Mitä odotimmekaan me huomiselta? Mitä sen kuormaan lastattiin?

Me saatiin pohjoisen vieraita meidän iloksemme muutamaksi päiväksi ja oltaisiin pidetty niitä pidempäänkin, jos olisivat ehtineet viipyä. Koirat sai myös samalla muutaman treenivapaan päivän, joka oli varmaan ihan paikallaan. Tosin Brenda rautarouva ihan epähuomiossa taisi joutua lenkkeilemään normaalia enemmän. Mutta kyllähän rautarouvat jaksaa.. Mummon alkuviikon ohjelmassa oli hammaslääkäri käynti, joka vähän meinas jännittää, kun noita ikävuosia ehti huhtikuun puolella kertyä jo 14 kunnioitettavaa vuotta. Helpotus oli suuri, kun eläinlääkäristä soiteltiin, että koiraa voi tulla hakemaan, oli heräillyt jo vähän.. Sieltä se hoiperteli minua vastaan ja mietin, että oliskohan fiksuinta kantaa se toimistolle, mutta mitä sitä turhaan! Ulos päästyään mummo tuhahti pari kertaa ja pisti niin tehokkaasti tassua toisen eteen! Että mikä rauhoitus..? Minua neuvottiin laittamaan koira nukkumaan  vedottomaan paikkaan ja seuraamaan, että se pysyy elävien kirjoissa. Eikä se suostunut nukkumaan silmäystäkään koko loppupäivänä, vasta illalla se suostui luovuttamaan väsymykselle ja antaa yöunien viedä. Aikamoinen tätikoira, eihän tuota taida moiset operaatiot paljon hetkauttaa - sisu vaan kasvaa entisestään!

Vaikka matkanteko voi välillä alkaa väsyttämään, niin periksi ei anneta
- Ei ainakaan ennen kun on syöty vielä kerran!

Eilen käytiin tokoilemassa. Pää ja sydän on niin täynnä tukahtuneisuutta, olkoonkin sitten niin. Treeni oli kuitenkin lopulta hyvä. Kaksi kehää. Raakikselle kapulajumin purkua, tosin hieman toivotonta taisi olla, mutta en jaksanut pahastua siitä - kyllä siihen keinot vielä löytyy ja palikat loksahtaa paikoilleen. Se on vain pieni asia, jonka voi purkaa treenillä, kun kaiken muunkin vois..
Paikalla olot oli hyviä, eikä paineistunut toisten koirien palautteluista, mikä on tosi hieno juttu.

Tänään aamulenkin jälkeen oli pakko päästä tekemään muutakin kun noita AVO liikkeitä ja käytiin tossa kauemmalla "hiekkatakapihalla". Ruutu oli todella hieno ja paikka aika bueno takalaidalla. Merkille haki myös hyvällä asenteella, tosin ne on vähän sinnepäin :D Vaikka luulen, että ne saa sellaisia toistaiseksi ollakin. Tajusin myös, ettei ikuna olla tehty kokonaisena liikkeenä VOI ruutua ja nyt tehtiin. Kehuin matkan varrella, että itsevarmuus säilyy mukana. Joo ja sehän sujui. Tosin häiriön sieto on tässä olematonta ja nimenomaan eri kentät, erilaiset kaltevuudet, kartioit, roskat, puut ym. on niitä ongelmallisia. No kun ruutu oli loistava, niin tänään oli sitten tunnarin vuoro olla hukassa, loppuun siis kunnon hetsattu pentutunnari ja näytti jo paremmalta. Raw on vaan ollut jotenkin tosi veltto, lämpötilan nousu verottaa varmaan oman osansa -tai sitten tarvis vaan pitää pään nollaus päiviä nyt vähän enemmän.

Ai niin ja mielenkiintoinen huomio niistä Raw:n kummallista makuista, mitä tuli esille viime viikonlopun kokeessakin. Se makaa ihan vapaaehtoisesti ja rennossa olotilassa etuset alle vedettynä. Hassua, onkohan se vaan rento kaveri vai onkohan tuohon jokin muu syy..?

Maailma on tehty meitä varten!

@Hanna

Pieni lappuhaalaripoika vietiin toiseen viralliseen TOKO kokeeseensa. Paitsi eihän se sitä tiedä - se luulee kisanneensa jo monen monta kertaa ja ihan maailmanmestaruuskisoja myöten - ja niinhän se oikeastaan onkin :D Mutta nää on näitä juttuja, joista jää virallisia merkintöjä historiaan.

Tuomarina meillä oli Pirkko Bellaoui. Jokainen  piste piti ansaita ihan oikeasti ja mitään ei annettu anteeksi. Lopputuloksena tarkan arvostelun alla oli AVO1 176,5p ja luokkavoitto. Se meidän oma maailmanmestaruus vaan jaettiin jo kehässä - Tavoitteena oli mennä pitämään hauskaa ja ottaa kehä haltuun ja kivaa meillä olikin. Väitän myös, että saatiin kehä haltuun. Oma jännitys on laskenut Raw:n kanssa tosi paljon. Sen kanssa on vain niin helppoa olla kehässä ja luotan siihen päivä päivältä enemmän. Voi ihanuutta <3 

Koe osa-alueittain:

Paikkamakuu 9,5 - Unohdin muuttaa omaa paikkaani koiralle otollisemmaksi ja laskeutui vinoon ja kääntyessä lonkalle olikin tosi vinossa - muuten oli maannut hyvin.

Seuraaminen - 8,5  - Annoin tosi rauhalliset ja maltilliset seuraamiskäskyt ja saatiinkin pomppiminen aika minimiin. Oli kuulemma todella kaunista, mutta niistä pienistä pompuista ja painamisesta pisteitä pois.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9 - varmaan siitä piste, että mun kävellessä taakse putosi hieman lonkalle.

Luoksetulo - 7 - Annoin suullisen käskyn lisäksi käsiavun ja perusasentoon tultaessa myös pieni käden liikautus mukana (luulin, ettei tätä viimeistä edes tulkittais lisäkäskyksi, mutta niin vaan ;))

Seisominen seuraamisen yhteydessä - 9 - kadotti kontaktin ja katsoi yleisöön seuraamaan lähdettäessä (kokeen ainut pahempi(?) moka Raw:lta) ja perusasento meni jumitukseksi. Olisko vaikutusta ollut mun vahvalla ajatuksella: "älä ennakoi istumista!"

Nouto - 9,5 - Kerroin ennen liikkeen alkua, et nyt tehdään nätisti ja lähtikin hieman varoen.. ja silti tassut edellä kapulaan (mutta aika siivosti kuitenkin). Loppuasentoa haettiin hieman.

Kaukot - 9 - Teki kaikki vaihdot ja pysyi paikallaan, mutta asennot hieman epäpuhtaita. Veti maahan menoissa tassuja alle ja istumisissa ei ollut ihan täysi ryhti. Luulen, että tähän vaikutti nopea liikkeen koemaiseksi kasaaminen ja alla oleva palkattomuus. Ei ollut vielä täysin varma liikkeestä, mutta hienosti suoritettu - treenimäärän huomioiden. 

Estehyppy -9 - Oltiin esteen edessä turhan aikaisin ja ehti jumittaa siihen hieman. Olisi pitänyt pyörähtää kerran ympäri ja uudestaan perusasentoon. Lähti ja hyppäsi kuitenkin, mutta ei vapautuneesti. Istui aivan esteen taakse, mutta pääsi hyvin takaisin paikoiltaan (onneksi pyysin yhden laudan pois ;D)

Kokonaisvaikutus - 10 - Jee, iloista menoa! Samaa mieltä :)

Tämä kantaa taas pitkälle. Ihana Raw <3 

Nuorten koirien TOKOrinki

@Hanna Toivola

Aiemmin kirjoittelin äkkilähdöstä Uudenmaan nuorten koirien TOKOringin näyttökokeeseen. Tänään oli tullut sähköpostia päätöksestä ja vaikka en asiaa ole mitenkään jännännyt, niin sähköpostin avaamisvaiheessa saattoi vähän jo jännittää.. Eipäs tarvinnut kauan jännätä mun "pikkubc:n" nimi osui silmään heti listalla ensimmäisenä, eli TOKOura jatkuu iloisin mielin eteenpäin ringin jäsenenä!
Meidän luottamus asenteen voimaan palkittiin. Arvostelun kohteena oli kokonaisuus, koiran ja ohjaajan yhteistyö sekä koiran iloisuus kehässä. Arvostelu meidän suorituksesta kuului näin: "Hyvä tiimi, suhde kunnossa. Temppuilua kehässä turhan paljon, koira ei tarvitse sitä. Koira teki iloisesti ja oli motivoitunut." Voi mun pieni Raw <3

Sä laitat hymyn vielä kiertoon

Se on se ilme, ei siitä mihinkään pääse. Treenikaverin naamalta loistava ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... Ja mä niin rakastan noita hymyjä - niin koirien kuin ihmistenkin naamalla!

Lisää kuvateksti

Maanantaina oli Raakalaisen pakollinen vapaapäivä ja Ricon kanssa päästiin testaamaan MM-tiimin oppeja tuohon meidän "takapihalle". Vire oli niin tapissa ja kaikki vaan toimi. Ai, että se ilme! Parhautta. Samalla Ricohan tuntui taistellessa niin hurjalta pikku Raakikseen verrattuna. Raw on aktiivisempi ja lähtee helpommin leikkiin, mutta se on niin viatonta leikkiä, kun Rico taas puree aikas tehokkaammin kiinni olleessaan tietyssä moodissa. Se on jotenkin niin tosissaan ja pistää voimaa enemmän peliin. 

Tiistaina ajettiin Virkkalaan viimoisiin agilitytreeneihin. Tehtiin Ricon kanssa valmiina ollut rata ja täsmätreeniä esteillä. Nyt se pystyi jo pujottelemaan vasten mun liikettä palkalle - tämä oli jossain vaiheessa täysin tekemätön juttu. Raakis teki keppejä verkoilla - tämä oli oikeastaan koko Virkkalaan ajamisen syvin olemus. Se rytmi ja vauhti, minkä se saa verkoilla, on paljon parempi, kuin ohjureilla. Joten toivotaan, että tämä treenisetti toi taas lisävarmuutta keppitreenin jatkamiseen ja vaikeuttamiseen.

Keskiviikkona oli vuorossa Ricolle Juhan agilityt. Tehtiin puomin kontakteilla ohjaajan taaksejäämisiä. Äärettömän hyvä aihe meille. Lätkän avullla työstää hyvin, mutta heti kun lätkä oli pois, niin jäi etuset esteelle. Tätä tarvis jalostaa eteenpäin. Tuli myös hyvä idea putkien suorittamista ajatellen. Koskas sen ehtis ottaa projektiksi. Hyvät treenit ja fiilis Rixan kanssa tekemisestä oli hyvä. Sille koiralle vaan sopii tämä "paljon vapaapäiviä" ajatusmaailma. Se on niin paljon kivempi ja ilmeikkäämpi kentällä. Raw teki tokoa parkkiksella. Nyt tekee hassun kiepin mun selän takaa palautuksessa, mutta loppuasennot olivat (ainakin toistaiseksi) suoria. Keskenkasvuinen lappuhaalari poika hakee vaan oikeaa liikerataa? Ja seuraaminen - se on niin veitsenterällä. Hitto, että taas ollaan sen kanssa kriisissä. Pää ja edistäminen.. Voi kun löytäisi sen yksinkertaisimman keinon kertoa mitä haluaa.. Keulii myös ihan tunteella. No työstetään tai annetaan hetki vaan olla..

Torstai tuli oman hierojakäynnin jälkeen aksakielto sille illalle, joten sen luvallisen rauhallisen kävely lenkin ohessa testattiin tuo toinen meidän "takapihakenttä" Raakiksen kanssa. Hyvin toimi treenialustana sekin. Mullahan on aika buenot treeniolosuhteet - kun olis vaan enemmän aikaa!

Lauantaina päästiin tokoilemaan agilitytreenihäiriöön. Tehtiinkin ihan vahingossa melkoinen setti asioita ja ilman ongelmia Raw:n keskittyminen pysyi tokossa vaikka toiset aksasi vieressä. Tosin kovempi vauhtinen meno vieressä olisi voinut olla vaikeampaa sietää, mutta hyvä näin, jotta saatiin paljon onnistumisia. Luoksetulon stoppi ei toimi vielä ilman käsiapua. Voisi tällä hetkellä toimia jopa tehokkaammin pelkällä käsiavulla? Ja haukkuhäiriötä vieressä on treenattava! Paikkamakuun ajatus on tosi pahasti mun mielestä hukassa - tai pahasti ja pahasti - muttei ole niin kristallinen kuin haluaisin sen olevan.

Ja tänään vähän aksaamista ja tokoa. Raw:kin taitaa huomenna huokaista helpotuksesta, kun blondi lähtee töihin. Sen verran asiaa on tuupattu pieneen päähän yhdessä viikonlopussa. Huomenna ehkä olis annettava päälle lepoa ja jaloille liikettä - vaikka onhan sitä jalkojen liikettä mahtunut viikonloppuun treenien ja lenkkien yhteydessä. No päivän tärkeimmät huomiot oli, että yli häiriköitynä keskittyy paremmin, mutta normaali liikkurointi voi häiritäkin enemmän. Noudon palautuskieppi oli jäänyt pois ja paikkamakuuta on tehtävä ensi viikolla - paljon.. Alkuasentojen jumitukset oli yllättävän helppo purkaa, ainakin tänään. Ja Rico oli ihan mielettömällä ilmeellä ja draivilla liikkeellä. Ja se hymyili treenien aikana ja kävellessään pois kentältä. Nyt alan myös ymmärtää, mitä  Christa sillä "Voimalla tekemisellä" todella tarkoitti. Nyt alan itse oikein tuntea sen. 

Hymyjen täyteinen viikko treenirintamalla ja edelleen minulla on niin kivoja koiria (ihan seinänaapurinkin mielestä ;)) Me laitetaan hymyt muillekin kiertoon. Toivottavasti se tarttuu ;)

MM-tiimin tyyliin

Miten tämän kaiken voisi kiteyttää? Kolme päivää putkeen tokoilua vieraissa paikoissa, uusissa olosuhteissa Raw:n kanssa ja mä olen niin iloinen, yhtä hymyä vain. Mulla on vaan niin ihana koira! Mä vaan tykkään siitä ihan hurjasti! Fiilis aivan katossa. Perjantai iltana aloitettiin Sipoossa nuorten koirien tokoringin näyttökokeessa. Koko näyttökoe tuli vähän yllättäen, viime tipassa ja täysin sitä varten treenaamatta mentiin kehään. Ajattelin, että tässä meille loistava koemainen treeni! Ja sitähän se olikin. Täysin uusi halli ja erilainen missä ollaan koskaan oltu. Kova meteli ja erilainen alusta. Raw ei vaikuttanut piittaavan näistä tekijöistä, ellei paikkamakuun korvien asento ollut tämän kuuntelua? Paikkamakuun se makasi puoleen väliin saakka liikkumatta (tosin korvat takana - yleensä korvat on pystyssä tai sivulla.. ?) ja sen jälkeen kääntyi lonkalle sekä veti toisen etusen hieman alleen, mutta tätä se on tehnyt aina, kysessä lienee vain nuoren koiran kehittymätön kroppa - Siksi en ole siihen vielä edes puuttunutkaan.

@ Hanna Toivola

Yksilöliikkeinä oli seuruu, suora luoksari, nouto ja vapaavalintaisena tehtiin liikkeestä maahanmeno. Seuraaminen lähti velton tuntoisesti liikkeelle. Näin päätä liikaa ja en tuntenut koiraa. Tosin tämä oli varmaa sitä kaunista seuraamista, mitä meiltä haluttaisiin nähdä - mutta oma fiilis ei ole silloin vaan niin hyvä. Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen taisi tulla ensimmäinen pomppu, koira nousi - pää siis korjaantui ja tunsin sen jalkaa vasten. Oma fiilis myös kohosi heti. Mutta videolla tämä paremmalta tuntuva osuus näyttää pomppivammalta ja epätasaisemmalta, jopa siltä, että koira painaisi. Tosin se ei tuntunut siltä. Hitsin vaikeaa. En haluaisi luopua tuosta fiiliksestäkään, kun tunnen miten Raw työstää aktiivisesti seuraamista.. Luoksari oli hyvä. Pomppu oli saatu tästä pois käsiavun kanssa työstöllä. Hienoa! Nouto tehtiin pitona, koska sellainenkin vaihtoehto oli tarjolla ja meidän noutohan on ihan palasina (tai niin mä luulin ainakin ennen lauantaita..) Pito sujui niinkuin oletinkin. Hienosti. Liikkeestä maahanmeno oli myös hyvä. Seuruu taas mun makuun vähän velttoa ja toinen etutassu jäi vajaaksi istumaan nousussa. Kokonaisuudessaan olin mielettömän tyytyväinen Rawiin. Työsti hyvin palkattomuutta ja ei jättänyt mitään tekemättä. On se vaan loisto-otus <3

Raw:n näyttökoe

Tästä jatkettiin sitten lauantai aamuna Tanjan ja Taran kanssa MM-tiimin leirille kohti Piikkiötä. Huisin hauska ja antoisa viikonloppu jälleen Lentsun opissa. Tiimi henki oli loistavaa ja miten virkistävää olikin treenata siellä. Käytiin läpi omia ongelmia, tehtiin häiriötreeniä, palkattomuutta, kisapalkkausta ja vielä vähän omia ongelmia. Mietin, että mitä ihmettä ottaisin, kun eihän meillä ollut ongelmia.. Ihan  oikeasti, en uskonut kuulevani näitä sanoja omasta suustani. Meillä ei ollut mitään ongelmaa. Meillä oli vain asioita, joita en ollut ehtinyt koiralle kertoa.. Nih. No haasteiksi otettiin nouto ja tunnari. Noutoon saatiinkin hyviä treenivinkkejä ja ajatuksia. Mun pieni lappuhaalaripoika pistettiin myös aikas pahaan tilanteeseen - niin että aivohiki taas iski ja pää tyhjeni hetkeksi, ennen kuin alkoi taas raksuttaa. Illan häiriköinneistä Raakis veti taas läpi iloisesti lappuhaalarit päällä lepattaen ja tukka tuulessa hulmuten. Treenipäivän päätteeksi Raw ehti löytää majapaikasta peilin sisäisiä asukkaita ja kaapin jalassa se näki pallon... Jep. Se on hyvä, kun mielikuvitus ja maailmankatsomus on tuota luokkaa.. Salaa toivon, ettei se koskaan kasvaisi ihan aikuiseksi ja ihan järkeväksi.. Pieni HessuHopo on vain niin pahaa tahtomaton pikkupoika suuressa maailmassa.

Sunnuntaina päästiin sitte heti aamusta MM kisafiiliksiin. Paikkamakuu kokeiltiin namikupin kera ja väitän, että ajatus fokusoitui kuolavanoja myöten paremmin ja keskittyneemmin. Yksilökisasuorituksiin valikoitiin jokaiselle kolme liikettä. Päätin kokeilla kepillä jäätä ja katsoa vieläkö seuraaminen kantaa toisen peräkkäisen koemaisen suorituksen - ilman välihiomisia. Päätin myös, että tänään on se päivä, kun me kokeillaan ekan kerran koemaista luoksaria ilman stopin palkkausta ja sitä hyppyä koemaisessa tilanteessa toisten liikkeiden jälkeen. Seuraaminen tuntui paikoitellen tosi hyvältä. Tosin taisi olla aika pomppivaa - siksikö se tuntuikin hyvältä? Luoksariin annoin sekä suullisen, että käsiavun ja stoppi tuli sen verran kivasti, että oli pakko huutaa vielä "wau!" päälle. Hyppyynkin lähti yhdellä käskyllä. Wau, miten hienoa! Lopun istuminen oli hidas. Mutta jälleen loisto kokonaisuus. Tekniikka voidaan aina hioa, mutta tuosta asenteesta ja iloisesta tekemisestä olen vain niin järjettömän iloinen ja onnellinen!

Raw:n MM-tiimi palkattomuustreeni

Paljon on vielä matkaa, mutta nyt tuntuu, että ollaan oikealla tiellä. Raw:n kanssa olen osannut näköjään rakentaa kisapalkankin ihan eritavalla.  Ja jatkoksi vielä tänään tehtiin Ricon kanssa mielettömän upee treeni leiri-ideoiden pohjalta. On tää hienoa.

Vanhat kivet ja puut energiakenttien välissä

Pitäisi treenata tätä ja tuota ja sitten vähän sitäkin pitäisi muistaa tehdä.. Ja niin - koskas siitä tulee valmista, jos ei vaan tee. Nih. No on se hyvä, että Christa kävi kentällä meitä muistuttamassa elämän yksinkertaisuudesta ja siitä, että kun asiat vaan tekee, niin sehän on sitten niinkuin siinä.  No oltiinhan me jo oikealla tiellä kohti tähtiä ja taivaita. Jälleen korostuu se kaunis ajatus: Yksinkertaisuus on kaunista ja vahvan vankkumattoman perustan rakentaminen on välttämätöntä, jos meinaat, että se talo kestää myrskytkin. Niinhän se on. Niin helppoa, niin yksinkertaista. Niin usein tiedettyä, mutta ohitettua. Toivottavasti mä maltan nyt ottaa jokaisen askeleen tällä polulla eteenpäin. Nyt mennään ja tehdään. Pari tarvittavaa potkua perseelle, niin toivottavasti nyt lähtee rullaamaan ;)

Ja entäs ne Raw:n liikkeet sitten? Seuraaminen lienee ihan hyvällä mallilla , pomppimista pitäis saada vähän pois. Kröhöm.. siis kui? Kyllähän mä sen tiedän ja jos on pystympi, niin myös pomppii, eli nyt pitäisi hyväksyä se vähän matalampi seuraamisasento. Kai siinä pystyssä pomppimisessa (Siis tanssimisessa...;)) on vain jotain niin hienoa fiilistä mukana? Yritetään kai sitten luopua siitä ja rakentaa jotain korrektimpaa. Nouto otetaan nyt mustavalkoiseen syyniin - se on kyllä tai ei, näin monismutkaisen ihmisen on vain kovin vaikeaa nähdä oliko se nyt mustaa vai valkoista - pitikö palkata vai ei..? Kotona kokeilin myös kaukojen kuntoa. Matkaa tarvii saada lisää, niin avo:n kaukot alkaa olla siinä ja muutkin vaihdot on aivossa, tosin ei ihan oikeassa lokerossa vielä, mutta Raw:n rakenteella näyttää olevan huomattavan paljon helpompaa tehdä kaukoja takapää paikoillaan, kun Ricon. Kentällä kokeilin myös luoksarin stoppia kaikkien apujen kera ja Wau, mitkä jarrrut!! Nyt kun en vääränlaisella palkkauksella pilaisi tätä. Vaikka harmittaa jo valmiiksi, kun tiedän, että tää levii vielä jossain vaiheessa kuitenkin.. Sen leviämisen läpi on vain kuljettava ja ehjättävä se sitten uudestaan.

Ricokin kävi tokoilemassa ryhmässä. Ohjatun molemmat puolet löytyi hyvin. Merkille en saanut oikeaa draivia - vai odotinko siltä Raw:n liikettä? Pitäisi aina muistaa suhteuttaa odotuksensa koiran mukaan ja hyväksyä se. Kapulan tuontia vinosta otettiin myös. Musta hakee jo huomattamavasti paremmin suoraan loppuasentoon. Vähän sivulle tulojen vahvistusta ja  kaukoja. Ricolle olisi kyllä varmaan huomattavan paljon parempi tehdä kaukot jotenkin muuten, kuin takapää paikoillaan? Niin ja käytiinhän me eilen testaamassa muistaako Raw vielä mitä tarkoittaa: "Kepit". Muisti se vielä, ei ottanut "Never heard" ilmettä edes ;D Seuraavaksi vaan pitää lisätä kulmien treeniä ohjureiden kera yhä ja ottaa lähetyksiä eri esteiltä. Kyllä tästä hyvä tulee, kun maltetaan tehdä nyt pohjatyöt huolella.

Kuuluisa ilme, kun aina ei vaan voi ymmärtää ihmiskieltä:
"Siis mitä!? Mikä se on?! Never heard?!"

Pääsiäisprojekti - Hoidettu

Pääsiäiseksi saatiin sopivasti kenttä osittain sulaksi ja Raakalaisen keppiprojekti oli hyvä lopulta aloittaa todenteolla. Alle oltiin tehty parit treenit kuudella kepillä ja remmillä. Aika pian kuitenkin ajatus alkoi syntyä. Ryysiminen jäi ja lähdettiin tekemään ajatuksen ja aivohien voimalla töitä. Nyt maanantain päätteksi on tosi hyvä mieli ja ja kyllä kannatti työstää useampi päivä putkeen. (mitä nyt se lauantai jäi välistä..) Ensin mietin, että miten ihmeessä saan kokonaiset 12 keppiä mukaan, kun ohjureita ei ollut riittävästi. Mutta tehtiinkin oma ratkaisu tähän, joka toimi hitsin hyvin. Eli ohjurit molempiin päihin ja keskelle keppejä jäi tyhjä ohjuriton kohta, johon laitettiin sopivaan kohtaan lätkä, joka ohjasi koiraa oikeaan suuntaan. Raw sai oikeastaan heti lätkän ideasta kiinni ja sen avulla homma käyntiin. Ensin apulätkällä oli nami, joka poistui ja lopulta koko lätkä poistui. Videolla on mukana myös ne virheet ja epäkohdat mitä matkalla tuli vastaan. Mutta täytyy sanoa, että mä niin vannon ohjureiden nimiin. Uskomatonta, miten vähässä ajassa ja miten vähillä toistoilla tähän päästiin. En olisi Raw:sta uskonut.. (anteeksi raakis, että epäilen sun älyllisiä lahjoja.. ;))

Tässä keppitreenit

Käytiin me myös Ricon kanssa juoksemassa Hyvinkäällä pari rataa, hyl ja 5. Pää ei ollut vaan niin yhtään mukana. Toisella radalla Rico jopa kellotti radan nopeimman ajan, se hiton rima vaan tuli alas... Mutta, mutta, kisamotivaatio, missä sä olet?
Ricon radat