Varjelen sitä mikä on haurasta. En haluu luopuu siitä niin, loppuun asti pidän siitä kii.

Viime viikonloppuna oli vuorossa tämän vuoden kolmannet pikkujoulut. Mietin jo matkalla, että miten näistä kaikista oikein selvitään, mutta mitä turhaan! Hyvin selvisin, eikä seuraavaa päivää tarvinnut yhdenkään kohdalla hukata kokonaan. Ricon hoitopaikan saaminen vaan tuotti hieman enemmän päänvaivaa, mutta onneksi Hanna oli niin ihana, että suostui ottamaan sekä Rawn että Ricon yökylään. Lauantaina käytiin heittämässä vielä ennen lähtöä luminen lenkki koko lauman kanssa. Paitsi Brendan heitin lenkkeilemään Veikkolan suunnalle Satun kanssa. Brenda pääsi lauantaina raveihin, jossa oli saanut ihastusta osakseen ja pääsi ihan telkkariinkin samaisella reissulla. Raw oli viihtynyt yökylässä enemmän kuin hyvin, mikä nyt ei mikään yllätys sinällään ollut. Rico taas sai siedätyshoitoa lapsiahdistukseensa. Tekee sillekin niin hyvää nähdä, ettei ehkä sittenkään "kuole" näihin tilanteisiin. Iso Kiitos Hannalle ja Satulle, että sain pienen irtioton arjesta. Ja tietty matkaseuralle tämän reissun mahdollistamisesta ;)

Illan ruokapaikka oli helppo valita tutun nimen perusteella..

Vai oliko se sittenkin jälkiruuan mukaan..?

Ruuat oli kyllä niin loistavia alkuruuasta jälkiruokaan saakka! Nam..

Ja olihan meillä niin hauska ilta, että.. Tanssia, naurua ja mukavia ihmisiä aamun pikkutunneille saakka :) Turku sai kyllä hyvät pojot tältä reissulta!

Lauantaina palailtiin sitten takas Nummelan kulmille ja koiramaiseen elämään. Raw oli voinut jalkansa
kanssa hvyin, joten oli taas se päivä, että sen saattoi päästää hetkeksi vapaaksi. Voi sitä elämän iloa,  Spaceman päästeli menemään ihan omilla galaxeillaan..  Koko edeltävä viikkohan meni hyvin. Keskiviikkona sai olla hetken vapaana, torstaina treenattiin kevyesti. Perjantai taas pelkällä lenkillä ja tällä viikolla tiistaina tai keskiviikkona olisi ollut ohjelmassa vapaana oloa hetki lenkin yhteydessä. Tiistai aamuna kuitenkin havahduin taas jalan puremiseen ja jälleen jouduttiin siirtämään vapaana oloa ties kuinka kauas tulevaan.. Tämä on nyt niin takkuista ja tuskastuttavaa. Fyssarikäynnillä kuitenkin liikkui hyvin, eikä mitään ontumista ollut havaittavissa. Tuo toinen yksinäinen jänne nyt vain taitaa kuormittua liikaa, kun joutuu ottamaan sen toisenkin työn kantaakseen. Ajattelin meidän olevan tammikuussa normaalilla liikunnalla, mutta ei taida toteutua. Mutta eipä tässä itkut auta. Eteenpäin sanoi mummo lumessa! Vai miten se meni?

Ricon kanssa käytiin sunnuntaina Teemun treeneissä treenimässä käännöksiä. Olipa tarpeellista ja voihan pojat, että vetää kelpoinen hyvin läpi mun rytmityksistä. Olis syytä vähän vaatiakin vastaamaan ohjauksiin. Samalla teemalla jatkettiin keskiviikon treeneissä. Ja öhöm, tiedä tuntuuko tuo vain katujyrältä mun keskiviikon kahteen muuhun treenikoiraan verraten vai olisko pikkaisen jumia tai ihan muuta vaivaa, jota "juoksee" karkuun. Selvitellään. Sain siis treenata Rawn siskolla Ruskalla ja Tanjan Taralla. Ruskan ja Raw:n liikkumisessa on selkeesti jotain samaa elastisuutta. Nyt ohjatessa huomasi taas hyvin, miten pieni Ruu tosiaan on! Ihan taskukokoinen, sellaisenhan mahduttaisi ihan minne vaan.. Ja niin lennokas! En tiedä possuiliko mulle hieman, vai eikö osaa vaan vielä kunnolla koota hyppyihin itseään, mutta meinasi vaan lentää käännöksiä pitkäksi. Kääntyy kyllä hurjan kätevästi, mutta vasta siellä minne laskeutui. Mutta hyvin se kulki mun kans ekaa kertaa elämässään. Vähän meillä meni toki tämä treeni toisiimme tutustuessa. Treenasin myös Taran sitten samalla ja sehän kulki mun kanssa jo oikeinkin kivasti, vaikken ole senkään kanssa treenannut kuin kerran vai pari, mutta oli jo heti parempi tuntuma tehdä hommia yhdessä. On se vaan niin helppoa, kun on kevyemmin ohjautuva koira, joka kääntyy niin paljon vaivattomammin.  Oli kyllä antoisat treenit tehdä kolmen erilaisen koiran kanssa. Kiitos kaikille osapuolille tämän mahdollistamisesta.

Entäs tokoa sitten? No aika maltillisesti ollaan edetty. Pohdittavaa, ideoita ja ajatuksia olisi kyllä, mutta kun ei uskalla kovin paljon vielä treenata ja hallillakin huomaan Spacemanin kiihtyvän toisten tekemisestä välillä aikalailla. Eihän siinä mitään, kun se saa itse tehdä ja kun saisin palkata sitä niin, että se pääsee purkamaan itseään, mutta tää liika hillitseminen ja hallitseminen tuollaisessa tilanteessa nostaa vaan kierroksia entisestään.

TÄSSÄ vähän seuraamisen tilannetta parin viikon takaa..
Mitäs tohon nyt sanois.. Äitinsä poika! Joutsenkaulaongelmat kulkee meidän mukana. Hoh hoijaa, koko ajan on sellainen olo, että puskee liikaa eteen ja videolta huomaan jo sortuvani Hannan viime talvisiin kaavoihin.. Autan itse koiraa kropalla tai rytmittämällä. Vastuu pitäisi vaan pystyä laskemaan koiralle. Mutta asenne on aika kiva ;)