keskiviikko 29. elokuuta 2012

Se tekee työnsä, raapii jäljet pintoihin. Kavahda, pysähdy, pelkää!

Tiistaina Mian AV(= alueellinen valmennus, kamalan pitkä sana, joten olen kehittänyt sille oman lyhennyksen) treenit Lohjalla. Mukavaa tekemistä kelpien kanssa. Hitsi, sehän alkaa olla aika hauska, kun sitä saa ihan oikeasti hetsattua toiseen mielentilaan. Vauhdin kasvamisesta en tiedä, mutta ainakin äänitehosteita sillä saa ja voi kuvitella menevänsä kovempaa. Vaikkakin Ricosta oli ihan kamalaa ne pillin äänet ja hyi, korviin sattuu ja kaikkee... Tehtiin irtoamista ja harjoteltiin ihan 90 käännöksiä ilman vekkejä, oikea-aikaisella pelkällä kääntymisellä - ilman yhtäkään yritystä vekkauksesta ja hyvinhän se kääntyi. Myös keppikulmaa ja kontakteja tehtiin. Keppien kanssa mielenkiintoinen havainto, että taidan tarvita hyppyjä mukaan keppiharjoituksiin, turhan paljon on tullut tehtyä vain pelkästään keppejä ja kappas, hyppysuoran kanssa homma ei enää toiminutkaan, kun hypyt esti mun oman linjaamisen.

Keskiviikkona sitten reippaasti ajoissa rantaan tekemään pari hukkuva harjoitusta. Jatkettiin samalla linjalla, hukkuva kehui ja tsemppasi koiraa ja minä myös vahvistin kehuilla tarttumista ja vetoa rantaan. Rico teki näin toimittuna niinkuin pitääkin. Mutta ensimmäisellä kerralla veti jonkin matkaa ja sen jälkeen alkoi mulkoilla epäluuloisena hukkuvaa, ei irrottanut otettaan, jatkoi vetämistä, mutta hieman vinoon - ihan kuin se olisi halunnut paeta hukkuvaa? Haavat paranee, mutta arvet on olemassa yhä edelleen.. Toinen toisto pidemmältä matkalta ja nyt mulkoilua ei juuri esiintynyt.

Rannasta suoraan tän kesän viimeisiin Sonjan agilitytreeneihin.  Olipas mukava rata ja mukavaa menoa Rixalta, putkihässäkkää, jossa pikkukelpie alkoi ihan itkeä - kyllä näköjään myös putkien juoksuttamisella saa kierroksia nostettua. Tuli taas todettua, että huomattavasti parempi Ricolle käydä hakemassa se putkelta mukaan, jos on vaan aikaa siihen. Mutta olikin sitten näköjään kaikille koirille yllättävän kuluttava rata, väsyivät nopeasti. Ricon väsyminen näkyi takaakiertohypyillä, joissa näytti ettei kelpiemies enää taivu noihin väleihin. Ei tuolla selällä :D

Raw on joutunut tyytymään sivusta seuraajan roolin, kun sille ei ole omia treenejä ollut, vaan on kulkenut Ricon treeneissä mukana ja tehnyt aina jotain pientä. Maanantai iltana sitten päättivät Sinin Kaijan kanssa omatoimisesti harjoitella Vepen alkeita. Hyppivät ja laskeutuivat veteen, kävivät veneellä polskimassa ja vähän myös veneilemässä. Voi lapset.. Tiistaina tehtiin Ricon aksailun jälkeen Raw:lle luoksetuloa (vauhtia ja odottamista), seuraamista, pari merkkiä ja ruutua (lelulle). Eilen myös vähän tokoilua, luoksetuloa ja seuraamista, sekä oikea vasen treeniä hypyllä ja olipas se vaikea - Lukee tosi vahvasti mun rintamasuuntaa ja lukee helposti nyt kaiken takaaleikkaukseksi. Niin paljon treenittävää, kun olisi vain enemmän aikaa. No hitaasti täältä tullaan, ei kai meillä ole kiire minnekään? Nyt on myös tullut kamala halu tokoilla Riconkin kanssa enemmän!!

Niin ja kirjoitin joku teksti aiemmin Ricon ruokailuisoitteluista Raw:lle. Niin nykyisin meidän keittiössä vallitsee rauha ja järjestys. Rico istuu keittiössä odottamassa, mummolla on oikeus vähän liikkua ruokaa odottaessa Ricon jaloissa, mutta Raw istuu olohuoneen kulmalla ja odottaa nätisti ruokaansa siellä. Kaapin paikka löytyi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti