Sun voimattomuus on sille valtaa

Eläinlääkärireissu selvitty hengissä. Olihan sitten rankka päivä kaikkinensa. Neurologisessa tutkimuksessa havaittiin selvästi alentuneet asentotuntoreaktiot vasemmalla puolen, joka nyt oli selvää jo mennessä. Magneetissa oli nähtävissä, että aivojen leesio oli mahdollisesti pienentenyt, eli kortisonilla oli ollut kuitenkin jonkin verran vaikutusta. Mutta Raw ei tule enää palautumaan koskaan ennalleen. Olemassa olevat oireet on ja pysyy. Mutta kuten neurologi sanoi, Raw kuitenkin pystyy vielä korjaamaan asentovirheet, liikkuu hyvin ja pystyy syömään. Eli selviytyy elämästä ja elämän perusasioista toistaiseksi ihan hyvin.

 Nyt on aloitettu lääkityksen alasajaminen. Riski siitä, että tilanne ei pysyisi tällaisena, vaan tulee huononemaan on suhteellisen suuri. Mutta se miten Raw reagoi lääkkeen lopettamiseen kertoo jo paljon. Tosin hyvin alkanut elämä ilman lääkkeitä voi katketa koska vaan tilanteen pahenemiseen. Nähtävästi tapaukset ovat etenemiseltään niin yksilöllisiä, että on todella vaikea antaa tarkkaa ennustetta. Raw painon putoaminen on ollut selvää jo koiraa koskiessa, mutta nyt se muuttui konkreettiseksi luvuksi vaa alla käynnin yhteydessä. Kisakuntoinen Raw painoi noin 20kg ja nyt sairauden koettelemana vain enää 15,8kg - aika hurja painon pudotus sanoisin. Johtuuko se yksin kortisonista, vaiko myös sairaudesta itsessään - se selvinnee ehkä nyt kun lääkitystä lähdetään pudottamaan. Sanomattakin selvää on, etten voi antaa Rawn kuihtua loputtomiin. Mutta nyt katsotaan vielä, mitä tämä lääkityksen muutos tuo tullessaan.

Onhan tämä lohdutonta. Mutta lopulta mikään ei ole ikuista, viimeinen päivä koittaa meille kaikille ja meidän kaikille koirille, niille kaikista ihmeellisimmille ja rakkaimmillekin joskus. Tähän on turha takertua kynsin ja hampain kiinni. Nyt mennään ja eletään ja katsotaan. Itketään sitten kun on itkun aihetta ja aika sille. Mutta elämä on liian lyhyt, sille että itkettäis vaan joka päivä, koska mitään ei ole juuri nyt tehtävissä.