Opinnäytetyö projekti tuli lopulta tiensä päähän ja taisi imeä minusta viimeiset mehut mukanaan. Lauantaina päätettiin juhlistaa tätä agilitykisoilla ja seuran pikkujouluilla. Tuntuikin, että edellisistä kisoista oli kulunut ikuisuus. Tämä kisatauko on tehnyt niin hyvää sekä minulle, että varmasti myös koiralle. Eikä me olla vieläkään aloittamassa suurta kisarupeamaa, mennään nyt vähän vähemmällä.
Loppusaldona Janakkalasta oli 0+hyl+hyl. Ei mitään päätä huimaavaa, mutta ihan hyvällä fiiliksellä.
Meidän arpaonni oli heittänyt meidät starttaamaan numerolla yksi. Onneksi osallistujia oli sentään sen verran, että rataan tutustuttiin kahdessa erässä, niin oli se hetki aikaa hakea koira ja kerrata rata vielä mielessään läpi. Ensimmäinen rata oli hypäri. Aloituksessa oli mukavasti ansaputki hollilla, mutta eipä sitäkään ehtinyt juuri miettiä, piti vain päättää, että ohjaa kuin putkea ei olisikaan ja luottaa koiraan. Näin ohjaten putkesta ei ollutkaan mitään ongelmaa. Keppejä edeltävällä hypyllä lennätin koirani lahjakkaasti jonnekin "hukkaan" ja ei siinä ollut mitään epäselvää, koira menee juuri sinne minne sen ohjasinkin. Sitähän voi taas spekuloida kuinka paljon sekunteja siihen hukkaamiseen paloi, mutta niin kovin turhaa moinen, hukattu mikä hukattu ja menetetyt sekunnit mitkä menetetyt. Ja siinä se. Pure kiinni hampaat.. Sitten olikin mukava kohta jossa sai irrottaa koiran tekemään ja sen jälkeen täytyi löytää tietenkin taas jarrut. Otinkin koiran niin tiukasti haltuun putkitykityksen jälkeen, että koiraparka joutui lähes pysähtymään ja kysymään, että minnes se matka jatkuu. Mutta fiilikset oikein hyvät kyseisen radan jälkeen. Toisella radalla jäin arpomaan yhden kohdan ohjaamista ja siihenhän se homma kaatuikin, muuta ongelmaa radalla ei sitten tietenkään ollutkaan. Samoin viimeinen rata, yksi moka, yksi virhe ja sitten loppurata puhtaasti maaliin. Ei paha. Sain treenittyä kontaktitkin tämän ansioista..
Viikonlopun jälkeen on vaivannutkin niin kova väsymys. Tuntuu, ettei ulkolukaan tuolla pimeässä piristä, ei niin millään. Koirat on joutuneet tyytymään yhä edelleen kevyempään ohjelmaan. Tuntuu, että lenkkejä joutuu karsimaan, jos tahtoo treenata ja toisinpäin. Minne tämä kaikki aika oikein katoaa? Perjantaina on luvassa Christan treenit ja tarkoituksena tehdä koemainen treeni ja pohtia treenisuunnitelmaa eteenpäin sen pohjalta. Mukavaa mennä kokeilemaan koemaista treeniä ja tilannetta, kun ei olla valmistatuduttu, niinkuin oltaisi kokeisiin valmistauduttu. Mennään vähän kuin lennosta ja kokeillaan millaista tulosta tämä erityyppinen ja vähäisempi treeni on tuottanut. Tiedän, että tietyt tekniikat on säpäleinä, mutta toivonkin, että ne säpäleet näkyy sellaisenaan, jotta voidaan saada mahdollisimman paljon irti koulutuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti