Synttärisankari 4 wee!

Niin se aika vaan kuluu ja mun maailman rakkain kelpie on jo neljä vuotta <3 

Rico on saanut synttäreidensä kunniaksi  käydä uimassa - mitäs muutakaan? - Sitä se rakastaa ja se on sen juttu. En tiedä parempaa lahjaa tuolle koiralle <3
Neljä vuotta sitten minulla oli jo kelpieajatuksia ja katselin pentueita, mutta ei tietoakaan mistä tuo oma kelpie löytyisi. Kolme ja puoli kuukautta myöhemmin tein nopean ja yllättävän ratkaisun sen enempää miettimättä - Nousin junaan ja hain Ricon kotiin. Tie tähän päivään ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Eikä koira ole ollut se nopein ja kiihkein, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Rico on loistava koira koko omalla erilaiselle persoonallaan ja loistava koira minulle. Se on opettanut minulle niin paljon tämän neljän vuoden aikana ja paljon on varmaan vielä opittavaa edessä. Se on koira, jonka rakkaus on ollut hetkittäin jopa tuskallista - mutta sitäkin syvempää. Koira, joka tahtoo koko sydämestään tehdä aina oikein. Se on koira, jota en voi kuin rakastaa koko sydämestäni <3

Kuin yhtä veden kanssa

Ricolla onkin edessä leiriviikonloppu, kun ei taida meille koepaikkaa irrota viikonlopulle. No me jatkamme jännittämistä ja odotamme yhä edelleen onko kaikki ollut vain onnellista sattumaa vai onko tuo koira todella yhtä veden kanssa. Myös Raw pääsee leireilemään ja todennäköisesti Raw:n viikonloppu painottuu agilityyn ja Ricon vepeilyyn.

Raw onkin saanut kasvaa viime päivinä lähes rikkaruohon tavoin. Sehän täyttää jo kohta 8kk, pitääkö hömppätreenien muuttua tavoitteellisemmiksi? Ei kai vielä - Raw on niin lapsellinen vielä, eiköhän se ehdi myöhemmin treenata tavoitteellisesti? Käytiin eläinlääkärillä jälleen viemässä kontrollinäyte (sen virtsatulehduksen vuoksi) ja muistettiin tarkistaa 8kk painokin - 15kg. On tainnut mamma jäädä kakkoseksi - Tai no näkeehän sen :D

Valitettavasti näytteestä löytyi yhä edelleen bakteereja ja ei muuta kuin antibiootteja uusi satsi tällä kertaa 20 päivän kuuri luvassa *huokaus*.. Alkaa tuntua, ettei mikään auta :( Onneksi koira on kuitenkin oma iloinen itsensä. Myös tämän päivän synttärisankari  ehti säikäyttää minut keskiviikon lenkillä. Yllättäen kesken rauhallisen ravin vinkaisi ja ei varannut toiselle etuselle. Aristi myös yhtä sen jalan varpaista. Jätettiin sen päivän agilityt väliin. Koira on liikkunut koko ajan kuitenkin normaalisti, eikä varpaan aristusta enää huomaa, joten taidettiin selvitä säikähdyksellä!