Pikkujouluja ja lekurireissua

Olisi niin kovin paljon kirjoitettavaa, muttei millään ehdi aina kaikkea päivittää. Pitäisköhän mun ottaa sellainen lyhytsanaisempi lähestymistapa?

Viime viikonlopuna käytiin Lempäälässä noiden kujelopentujen pikkujouluissa. Paikalla oli kaikki kuusi siskoa ja Rover ainoana uroksena. Olihan se jo selvästi isompi siskojaan, mutta taitaa tällä hetkellä olla veljistäänkin suurin. Syötiin, juteltiin ja pienesti treenattiinkin. On noissa paljon samoja ominaisuuksia, mutta jokainen on silti niin omanlaisensa. Rover ei selvästikään ole ollut pentueen helpoin koira, mutta en mä sitä vaihtaisi pois mistään hinnasta, -vaikka osa siskojen ominaisuuksista houkuttelevammalta vaikuttaakin ;)

"Jos katse voisi tappaa :D" Vasemmalta: Rover, Love, Tina, Nila, Kulo, Metka, Popa ja Maili
@Katri Mure

Vieraaseen halliin meneminen oli Roverille taas todella vaikeaa hajumaailma vei mennessään ja kiihtyi haukkumaan ja piippaamaan. Tuo halliin meneminen saa kyllä tutuissakin halleissa kiihtymisen aikaan. Itse treeniosuuteen se pystyi keskittymään jo aika hyvin, alussa tosin ääni tuli mukaan tekemiseen. Halli tuntui jotenkin pienelle ja ahtaalle jo meille :D Rover alkaa olla sen verran isompilinjainen menijä, että seinät ahdistaa hetkessä.

@Katri Mure

Range Rover kiihdyttää ;) @Katri Mure

@Katri Mure

Tässä matkalla Rover on ehtinyt katkoa ylämaitokulmurinsa ja eihän ne enää katkeamisen jälkeen kovinkaan halukkaasti lähtenee liikkumaan, joten oli pakko käydä näyttämässä niitä lekurissa. Olihan sekin tuon kaverin kanssa keikka. Treenikaverit luonnehtii Roveria flirttailijaksi ja taitavat olla äärettömän oikeassa. Ensin mentiin eläinlääkäriaseman ovesta sisään hallitusti ja harjoitellun mukaisesti, mutta sen jälkeenhän se sisäänmeno on suoritettu ja alkoi pienimuotoinen rodeo. Siinä kun lopulta saan tuon rodeohevosen rauhoittumaan, niin se flirttailee minkä ehtii kaikille hoitsuille. Jep. Ja ne kaikki näyttää vielä olevan vallan ihastuneita mokomaan flirttalijaan. Hampaiden tilanne todetaan sen verran huonoksi, että ne on poistettava. Kun haen koiraa operaatiosta, hoitaja tuo Roveria mulle ja poistumme klinikalta saatesanoin: "Hei hei muru :)" Toki tähän liittyy huolenpitoa ja minun muistuttelua miten pidän Roverista parasta mahdollista huolta. Miten niin flirttailija? :D

Joku oli aikamoinen sylikoira ekaa kertaa elämässään lekurireissun jälkeen <3

Nyt ollaan paranneltu suuta ja Rover on ollut todella raivostuttava, koko aika hereillä ja puremassa tai syömässä jotain ei toivottavaa. Eikä niitä luitakaan nyt ole voinut antaa.. En tiedä siksikö kaikki pitäisi saada syödä ja purra.. Tänään käytiin ulkoilemassa kunnolla, jotta tyhmäilyt jäisi vähän vähemmälle. Ensi viikolla meillä onkin edessä Roverin ensimmäinen joulureissu pohjoiseen. Jännää, toivottavasti se osaa käyttäytyä! :D

Herra kelpie on päässyt hallille Roverin treenien siivellä välillä aksahumppailemaan ja ehkä moisesta aktivoinnista innostuneena alkanut taas puuhailla yksin ollessaan. Yksi päivä se oli avannut telkkarin ja piilottanut kaukosäätimen. Siinä sitä sitten kuumeisesti etsin ennen kuin löysin salaisen piilopaikan. Huomasin myös naapuritaloyhtiössä tehtävän ikkunaremppaa ja jo sekin voi olla äänineen Ricon puhailulle laukaiseva tekijä. Kun vain jokin muuttuu, niin ahdistus nostaa päätään. Ikuinen ongelma joka ei vaan poistu koskaan kokonaan. Toivon mukaan Roverista tulisi edes tasapainoisempi yksinolija.

Lisää kuvateksti

Rico poseeraa kauniissa lumisessa maisemassa..

"Noh se siitä, sieltä se urpo tulee ja pilaa komean kokonaisuuden.." T:Rico
Huomaan Ricon ilme :D

"Pieni" kuriton bc ihan oma itsensä :D

"Hakenu näkemystä mun meininkini taa"

Roverin kasvutahti on ollut aika hurja. Ja taitaapa olla kirinyt kiloissa kärkeen sisaruksissaan. Viiden kuukauden merkkipaalun aikoihin käytiin ihan kunnon vaa ´alla tarkastamassa paino ja se huiteli jo 14,6kg - on siis isompi kuin Rico tai Raw samassa iässä. Mutta on jotenkin tosi "täyden" oloinen, ei ollenkaan sellainen rimpula, niinkuin pennut usein on. Mutta kyllä mä silti hiljaa mielessäni toivon, että tuo kasvutahti alkaisi hidastumaan, eikä päädyttäisi minnekään jättiläismittoihin.

Rover on tuntunut koko aika kivemmalta, vaikka ilkikurinen ikä alkaa painaa päälle. Tykkään siitä silti vain koko aika enemmän.  Yleensä ne pikkupennut on ihmisistä niin ihania. Mä taidan olla vähän toista mieltä, tai sitten mulle on sattunut se kaikista kamalin pentu! Nyt kun yhteistä kieltä ja ymmärrystä alkaa olla enemmän, niin kaikki tuntuu helpommalta. Onhan Rover vielä aika haastava tietyissä asioissa ja ehkä tuon ikäisen kuuluukin olla ;)

Tässä vähän viimeaikaisista puuhasteluista koostetta - ROVER 4,5kk - 5kk
Puhelimella ei taida näkyä, mutta koneelta kylläkin.
Sitten kasasin itselleni ihan samoista jutuista pidemmän pätkän, - johon voin itse palata analyyseineni myöhemmin. ROVER 5KK (pidempi pätkä)
Tässä vielä yksi vanhempi video, joka ei ole tainnut täällä olla. Hyvin paljon samoja juttuja tässäkin. Ainut lisä taitaa olla nuo seuraamiskokeilut, joiden kanssa olen ehtinyt jo saada läjän harmaita haituvia, mutta eiköhän ne sieltä joukkoon sulaudu. Tekiskö niin vai näin, kun pää pyörii ja mikä tapa nyt sit oliskaan paras, jotta kouluttais mahdollisimman vähän pieleen. ROVER 4,5kk

Se on jännä juttu tuo kouluttaminen. Ensin sitä tietää, ettei tiedä. Sitten kun tietää vähän jostain, luulee tietävänsä kaiken. Kunnes tietää vähän lisää, niin tajuaa miten vähän sitä tietääkään :D Roverin kanssa olen ennenkuulumattoman paljon puntaroinut eri vaihtoehtoja ja näkökulmia. Oma näkemys alkaa olla kuitenkin vahvistunut matkalla, mutta asioita voi silti kyseenalaistaa - jopa niitä omia näkemyksiään ;)

Tänään haettiin jälleen uutta näkemystä Korrin Suskin opissa. Paljon on tullut käytyä tokokoulutuksissa, muttei niinkään pk-puolen kouluttajien opissa, niin uusia näkökulmia oli tosiaan luvassa.  Treenit oli hyvin mielenkiintoiset. Tiettyjä tuttuja asioita, jotka ovat jääneet odottamaan omaa aloitusaikaansa ja tiettyjä asioita joissa mun oma totuttu toimintatapa keikautettiin täysin päälaelleen. Ihanaa tehdä töitä - ei niinkään liikkeiden - vaan sen kaiken muun kanssa. Roverin kanssa aloitettiin aloitusten työstäminen, koiran oma-aloitteisen aktiivisuuden rakentaminen ja leikkiminen uudella tavalla. Hammaskaluston vaihtuminen on vaan parhaillaan menossa ja leikistä näyttää tulleen sellaista mälväämistä ja sylissä roikkumista. Puhuttiin myös, että voisi hetkeksi pistää leikin tauolle ja ottaa sitten myöhemmin taas käyttöön.  Toisaalta olisi kiva saada "leikittyä" nuo tiukassa istuvat yläkulmurit pois päiviltä, mut aika turvoksissa näyttää ikenet olevan, niin en tiedä miten kivalta se tuntuu..  No, mutta meidän treeneistä koulutukseen liittyen myöhemmin  luvassa lisää tekstiä.

"Tsiigaan taakse, mietin mistä ollaan lähetty"

Roverin liikunnan tarve tuntuu viime aikoina olleen kasvamaan päin ja mä olen nöyrtynyt ulkoiluttamaan koirat käytännössä lähes aina samaan aikaan. Alussa halusin ulkoiluttaa noita mahdollisimman paljon erikseen sattuneista syistä. Säännöistä ollaan vaan käyty pientä vääntöä. Äänen käyttö meinaa olla tosi herkässä vapaaksi pääsemistilanteissa ja se ei todellakaan ole vaihtoehto, eikä mikään jäykistely tai syömättömyys - mitä on myös esitetty. Keskustelun alla. Oon nyt ottanut saman kannan kuin Rawn kanssa aikoinaan, suurimmaksi osaksi päästään vapaaksi vain käy käskystä - niin ettei mikään liikkuva tekeminen kärsi tai saa odotusarvoja niskoilleen.

Yksi päivä havahduin siihen, että Rover on ollut sisäsiisti 3,5kk iästä alkaen, jotenkin todella hämmentävää! Toki ei mulla sen kanssa ole mitenkään varma olo, etteikö vahinkoja voisi tulla ja kannan vielä itse hyvin pitkälti vastuuta tästä. Mutta kyllä tyyppi osaa näköjään pyytääkin ulos, on se viisas. Rover on kotona myös alkanut enemmän hakeutua mun lähelle nukkumaan. Oon niin kiitollinen, että tällaisiakin piirteitä siitä löytyy :)

Kirjoitin viimeksi niitä alkavista yhteishallitreeneistä. Nämä treenit ovat aika haastavia pennulle, jos ei vanhemmallekin koiralle. Hallissa treenaa yhtäaikaa 5 eritasoista koirakkoa. Jokainen tekee omiaan ja omaa tilaa ei kenellekään käytännössä ole. Ensimmäinen kerta näissä treeneissä oli aika kamala. Rover oli ihan sekaisin hajumaailmoista jo hallin ulko-ovella. Se yritti singahdella jokaisen koiran ja ihmisen luo.  Otti kontaktia sen verran, että kävi hakemassa multa ruokaa ja syödessään oli jo matkalla jonnekin muualle. Leikkikin oli sellaista hedelmäpeliä - ote heikko, ei mun kanssa - ajatukset muissa, silmät pyöri kun hedelmäpeli. Sain joten kuten jotain järkevää aikaan ja vein Roverin hetkeksi autoon tauolle. Tunti nyt turhan pitkä aika, jos ei halua tarjoilla tuolle kaverille mahdollisuuksia entistä isompiin tyhmäilyihin.

Toisessa setissä Roverin oli jo helpompi tulla halliin keskittyneemmin. Toisten tehdessä paikkiksia, me odoteltiin odotustilassa ja katseltiin mitä muut puuhailee. Tämän jälkeen halliin mennessä Rover oli jo vastaanottavaisemmassa tilassa.  Näytti siltä, että jotain pientä voisi ehkä treenatakin. Kyllä toki keskittyminen herpaantui tuon tuosta. Mutta saatiin hyviäkin hetkiä aikaiseksi. Tässä treenissä havahduin siihen miten palkitsevaa "heitto" Roverille on. "Anna" temppu on ollut aika kiva sen mielestä alusta alkaen - mutta siihen sisältyy heitto, lyhyt sellainen - mutta kuitenkin. Pystyin tekemään myös lyhyen noudon, -koska heitto ;) Vaikka aikamoista tuo treenisetti oli, niin ensimmäisen ja toisen setin välillä oli jo muutosta parempaan suuntaan.

Tässä välissä on käyty hallissa puuhailemassa myös omatoimisesti. Jopa niin, että viereisillä kentillä on agilitytreenit käynnissä ja pöhkimistähän se saa aikaan. Aika hienosti Rover kuitenkin on osoittanut pystyvänsä -vielä vaan tarvii mennä täysin sen ehdoilla. Ensin puretaan pöhinät vauhdikkaammin ja sitten pystyy keskittymään hidastempoisempaan, mutta odottelulle ei pysty antamaan vielä sijaa, tai pöhinä alkaa uudelleen. Silloin kun treenit pidetään intensiivisenä ja tehokkaana niin kaveri on kyllä ollut tosi huikea!

Toinen kerta siellä yhteistreeneissä yllätti minut täysin. Miten paljon luottavaisempi olo olikaan koiraan. Ja miten paljon vaikeammista hetkistä ja tilanteista se selvisi ja pystyi keskittymään. Olin melkein haljeta onnellisuudesta. Tavallaan nopeasti menty huimasti eteenpäin, mutta kuinka paljon olen tehnytkään töitä sen eteen. Arjessa en ole antanut tulla vastaan tilanteita, jotka vie tätä taaksepäin. Toki Rover saa olla vapaallakin, mutta sellaisissa olosuhteissa, mitkä minä kontrolloin mahdollisimman hyvin. Ja onhan tää aika palkitsevaa, kun on käynyt heti käsiksi isoimpaan ongelmaan ja tuloksia on jo nyt nähtävissä, eikä välttämättä enää tarvi pohjamutia pitkin mennä ainakaan kovin pitkiä jaksoja. Iso kiitos kuuluu kyllä kaikille ketkä on tuuppineet minua menemään suoraan kohti ongelmaa, eikä tuudittautumaan "pikkupentusyndroomaan". Ilman sitä mulla olis vielä isompi ja haastavampi ongelma käsissä.

Miksi naiset rakastuu renttuihin?

"Miksi naiset rakastuu renttuihin? Mä en tiedä, mut se sopii mulle ;)"

Viikolle on ehtinyt niin paljon fiiliksiä laidasta laitaan. Rover on ollut kotioiloissa todella kiltti ja vaikka olisi puuhaillut tai riehunut, niin onnistunut kohdistamaan kaiken omiin leluihinsa. Tulen aina niin kovin iloiseksi, kun se tulee mun luo heiluttaa mulle häntää ja haluaa puuhastella jotain yhdessä. Tästä tää meidän yhteistyö alkaa toivon mukaan rakentumaan. Ulkona oon toistaiseksi onnistunut välttämään ja ennakoimaan hankalat tilanteet ja luoksetulon viimeaikainen onnistumisprosentti on ollut huikea. Yksi päivä tosin törmättiin yllättäen ihan järkyttävään ilmestykseen, pinkkiin pulkkaan! Onneksi pinkin pulkan omistajat olivat niin ystävällisiä, että päästiin tutustumaan moiseen ilmestykseen ;)

Torstaina oltiin Marin treeneissä. Meillä olikin treeni jo valmiina edelliseltä kerralta ja jatkettiin häiriö teemalla. Otettiin Rimma avuksi - kun nuo toiset koirat on Roverille kovin vaikeita. Rimma olikin niin täydellinen tähän duuniin, sitä ei voisi vähempää kakara kiinnostaa. Rover selvisi tästä aika kivasti - Sain pidettyä sen käsissä aina kun olin hereillä, enkä antanut otteen hetkeksikään herpaantua. Yhdessä kohtaa vyötärölle sidottu liina irtosi ja sitä takaisin sitoessa Rover oli jo liinan päässä matkalla hauskempiin puuhiin. Onneksi oli liina. Se on niin pirun nopea vaihtamaan mielenkiinnon kohdettaan. Mutta kun olin itse taas mukana, niin sain Roverinkin takaisin. Tosin kiihtyi sen verran Rimmasta, että ääntely tuli mukaan. Tämän jälkeen ehti karata kerran Marin luo ja yritti vielä lähteä Rimmankin luo, mutta tässä kohtaa vastasi mun käskytykseen ja palasi hienosti. Vaikka ehti tehdä paljon ei toivottavaa, niin treenissä oli tosi paljon onnistuneita hetkiä ja olin tosi tyytyväinen Roverin edistymiseen. Oikea hyvän mielen treeni :)

Toisessa setissä käytiin läpi meidän lätkä haasteita. En ole oikein saanut Roverille toivottua asennetta sen tekemiseen. Askeltaa laiskasti vaan lätkälle ja haluaisin siitä ihan toisen näköisen. Joten olen lähinnä antanut asian olla :D Testailtiin vähän eri tapoja ja lopulta parhaaksi Roverille osottautui se, että pidän Roun remmissä ja hetsaan lätkälle, jonka lasken toisesta kädestä koiran ulottumattomiin, vedän Roverin vähän kauemmas ja sitten päästän lätkälle + lelupalkkaan. Tosin mun omaan hetsaukseen on pakko kiinnittää huomiota ja laskea sitä hieman maltillisemmaksi :D Rover on sellainen menopeli, että sen leikkiin syttymiseen sekä raivokkaamman tekemisen asenteen kaivamiseen on tarvittu minustakin enemmän potkua. Jos leikin pikkusievästi sen kanssa - ei sitä kiinnosta, mutta fyysinen ja rajumpi leikki saa sen parantamaan otetta ja syttymään paljon paremmin. Tämän myötä mulla meinaa hetsauskin mennä vähän samalle levelille ja sitten mulla roikkuu borderscollie hihassa :D Tämä itsensä säätely olisi nyt tärkeää muistaa muutenkin ihan kaikessa. Jos joudun Roverin karkailuun puuttumaan niin siitä tulisi pitää mielessä se "tylsyys-moodi", helposti multa näköjään livahtaa käskyt silloinkin vähän turhan kiihtyneellä äänen painolla.  

Samalla oli puhetta, että pitää muistaa tehdä myös niitä treenejä, kun ei tarvi keskittyä häiriöihin vaan voi vaan tehdä. Perjantai iltana sitten ajattelin toteuttaa tämän ja ajaa hallille, -kun kuka nyt siellä olisi treenaamassa perjantaina myöhään illalla. Ajatuksena vahvistaaa lähellä olemista ja hakea vähän seuraamisen ajatusta. Hallilla oli kuitenkin joku rakentamassa rataa (onneksi ei vielä ollut treeniosuus alkanut) ja eihän siitä mun ajatuksesta tullut sitten yhtään mitään. Rover pöhki ja yritti kurkkia toiselle puolelle. Ja lopulta treeni muotoutui leikistä. Rou oli pidettävä kiireisenä ja mun silmissä - seuraamisessa ei ole mun silmissä - joten homma kosahtaa heti tällaisessa tilanteessa. Noh, muistanpa jatkossa, että mennään tekemään hallille vain häiriöiden sietämistä ja jos jotain muuta saadaan tehtyä, niin se on pelkkää plussaa - ei itse tarkoitus. Kyllä nyt jännittää ne ensi viikolla alkavat omatoimitreenit. Onneksi ne on vain joka toinen viikko..

Tänään sitten oli vuorossa omalla kentällä Ansun koulutus. Olin valmiiksi jo vähän ärsyyntynyt siihen tosi seikkaan, että keskittyminen ei varmaan onnistuisi mitenkään. No mutta mitä tyhjää, kyllähän Rou ehti häntää huiskutella ympärilleen, muttei se varsinaisesti ollut lähdössä missään kohtaa mun käsistä. Katsottiin ja pohdiskeltiin seuraamista, perusasentoa, luoksetuloa ja jääviä. Seuraamisharjoituksissa ja targetilla pyörimisissä on alkanut mukaan tulla pään dyykkailua ja heittelyä, mitä en yhtään haluasi jatkojalostaa.  Targetilla mentiin hieman taaksepäin, niin että Rou oli mun edessä koko ajan, -jotta saatin pään liikettä haltuun. Seuraamistreenissä kokeiltiin peruuttamisen (mun peruuttamisen) kautta löytää tasapainoa ja se tuntui aika hyvältä ja tasapainoisemmalta pään kannalta. Jäävät käytiin lyhyesti, kun oli vähän kylmä moiseen. Seisomisessa sain nyt Ansun silmien alla ekan kerran aikaiseksi kokeilla staattisuutta kevyesti hihnasta vetäen ja voi miten jämäkän ja vahvan oloisena Rover seisoi. Luoksetuloa oli myös hyvä, eikä nyt tullut lelulle sitä loppuloikkaa, vaan tuli ihan siististi juosten. Jälkeen päin mietin miten hitossa aina kouluttajien kanssa onnistun niin hyvin tämän Roverin keskittymisen kanssa. Olenko treenatessa ilman kouluttajaa liian huoleton? Luotan liikaa? Vai teenkö kouluttajien kanssa enemmän ruuan kanssa työskentelyä. Hallin häiriöt taidetaan saada aikaiseksi kyllä osittain youtuben agilityvideoilla, eli se pitäisi oikeasti ottaa iltaohjelmaan - aksavideoita vaan kuulumaan, niin josko se pöhkiminen joku päivä lakkaisi.

Haluun gangsterin herkän ja vaarallisen

Pikku gangsterin maailmaan on ilmestynyt mörköjä ja sama kausi taitaa olla muillakin sisaruksilla meneillään. Jonkin verran Roverissa on reaktiiviisuutta  ollut heti pienestä saakka, mutta nyt pöhkityttää täysin ennalta arvaamattomat asiat. Vieressä kulkeva rekkaliikenne ei saa välttämättä edes korvaa lotkahtamaan, mutta hetken päästä kuuluva "titityy-titityy" voi saada kunnon niskakarvapöhinät aikaan. Tai puskista voi hyökätä vaikka roskis tai pihoille ilmestyvät valoilmiöt (lyhdyt ja valot..) Elämä on.

Käytiin myös hallilla, sitten pikkupentu aikojen ja olipas sekin nyt jännää. Halliin saapui jalaton sammakko, joka imuroi  hajumaailmaa häntä vispaten. Luuli varmaan, että halli on täynnä aikuisia koiria, joiden eteen täytyy pienen koiran mennä sammakkona. Tuo on Roverin kohdalla hassua miten isosti hajumaailmassa se elää tuon ikäiseksi. En muista, että yksikään mun aiemmista koirista olis pentuna käyttäytynyt Roverin tavoin hajujen vuoksi. Metsässäkin sitä on ollut vaikea hallita kun ei lähde pelkästään näköärsykkeiden perään vaan jahtaa selkeästi myös hajuärsykkeitä. Ja vaikka ei näkisi mitään, olettaa hajujen perusteella esim. koiria olevan paikalla. Hajumaailmaan upotessa siihen on vaikea saada mitään otetta.

Hallikeikalla kuitenkin pian jalat löytyi alle, kun ei niitä hajujen aiheuttajia ollutkaan paikalla. Saatiin leikittyä ja puuhailtua ruuankin kans, hyvä reissu siis. Talvikaudella hallista tuleekin tuttu treenipaikka Roverille. Vähän mua kyllä jännittää, mitä tuleva talvi tuo tullessaan. Miten pystytään treenaamaan, saanko mitään kontaktia koiraan, tuleeko siitä mitään. Oon kyllä tavallaan varautunut siihen, että tuleva talvi tehdään vaan töitä normaali häiriöiden sietämisen kanssa, mutta osa minusta haluaisi tehdä muutakin kuin tuota. Onhan meidän yhteisymmärrys Roun kanssa toki kehittynyt jo parempaan päin. Ulkoillessa ollaan keskitytty luoksetulokutsun tärkeyteen, luopumiseen ja siihen millä käskyllä mun luolta saa lähteä ja koska tulee jäädä. Nämä samat arjen taidot  tarvitaan sinne treenitilanteeseen. Rover on alkanut tuntua myös motivoituneemmalta työskentelemään mun kanssa kuin aiemmin. Ja se on alkanut ymmärtää paremmin, että vain tiettyjen asioiden kautta saavuttaa ne toiset asiat. Nyt rajojen asettamisen jälkeen se on myös alkanut heiluttaa mullekin vähän enemmän häntää kuin ennen. Kyllä nää palikat vielä paikoilleen asettuu, en tiedä millä aikataululla, mutta aikanaan.

Vanhempia videoita

4kk alkaa olla täynnä menopelin mittarissa ja hammaskalustoa lähti putoilemaan tuolla 16 viikon tienoilla, pari viikkoa sitten. Vaikka tiettyjen asioiden kanssa töitä on luvassa, niin nyt tuntuu, että meidän keskinäinen ymmärrys on parantunut. Ainakin toistaiseksi. Hetkittäin Roverilla alkaa olla myös ymmärrystä luopumisesta. Välillä on tullut ulkoillessakin hienoja välähdyksiä tästä ohikulkevien ihmisten suhteen. Koirista ei sitten puhutakaan. Ricoa olen käyttänyt metsässä apuopettajan roolissa. On se kyllä niin kultainen koira tähän hommaan ja tuntuu välillä, että ottaa oikein kunniatehtäväkseen pitää huolen siitä, että omalla liikkumisellaan auttaa mua hallitsemaan Roveria. Tällä viikolla pedin syömisen seurauksena ollaan jouduttu ottamaan vähän rauhallisemmin. Selvästi oli pientä huonovointisuutta havaittavissa, ripulointia ja oksentelua. Tilanne näyttää nyt onneksi paremmalta.

Pari vanhempaa videota on jäänyt julkaisematta, kun blogger ei ollut oikein yhteistyökykyinen tuossa aiempina viikkoina.

Rover 15 vko leikkii ja harjoittelee pelin sääntöjä, palautusta ja leikkin sujahtaa noutokapulakin. Sit vähän puuhaillaan kapulan kanssa, aloitellaan kuollut-lelu pelin harjoittelua, rullataan korokkeen kanssa ja testaillaan onko alustalta jäänyt millaisia ajatuksia (peruutusajatuksiahan sieltä oli tarttunut mukaan), haetaan aktiivisuutta ja oma-alotteista tarjoamista, leikitään "anna-peliä" ja "kerää-peliä" sekä harjoitellaan ensimmäisiä luopumisia lelusta, joka on saatu treeniin kotiläksyksi noiden meidän keskittymiskyvyn ongelmiin.

Tässä videolla taas menee Rover 16vko
Tällä viikolla leikittiin aika paljon sekä tehtiin jonkin verran häiriöharjoituksia. Itseasiassa videolla ensimmäisenä näkyvä leikki on jo meille häiriöharjoitus. Lelu heitetään apparia kohti. Haasteensa kullakin, tämä on meidän. Sitten testaillaan vähän luoksarin loppuosan palkkaustapaa - ruoka ja lelu. Lelulla on alkanut loikata ja ruualla taas ei ole niin intensiivisen voimakas (tietenkään). Mut vähän pitäisi puntaroida mihin mikäkin jatkossa johtaa ja mitä alkaisi käyttää, miten sitä rakentaa eteenpäin.
Videolla käydään läpi liikeratoja ja asentovaihtoja testaillen. Mulla ei ole hajuakaan kumpi-pää-kaukot tälle kaverille tulee. Mut nyt olisi ehkä jonkin näköinen aihio joku päivä vaikka aloittaa etupääkaket niin halutessaan. Lisää leikkiä, jakkaran kanssa puuhailua ja leikkipelin sääntöjä.

"Vanno se mulle, et seuraat mua maailman ääriin"

16 vko tuli viikolla täyteen ja Rover on ehtinyt jos jonkinmoista. Välillä se totta tosiaan ehtii ja on ihan kamala! Onneksi väliin mahtuu niitä iloisia onnistumisen hetkiä. Mutta juu, harrastuskoiran halusin ja sellaisen sain. Ei ole mikään naapurin setien ja tätien sohvanlämmittimeksi tehty tämä paketti, eikä välttämättä edes helppoa ja kivaa harrastuskoiraa etsivän kaveriksi. Se on tehty mulle, vähän muista palikoista ;) Haastetta siinä tuntuu riittävän, mutta niistähän sitä tähtiä tehdään, eikös niin ;) Rover rakastaa ympäristöä, ihmisiä ja toisia koiria. Rakastaa ihan koko sydämestään tosi isosti. Se aiheuttaa välillä mulle vähän harmaita hiuksia.

Mun vanhemmat koirineen kävi kyläilemässä viime viikolla ja kauhulla ajattelin, että mitähän siitäkin mahtaa tulla. Rover joutuu varmaan jäähylle sata kertaa, kun kiusaa pienempiään. Mutta mitä tyhjää, sehän osasi käyttäytyä yllättävänkin hyvin. Toki se on kiinnostunut uusista tuttavuuksista, mutta kuin se olisi ymmärtänyt, ettei ne tahtoneet sen suurempaa tuttavuutta Roveriin tehdä. Saa nähdä miten meillä jouluna sujuu. Tää ikäkausi on ehkä ärsyttävintä pentujen kanssa. Ne kasvaa, voimaa tulee, mutta järki ja osaaminen puuttuu. 

Viikolla olikin sitten niin iki-ihanat treenit, ei ihan.. Rover vaan päätti singahtaa mun käsistä kentän laidalla olevien koirien luo. Jälkikäteen mietittynä olisi voinut itse tehdä niin paljon asioita fiksummin ja paremmin. Mutta kun se ehti väläytellä jo edellisellä viikolla niin pätevää osaamista ja keskittymistä. Tehtiin meidän äidinkin avustuksella yksi häiriötreeni ja Rou oli tosi hyvä siinä. Mutta taas tullaan siihen, että äiti oli ollut maisemissa pidempään, asui Roverin kanssa saman katon alla - ja oli sen saatavilla ns. koko aika, niin eikö häiriö ollutkaan niin vaikea? Ei tarvinnut kiinnostua, kun pääsee moikkaamaan halutessaan sitten myöhemmin? No miten vain, niin viikolla toteutettu treeni ei pitänyt olla häiriötreeni, mutta sellainen siitä taisi tulla. Karkasi ja kun ei saanut tahtoaan läpi - niin huusi kuin syötävä. Että se osaakin olla uskottava ja kuulostaa siltä, että hän kuolee juuri siihen paikkaan!! Siinä voi kanssatreenaajat olla ihmeissään.. Niin ja tosiaan Roverille häiriötä luo jo pelkkä ihmisten tai koirien läsnäolo ja puhuminen vaikkei se kohdistuisi edes koiraan itseensä. Mitään ihmeellisempää ei tarvita, kun se on mennyttä miestä.

Onneksi meillä oli Marin kanssa sovittu treenit samalle viikolle. Käytiin läpi Roverin oppimaan peruutus- perusasento settiä, josta haluan eroon ja toteutettiin häiriötreeni, josta Rou selvisi ihan uskomattoman hyvin. Olin ihan varma, että se lähtee häntä viuhuen menemään, mutta ei. Ehti kyllä vilkuilla, mutta pysyi mun kans. Juteltiin tästä ongelmasta, joka kyllä näyttäytyi treenissä sellaisessa valossa, kuin sitä ei olisikaan. Omassa päässä oli taas ehtinyt analysoida ihan liikaa, miten tuo koira alkaa pian inhota minua, kun meidän tekeminen menee tällaiseksi vääntämiseksi ja millä tyylillä sitä lopulta palautteen hölmöilystä toimittaisi perille. Rover on tosi fyysinen ja voimaa käyttävä pentu. Se kiihtyy ja syttyy leikkiin paremmin kun sitä kohtaan on fyysinen. Joten on tuntunut, että fyysinen palaute voi vaan nostaa ja kiihdyttää sitä. Ottaa sen kuin haasteena, vähän kuin leikkinä. Oma reagoimattomuus taas saa vaan Roverin lisäämään ei toivottua käytöstä. Taidettiin löytää vastaus tähän. Tylsyys. Palautteen pitää olla koiran mielestä mahdollisimman tylsä. Kaikki hauska tekeminen katkeaa siihen. Mari sai kyllä taas valettua uskoa minuun. 

Ja onneksi meillä on vielä niin kultainen ja ihan paras kasvattaja! -joka kyllä kans saa vaikeina tuskan hetkinä, -kun oma usko meinaa horjua - nostettua sen taas takaisin. Roverissa on samoja piirteitä kuin Ricossa ja se vähän on saanut mua haukkomaan henkeäni ja miettimään asioita taaksepäin. Onneksi pojissa on erojakin ja onneksi olen Ricon kanssa tuon yhteisen matkan kulkenut. Molemmat mm. ovat häiriöherkkiä, katselevat telkkaria, huomioivat ympäristöään tarkasti ja siellä olevia ärsykkeitä, vapaaksi päästyään juoksevat kauas minusta - jos lähden karkuun eivät ns. lähde perään vaan juoksevat flänkäten etukautta kuin pysäyttämään. Voivat juosta kutsuttaessa vaan ohi, pysähtymättä kohdalla, karkailevat pentu aikana.. No nykyisin Rico on oikea luottokoira lenkeillä ja varsinkin Roverin jälkeen se tuntuu niin helpolta. Mutta onhan niissä eroja. Rover kiihtyy paljon kovemmille kierroksille. Ricokin kiihtyy - mutta ahdistuksesta (esim. kotiin paluut -> eroahdistus). Roverin vireen säätely tuntuu paljon paremmalta. Se vaikuttaa helpolta "nollata" ja taas kiihdyttää uudestaan. Roveria ei ahdista tai jännitä, se on jotenkin itsevarma ja sinut itsensä kanssa oleva tyyppi. Se ei ole osoittanut mitään agreen viittaavaa käytöstä. Rico oli jo tuon ikäisenä esittänyt ensimmäiset hyökkäilynsä. Rover päin vastoin vaan rakastaa lajitovereitaan. Ricollakin on ollut sietämistä, kun kaveri tahtoo syödä luunsa lähes kylki kyljessä - yhdessä. Ja jotenkin mulla on noiden häiriöiden suhteen sellainen olo, että kun Rover kasvaa ja ymmärtää mitä siltä halutaan kentällä, niin se pystyy tuolla itsevarmuudella sulkemaan häiriöt Ricoa paremmin pois. Tämän aamun treenit ainakin lupasi hyvää. Jotenkin tuntui, että tuo tylsyys kortti palautteena toimii. Myös metsäulkoilu sujui hienosti ja Rover vastasi jokaiseen kutsuun. Edistystä kerrakseen!