrän, että haetaan tietyntyyppistä kokonaisuutta, mut kun mun tanssipari onkin itse Spaceman! ;)

Treenattavat temput oli suurin osa tuttuja ja mä kun luulin, ettei me osata mitään! Kohteen kiertämistä, jonka eteenpäin soveltaminen on nyt tietenkin haastavampaa, kun mukaan otetaan oma vastakkaiseen suuntaan liikkuminen. Käsien välistä hyppäämistä. Ok, mut sit pitäis osata pyörähtää johonkin x suuntaan ja avaruskaveri menee y suuntaan.. Treenattiin myös kosketuskeppiä, jota ei olla tehty. Mut aika kivasti Raw sen tajusi, mitä nyt vähän jäi kepin päässä olevaan palloon silmällä kii ja välillä otti pallon suuhun.. Vois kuulemaa olla Rawlle jonkin muun muotoinen se pää?! Pallokoomaaja?  Mutta tästä kosketuskepistä syntyikin uusia loistavia ajatuksia miten saan koiran tekemään eri asioita ilman, että se menee aivottomana namin perässä tajuamatta mitä se on tekemässä. Onkohan se vanha kosketuskeppi enää tallessa..

Näinkin aktiivisen viikonlopun jälkeen on otettava nyt taas rauhallisemmin. Me eletään kuitenkin aika tarkkaa elämää toistaiseksi ja mahdollisesti koko loppuelämä. Kaikki vapaana ulkoilut, treenit (kuormittavuuden mukaan), hoidot, lääkinnät ja oireilut kirjataan pikkuruiseen vihkoon. Koko aika haetaan tasapainoa sille miten liikutaan ja treenataan suhteessa toisiinsa ja kuinka paljon mitäkin milloinkin kestetään. Kaikkea sitä onkin koiransa eteen valmis tekemään. Olen taas yrittänyt silloin tällöin aktivoitua hölkkäämään, jotta Raw saisi liikkua siellä remmin päässä edes ravia välillä. Tulikin tuossa ihan yllätettyä itsensäkin, kun kierrettiin kunnon Nummela lenkki mistä kertyi 10km verran matkaa (hupsista sentään, kun noi mulle sopivilta tuntuneet hölkkäpätkät on olleet noin 5km mittaisia.. tai lyhyempiä huonoimpina päivinä..).

No tavoite ainakin täyttyi, kun ollaan pyritty hakemaan tätä rentoutta ja tyytyväisyyden tunnetta tuolle bc:lle..

Kuvasarja viime viikonlopun vapaana ulkoilupäivältä..

Hei, leikittäiskö tällä?!! Miten olis..?

ÖÖ..Siis..Mikä keppi..? Siis missä…?
"Ota?" Olenko mä kuullut sen sanan joskus..?

Niin siis joo tää tässä vai!

Hurjan vastustajan kaato!

Ei taidettu ehtiä jäälle tänä talvena ollenkaan. Alkaa jo näyttää sen verran huisille toi järvi tuol takana, että voi jäädä menemättä.

Brenda 14 vuotta ja 10 kuukautta miettii, että oliskohan evästauon paikka.. Mummo elää nykyisin ihan vain syödäkseen. Minkäs sille tekee, kun ruoka on vaan niin pirun hyvää!!