Lauantaina oltiin Ricon, Hannan ja Nizan kanssa kisaamassa Janakkalassa. On se hyvä, kun on treenikavereita, jotka potkii lähtemään ja miten mukavaa oli taas.. Taas kerran. Agility pitää kii musta yhä edelleen. Matkalla suunniteltiin, että voitais tehdä kahdella ekalla radalla nollat ja viimeisen vois hyllyttää, niin pääsis aiemmin lähtemään kotiin.. No karvaiset kisakaverit oli kovin kuuliaisella tuulella ja vetäisivät molemmat triplanollat! Ei päästy aiemmin kotiin, ei, mutta ehkä me siedettiin se ;)
Päivän ohjausteemaksi muodostui valssit. Radat pystyi pääsääntöisesti ohjaamaan läpi valssaten, siksi ne ehkä rullasikin niin kivasti. Vähän oli joka radalla mukana pientä haparointia ja kompastelua rytmitysten ja linjojen kanssa. Keskimmäisellä radalla taisi stopata vauhti kaikista ikävimmin. Myöhästyminen ja siinäpä se sitten olikin, Ricon kanssa kun myöhästyy, niin sen tietää että aikaa palaa heti enemmän, kuin monella muulla. No mutta radat pysyi näistä huolimatta paketissa ja se on tähän palaan hyvä saavutus. Voisin kirjoittaa pitkät pätkät siitä, miten kaukana kärjestä oltiin, miten lähellä oltais ilman mun mokia ja miten kaukana silti jii - än - ee.. Mutta enpä taida jaksaa, mulla on ihana kelpie, joka teki silmät sädehtien mun kans kolme puhdasta nolla rataa - reippailla ihanneajan alituksilla, antoi anteeksi mun virheitä ja kuunteli -ja tuli ohjauksiin. Meillä oli kuulkaas niin kivaa, ettei siinä vaakakupissa taideta antaa minkään muun enää loppuviimein painaa.
Rixan radat
Raw kanssa eletään niin päivä kerrallaan. Välillä jalka on parempi ja välillä huonompi. Liikunnan kanssa sompailaan laidasta laitaan, viikko ollaan liikuttu remmissä ja katsotaan nyt miten jatkon kanssa. Treenannut olen vähän ja maltilla, jalan kestämisen uhallakin, jotta pää pysyisi paremmin kasassa. Pienen treenin olen valinnut vapaana ulkoilun sijasta sen vuoksi, että saa juurikin purkaa enemmän itseään, repimisleikin kun voi toteuttaa niin, että etuset "roikkuu" tyhjän päällä. Kuuppa saa vähän töitä ja liike on enemmän mun kontrollissa kuitenkin, kuin vapaana juostessa. Vauhtiliikkeisiin on yhä matkaa, ehkä jopa puuduttavan paljon. Tänäänkin osallistuttiin toko ryhmän treeneihin. Tehtiin paikalla olot ja kun aiheena oli luoksari, niin palkkasin vain jättöjä. Hyvähän se on, että niitäkin tulee palkattua välillä. Olis vaan niin kiva itsekin päästä treenaamaan vauhdikkaammin, mutta kaikki aikanaan. Herra kelpie saa nyt pitää huolen vauhdin tarjoilemisesta mulle ja avaruuskaveri saa luvan kuntoutua rauhassa, jotta voi sitten taas hajottaa mun kans galaxeja palaksi. Voi pojat! Mummoa unohtamatta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti