Maanantaina tokoilua ja vepeilyä. Raw sai aloittaa ruutu treenillä. Kyllähän se sinne ponilaukkailee, mutta asenne ei ole sitä mitä haen, mutta kai se tulee toistojen myötä? Nyt vaan taidan luovuttaa hetkeksi niille keinoille joita en aikonut käyttää.. Ja haen asennetta niillä. Lähinnä homma on ollut idean hakemista ja eri palkkauskeinojen kokeiluja ja koiran käytöksen seuraamista. Tämän jälkeen tehtiin tunnaria kävyllä ensimmäisen kerran ja olipas siinä töitä, kun etsittävä olikin erimuotoinen! Mutta löytyihän se lopulta :)
Rico hihkui sen verran tunnarin teko vaiheessa, -kun sen mielestä onneton kakara ei tajunnut koko ideaa - että päätin ottaa sillekin lyhyen tokotreenin. Ruudun paikkaa tehtäessä taas ekat toistot meni takalaitaan, mutta korjais kyllä pian ja vastasi mun vaatimuksiin selkä suorana, rehdisti eikä ollut yhtään sitä mieltä, että aiheettomasti hänen tekemisiään korjataan! Wau, etten sanois.. Nostetaanko tuo koira toisen tunnarin tekoa katselemalla työskentelymoodiin? Kaikkea sitä tulee havainneeksi. Raw:n ruudun tekemiset taas ei saaneet Ricoon mitään eloa, siinä se istui valehtelematta kolmen metrin päässä ruudun takana vapaana ja hievahtamattakaan, kun Raw teki - mutta tunnarin teko sai kelpieläisen hiipimään jo lähes osingoille.. Hassua :) No Rixa sai toteuttaa oman käpytunnarinsa, kun sitä se niin kovin halusi. Hyvä moodi loisti noista ruskeista silmistä yhä vain. Enkä voinut olla käyttämättä tuota asennelatausta hyväkseni - Pieni pätkä koemaista seuraamista - Ai, että miten hieno fiilis. Tätä mä haluisin nähdä vielä koekehässä :)
Illalla sitten veneilemään. Oltiin rannassa aiemmin ja ehdin tehdä muutamat luovutusnostot ja köyden viennin ennen toisten tuloa. Köyden luovutus oli tosi hyvä! Sitten varsinaisten treenien alkaessa tehtiin kahden veneen liike vasemmalta - jossa onnistui taas tapahtumaan jotain kummallista. Koira oli köydellä, nappasi siitä, mutta yritti korjata otetta ja hups vene karkasi siltä - Siinä se palloili keskilinjalla sen näköisenä, että what, tässähän se köysi hetki sitten oli? Raukka katsoi minua kysyvästi, että en mä löydä köyttä! Mitä nyt tehdään? Koira huudettiin veneelle ja kävi hakemassa köyden ja sain sen ohjattua vielä tolppien välistä rantaan. Uusi yritys meni taas hienosti. Tässä onkin meille seuraava treenittävä kohde. Tehtiin vielä rannan suuntainen ja siinä ei mitään erikoista. Meillä piti olla myös hukkuva, mutta puvun kaulus olikin revennyt hitto vie! Ja ei ollut sitten..
Sitä hukkuvaa ei nyt sitten saatu otettua kenelläkään vieraammalla sen ikävän tapahtuman jälkeen. Ahdistaa ja pelottaa, että koira ei ole päässyt yli siitä ja siihen liittyvästä kivusta. Se luotti minuun ja Villeen ja haki meidät molemmat, mutta luottaako se vieraiseen? Nyt mulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin luottaa koiraan ja siihen, että se tekee. Mutta aistiiko se tän mun epävarmuuden? Olenko se lopulta minä, joka pilaan tämän? Mun vaan täytyisi laittaa silmät kiinni ja hypätä - Luottaa koko sydämestäni. Mua vaan ahdistaa myös ajatus siitä, että se luotti minuun silloinkin, kun lähetin sen töihin ja sitä sattui.. Luotetaanko me enää toisiimme tässä asiassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti