Hetki niinkuin huomista ei olisikaan

Pitkästä pitkästä aikaa Ricon kanssa kisaamassa agilitya. Asetelmat oli mitä surkeimmat - noin niinkuin kisaamista ajatellen - mutta onko sen aina pakko olla se pääasia? Tuskin, vaikka useimmat ei voi ymmärtää - miksei itse kisaaminen ole kisaamisen pääasia. Mutta tänään se oli pakotie pois tästä maailmasta, omasta elämästä, neljän seinän sisältä - mistä vain. Toiset tyhjentää pään kosteisiin iltoihin - mutta siitä seuraa niin pirun huono olo ja tiedättekö, jos pään tyhjentääkin kisaamiseen, niin siitä voi seurata mielettömän hyvä olo ja kappas koiratkin on sen tyhjennyksen jälkeen tyytyväisiä, eikä vaatimassa oman osuuttaan.

No kyllähän se heijastui väistämättä radalle, kun sydän ei ollut ihan täysillä mukana, vaan oltiin pakomatkalla maailmaa. Asiat toki voi nähdä monessa eri valossa; ei jännittänyt juuri ollenkaan ja pienet virheet radalla tuntui niin mitättömiltä - suurempien asioiden jyrätessä niiden yli. Siinä vaiheessa, kun jaksan alkaa taas analysoida ja jossitella pieniä virheitä - niin mun elämä on kuulkaas tosi hyvin taas. Ei ole muita murheita, niin ne radalla tapahtuneet virheet alkaa jälleen harmittaa. Sitäpä sitten odotellessa.

Radat oli täysin tehtävissä, ei mitään ylitsepääsemätöntä ja Hyvinkään nurmella Rico liikkuu vain niin paljon hitaammin, että paree olisi alkaa muistaa, että sitä sitten kanssa ehtii kaikkeen, mitä miettii - että ehtiikö vai ei. No hypärillä sekoilin kepeille viennissä, kun en oikein osannut päättää miten sen teen, niin en tehnyt sitten kunnolla mitään vaihtoehtoa ja eihän se koira oikein tiennyt, että minne siinä kuuluisi mennä - Siitä tuomittiin sitten kielto. Muilta osin rata rullasi hyvin eteenpäin ja tuntui oikein sujuvalta ja ehdin kaikkialle paremmin kuin hyvin. Ensimmäinen agilityrata hajosi taas keppejä edeltäneellä hypyllä, onnistuin jotenkin ohjaamaan koirani ohin sen hypyn sitten väärin päin tietenkin. Loppuradalla sitten päätin rohkeasti kokeilla paria persjättöä - joita mietin, mutta olin päättänyt tehdä toiseen kohtaan takaaleikkauksen ja toiseen valssin.. No persjättöihin ehtimiset ei tuottaneet ongelmia - mutta siinä samalla kaahaillessa ohi koiran, se teki komeat lentokeinut. Ajattelin, ettei mitään - Seuraavan kerran se jarruttaa paremmin. Annoin palaa vaan. Mut kun olisin tajunnut ja tehnyt sen pirun keinun uudestaan ja unohtanut ne persjättöihin ehtimiset.. Seuraava rata tehtiinkin sitten ihan suht sujuvaa rataa toiseksi vikalle esteelle, joka oli keinu.. Jonka Rico tyylikkäästi ohitti.. Ja kun palautin sen suorittamaan - niin se hiipi keinun läpi. Että silleen. On varmaan huomenna otettava se mukaan, kun menen kouluttamaan ja käydään ihmettelemässä, että mikä este se keinu olikaan.Se vähän liikkuu, mutta siihen ei kuole - ei tänään - eikä huomennakaan.

Raw oli kisaturistina ja pääsi halliin tekemään vähän niistoja ja päällejuoksuja sekä luoksaria ja häiriöseuraamista. Mutta eihän tällainen kisojen lomassa tehty pieni lyhyt treeni riitä, ainakaan Raakiksen mielestä, joten oman tokokoulutusvuoron jälkeen jäätiin vielä tokoilemaan hetkeksi kentälle (kun omalle vuorolle ei edes ehdity) Ruudun kanssa oli hämärässä ja epätasaisella alustalla kyllä taas vääntöä. Lelu vaan lopulta ruutuun, että osuttais etureunasta sisään. Noudon nostoja omalla blokkauksella, kun ei ollut sopivaa kierrettävää. Luoksetuloja otettiin ihan sillä idealla, että voitaisiin jatkossa mahdollisesti käyttää maassa sivussa odottavaa palkka - Eli juoksutusta palkan ohi. Tämän näin joku, (mikähän?) vuosi sm:issä jonkun treenivän ja Ricolle se on ollut ihan toimiva stoppien palkkaustapa. Olin niin ylpeä Raw:sta kun se pystyi luopumaan palkasta niin hienosti. Tää ei aina ole ollut se helpoin juttu. Edistytty siis tässä asiassa. Hienoa :)

Haaste otettu vastaan

Hanna heitti meille haasteen ja tässä vastauksia esitettyihin kysymyksiin

Tässäpä kysymyksiä (vastatkaa kaikkien koirien osalta, jos löytyy useampi):
1. Mikä on se sinun koirarotusi ja miksi
Minulla ei varmaan ole mitään yhtä ja ainutta koirarotua, joka olisi yli muiden. Paimenet ovat kuitenkin tainneet raivata tietään mun sydämeen. Tosin joskus laumaan voi astua joku "ei-paimenkin".. Tällä hetkellä siis laumaan kuuluu shetlanninlammaskoira, kelpie ja bordercollie.
Ensimmäinen koirani oli vanhempieni minulle hankkima sheltti ja toinen samanlainen tuli jotenkin luontaisesti ensimmäisen rinnalle. Helppoja, pieniä ja käteviä harraskoiria. Kelpie ajatus taisi lähteä serkkuni lentävästä ajatuksesta ja siitä se sitten pikkuhiljaa jalostui yhä vahvemmaksi. Halusin shelttiä isomman ja monipuolisemman harrastuskoiran, myös lyhyt helppohoitoinen ja säänkestävä turkki oli ehdottomasti plussaa. Bordercollieta minulle ei missään nimessä pitänyt tulla koskaan - kun kaikilla oli selllainen - niin ei ainakaan koskaan minulla olis.. Niin, älä sano koskaan ei koskaan. Kaverin bc:ssä oli niin paljon hyviä ominaisuuksia, mitä toivoin omalle koiralleni. Niin yksi sellainen bordercollie pentu talllusteli mun sydämeen ja meidän ovesta sisään.

2. Mikä koiraharrastamisessa parasta ja miksi?
Se mieletön fiilis, kun yhteistyö koiran kanssa vaan toimii. Kun huomaa olevansa samalla aaltopituudella koiran kanssa ja kaikki on helppoa kuin tanssi - muu maailma häviää ja olemassa olet vain sinä ja sinun koirasi. Sen voi vaan tietää se - joka on sen itse kokenut.
On hyvin palkitsevaa myös saada jokin vaikea ja pitkään työstetty asia onnistumaan. Ihanaa on nähdä koiran silmistä se onnistumisen ilo ja riemu. Harrastus on tuonut mukanaan myös ihania ihmisiä elämään.

3. Mikä koiraharrastamisessa pahinta ja miksi??
Koiraharrastamiseen kuuluu, niinkuin muuhunkin harrastamiseen huonojakin päiviä, mutta ei ne taida ihan pahinta olla. Pahinta lienee ilkeät ihmiset, valitettavasti. Sitä toivoo, ettei ikinä itse vahingossakaan käyttäytyisi ketään kohtaan niin ikävästi. Tämä on kuitenkin mukava harrastus, jota tehdään omasta vapaasta tahdosta.

4. Mistä innostukseksi harrastamiisi lajeihin lähti?
Agilityn harrastaminen lähti liikkeelle 11-vuotiaana ensimmäisen oman koiran myötä. Paikkakunnalla järjestettiin agilityalkeiskurssi ja uteliaana halusin lähteä katsomaan millaisesta lajista oli kysymys. Koiran osoittautuessa taitavaksi agilitykoiraksi kiinnostus lajiin kasvoi. Tokoon tutustuttiin samoihin aikoihin ensimmäisen kerran. Lajia tehtiin jonkin verran, mutta silloin kiinnostusta ei löytynyt niin paljon. Myöhemmin kelpien tultua taloon, toko alkoi kiinnostaa huomattavasti enemmän ja motivoituneet ihmiset lajin parissa saivat kiinnostumaan lajista yhä enemmän. Toko avautui aivan uudella tavalla. Vesipelastus taas tuli kuvioihin Ricon rakkaudesta uimiseen ja vielä, kun huomasi koiralla olevan hyvät edellytykset edetä lajissa - niin kiinnostus vain kasvoi kasvamistaan.

5. Mikä koirassasi on parasta?
Brendassa on parasta sen rauhallisuus, helppous ja vaivattomuus. Se viettää tyytyväisenä eläkepäiviään poikien joukossa. Ricossa parasta (ja pahinta) on sen pyyteetön ja järjetön rakkaus omistajaansa, joka lienee kantanut tuota koiraa ylittämään itsensä. Myös tietty itsenäisyys ja varma omatoiminen toiminta on jossain asioissa eduksi. Raw:ssa parasta on sen iloinen elämän asenne. Rakkaus tekemiseen ja elämiseen sekä luontainen halu työskennellä lähellä ihmistä ovat varmaan sen parhaita puolia.

6. Mikä on koirassasi haastavinta?
Brenda pelkäsi nuorempana kovia ääniä. Kuulon heikkenemisen myötä Brendasta on tullut väloinpitämättömämpi ääniin ja elämä on huomattavasti helpompaa. Ricon eroahdistus on tuonut paljon haastetta arkielämään. Haasteena on myös toisissa asioissa itsenäisyys ja junamainen "minä tiedän" suorittaminen. Motivaatio ja viretilan hallinta ollut myös haastavaa Ricon kanssa. Raw:n kanssa haastavaa on jossain asioissa ollut saada se keskittymään ja ajattelemaan - tosin sekin on parantunut iän myötä - myös kaiken ja kaikkien rakastaminen on tuonut haastetta treeniin. jotta koira ei olisi jokaisen vastaantulijan sylissä..

7. Minkä rotuista koiraa et ottaisi?
Niitä on varmaa paljon. En ottaisi koiraa, jolla todennäköisesti olisi terveysongelmia jalostuksen ja ulkomuodon vuoksi. Minusta ei varmaan myös koskaan olisi minkään turkkirodun hoitajaksi. Nytkin sheltin ja bc:n karvoissa on hetkittäin liikaa :D

8. Kuinka päädyit nykyiseen rotuusi ja tuleeko sinulle samanrotuisia jatkossakin?
Tähän onkin vastattu jo aiemmin 1.kysymyksessä. Kaikki koirani ovat paimenia ja kaikkien koirien hankinnassa on ollut oleellista löytää hyvät harrastuskoiran ominaisuudet omaava rotu, jolla on suhteellisen helppohoitoinen turkki. Tai turkkiajatus kasvoi oikeastaan kelpien myötä.. :) Jokaisen rotuinen näistä kolmesta voi aivan hyvin muuttaa kotiini tulevaisuudessakin.

9. Mitä tavoitteita sinulla on ja mitkä tavoitteet on jo saavutettu?
Suurimmat tavoitteet painottuvat tällä hetkellä Raw:iin. Raw tulee harrastamaan ainakin tokoa, agilitya (vepeä?). Tulokset tulee sitten kun on tullakseen, mutta päällimmäisenä tavoitteena Raw:n kanssa on luoda niin loistava pohja tokoa ajatellen, että se kantaa läpi vaikka minkämoisten häiriötekijöiden ja saan usein nauttia siitä harrastamisen parhaudesta ja upeasta iloisesta yhteistyöstä tuon koiran kanssa. Toivotaan myös agilitykentillä löytyvän yhteinen sävel ja tekemisen riemu. Ricon kanssa on tuloksellisesti saavutettu kai jollain mittapuulla paljon, muuta tekemisessä on vielä paljon saavuttamatonta.

10. Oletko oppinut virheiden kautta, esimerkki?
Olen! Eikö me kaikki olla? Virheet opettaa aina. Esim. Ricon ollessa ensimmäinen varsinainen tokokoira, laji esiteltiin koiralle mielestäni täysin väärässä valossa. Opeteltiin liikkeet luokka kerrallaan ja opeteltiin nimenomaan liikkeet. Nyt panostus on asenteessa, motivaatiossa ja mielentilojen luomisessa. Liikkeet tulee vain siinä sivussa, eivät pääosassa.

11. Jos koirasi osaisi puhua, mitä se sinulle ensin sanoisi?
Brenda sanoisi, että "Ruokaa? Syökö joku? Onko minullekin ruokaa? Rapsutuksia sitten..!"
Rico: "Et hylännyt minua tänäänkään, huh mikä helpotus! - taidan ottaakin sitten päikkärit.."
Raw: "Ihanaa,Ihanaa, ihanaa, elämä on ihanaa! Raw rakastaa kaikkia!" tai "mitä sä teet? mä autan sua? mitä me tehdään? mikä tää on? miten tätä käytetään? miksi vesi liikkuu tuolla ämpärissä noin nopeaa? kuka peilistä katsoo?"

"Ohjeet haastetuille: jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait haasteen.!

Jahas, heitetään siis haaste eteenpäin ja valitaan uhreiksi Maija, Heli ja Mira :)

Tässä teidän kysymykset: (vastatkaa kaikkien koirien osalta, jos löytyy useampi):
1. Mitä koiria sinulla on ja miten koirasi päätyi sinulle?
2. Mitä lajeja harrastatte ja miksi juuri nämä lajit?
3. Ikimuistoisin tapahtuma koirasi/koiriesi kanssa?
4. Mitä muuttaisit koiraharrastusmaailmassa, jos se olisi mahdollista?
5. Omat koulutusperiaatteesi?
6. Onko sinulla jotain toteuttamatonta koirarotuun tai harrastuslajeihin liittyviä unelmia?
7. Koirasi omalaatuisia tapoja?
8. Mitä muuttaisit omassa rodussasi yleisesti?
9. Mitä koiraharrastus on sinulle opettanut?
10. Onko jokin laji, jota et ikinä harrastaisi ja miksi?
11. Koirasi/koiriesi motto?

On ylämäki raskas askeltaa, mutta alamäkeen liian usein katoaa

Treenirintamalla ollaan eletty hiljaisempaa vaihetta vai miten sen nyt ottaa? Onhan koirilta vaadittu uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin sopetumista ja vähemmän treenimäärän sietämistä. Elämä on ollut hieman sirpaleista ja tuntunut hetkittäin hyvinkin raskaalta ylämäeltä. Brenda nyt on elänyt mun mukana jo reilun 13 vuoden ajan ja sopetunut tilanteiden muutoksiin asenteella: missä on peti, siellä on koti. Rawia taas kantaa sen huoleton elämänasenne, ainoastaan lisätila ja muiden kanssa samassa tilassa oleminen on saanut Raw:n löytämään itsestään pienen sisustussuunnittelijan. Huoh... - Rico parka taas ottaa kaiken raskaimman kautta. Se on niin väsynyt ja stressaantunut tilanteesta, että ihan pahaa tekee sen puolesta. Toki voisi olla huonomminkin ja onhan tilanne jo rauhoittunut. Eikä Rico edes askartele, sen tervetuliaisseremoniat vaan ovat entistäkin hysteerisempia. Se ei haluisi jäädä yksin ja kun mä saavun se vain nukkuu.

Ricon tulevaisuus on nyt muutenkin ollut harkinnan alla. Koiran työskentely juoksuisen nartun ollessa autossa (eikä koira ollut edes käynyt ulkona autosta) oli täysin toivotonta ja viime kesän jälkeen Ricon käytös on muuttunut, sen kiinnostus hajuihin on kasvanut kiusallisen paljon. Näillä spekseillä ei ole mitään asiaa tokon sm:iin. Nyt ajatus Ricon leikkauspöydälle viemisestä on kypsynyt hitaasti tämän talven aikana. Olen jutellut asiasta useamman ihmisen kanssa ja kaikki ovat sitä mieltä, että ehdottomasti kyllä. Jos nyt joku kokee, että on jostain painavasta syystä toista mieltä, niin huutakoon nyt hep ja kertokoon sen syyn minulle. Rico on hurjan kiva koira ja sen kanssa on kiva tehdä ja tämä voi tuoda sen kadotetun tekemisen ilon takaisin. Samalla se voisi myös tuoda tasapainoa laumaan, Raw on niin tiukasti Ricon määräysvallan alla. Pelkkä katse saa Raw:n matelemaan Ricon edessä. Onhan se hyvä, että laumassa on palikat jaettu, mutta silti.

Tahtoo empimättä heikkoutta toisen ymmärtää

@Hanna Toivola

Viikko on kulunut taas pienemmällä treenimäärällä, mutta eipäs ne koirat taida siitä rikki mennä.  Mun oli tarkoitus viedä tiistaina Virkkalaan aksatreeni, jossa oisin voinut treenata Ricon kanssa kovaa ohjaajaa kohti tulemista, mutta.. Toiveena oli haastavaa treeniä, joten tein sitten sellaisen ja kovaa kohti tuleminen jäi edelleen treenilistalle. No treenin myötä treenilistalle nousi kauempaa tehtäviä valsseja ja niihin vastaamista kunnolla, eikä löysästi sekä pakkovalsseihin tulemista. Eka rata meni yllättävän hyvin, mutta sitten herra kelpie lakkasi vastaamasta ohjauksiin. Sitä on ollut nyt ilmassa. Ei vastata mun ohjauksiin ja tehdään omiaan - Tiedetään niin paljon paremmin kuin minä..  Treenit ei sais nyt missään nimessä toistaa itseään ja tiettyä kaavaa - Herra kelpie alkaa tietää mielestään ihan liikaa ja ihan kaikesta.

@Hanna Toivola

Eilen hallilla Rico taas oli oikein hyvällä fiiliksellä tekemässä hommia. Tehtiin ruutua, merkkiä, metallia ja noudon palautusasentoa -sekä pohdittiin yhä edelleen, että eteen vai sivulle palautus.. Hhm.. Raw:n kanssa saatiin aikaiseksi hienoja ruutuja ja noudon nosto alkoi tuntua jo valoisammalta. Ehkä tämä tästä ja vielä saadaan esille kauniita nostoja. Hyppyyn lähteminen tökkii edelleen, mutta nyt on hyvä tehdä sitä rennosti ilman koepaniikkia. Tänään sitten tokoiltiin ulkona porukalla. Raffilaiselle tarvis nyt saada enemmän ruutu treeniä, hahmottaminen on selkeesti vaikeaa vielä, ei ole ihan varma onko tekemässä merkkiä vai ruutua. Seuraamiset rullaa ihan kivasti, käännöksiä pitää ottaa enemmän työn alle. Ja noudon nostoissa tehtiin 100% onnistuneet toistot! Kierron avulla sain nyt itsekin etäisyyttä kapulaan ja homma alkaa rullaa eteenpäin. Raw siis on ryysännyt päin kapulaa ja tarkoituksena on ollut saada siisti nosto aikaiseksi. Raw:n tämän päivän treeneistä

Ricon treenit sitten.. Olisi voinut jättää tekemättä.. Huoh - taas monennenko kerran? Mä joko luovutan tai hyväksyn ja teen vaan vähemmän. Voi Rico.. Mutta palataan takaisin monissa asioissa. Riehumisen ja kaikenkin uhalla- ruokakuppi palaa kentän reunalle, se muuttaa muotoaan. Rico ei tule myöskään suoraan autosta treenaamaan. Se saa ensin  hölmöillä ja olla idiotti ja sitten vasta tehdään. Me treenataan pentuasioita uudelleen. Moni asia aloitetaan ihan alusta. En oleta mitään. En pidä itsestään selvyytenä mitään - koskaan enää. Treenipäivinä kotona ei enää tarjoilu pelaa - Tarjoilu tulee töiden tekemisestä. Treenit eivät myöskään toista samaa kaavaa, vaan mielikuvitusta on saatava yhä enemmän mukaan.

@Hanna Toivola

Dance with me

@ Hanna Toivola

Ei se seuraa - Raw tanssii mun kanssa. Siis myönnettäköön, että tähän sisältyi aikamoisia ei toivottuja loikkia.. Mutta kuva kertoo minulle enemmän kuin tuhat sanaa - minusta siitä paistaa niin paljon parempaa, kuin ne muutamat loikat ja johdattaa lopulliseen ajatukseen. Täydellinen seuraaminen on kuin tanssia. Koiran ja sinun liikkeet ovat yhtä - Kaikki on vaan niin kevyttä ja yhtenäistä. Ei kuljeta kilpaa. Koira tietää, että sinä viet ja se tulee mukana kevyesti tahtia mukaillen. Ehkä pitäis tehdä seuraamistreenejä musiikin tahdissa? Oman fiiliksen hakemista.

Nyt Raw:n kanssa tehdessä olen tajunnut sen, että Ricon seuraaminen ei tunnu tanssilta, vaikka kuinka haluaisin ja siksi se on ollut minulle saavuttamaton päämäärä. Onhan näissä koirissa eroa, katsotaan vaikka niiden perusasentoa:

@ Hanna Toivola

@ Hanna Toivola

Miten Rico saakin itsensä noin jalattomaksi ja sattuukohan Rawin niskoihin treenien jälkeen.. ;D?

Ja seuraaminen:

@Hanna Toivola

Rico näyttää vaan kulkevan mukana..

@Hanna Toivola

Mutta Raw.. Se vain tanssii.. :)

Niin ollaan me vähän tehty muutakin kuin seuraamista :D Mutta toivotaan, että treenien laatu korvaa määrän.  Raw:n kapulan pito ja sivulle hakeutuminen on mennyt huimasti eteenpäin. Vielä kun saatais  työstettyä kaunis nosto ilman kapulan tappamista.. Ruudun palatessa takaisin treeniohjelmaa, se aiheuttikin vähän päänvaivaa - mutta eilen hallilla saatin targetin avulla niin mallikkaita ruutuja, ettei mitään hätää :) Luoksetuloa stoppeja ollaan myös otettu "uutena" ja odotettavasti ennakointikin on astunut mukaan kuvioon.  Ricon tunnaria ollaan pyritty rauhoittamaan, treeni on vaikuttanut lupaavalta ja eilen hallilla saatiin myös onnistuneet toistot tehtyä. Pitää vain malttaa, jotta tämä kantaa vielä koemaiseen lähettämiseen saakka. Rico kanssa oli tarkoituksena työstää luoksetulostoppeja putken kautta, kuten Rawkin teki.. mutta päädyttiinkin työstämään sieltä putkesta kovaa kohti ohjaajaa tulemista. Ricon treeniin olisi ehdottomasti tarvittu kaksi putkea toinen mun takana, mutten viitsinyt alkaa virittelemään, kun treenaajia oli hallin täydeltä ja putken tekeminen varmaan nosti osan koirista kierroksia. Samalla tajusin, että voisin varioida tästä treenistä myös agilitya varten meille erittäin hyödyllisen. Tuo ohjaajaa kohti kovaa tuleminen, kun ei kuulu Ricon vahvuuksiin.

Kanssas oikeesti kokea kaiken, mikä ollut on unelmaa..

- Hyräilin mielessäni paikalla olon aikana, silloin kun en olisi malttanut olla kehumatta pientä Raffilaista. Sen katse oli niin kysyvä, että "teenkö nyt varmasti oikeen, miksi et sano mitään..?" Yritin saada itselleni hyvän mielen, jonka Raw voisi aistia minusta. Hanna kaipasi jo videota, joten kai se on julkaistava.. Ja joo tiedän kyllä, ne kädet - ne ei osaa olla, ne ei tiedä missä ne olisi, ne yrittää, muttei ne vaan pysty. Mut Raw - Se on niin hieno ja se loikkii, hyppii ja on iloinen - Niin minäkin :)

Raw:n ihka ensimmäinen tokokoe

Nautin siitä tunteesta

Kun voittaa itsensä ja jännityksensä ja pystyy siitä huolimatta suoriutumaan kunnialla koetilanteesta.

Ja siitä yhteistyöstä koirasi kanssa, te olette yhdessä siinä tilanteessa ja viette toinen toisianne eteenpäin yhdessä läpi suorituksen.

Tänään oli se päivä, kun mun pieni Raw avasi koeuransa Tokon osalta.  Perjantain treenit eivät menneet ihan putkeen hallilla. Kello alkoi lähestyä seitsemää ja odoteltiin rauhassa poikien kanssa oman vuoron alkamista hallin erillisessä tilassa, jossa nyt yleensä kaikki odottavat.. Yllättäen hallista paikalle ilmestyi koira vapaana ja mun koirat oli remmissä.. Hetken se jäykisteli siinä, kunnes tuli Ricon päälle. Joo ja Ricohan ei tuollaista sulata, ei niin yhtään. Se on selvä, että se antaa tulla takaisin samalla mitalla. No hyvähän se toki oli, ettei itseään suostunut purettamaan vaan antoi tulla takaisin. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen hallista tultiin koiran perään ja saatiin koirat irti toisistaan. Ja sitten multa uskallettiin vielä tivata, että olinko muka tulossa treenaamaan ja ettei täällä hallin sisällä saisi odottaa. Joo, olin tulossa treenaamaan ja kyllä täällä hallin sisällä saa tietääkseni odottaa, kun ei puske itse treenikentälle toisten vuorolla.. Jos tuollaisia koiria siellä hallissa treenaa niin siinä on ihan väliovi, jonka voi sulkeakin! No onneksi Rico näytti kaikin puolin ehjältä, myös pääkopan sisältä. Raw taas oli kovin hämillään tapahtuneesta. Voi elämä, mikä treenien aloitus. Tämän loistoaloituksen johdosta omat ajatukset ei tahtoneet pysyä kasassa sitten mitenkään ja treenikin meni sen mukaisesti. Raw ongelmoi taas hypyn suorittamisen kanssa ja teki kovin holtittomasti töitä muutenkin.. Olihan siellä hyvääkin, mutta tuon tapauksen jälkeen ei mikään saanut enää loppuiltana hymyilemään..

No mutta siihen Raakaisen kokeeseen. Tulospapereihin kirjattiin ALO1 182,5p. KP ja 3.sija. Minä yritin ottaa jännitystä haltuun. Hetkittäin sainkin siitä hyvän otteen, mutta kun astuin kehään, jokin jäätävä paniikki valtasi minut. En osannut pitää remmiä oikein. Tai en tule osaamaan sitä ikinä koskaan, en osaa kävellä niin, että tunnen kompastuvani remmiin tai että tunnen, että koira kompuroi remmiin. En osaa, enkä tiedä haluankokaan osata. Sillä ei ole minulle mitään merkitystä, en halua käydä kokeissa sen vuoksi, että osaisin pitää remmiä oikein. Tämä purkaus sen vuoksi, että sain kommentin, miten kamalaa katsottavaa se remmin käyttö oli... Enkä aio edes opetella :D No en osannut kyllä kävellä suoraankaan jännitykseltäni, mutta enpä ole ennenkään osannut :D Enkä tiennyt missä ja miten pidän käsiäni.  Mutta onneksi minulla oli niin mainio kisakaveri kehässä mukana. Pikku Raakalainen <3

Tuomarina kokeessa siis Harri Laisi ja tässä vielä tuomarin mielipide päivän suorituksesta:
Luoksepäästävyys - 10
Paikka makuu -10  Otti heti lonkka-asennon, pysyi siinä koko makuun. Katsoi välillä naapurista pois päin ja haisteli kerran, mutta kuin olisi muistanut, että "ups, tää taisi olla kiellettyä" nostaen pään ja katsoen minua kysyvästi.
Seuraaminen kytkettynä - 7 (pistemenetykset mun surkeasta remmin käytöstä)
Seuraaminen vapaana - 8,5 Katsoin videot ja olen ihan mielettömän tyytyväinen Raw:n seuraamisasentoon ja paikkakin oli aika kiva. Tosin mun kädet ei tiedä missä niiden kuuluisi olla!? Pisteet ehkä käsistä? En saanut kommenttia tästä. Mutta mun mielestä Raw:n seuraaminen on menossa juuri siihen suuntaan mihin minä sen haluan menevän  :)
Maahanmeno seuraamisesta - 10
Luoksetulo - 9  Loikkasi loppuasentoon ;D
Seisominen - 10 perusasennon ihan viimeiset sentit teki viiveellä.
Estehyppy - 9,5  Annoin aika vahvan vartaloapu niiauksen hyppyyn lähdössä.
Kokonaisvaikutus - 8,5 - Tämä on ehkä koomisinta :D Minusta Raw oli ihan super ja ansaitsi kokeesta 10+, mutta se hyppi ja riekkui ja minä vielä tsemppasin sitä riekkumaan :D Rico on saanut näistä yleensä 10 ja se on niin vaisu ja flegu siirtymisissä, että ihan itseä alkaa ahdistaa :D
Raw oli juuri sellainen, kun haluan. Minun pieni Raw <3 No EVL:ssä ei kokonaisvaikutuspisteitä jaeta ja sinnehän me tehdään matkaa :) Olen niin kovin onnellinen Raw:n tekemisen ilosta ja siitä, ettei se antanut minun jännittämisen haitata tekemistä ja siitä miten se jossain määrin pystyi vapautumaan liikkeiden välillä jo nyt tässä vaiheessa.