"...kääntelee kuvia kuin huvittaa,
ja pahuutta nähdä voi missä vaan tahtoo.."
".. Ja jokaisen varjeltava on omaansa,
Käännyn kun vielä en katkera oo,
kun vihassa vaanii se pohjaton ansa,
juoksen kun vielä en vajonnut oo.. "
Ettäkö mitä nyt? Eipä mitään ihmeempää. Tuo "mieli on ikuinen linnansa vanki" tuli vaan mieleen Ricosta ja siitä, miten se ei meinannut millään pystyä päästämään irti vanhoista opituista kaavoista ja tekemään jotain uudella tavalla. Ja onhan noissa lyriikoissa häivähdys siitäkin, että tavoitteena on paeta noita vihaa ja katkeruutta. Asiat voi joskus nähdä niin kuin oma mieli ne näyttää. Oman pääkopan sisällön hallita ei ole se helpoin asia - "pahuutta nähdä voi missä vaan tahtoo" - vaikkei sitä olisikaan. Joskus voi pysähtyä miettimään, onko se pahuus todellista vai vaan oman mielen tuotetta. Ajatuksia ei voi hallita tai pysäyttää, mutta niitä voi oppia ohjailemaan oikeaan suuntaan. Joku viisas on joskus sanonut, että älä kuluta energiaasi niihin asioihin, joita et voi muuttaa tai joihin et voi vaikuttaa, vaan keskity niihin joihin voit vaikuttaa.
Sen ajatuksen voimalla voi keskittyä itselle tärkeisiin asioihin. Kuten mun elämäni supersankariin Spacemaniin, joka täytti 30.11 kokonaiset 2-vuotta!
Tuon suuren persoonan kahden vuoden elämään on mahtunut niin paljon iloa ja riemua, kuin myös surua ja epätoivoa. Tokon saralla ehdittiin hankkia VOI kisaoikeudet, muttei vielä saatu treenattua liikkeitä valmiiksi. Tokossa ollaan nautiskeltua tänne saakka pelkistä ykköstuloksista, ollaan oltu mukana voittamassa Hiiden Haukuille Piirinmestaruus hopeaa ja saatu seisoa jo AVO-luokassa SM kisoissa pronssilla palkintojen jaossa. Raw polskutteli myös kesän aikan kolme täyden sadan pisteen vepekoetta, hankkien itselleen AVO- kisaoikeudet tässä lajissa. Huisin hienoja hetkiä, mutta tämän koiran kanssa se matka on ollut vielä hienompi. Asiat ei ole tulleet ilmaiseksi. Raw ei liene se kaikista välkyin, - kaikella rakkaudella. Se ei opi asioita nopeasti, se vaatii toistoja ja yleistämistä. Se rakastaa maailmaa, se rakastaa kaikkia ja kaikkea. Ja juuri se ei tee kaikesta aina helppoa. Mutta se on koira, jonka kans meillä vaan synkkaa. Ja tuolla hulvattomalla persoonallaan Raw on tehnyt tästä matkasta enemmän, kuin nauttimisen ja naurun arvoisen.
Meidän agilitykisaura ei ehtinyt koskaan alkaa. Leikkauspöytä kutsui ja kuntoutumisen tiellä ollaan yhä. Olen silti onnellinen jokaisesta hetkestä jotka saan viettää tuon avaruuskaverin kanssa. Joku ei voisi sietää tuollaista koiraa, mutta minulle siinä on kaikki mitä haluan. Raw tulee asettamaan riman ihan järkyttävän korkealle, mun seuraavalle koiralle tai sen valinnalle - sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.
Ai niin Ricon mieli on ollut kovastikin takertuneena vanhaan opittuun ja uuden sisäistäminen ei ole oikein sujunut.. Luulin, jo hetken että puuhun asettautumista (jep,siinä lukee ihan oikein! puuhun asettautuminen = nousta seisomaan puuta etuset vasten tai asettaa takaset puuhun) ei saada ikinä muutettua potkuksi, mutta kun osasi itse avata oman mielensä ja nähdä ne asiat, jotka jarrutti potkaisemisen syntymistä, niin lukko aukesi ja Herra Iso Är on ehkä oppinut jotain uutta ja kaavoja rikkovaa: Tässä todistusainestoa!
Ja teinhän mä tossa yksi ilta viime viikolla pojille tunnarihaastetta. Aika hienosti selvisivät molemmat. Rico on selkeästi hätäisempi ja ehkä varmempi itsestään? Pureskeli myös.. Raw tekee tosi tarkkaa ja harkittua nenätyötä, pientä epävarmuutta havaittavissa, muttei lakkaa kuitenkaan työskentelemästä.
 |
| Syksyn/alkutalven aurinkoisia päiviä <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti