Ensimmäiselle radalle lähtiessä halusin sitä nollaa niin paljon, tuntui, että ehkä oksennan siitä jännityksestä - mut hitto vie, niin se nollarata vaan tuli ja samalla päätin, että nyt on tavoiteltava tuplia, koska edelliset on saatu tammikuussa.. Ja kuinkas kävi - rata näytti suhteellisen helpolta ja niinhän me vedettiin toinen nolla!! Vähän jäi ehkä meno vaisuksi, vähän kovempaakin oltais päästy... No mutta sit taisin jo uskaltaa sanoo ääneen, että jos sais ne triplat, niin olis aika jees ja radalla yksi mutka meni kalasteluksi ja odotteluksi. Pituudella annoin myös koiran valahtaa, koska en yksinkertaisesti halunnu riskeerata kieltoa siihen, kun maaliin oli enää 4 estettä ja nolla alla.. JA triplat sieltä tosiaan napsahti, mutta tietenkin mun piti alkaa vertailemaan sekunteja ja sadasosia ja eipä ollut onni meillä niissä mukana tällä kertaa. Harmittavaa sinänsä, ihan ok radat kuitenkin tehtiin, paitsi siinä viimeisellä ne kalastelut-- joita ilman olis saattanut palkintopallipaikka irrota meillekin. No kyllä ehkä vielä joskus onni mukana sen verran ja sertienkin verran, sen verran lähellä kuitenkin ollaan, onneksi.. =) Hiomista ja hienosäätöä =) Videoita kelattu uudestaan ja uudestaan ja ongelmat kaivettu esiin ;)
Ja sitten taas ajatukset paineen omasesti tokoon.. Huoh, miksei voi aina talvella ottaa tällaisia treenipyrähdyksiä, nyt on tehty tokoa kyllä pitkin aamua, päivää ja iltaa.. Ja vaikka syke nousee ja verenpainekin varmaan ja uusia epäkohtia löytyy ja paljastuu, niin SILTI - on mulla vaan niin hieno, upea, taitava ja kaikkensa antava koira.... Pekolla oli mun sydämessä oma paikkansa, jota ei kukaan pysty koskaan täyttämään tai korvaamaan, mutta vaikka Rico ei ikinä olisi se kaikista nopein ja huikein koira kisaradoilla, niin on se myös sellainen otus, että se on ottanut oman paikkansa mun sydämessä - suhde siihen koiraan on jotain sanoin kuvaamatonta - joka hetki en edes sitä ymmärrä, mutta onneksi edes aina välillä. Sen kanssa on niin mukavaa ja vaivatonta tehdä töitä. Kokeeseen ollaan menossa, vaikka pelottaa ja jännittää ja kauhistuttaa, mutta lauantai aamuna ei ole muuta vaihtoehtoa, kun luottaa koiraan, se hoitakoon parhaan osaamisensa mukaan..Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia...!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti