"Taas vanhat ympyrät, pääse et pois. Oot haaveillut millaista muualla ois.
Kuiskivat jälkeesi: voi onneton, ei paikkaansa löydä taas ulkona on..
Vaan kukaan ei sua paremmin osaasi tee, ken katsoo säälivin silmin, vain vanhenee...
Ja kukaan ei palaa takaisin sitten kun meet. Kannathan ylväänä hymyillen sun seppeleen.."
Agilityn SM:t vuorostaan takana. Kaikki teki paljon päivityksiä fb:hen ja kertoi tuloksia ja fiiliksiä. Mutta minä tunsin olevani jotenkin niin sanaton. Tai no ajatuksia oli vaikka kuinka, mutta että julkisesti jaettavia?
Lauantain joukkuerataa sujui tasapainoisesti ja pysyi ehjänä alusta loppuun. Koira tuntui olevan hyvin kuulolla ja homma rullasi mukavasti, ehkä jopa liiankin mukavan rauhallisesti. Yksi rima niistä 65:sta kolisi kenttään. Joukkueen sijoitus taisi olla lopulta 25. (66:sta joukkueesta) Tästä radasta jäi oikein hyvä ja odottava fiilis sunnnuntaille.
Sunnuntaille lähdin odottavana ja luottavaisena koiraan. Jännityskin pysyi sopivassa suhteessa. Se ei tuntunut haittaavan radalle lähtöä, vaikka oli koko aika läsnä. Rataprofiili oli meille haastava, koira pääsisi kovaan vauhtiin ja silti hallinta pitäisi säilyttää. Radan aloitus näytti hankalalta, mutta oman ohjausvalinnan löydyttyä, siinä ei tuntunut olevan enää mitään ongelmaa. Myös rengasta edeltävä hyppykulma oli sellainen, että koira tulisi renkaalle vinosti, mutta arvelin Ricon olevan niin tarkka hyppääjä, että hoitaisi sen itsenäisesti. No radan aloitus sujui ilman ongelmia, putkijarru toimi niinkuin piti ja sain Ricon lähetettyä itsenäisesti hakemaan kepit, sitten olin jo myöhässä, enkä ehtinyt tönäistä koiraa riittävästi rengasta edeltävällä hypyllä ja sehän sitten kostautui renkaalla. Ensimmäisen kerran kisoissa räjäytettiin rengas.. No kiire vähän tuli siitäkin eteenpäin ja pari vetoa sain pysymään kasassa, kunnes liian hätäinen ohjaus hypylle sai koiran lähtemään mun mukaan hypyn ohi putkeen. Se oli sitten siinä.
Radan jälkeen oli ihan hyvä fiilis ja onnistuneet kohdat mielessä. Hyvä fiilis jatkui vielä useamman tunnin, kunnes kotimatkalla iski valtava harmitus. Tämä vuosi tuntui toistavan edellistä. Näinkö tämä menisi joka vuosi? Koira on kuitenkin tuntunut hyvältä, sen kanssa on ollut jopa helppo tehdä agilitya ja onnistumisiakin on tullut, muttei arvokisoissa ollut onnistumisen aika tänäkään vuonna. Agilityn ihanuus ja raakuus.
Raw on saanut samalla reilun viikon reissulla aimo annoksen matkailukokemuksia ja osoittautunut oikein oivaksi matkustajaksi. Toinen on jaksanut matkustaa autossa rauhallisesti tuntitolkulla, odotella kisapaikoilla ja rentoutua häkissä. Se on yöpynyt eri paikoissa ja eri kokoonpanoilla. Ja vallan hienosti on matka mennytkin pikkumiehen osalta. Suomussalmelta löytyi uusi mustavalkoinen rakkaus..
 |
| Mustavalkoinen toisen mustavalkoisen kanssa |
 |
Sit relattiin ja uitiin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti