Rico tokotauolta

Olen saanut viettää ansaitsemaani tokotaukoa ja ollaan lähinnä aksattu vaan. Niinkun mähän tottelin itseni valioksi tässä pari viikkoa sitten :)  Eka viikko meni ihan mukavasti, mutta nyt toisella viikolla alkaa jo hiukka kyllästyttää tää liika lomailu!  Metsälenkkejä vaan - ja pyh, sanon minä! Olen aikani kuluksi lukenut kuitteja ja järjestellyt blondin kengät uudestaan ja sellaista pientä. Kengät vain järjestin, mutta se kuitti oli niin  heikkotekoinen, että se mureni, kun yritin sitä lukea, sori, ei kai se niin tärkeä ollut? :o
Sitten piti blondin pistää aivosolut toimintaan, jotta saa mulle jotain muuta tekemistä, kuin tokoa tai agilitya.. Kun toko on tauolla ja agilitya en saa tehdä joka päivä, koska muuten mun lihakset ei saa tarvitsemiaan lepopäiviä. No siitä on seurannutkin kaikkea hauskaa leikkimistä, temppuja, ja muuta ohjausteeniä ;) Kuten supereita eteenmenoja ja sit ei niin kivoja ohjaajan lähelle tulemisia - Mut kai nekin menee siinä sivussa!

Mamma oli joku päivä salaa käynyt koiravierailulla jossain ihan minulle uudessa paikassa, eikä ottanut minua mukaan!! Etsin kaiken informaation sen housun lahkeista mitä irti sain.. Tämä vaatinee lisää salapoliisityötä, vaikka tiedän jo paljon enemmän, kuin blondi tietääkään!! Olen yrittänyt tehdä salapoliisityötä tietokoneella selvittääkseni mysteerin.. Olen myös samalla ahkerasti katsellut videoita erirotuisista ja tehnyt arvioita erirotuisten työskentelystä. On kovaa hommaa miettiä, millainen pikkuveli tai -sisko meille sopisikaan? Tämä pohdiskelu vetää  minutkin vakavaksi!

- Rixulainen-

"Hänen lapsen uskostaan joku sanoo se on harhaa, Olkoon mutta ilman ei täällä jaksaisikaan"

Miten ihanaa onkin kerta toisensa jälkeen havahtua tähän huumaavaan fiilikseen, kun tajuaa miten ruskea karvakorva tekee parhaansa yhdessä mun kanssa. Tää on niitä asioita, jotka imee mukaan tähän maailmaan ja pitää otteessaan niin tiukasti. Miten voikin joka kerta tuntua yhtä hienolta kun huomaa miten asiat vaan toimii. Voihan Rico <3




Rixulainen <3 kuvannut: Emmi Jämsä

 

Eilen käväistiin Showlinkillä kolmen startin verran. Ja tämä mun "huumaantuminen" selittyy sillä, että Rico nappasi TriplaNollat!! Nyt kaikki onkin tuntunut sen kanssa hetkittäin jopa helpolta - Kolme viimeistä kisaviikonloppua tuplat ja tässä viimeisessä nyt siis triplat - Hyvä kausi meneillään?? Tämä sama kun jatkuisi vielä ensi kesänä. Ai niin ja molemmilla agiradoilla sijoituttiin vielä kolmansiksi ja tekeminen tuntui vaan tosi kivalta, epäkohdista huolimatta :)

Aloitettiin hyppyradalla. Sinne olin suunnitellut pakkovalssin 7 putkelle, mutta vähän mietin jo rataantutustumisessa, että noinkohan ehdin juosta sinne ja pohdin jo vaihtoehtoratkaisua, mutta päätin ehtiä pakkovalssiin.. No radalla lähetin koiran 5 putkeen ja lähdin pinkomaan niin kovin kohti seiskaa, luulin olevani jo hyvissä asemissa, kun se juna pääsikin suorassa putkessa vauhtiin ja suhahti mun ohi - ja hätävara ratkaisu käyttöön ja hupsis olinkin sit jatkossa vähän myöhässä edelleen ja meni vähän kalasteluksi, mutta selvittiin mun myöhästelyistä huolimatta virheittä maaliin. 



Agiradoille lähdin tavoitteena saada puomin ja A:n kontaktit onnistumaan. Ekalla agiradalla keinu mentiin hiipien. Pussista puomille käännöksessä paloi aikaa ja myös puomin kontaktilla oli aavistuksen hidastelua havaittavissa ja taas onnistuin myöhästymään suunnittelemastani päällejuoksusta.. Pyörimisellä ja säätämisellä selvittiin siitäkin tilanteesta ja onnistuttiin tekemään myös onnistunut A:n suoritus -  Hyvä Pau! Viimeiselle radalle lähtiessä tajusin jo, ettei mun jalat ehkä liiku kuitenkaan riittävän kovaa Showlinkin päästä päähän ja suunnittelin ohjauksen sen mukaisesti jo valmiiksi. Yksi kohta valahti pitkäksi tälläkin radall - Mun pitäis vaan opetella paremmin noita mun "inhokki käännöksiä" mihin tämäkin kuului. Mutta puomi ja  A molemmat toimivat - Jipii! Keinu taas vastavaasti ei toiminut tälläkään radalla - Ehkä se keinun kaatuminen jätti taas jotain varovaisuutta tekemiseen, vaikka koira ei tapahtumahetkellä sitä juuri noteerannut?

Aika hienoa ja tasaista työtä toi koiruus tekee. Olin niin hurjan tyytyväinen Rixulaiseen. Ainoana jarruna olin minä ja koira parka joutuu hidastamaan, pyörimään ja kysymään, kun kartturi myöhästyy tai ei saa kerrottua minne kuuluu mennä! Tämän viikonlopun jälkeen sain taas lisää uskoa siihen, että tästä voi tullakin jotain. Koko juttu alkaa kulkea niin paljon paremmin. Mä olen ehkä sanonut sen jo, mutta kyllä mä vaan niin tykkään tosta karvakorvasta <3

Yksi suuri tavoite saavutettu! Ricosta FI TVA

Olen yrittänyt epätoivoisesti saada Ricolle tokokoepaikkaa vielä tälle vuodelle ja onnistuin lopulta saamaan paikan joulukuulle. Mutta tämä tarina alkoi eilen illalla.. Sain yllättäen mailin, että seuraavalle päivälle olisi vapautunut paikka Lempäälän kokeeseen. Enhän mä voisi tota kelpietä sinne viedä, eihän me oltu valmistauduttu olleenkaa! Olin asennoitunut, että tänä viikonloppuna EI kisata! Mutta lopulta päätin olla rohkea ja lähteä kokeilemaan - josko me onnistuttais valmistautumisen puuttumisesta huolimatta. Olihan liikkeitä kuitenkin jollain tasolla ylläpidetty. Niinpä aamulla pakkasin keepien ja kamat volvoon ja  suunta kohti Lempäälää. Ja ei ollut turha reissu!

Saanen esitellä tuore FI TVA! Minun ihka ensimmäinen virallinen valioni <3
Kyllä, Rico teki sen mitä en olisi ikinä koskaan uskonut - Se meni ja valioitui ensimmäisenä tokossa ja se teki sen ykkösputken kautta - kisakirjasta löytyy vain toistaiseksi  pelkkiä 1-tuloksia. Kovin kaunista, mutta kuten tiedätte nälkä kasvaa aina syödessä.. ja tässäkin kokeessa oli paljon virheitä ja epäonnistumisia mukana. Ensimmäinen tunnetila oli pettymys, enkä edes uskonut pisteiden riittävän 1-tulokseen, mutta riitti kuitenkin. Ehkä tämän kokeen oli tarkoituskin jättää vielä parantamisen varaa, että minulle jää nälkä - tämän suuren tavoitteen saavuttamisen jälkeen -jatkaa treenaamista, jotta voidaan yltää vielä parempiin suorituksiin.


Kootut selitykset päivän kokeesta
13.11.2011 Lempäälä/ Tuire Marjamäki 263,5p. 1-tulos TK4
Istuminen - 10
Paikkamakuu - 10 - Paikalla olot Ricon perussettiä - varmaa ja vakuuttavaa.
Seuraaminen - 6,5  - Tähän olen niin järjettömän pettynyt. Koira aloitti tosi hyvin ja lopussa hitaassa käynnissä pakka hajosi täysin :( P**le! Alku oli hyvä ja koko homma meni pilalle hitaasta käynnistä :( Mut kyllä se osaa - jotenkin toi hidas aiheuttaa nyt vaan ongelmia ja R jopa piippasi vähän - ihan kuin se olis vaatinut multa palautetta ja kysynyt et mitä kuuluu tehdä?
Luoksetulo - 7 - Myös pettynyt, valui seisomisen pahasti. Ja parin viime kokeen 10 suoritusten jälkeen tosi tylsää, kun ei enää toiminutkaan yhtä hienosti :(
Metallinouto - 10 - Tää oli nätti. Hyvä Rixulainen!
Ruutu - 9,5 - Ok, mut meinas taas mennä vähän yli ruudusta, häntä ulkona :o ja seuraamaan tulossa lensi musta ohi :/ Mut sitä ei olla tehtykään, enpä muista koska?

Z -  7 - Ekan jälkeen, alkoi liikkua "tule" tai  "Tässä" käskyn tavalla matkalaukkuna, eli juuri kuin ollaan jääviä treenattu! Typerä minä! Istuminen jäi tekemättä -Näiden treeni on ollut viime aikoina myös nähtävästi liian vähäistä.
Ohjattu -10 - Hyvä. Pientä hiottavaa siinäkin (mun makuun) Mut joo kokonaisuutena ihan nätti paketti :)
Tunnari - 7  - Jotain säätöä kapuloilla, mut ihan ok. Oli sentään hiljaa ;)
Kaukot - 6,5 -  Paljon parempi, kuin viime kokeessa - Hyvä Rico!! Pisteitä olisin tästä koiralle suonut kyllä enemmän. Se suoriutui mun mielestä edelliseen kokeeseen verraten hyvin. Liikkui vain tosi vähän -Olin ihan yllättynyt miten vähän ja yksi vaihto meni mönkään (tuplakäsky) ja yksi istuminen oli paimenmainen ja jäi vajaaksi. Rico teki kyllä hienosti silti <3 Edistystä on tapahtunut.

Sellainen sunnuntai täällä tänään :)

Extremeä, agilitya, leireilyä - kaikkea erikseen ja yhdessä

Viikonloppu vietettiin mukavassa seurassa Mouhijärvellä agilityn merkeissä. Rixulainen oli varsin pätevä monellakin osa-alueella - Ainut vain, että ohjaajan lähelle tulemista tarvitsee vahvistaa ja saada nopeammaksi - Kyllä, täysin samaa mieltä! Omalta osaltani treenit painottuivat rytmityksen ihmeelliseen maailmaan, koskahan opin oikein rytmittämään tollaisen kelpoeliön matkantekoa :D Välillä sentään onnistuttiin oikein kivasti :)

Pientä iltatekemistä saatiinkin sitten majapaikan etsimisestä.. Matkaa taisi olla about 5km, mutta koko autoletka ajeli pitkin kapeita hiekkateitä varmaan yli puolituntia.. Lopulta päätyen erään talon pihaan kysymään tietä. Siinä pikkupihassa se koko autoletka yritti kääntyä, niin eiköhän yksi auto jäänyt pehmeälle mutanurtsille kiinni - Onneksi meitä työntäjiä oli riittävästi paikalla. Samalla pestyt autot sai uutta kurakuorrutusta ja minä mutakasvonaamion ;D Pienessä paikassa kovin paljon samannimisiä teitä ja liian monta naista kuuntelemassa ajo-ohjeita yhdeltä mieheltä, niin lopputulos voi olla tämä :D Pois sentään osattiin suorinta reittiä :)



Extremeurheilija Rix loppukesällä -11 kisaamassa



Eilen jatkettiin omien agilitytreenien merkeissä hallilla ja agility muuttui vuorostaan extreme urheiluksi.. Herra R tuli sellaisilla tehoilla puomille, että juoksi sen puoleen väliin tyylikkäässä slaidissa vain oikeanpuolen jalat puomilla ja vasen puoli potki ilmaa, kunnes oli tyydyttävä rajuun tosi asiaan että painovoima tulee viemään voiton - Ai jai, Säikähdin kamalasti - Mutta Rico katseli hämmästyneenä, kuin kysyen: "mitäs seuraavaksi?? Mikset ohjaa??" Tapahtuiko jotain?" Näytti liikkuvan ihan normaalista, eikä itse välittänyt putoamisestaan mitään. Hetkisen päästä Herra R taas lennätti keinun kunnon ryminän saattelemana kumoon poistuessaan sieltä ja taas se katseli hämmästyneenä; mitä ihmettä tapahtui?? Tässä vaiheessa meitä kehotettiin poistumaan radalta, ettei hajoteta ihan kaikkea ;) No kerran vielä palattiin ja mitäs kävikään - Rixulainen peruutti ohimennen yhden hyppyesteen kumoon.. Säätöä yhdelle päivälle kerrakseen! Onneksi ei mikään paikka vaikuta olevan kipee, liikkuu normaalisti eikä arista mitään - huh...

Kokoelma määrittelemätöntä tunnemassaa

Huoh - Tokotreenit ja aiheena ruutu - Lähdin kentälle toiveikkaana, että tehotreeni parantaa meidän tilannetta huomattavasti. Niin siis sitä tilannetta, että Herra R jyrää tiensä ruudun takalaitaan, ennen kuin vauhti pysähtyy ja takajalat voi mennä ulkopuolelle - Jos huudan "Stop" käskyn vaikka kolme metriä ennen ruutua, niin se pistää korvat taakse ja jyrää läpi sinne takalaitaa ja pysähtyy vasta sitten. Muualla "Stop" käskyllä on ihan eri merkitys.. Herra kaikentietävä kelpie siis tietää ihan itse, missä se ruudun oikea paikka on, eikä blondilla ole sanan sijaa. Läheltä tehtynä mersu ei ole kiihtynyt vielä sellaiseen vauhtiin, että se kykenee kääntymään huomattavasti aiemmin..

..Ääripisteet lähestyvät toisiaan

Kokoelma määrittelemätöntä tunnemassaa kesällä ruudussa
kovin lähellä takarajaa tässäkin.

välitilan kavetessa hallitsemattomasti...   

..Mutta kelpie ei ole geometriaa,
vaan kokoelma määrittelemätöntä tunnemassaa
kuinka puolustautua...

...Tietääkseni siinä on jotkut rajat  
(-Siinä ruudussa-)
Miten kohtuutta voidaan venyttää...      
(-Ja kriteereitä-)

...Haluasitko olla pelkkää fysiikkaa,
koska silloin lainalaisuudet pätisi jokaiseen pintaan..

No ruutu ei ole mun mielestä vieläkään koiralle looginen, koska siinä on miljoona pientä lokeroa joihin koira voi asettua ollen silti ruudussa - ja mun pitäisi osata hahmottaa ruudun lokerot myös kauempaa, jotta osaan paikallistaa, koska koira on mun palkkaus lokeroiden sisällä. Mutta miten koira hahmottaa ruudun todellisuudessa? Alusta asti en ole mielestäni osannut kertoa riittävän selkeästi mitä haluan koiralta ruudussa, enkä ole ollut puhtaasti tyytyväinen tapaani opettaa ruutua koiralle. Olenhan saanut sen jollain tasolla hahmottamaan asian - mutta aina palaan samaan ajatukseen, joka mielestäni voisi ratkaista tämän epätietoisuuden ja tuoda varmuutta paikan hakuun, mutta en ole saanut keneltäkään tukea tämän ajatuksen taakse, mutta pitäisi varmaan vaan uskaltaa kokeilla. Olisko Brenda viuhahtelevine herneineen mun koekaniini?- Miten monimutkaista yksinkertainen toko voikaan olla, kun se tuo mukanaan uusia haasteita. Mutta tämä vastaantulevien ongelmien ratkominen, -joita siis ei tiennyt  alunperin edes olemassa olevan - taitaa tehdäkin tästä lajista lopulta kovin mielenkiintoisen!

PS. Ja treenit meni ihan hyvin, sain paljon onnistuneita toistoja parempaan suuntaan vanhoilla menetelmillä :D Mutta kokeilen kyllä vielä uuttakin!

Mun pitäis olla käsittämättömän vahva ja mun jalkojen pysyy liimattuna maassa, vaik jokainen mun hengityskin sinusta muistuttaa?

Juurikin niin!  Pitäis olla niin vahva aina ja jokapaikassa ja eilenkin jalkojen olis pitänyt pysyy liimattuna siellä kontaktilla - vaikka edellisen kerran yllytettin juoksemaan niin kovaa ja vapautettiin heti? Ei ymmärrä? No siinä sitä blondille taas pohtimista riittää, mitä se tekis mun kontaktien kans, sen on aina niin vaikee päättää..
Veinhän heti sunnuntaina sen blondilaisen kentälle ja näytin, että miten taidokkaasti se mokasi meidän lauantain hyppärin.. Melkein syytti jo minua siitä väärästä estevalinnasta, mutta onneksi ymmärsi lopulta itsekin, että itsehän se mut sinne väärään putkeen ohjasi! Siellä se ihmetteli "kyyryasentoja" sitä miten ne ei ohjaa tai ohjaa väärin ja mitä lie! Mutta löysihän sekin vaeltava palapelin pala omalle paikalleen - Kyyryasento -Toiselta nimeltään vahva perseohjaus - Jep, mitä sitä kaunistelemaan. Niin se Miakin sanoi. Ehkäpä kartturi oppii tämänkin joku päivä muistamaan!

Bree mummo parka on sairastanut - Taas joku suolistotulehdus. On ne vaan noi shetlantilaiset herkkiä. Tai ainakin meidän Brenda. Oli mullakin lauantaina vähän heikko happi, yrjö tuli kylään aamusta ja ripulit täräytin Hyvinkäällä. Mitä tuosta - pelimies  täräytti sen jälkeen myös tuplanollat - Mitäs tota sairastelemaan sen enempää, menee vielä yhtä heikkoon kuosiin, kun Bree! On se vaan kurjaa katsottavaa.. Siellä se asustaa eristyksessä, ettei täräyttele kaikkia mattoja pesukuntoon ja minä joudun olemaan ihan yksin koko suuressa talossa!! Järkyttävää ja sit vielä vaatekaapit alkaa huutelee kesken pitkän piinaavan päivän! Joo, tosiaan - Onneksi ne mölysi vain kerran, eikä enää enempää - Kyllä siinä on kenen tahansa vahvuus koetuksella! Vähän kyllä onnen itkuja tirautin, kun mamma tuli kotiin.. Ei saa sit kertoa siitä kenellekään! Mut olinhan niin kovin helpottunut.. Jalat ei taas pysyneet paikoillaan - Mä vaan menin taloa ympäri ja ympäri.. Koko pitkän päivän miettinyt, että koska mamma tulee takaisin, kun Brenda parkakin ihan yksin siellä toisessa huoneessa joutuu olemaan.. Toivottavasti Brenda olis jo huomenna kunnossa, niin onhan paljon turvallisempaa Breelläkin olla mun seurassa, kun on komea tumma mies seuranaan ;)

-Rixulainen-

Agilitya Hyvinkäällä

Kisattiin tänään Hyvinkäällä agilityn merkeissä. Tuloksena tuplanollat, joilla 2x 2.sija :) ja hypäriltä harmittava hyllytys :/ Rico oli kyllä erittäin pätevä, vaikka kartturi yrittikin häiritä ja hidastaa toisen matkan tekoa! On se kyllä kumma, ettei osaa olla hidastamatta ja olematta pois toisen tieltä. No sertejäkin olis ollut jaossa näillä agiradoilla, mutta kun ei niitä saa vastaanottaa vielä. No hyppyradalta olisin mielelläni Hipsulaiselle sen suonutkin, niin eipäs sitä sitten. Ei ollut sen aika, tiedä onko koskaan..Hemmetin hienoo rataa tehtiin (Mitä nyt taas kartturi oli jarruna radan alussa ;o) kunnes kelpieläin päätti valita väärän putken.. Olen katsonut sen radan  videolta ja melkein väittäisin, että ohjaan ihan oikeaan suuntaan ja herra R vain singahtaa mun ohitse sinne väärään putkeen..? Tai sitten olen "kyttyräasennossa" ja koira tekee omat päätöksensä radan etenemisestä, mutta enkös aina vähän ole siinä asennossa - luulis sen jo tottuneen? No niin tai näin, niin väittäisin, että aika olisi ollut ihan kohtuullinen (Ellei jopa erittäin hyvä..?) ja niin mitä sillä olisikaan voinut saada - Joo, niin kovin TURHAA jossittelua, mitä joka ikinen kilpailija voi tehdä - Ja jos jossittelu viedään astetta pidemmälle, niin jokainen kilpailija olisi voittanut ja jokainen olisi saanut sertin tai valioitunut tai?? Niinpä niin - Eli: Emme onnistuneet tänään hyppyradalla ja piste. Tänään ei ollut sen aika, joskus ehkä on tai sitten ei. Se selviää minulle joku päivä, jota kukaan ei tiedä. Ja piste. Paitsi, että sen verran vielä, - väittäisin havainneeni minun kiltissä ja nöyrässä koirassa pientä röyhkeyttä tässä tilanteessa- Heh, that´s great!! Siitä ehkä tulee agilitykoira!! Olin myös kovin iloinen omasta liikkumisestani ja siitä minne saakka ehdin hypärin "loppusuoralla" Olin paljon enemmän edellä koiraa, kun uskalsin toivoakaan :) Paitsi, että näytän siinä juostessani siltä, kuin yrittäisin lentää...!! ;D

Toiset juoksee ja ohjaa, kun taas toiset on niin epätoivoisia,
että yrittävät lentää!
..."Lentäen olisit jo perillä"...