Jos se ei tapa, niin se todellakin hajottaa

Blogi on viettänyt hiljaiseloa ja syystä. Asiat eivät ole edenneet suuntaan tai toiseen. Toisaalta voisi olla niin paljon kirjoitettavaa, mutta toisaalta en edes tiedä mistä aloittaisin.. Puoli vuotta on nyt takana lääkekuuria ja mikään ei ole oikeastaan muuttunut. Raw on vain kutistunut entisestään. Tuntuu, ettei ruoka ota kiinni enää koiraan ja lihakset vain häipyvät.

Rawn jalka/jalat oireilee edelleen. Halvausoireita tulee ja menee, joka ikinen päivä ne ovat läsnä meidän elämässä. Muttei koskaan niin, että ne veisivät koiralta ns. jalat alta. Raw on voinut vallan hyvin elää ns. kotisessen elämää.  Näin kai moni kulmakuntien koira elää..  Lenkkejä olen uskaltanut pidentää, mutta toki täytyy pitää järki päässä niiden kanssa. Lenkeillä saan alku-spurtti-jännitteen jälkeen Rawn rentoutumaan tosi hyvin ja se liikkuu selvästi sopivaa vauhtia kroppaansa kuunnellen. Liikkuminenhan on tilanteeseen nähden tosi hyvää. Mutta treenaaminen on ollut jäissä. Koira toimii juuri niin kuin se on työstetty ja mitä siltä on haluttu. Pienetkin rauhallisemmat liikkeet saa sen jännittämään kroppansa hyvin eri tavalla ja silloin se väsyy ja veltostuu hetkessä. Selvää on ollut, ettei treeni tee sille hyvää. Palkkaus tilanteissa koiran huutaminen myös kertoo omaa tarinaansa. Kierrokset nousee aivan liian korkealle ja uskoisin myös, että kyseessä on jonkinmoinen turhautuminen kun yrittää tehdä niin kovin, muttei kroppa vastaa siihen mitä pää tahtoo. Joten kaikki treenaamiseen liittyvä on pistetty jäihin ja yritetty hakea vain hyvin stressitöntä ja rentouttavaa puuhaa.

Nuo suun/kielen oireet myös vaikeuttaa mitään palkkaukseen liittyvää, koska Rawlle on vaikeaa antaa ruokaa suuhun. Raw ei meinaa joka hetki saada otettua kädestä/ maasta/ kiposta ruokaa. Ahneutta on sen verran, että usein se yrittää niin kauan, kunnes onnistuu lopulta. Mutta tässäkin ollaan jouduttu opettelemaan ihan uutta tapaa miten saadaan ruoka mun kädestä koiran suuhun. Täynnä oleva ruokakuppi on helpompi tyhjentää, koska siinä on niin paljon tavaraa. Mutta ruuan loppuvaiheessa töitä joutuu selvästi tekemään paljon enemmän, jotta kaiken ruuan saa nostettua. Syömättä ei kaveri ole koskaan tämän vuoksi jäänyt, mutta vaikeuksia selvästi on. Viime vuoden puolelta video aiheesta, jossa vilahtaa myös jalan ongelmat: Klik

Toinen ongelma tuon suun muodostuu siitä, että vahingossa on alkanut nieleytymään "tavaraa" jota ei ole koskaan ennen ollut tarvetta syödä. Tässä kohtaa voin vain todeta, että tunnen oman koirani sen verran hyvin, että tiedän - sen haluavan leikkiä esim. kävyillä ja kantaa niitä, mutta ei syödä niitä. Syömis-tarkoituksessa kaiken "roinan" haaliminen olisi muutenkin hyvin erityyppistä toimintaa. Mutta paljon tavaraa on mennyt vahingossa kurkusta alas ja sitten niitä tietenkin yökitään ja oksennellaankin, onneksi ei olla vielä jouduttu lekuri reissuille tämän vuoksi. Paljon arjen haasteita ja hidasteita on siis kertynyt Rawn sairauden myötä. Pakkasillakin ilmeni ihan uusi ongelma kun nuo hermohäiriöiset jalat ei meinannut tuntea kylmää riittävään nopeasti. Tässä vielä vertailukohtana video, joka kertoo miten iloinen ja hyvin liikkuva Raw kuitenkin on, kun saa mennä rennosti ja vapaasti: Klik Voi tätä ristiriitaisuuden määrää, samaan aikaan ihan hyvä vointinen ja kuitenkin niin kovin sairas.

Ensi viikolla meillä on edessä kontrollikäynti neurologilla. Ajatukset on kovin sekavat sen suhteen. Rawhan on myös reagoinut tosi voimakkaasti anestesiaan (joka johtunee juurikin aivoista), niin väistämättä mielessä on myös se tosiasia, että mitä aivoissa on tapahtunut tässä välissä ja onko Rawlla edes enää mahdollisuutta selviytyä anestesiasta. Kyllä täytyy sanoa, että tämä tilanne on käynyt aika raskaaksi hyvin monellakin eri tapaa.