Perjantai iltana heräsi toivon kipinä, että viikonlopulle voisi ollakin mahdollista saada Ricolle Vepekoe paikka, mutta se kipinä sammui yhtä nopeasti, kun oli syttynytkin. Ei riittänyt meille saakka paikkoja. Tää on vaan niin tätä. Mutta lopulta ehkä hyvä näin. Viikonloppu vietetiin Hiiden Haukkujen leirillä. Rico sai Vepeillä ja Raw vastasi agilitystä. Lauantaina Ricon kanssa saatiin aikaiseksi onnistuneet viennit, mutta kahden veneen liike aiheutti harmaita hiuksia huomattavasti enemmän. Vaikeampi puoli, tuuli väärästä suunnasta ja ranta tarjosi liikaa rantautumismahdollisuuksia. Voi hittolainen, kelpien köysi läträäminen vaan paheni ja se ajatui niin pitkälle veneen kanssa säätäessä ja aallokon viemänä, ettei siitä lopulta mitään tullut. Rantautui ihan mistä sattui... Että semmoista. Tajusin, että on ihan sattumaa onnistuuko se tässä liikkeessä vai ei?
Niin no, ainahan se oli saanut palkan käytösketjusta, joka sisälsi veneen kierron kauempaa kautta -köyden löytämisen- sillä läträämisen - veneen perässä uimisen - läträämisen - ja rantaan uimisen. Siinä pienessä hetkessä heräsin - Olin luullut toistojen kautta läträämisen loppuvan - Mutta nyt tajusin, että se vain lisääntyy ja pahenee. Heräsin myös siihen, että koskaan koiralle ei ollut edes yritetty (?) kertoa, että sen köyden kanssa lähdetään heti rantaan ja läträämisvaihe ei ole vaihtoehto!
Seuraavana leiripäivänä päätettiin alkaa kertoa mun toimesta, mitä siinä köyden kanssa kuuluu tehdä. Koska rannasta tulevat käskyt vaikutti menevän ihan kuuroille korville. Pidettiin veneet paikoillaan ja Rico lähetettiin ensin kiertoon helpommalta puolen, oikealta. Vene oli siis paikoillaan ja puoli oli se koskaan epäonnistumaton ja mitä tekee kelpie - Alkaa mälvää köydellä!! Sain sen lopulta käskytettyä rantaan. Pari seuraavaa toistoa samalla tavalla ja onnistuin saamaan jään murtumaan ja oman tahtoni läpi. "Mene rantaan!" käskytys auttoi koiran etenemään suoraan rantaa kohti leikkimättä köydellä - Jipii!
Maanantain treeneissä toistettiin tätä samaa ja ei nähty yhtään läträämistä. On se vaan jännä miten paljon eri harrastajilla on erilaisia näkemyksiä koiran kouluttamisesta tähän lajiin. Joutuu kyllä välillä kyseenalaistamaan omat ajatukset ja niiden sopivuuden omalle koiralleen ja myös pitämään kynsin ja hampain kiinni näkemyksistä, jotka kokee oikeiksi, vaikka nekin voivat olla vielä joku päivä vääriä? Kun koira lopettaa virheen tekemisen ja sisäistää opetettavan asian niin suunta on oikea ja oikeaan päämäärään voidaan päästä monta eri reittiä.
Nyt ollaan myös pidetty sen verran taukoa tokosta, että sen tekeminen alkaa taas houkutella kummasti. Ricon kanssa aletaan lyödä treenisuunnitelmia ensi kaudeksi kasaan. Ricon tokoilu ei ole sitä kaikista helpointa, mutta jotenkin pieni taistelija mun sisällä on herännyt ja mikä voitto se onkaan, jos saan tietyt asiat toimimaan tuon koiran kanssa. Raw taas on Ricon vastakohta joissain asioissa. Raw:n kanssa tokoilusta olen aivan innoissani. Mulla on koira, jonka viretila pitää saada riittävän alas, jotta se pystyy tekemään esim. hyvää seuraamista. Koira, joka vaan on niin innoissaan kaikesta, koira joka kestää palautetta, eikä ota siitä itseensä, kuuntelee ja ottaa vastaan, muttei mene lukkoon. Koira, joka painautuu vain tiukemmin minua vasten, jos hermostun ja höyry nousee päästä. Sen kanssa ongelmat tulee olemaan vielä niin erilaisia, kuin Ricon kanssa. Raw: n ongelmat tulee olemaan teknisissä asioissa, malttamisessa ja kuuntelussa, sekä varmaan kauempana ohjaajasta tehtävissä liikkeissä - kun taas Ricon ongelmat on vireessä ja asenteessa sekä lähellä tehtävissä liikkeissä. Rico näkee kaiken ympärillään, niin hyvässä, kuin pahassa, kun taas Raw fokusoi voimakkaasti vain yhteen kohteeseen - niin hyvässä, kuin pahassa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti