sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kokoelma määrittelemätöntä tunnemassaa

Huoh - Tokotreenit ja aiheena ruutu - Lähdin kentälle toiveikkaana, että tehotreeni parantaa meidän tilannetta huomattavasti. Niin siis sitä tilannetta, että Herra R jyrää tiensä ruudun takalaitaan, ennen kuin vauhti pysähtyy ja takajalat voi mennä ulkopuolelle - Jos huudan "Stop" käskyn vaikka kolme metriä ennen ruutua, niin se pistää korvat taakse ja jyrää läpi sinne takalaitaa ja pysähtyy vasta sitten. Muualla "Stop" käskyllä on ihan eri merkitys.. Herra kaikentietävä kelpie siis tietää ihan itse, missä se ruudun oikea paikka on, eikä blondilla ole sanan sijaa. Läheltä tehtynä mersu ei ole kiihtynyt vielä sellaiseen vauhtiin, että se kykenee kääntymään huomattavasti aiemmin..

..Ääripisteet lähestyvät toisiaan
Kokoelma määrittelemätöntä tunnemassaa kesällä ruudussa
kovin lähellä takarajaa tässäkin.
välitilan kavetessa hallitsemattomasti...   

..Mutta kelpie ei ole geometriaa,
vaan kokoelma määrittelemätöntä tunnemassaa
kuinka puolustautua...

...Tietääkseni siinä on jotkut rajat  
(-Siinä ruudussa-)
Miten kohtuutta voidaan venyttää...      
(-Ja kriteereitä-)

...Haluasitko olla pelkkää fysiikkaa,
koska silloin lainalaisuudet pätisi jokaiseen pintaan..

No ruutu ei ole mun mielestä vieläkään koiralle looginen, koska siinä on miljoona pientä lokeroa joihin koira voi asettua ollen silti ruudussa - ja mun pitäisi osata hahmottaa ruudun lokerot myös kauempaa, jotta osaan paikallistaa, koska koira on mun palkkaus lokeroiden sisällä. Mutta miten koira hahmottaa ruudun todellisuudessa? Alusta asti en ole mielestäni osannut kertoa riittävän selkeästi mitä haluan koiralta ruudussa, enkä ole ollut puhtaasti tyytyväinen tapaani opettaa ruutua koiralle. Olenhan saanut sen jollain tasolla hahmottamaan asian - mutta aina palaan samaan ajatukseen, joka mielestäni voisi ratkaista tämän epätietoisuuden ja tuoda varmuutta paikan hakuun, mutta en ole saanut keneltäkään tukea tämän ajatuksen taakse, mutta pitäisi varmaan vaan uskaltaa kokeilla. Olisko Brenda viuhahtelevine herneineen mun koekaniini?- Miten monimutkaista yksinkertainen toko voikaan olla, kun se tuo mukanaan uusia haasteita. Mutta tämä vastaantulevien ongelmien ratkominen, -joita siis ei tiennyt  alunperin edes olemassa olevan - taitaa tehdäkin tästä lajista lopulta kovin mielenkiintoisen!

PS. Ja treenit meni ihan hyvin, sain paljon onnistuneita toistoja parempaan suuntaan vanhoilla menetelmillä :D Mutta kokeilen kyllä vielä uuttakin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti