Mistä nämä treenifiilikset oikein kumpuaa? Toisinaan tuntuu, että tarvotaan sellaista suota eteenpäin ja nyt kaikki on ollut vain ihanaa ja hauskaa. Vaikka tosiaan, tätä osaa nyt arvostaa, kun on ollut joinain päivinä niin tuskaisen kiire, ettei ole edes aikaa treenata. On vain niin iloinen niistä hetkistä, jotka saa viettää noiden ihanien koirien kanssa.
Lauantaina tokoiltiin "perhepiirissä" Raw:n äidin ja siskon seurassa. Oli kyllä taas niin mukavaa pitkästä aikaa! Ricon kanssa pääpaino oli ruudun bongailussa ja ohjatun kaarissa. Mukavasti tuo ohjattu on edennyt noin tehtynä parempaan suuntaan. Tuloksia odotellessa.. Ruudun kanssa ei olla ihan päästy entisille varmoille huippuleveleille. Voi bongailla vääriä suuntia, mutta täytyisi muistaa lisätä haastetta näihinkin, jotta saataisiin varmuutta. Raw:n kanssa tehtiin palkattomuustreeni kolmella liikkeellä ja nyt alkoi olla mukavampaa vapautumista esillä liikkeiden välissä. Mun pieni mustavalkoinen <3 Noutojen nostot on menneet vähän eteenpäin, mutta heti jos pääsee suoraan kapulalle se tapetaan yhä.. mutta ainakin siinä on asennetta! Pienet herneet päässä on alkaneet myös työstää pitoa ja sivulle tulemista samaan aikaan. Tosin onhan se haastavaa, kun sivulle tuleminenkaan ei ole ihan kristallin kirkas.
Raw meinasi unohtaa tunnarilla nenätyön, kun otettiin perjantaina hallilla liikkuri mukaan. Tätä jatkettiin lauantaina helpotettuna, nenätyö palasi, mutta Raw joutui silti pohtimaan, että kenelles kapula oikein kuuluu viedä. Osasi kyllä tehdä lopulta oikean valinnan. Tästä päätin jatkaa maanantaina jälleen itsekseni ja nenätyö oli jälleen muistissa ja kykeni työskentelemään myös läjällä. Hiljaa hyvä tulee :) Seuraamisia on kyllä vaan kovin onneton tehdä ilman "silmiä". Sulla on vain se tunne siitä, että nyt on varmaan hyvä ja pää ei näy liikaa. Se tuntui kuitenkin todella hyvältä. Toivotaan, että se sitä olikin!
Rixalle lisää ohjatun kaaria pikaisesti ja illalla selviydyttiin vielä kentän kautta läpi palkattomuustreenien. Ja ai kauheeta, kun mulla oli vallaton kelpie! Se oli suorastaan mahdoton, mutta niin ihana <3 Tehtiin liikkeet kahdessa setissä. Ensin tunnari. Nappasi vaan ensimmäisen eteen osuvan suuhun ja aloitti nenätyön vasta sitten. Löysi oman, pureskeli ja palautti reippaasti. Vire oli hiukkasen liian korkealla tunnariin.. Muttei se paljon parempi ollut ruutuunkaan. Kelpoinen singahti suoraan kohti ruutua, pysäytys ja uusi lähetys merkille. Koira jatkoi edelleen vallattomasti kohti ruutua.. Kolmas lähetys merkille ja sitten malttoi tehdä sen. Ruutua kohti vauhdikkaasti ja kaartaen luoksetulomerkkien välistä jatkaen kuitenkin samaa vauhtia ruutuun.. Jep, sivulle kutsuttaessa veti railakkaasti ohi (kohti purkkipalkkaa) ja uudella käskyllä sivulle. Seuraamisessa ei pystynyt työskentelmään yhtään. Paikka hajoili joka ilman suuntaan. Vire oli niin korkealla tämän tekemiseen, että oli pakko ottaa ruutu vielä loppuun, josta päästin palkalle. Aika vallatonta menoa! Enpä olis jossain vaiheessa uskonut Ricosta saavani moista hulluttelua irti :D Toiseen settiin tehtiin luoksari, hyppynouto ja kaukot. Tästä palkkana odotti koko iltaruoka ja se iltaruoka taisi olla se juttu, joka teki koirasta noin mahdottoman - Kaikella rakkaudella mun ruskealle <3 Maanantai illan motto löytyikin facebookista:
"Miksi olla vaikea, kun pienellä vaivalla voi olla täysin mahdoton"
Tiistaina aksailtiin Virkkalassa. Tosi kivat treenit vaan taas! Mikä mua vaivaa? Eihän tästä taudista parane koskaan, eihän? Jooko? Paljon pieniä hyviä asioita ja omat pikaiset lihaskuntotreenit, jotta saattoi sitten syödä Millan tuomaa ihanaa pätkisjuustokakkua. Toistankohan itseäni, jos sanon, että tosi hyvä fiilis jäi treeneistä.. Ricon kanssa onnistui käytännössä kaikki mitä tehtiin. Eihän se tuolla matolla liiku kovinkaan kummoisesti, mutta onhan se kiva joskus ehtiä tehdä ihan kaikki mitä aikoo. Raw oli myös pätevä, nuoren koiran kokemattomuutta ja sen sellaista, mutta hyvää menoa kaikkiaan. Nyt keskitytään yhtenä asiana ajatelemaan ja rakentamaan ponnistuskohtia alusta uudelleen, jotta tulevaisuudessa osattaisiin kääntyä optimaalisemmin. Keskiviikkona sitten käytiin Tanjan kanssa kentällä tekemässä agilityn ja tokon sekaista mukavaa menoa. Me työstettiin poikien kanssa kotiläksyjä agilityn saralla ja vähän tokoiltiin. Ricon asenne oli yhä edelleen rautaa. Nyt meillä ei ollut mitään extrapalkkaa ja silti työskentely oli motivoitunutta ja reipasta. Nyt vaan erona maanantaihin, että paletti pysyi kasassa paremmin. Erityisen hienoa oli tehdä seuraamista ja vaikka tuli häiriköintiä, joka normaalisti rikkoisi Ricon pakan täysin - Niin nyt se vaan tiivisti kontaktia. Ollaanko tässä nyt oikeesti matkalla muutokseen, se on sittenkin ehkä mahdollista? Ai, että... <3 Raw teki pitkästä aikaa metallinoutoja ja mikä ihaninta, se käsitteli metallia ihan kuin puutakin. Ihana pentu <3 Treenaaminen on niin mukavaa noiden ihanien otusten kanssa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti