Jonkun rakkaan ihmisen koulu on alkanut - Olen yrittänyt valmistautua siihen ja hyväksyä sen -mutta tiukille se ottaa silti!! Mieleen hiipi joka ikinen päivä epäilys siitä, että entä jos se ei tulekaan enää takaisin? Jos se jättää minut ja Breen? Tai ajaa vaikka kolarin ja me ei ollakaan yhdessä?! Yritän aina aamulla olla tosi cool ja rauhallinen, etten alkais itkeä sen nähden..Mutta illalla en voi estää itkun tulemista jälleennäkemisen riemusta.. En vaan voi! - se hetki herkistää tällaisen äijänkin ihan kyyneliin.. Vähän noloa kylläkin, mutta älkää vaan kertoko kenellekään..!!
Lauantaina oltiin kisaamassa agilityä taas vuorostaan. Ensimmäisellä radalla taisin olla liian innoissani aksaamisesta ja kokonaisesta päivästä mamman kans yhdessä ja ryntäsin sen perään valtavalla kiireellä, yritin olla niin hereillä kaikille ohjauksille - mut siinä kiirehtiessää jätin kuulemma viimeisen keppivälin pujottelematta!! Hitto vie.. No mutta muuten tehtiin puhdas rata ja mamma oli tyytyväinen :) Seuraavalla radalla olin hereillä, paitsi keinu putosi mun alta, hui hemmetti!! Mut sai jarrutettua juuri ja juuri ajoissa!! Kartturi vaan jäi kerran hyppylinjan eteen ja en pystynyt hyppäämään yhtä hyppyä kunnolla - muuten sekin rata olis ollut nolla... No hyvällä fiiliksellä silti :) Kolmannelle radalle lähdettiin reippaalla mielellä ja se sujuikin ihan ok, mutta yhtäkiä minua huudettiin takaisin ja selvästi jotain oli mennyt pieleen - mitä pirua?? Painoin niin kovaa eteenpäin ja kartturi ei kutsunut yhtään, lähti vaan liikkumaan eri suuntaan, mutta mä jatkoin suoraan, etsien seuraavaa estettä ja hups- menin sen ohi.. Olin niin varma, että kyllä me seuraavalla radalla onnistutaan -mutta mitään seuraavaa rataa ei ollutkaan ja kartturi tais olla hiukan pettynyt, mutta mä leikin raivokkaasti - koska varmaan se oli enemmän pettynyt itseensä -mähän tein parhaani!!
Eilisiltana sitten pääsin vepeilemään jälleen ja olipa se kivaa!! Tein tarkkaa ja hyvää työtä, sukelsin myös taas sen köyden, joka heitetään veden alle!! mä en tajuu, mitä ne nauraa ja tirskuu mulle, kun sukellan? Ehkä mun tekniikassa on vielä hiomista - Lennän aina veneestä X-asennossa kohti uppoavaa köyttä ja sukellan sen perään!! Mamma sanoi, että aikoo videoida sen mun loikan joskus, höh!! -teen parhaani ja ne nauraa -En mä vaan tajuu! Mutta mamma oli tosi tyytyväinen mun treeneihin. Tänään sit päästiin agilitykentälle - hiottiin viikonlopun ongelmakohtia, keppien hakua ja puomin alastulokontaktia ja myös ohjattua tehtiin agilityn jälkeen - mamma sanoi, että herneet ovat liikkuneet mun päässä entistä paremmille alueille, mitähän sekin tarkoitti?? Vähän kyllä huolestuin, kun mamma alkoi Brendan kanssa kiertää rataa sen verran tehokkaan näköisesti, että eihän se meinaa taas alkaa Breenkin kanssa kisaa.. Pakko oli mennä jo väliin ja osallistua itselläkin, ettei se nyt unohda, kuka se kisakoira olikaan..!!
- "Päivähylätty" kelpie Rico -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti