Ricosta ensimmäisenä kelpienä FI VPVA!!

Minun pikkukoira teki sen! Lauantaina se ui tiensä Vesipelastusvalioksi, ihan mieletön fiilis! Paraisille alkaa liittyä liuta hyviä vepemuistoja. Mä taidan tykätä tästä paikasta ja noista ihmisistä tuolla kerta kerralta yhä vain enemmän.

Koko perjantai meni jo hermoillessa ja jäätävän levottomuuden vallassa. Lauantai aamuna auton keula kohti Paraisia, eikä jännitys yhtään helpottanut.. Kisapäivän sää olosuhteet näyttivät olevan kohdallaan, sen puolesta onnistumiseen oli mahdollisuudet.

Köyden vienti sujui varsin hyvin. Hetkeksi koira jäi kurkottelemaan palkan toivossa veneen reunalle, mutta lähti sitten varmasti kohti rantaa. Olin varma, että kaikki oli mennyt nappiin, mutta harmikseni kuulin tuomarin tuomion, -1 pistettä hetkeä liian myöhään annetusta "irti" käskystä. No voi hitsi, mutta minkäs teet. Tuomio oli annettu ja koirahan teki osuutensa vallan mainiosti. Kahden veneen liike tehtiin vasemmalta oikealle, meidän vaikeammalta puolelta, mutta tuuli- ja muut olosuhteet huomioiden tämä puoli oli parempi vaihtoehto. Nyt oli tarkoitus kokeilla käsien avauksesta lähtemistä ja Ricohan lähti kyselemättä tai taakseen katsomatta, varmasti se suuntasi veneen keulaa kohti, teki paimenkaaren ja joutui metsästämään köyttä sen jälkeen.. Näytti ensin, ettei löydä köyttä, mutta lopulta onneksi kuitenkin. Olin valmistautunut käskyttämään koiran vielä rantaan, mutta pikkusintti nappasi köydestä ja alkoi uida kohti rantaa hyvin määrätietoisesti ilman mitään apuja. Päätin antaa koiran hoitaa, kun kerran näytti tietävän mitä on tekemässä. Ja sehän hoiti. Käänsi veneen vieläpä tolppien väliinkin. Olin niin tyytyväinen <3

Hukkuvaan annoin myös lähteä ilman käskyä ja näytti, että jokin vei pikkukoiraa oikealle, - virtaus ehkä? mutta sinnikkäästi se taisteli ja käänsi itseään ja taakkaa koko aika tolppia kohti. En lopulta antanut yhtään käskyä ja hukkuva päätyi, kuin päätyikin tolppien väliin. Tässä vaiheessa sydän taisi alkaa takoa entistä enemmän, kun tajusin, että kasassa on niin hyvät pisteet, että valioituminen alkoi olla ihan käsien ulottovilla, yhden viennin päässä enää. Hui!

Tuntui, että viimeistä liikettä sain odottaa ihan ikuisuuksiin. Lopulta päästiin rantaan ja veneeseen. Rico oli muuttunut rauhalliseksi pitkän päivän kuluessa. Pieni riekkuminen ja vinkuminen olisi antanut mulle lisää varmuutta, mutta ei - Ei kelpie vinkunut, vaan odotti nätisti ja hiljaa. Fokusoi rannasta kuuluvaan käskyyn, mutta lähti varmasti suorittamaan... Katsoi matkalla rantaan, mutta ei antanut minkään häiritä suorituksensa onnistumista!

Että mitä, Täydet tästäkin liikkeestä? Eli meillä olis 99 pistettä kasassa? Huusin rantaan, että onko nyt syytä hypätä? Vastaus oli myöntävä ja ei muuta kun valiouinnille koiran kanssa!!

Me tehtiin se Rix!! 

Rantaan kavutessani sain heti onnittelut tuomarilta. Fiilis oli ihan mieletön. Takana oli 10 käytyä Vepekoetta, eli vain yksi "harhalaukaus" matkalla valioutumiseen. Ja kesäkuun alussa Rico siirtyi vasta voittajaan ja kesäkuun loppupuolella aloitettiin tämän luokan liikkeiden treenaus. Heinäkuun alussa päästiin omiin kokeisiin, ihan sattumalta , minne ei tosiaan ollut tarkoitus edes osallistua. Rico yllätti siellä ja nappasi helposti ensimmäisen VOI1. Parin viikon päästä tästä onnistuttiin saamaan kuin ihmeen kaupalla jälleen koepaikka ja väliin oli tehty vain pari hassua treeniä. Rico ei pettänyt tässäkään kokeessa ja ui toiseen 1-tulokseen. Sitten alkoi hurja koepaikan metsästys ja sellaisen koepaikan, jossa olisi joku muu tuomaroimassa, kuin Pasi. Lopulta tärppäsi ja saatiin kolmas koepaikka ja Rico suoritti tämän VOI-kokeen paljon paremmalla varmuudella, kuin aiemmat. Tässä kokeessa oli enemmän sellainen olo, että nyt tuo koira voisi oikeasti jo tietää, mitä se tekee. Tämä on vaan niin hienoa, en olisi ikinä uskonut, että kaikki käy tällä tahdilla ilman yhtään epäonnistumista.

Lopputuloksena siis 99/100p. 2.sija ja Ricosta tuli ensimmäinen kelpienä FI VPVA!! Rico on ollut niin mieletön tässä lajissa. Se ei kertaakaan ole jättänyt hyppäämättä veteen ensimmäisestä käskystä, ei veneestä, eikä mistään rannasta. Se on rakastanut vientiä alusta saakka, sille tarvitsi vain kertoa mitä sen halutaan tekevän. Sillä on taisteluhalua, josta on luonnollisesti hyötyä. Muttei taisteluhalua ole liikaa, joten se pystyy luovuttamaan viennit kauniisti. Se on koira, joka rakastaa uimista niin kovin. Koira, joka on parhaimmillaan itsenäisesti kauempana ohjaajasta työskennellessään <3

Ja käytiin me sunnuntaina agilitykisoissakin pitkästä aikaa, mutta taidetiin olla molemmat vielä kovin launtaisissa tunnelmissa. Kisakirjaan kuitenkin mustetta kului yhden nollan verran :)