Keskiviikkona oli niin hyvän fiiliksen tokoilut messariviikonlopun inspiroimana. Keepie oli ihan liekeissä. Wou, en voi muuta sanoa. Hitto se meni kovaa ja asenteella. Draivia ja voimaa. Sitä jyräävää voimaa. Ruutuun mentiin niin lujaa, että jyrättiin läpi ja ruudun taakse.. Mutta palauttelulla alkoi työstää paremmin. Ohjattukaan ei ollut ihan hukassa. Itseasiassa haki aina oikean, mitä nyt kävi yhden kerran ruudussa epähuomiossa. Seuraamista kokeiltiin toisin kuin Rawn kanssa teen, kun aloin Ricon kohdalla miettimään sitä uudella tavalla messarin inspiroimana, koska ei Ricosta sitä arvokisakoiraa tule koskaan, niin miksei muuttaa jotain asiaa saadakseen toista paremmaksi. Ja ei sen kanssa kaiken tarvitse ehkä olla liian täydellistä. Jos sen kans pääsisi kisaamaan vaikka jotain kyläkisoja joskus.. Se oli vaan niin mieletön ja aivan fiiliksissä tekemisestä. Oikeanlainen treenien rakentaminen sille tulee vaan olemaan haastavista haastavinta, minulle itselleni. Treenaa riittävän vähän, mutta sopivassa suhteessa oikeita asioita riittävästi kaavoja rikkoen. Siinäpä se Ricon resepti.
Raw taas kiljui niin päättömästi omaa vuoroaan odottaessaan, et oli pakko jo käydä muistuttamassa mitä on hiljaa oleminen.. Pelkäsin jo, että lähitalojen asukkaat tulee pian lähettää meidät matkoihimme tuon huutokuoron seurauksena. Oman vuoron tultua pikku Raakis kiuhui ja kuohui niin hitosti, mutta onneksi sen saa aika hyvin purkamaan itseään leluun ja taisteluun. Koska sitten pistettiin aivot töihin.. Merkkiä ihan ehkä hurjalta metrin etäisyydeltä, jotta ei tule vauhtia mukaan. Sitten otettiin ne aivot takataskusta ja heitettiin kapula merkin viereen. Ekalla kerralla aivo jäi kapulaan kiinni, mutta sen jälkeen alkoi raksuttaa ja kuunneltiin koska saa nostaa kapulan ja koska tehdään merkki. Olen ihan yllättynyt miten kivuttomasti tämä erottelu sujui. Tosin kun tulee vauhti matkan muodossa mukaan, niin saa nähdä miten hyvin silloin pysyy aivot mukana. Jäävissä oli sellainen päivä, että istuminen oli muuttunut maahanmenoksi. Sain kuitenkin tämänkin palauteltua muistilokeroihin - Tosin viimeisen toiston jälkeen Rawn ilme oli niin kovin "älykäs" - sen fiksu "never heard-ilme", etten ole kyllä yhtään vakuuttunut upposiko herneisiin mitään..? Seuraamisen paikka taas oli huisin paljon parempi, kuin aiemmin. Perusasento palauttelukuuri on tainnut tepsiä tähänkin tai sitten pahimmat höyryt oli purettu alta pois.
Mut oli kyllä niin siistiä treenata. Tää on se fiilis, joka on ollut nyt hetkisen Rawn leikkauksen myötä hukassa. Mut nyt se oli tällä taas. Tätä lisää! Mut huomenna me vaihdetaan vapaalle ja suunnataan joulun viettoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti