Tiedät mitä tehdä. On hetkesi nyt!

Nöyränä suunnattiin lauantai aamusta Lopelle Vepekokeeseen. Täysin uusi vieras ranta koiralle ja minulle. Rannan nähtyäni alkoi epäluulo koiran rantautumispaikan hahmottamisesta kasvaa ikävästi. En ollut suoraan sanoen luottavainen yhtään mihinkään. Viime vuoden viimeisen kokeen muistot palasi mieleen ja oli huolestunut jopa vienneistä..

Köyttä kasatessani rantaan Rico oli kovin vaisun oloinen - taas. Treenikaveritkin sanoi, ettei se ollut yhtään oma itsensä -seisoi siinä häntä alhaalla. Se taitaa reagoida näin mun jännitykseen tässäkin lajissa, mutta silti se kykenee onneksi suorittamaan.  Tai sitten juuri mun oma jännitys saa sen keskittymään ja tsemppaamaan kokeisiin vielä enemmän?

Pieni hetsaus ja veneen liikkuessa riittävän kauas alkoi tuttu vinkuminenkin - suorastaan helpotus! Ja sinnehän se kenguru loikkasi. Tässä rannassa ei olis välttämättä tarvinnut edes hyppää, mutta kun haluu aina hypätä, niin mikäs siinä...
Luovutukseen huusin nyt vain "irti" ja tosi hyvin lähti koira rantaa kohti pelkästään tällä käskyllä, mutta jotenkin köysi jäi koiran eteen ja kulki koko matkan sen kaulaa vasten. Olin jo ihan varma, että tämä oli nyt tässä, jossain vaiheessa se ottaa köydestä kiinni ja tekee sen vielä ainakin toistamiseen, mutta eipä kelpii ottanut - Se katsoi köyttä pariin kertaan, mutta ei ottanut kiinni - huh miten hienosti toimittu koiralta!! Se pelasti tän liikkeen kyllä ihan täysin.

Eli ei yhtään miinuksia köyden viennistä! Uskomatonta, että mun ei tarvinnut käyttää lisäkäskyjä - Olinko osannut rakentaa treenit niin, että koira nyt todella tiesi mitä sen kuuluu tehdä? Nämä muista ehkä mitättömiltä tuntuvat hetket on vaan niin suuria pieniä asioita - Miten iloiseksi se voi tehdäkään, kun huomaa koiran sisäistäneen sen mitä on halunnut sille opettaa.

Kahden veneen liike jännitti kovin ja suunta oli vielä se meidän "ongelmasuunta", mutta se ei pelaa joka pelkää. Sen onnistuminen tuntui jopa mahdottomalta, mutta mehän juuri haluttiin yrittää siitä huolimatta. Pyrin lähettämään koiran suhteellisen hyvissä ajoin, mutten en ihan heti kuitenkaan..

Hyvin Rix lähti kiertämään  haettavaa venettä juuri keulan kautta - hienoa hienoa! Sekin asia on mennyt perille, mutta kokemattomuus näkyy vielä siinä, ettei koira hahmota veneen liikettä kunnolla ja ui jopa liikaa keulaa kohti ja alkaa korjata linjaa  liian myöhään ja vene ehtiikin karkuun sitä.  Tässä liikkeessä täytyy auttaa koiraa treeneissä tai ehkäpä se pitäisikin lähettää heti veneiden lähtiessä liikkeelle, kun kierto on rakentunut nyt niin vahvaksi. Täytyy miettiä ja analysoida lisää...

Niin ja tämä "ongelmasuunnan" ongelma tuli esille tässäkin kokeessa. Koira tarttuu köyteen, irrottaa otteen ja ui veneen ja köyden perässä, tarttuu uudestaan lähempää, irrottaa ja tarttuu taas vielä lähempää venettä - kunnes on mielestään lätrännyt riittävästi ja lähtee viemään venettä vasta tämän toimenpiteen jälkeen rantaan. Mutta eihän siitä läträämisestä miinuksia tule. Uskon, että tämäkin kertoo koiran kokemattomuudesta ja epävarmuudesta. Tai sitten se omalla tavallaan jarruttaa veneen liikettä ensin ja vasta riitttävän jarrutuksen jälkeen alkaa viedä sitä rantaan. Koska koiran tartuttua köyteen soutajan pitäisi lopettaa soutaminen, eli läträämällä saa veneen liikettä ja vastusta pienennettyä.

On se vaan niin pieni tuolla vedessä vene perässään

Läträämisen päätteksi, katselin sivusta, että aika pahasti taitaa olla taas linjalta ohi ja harkitsin jopa lisäohjauskäskyn antamista. Mutta siinä ehdin punnita, että en oikeastaan hahmota sieltä sivusta kunnolla, kuinka paljon etäisyys maalitolpille todellisuudessa on ja ihan kuin sinttiäinen olisi taas kääntänyt venettä rantaa kohti mennessään. Kerrankin pieni sivutuuli oli pikkukoiralle myönteinen ja auttoi sitä maalitolppia kohti. Ja uskokaa tai älkää, se meni maalitolppien välistä!! Ja ei virheitä kahden veneen liikkeestä. Kaiken panikoinnin, läträämisen ja jännityksen jälkeen. Ihan mieletöntä! Me oltiin tiukasti ykkösessä kiinni yhä edelleen..

Kolmannnen kierroksen alkaessa tuntui, että tuuli alkoi hieman yltyä ja hukkuva oli seuraavana liike. Ricolle ehkä jopa se vaikein taakka vedettävänä. Lähtemisessä ja hukkuvan mukaan ottamisessa ei ongelmia, niinkuin en olettanutkaan. Mutta 50 metrissä näytti, että pikkukoira joutuu tekemään kovasti töitä ja se yritti niin kovin kääntää hukkuvaa. Pieni taisteli hienosti viime metreille saakka. Aika lähellä maalia päätin antaa lisäohjauskäskyn ja toinen yritti kääntää vielä silloinkin, muttei se vaan enää pystynyt. En jaksa uskoa, että se olis halusta kiinni vaan enemmänkin siitä, ettei vaan pystynyt, -ei jaksanut enää kääntää riittävästi. Rantautui siis kahden metrin päähän maalitolpista, eli -3 tästä. Vähän ehkä harmitti, ettei pärjätty sivutuulelle, mutta mielestäni koira teki parhaansa. Ja tiedostin tämän lajin aloittaessani, että näin pienen koiran voi olla vaikea pärjätä juurikin tuulelle näissä skaboissa.

Viimeisenä rannan suuntainen vienti, joka on ollut meidän vähiten treenatuin luottoliike, eikä Rico pettänyt siinä tälläkään kertaa. Monet koirat näyttää kuvien perusteella - hyppäävän nekin- mutta lasketuvat aika lähelle venettä ja  Ricolla ponnistus taas näyttää kantavan ainakin 2 metrin päähän, mun pikku Kenguru.. :D

Pisteet siis 97/100 ja sijoitus 2. Eli toisesta voittajan kokeesta toinen VOI1!! ja tik tak kello käy yhden askelman eteenpäin.. Onko tämä totta? Onko tuo minun pikkukelpii joka ui itselleen kovasti työskennellen toisen ykköstuloksen. Ihan mieletöntä - taas kerran, kuin näkisin unta kahden viikon takaisesta unesta. Hassua sinänsä - sama tuomari ja samat pisteet silloinkin :) Nyt on etsittävä jo eri tuomarin kokeita seuraavaksi :)