Vepe ajatukset pakettin ensi vuotta varten

Nyt kun on MM-tiimin huippu tokoleiri jo takana ja ajatukset suunnattu tähän lajiin, niin heitetään maailmalle tämä luonnoksena mukana kulkenut raakaversio Vepestä, jotta saadaan tilaa tuleville tokoajatuksille.

Tarkoituksena kirjoittaa itselleni muistilistaa VEPE:stä, mitä on treenattu, millä tavalla, missä tilanteessa ollaan ja mitä olisi hyvä ottaa ensi vuonna taas aloittaessa huomioon. Ja toki, jos joku muukin siitä saa ahaa elämyksiä omaan treeniinsä, niin mikäs sen parempaa. Osan asioista olen varmaan joskus käynytkin läpi, mutta yritän nyt koota kaiken yhden otsikon alle.

VIENTI
Aloitetaan viennillä, koska sen eteen on tehty paljon ja VOI luokassa vientejä onkin jo kaksi kappaletta. Ja tämä liike on aiheuttanut niin paljon ajatuksia.
Ja mikä on kaiken ydin? Motivaatio & mielentila. Tekeminen pitää olla niin kivaa ja siistiä, jos se joksikin muuksi muuttuu, silloin pitää pysähtyä kysymään miksi? Palkkaus, mikä palkka tukee oikeanlaista toimintaa ja mistä & miten toimitettuna? Toistot? ^jos se onnistuu - niin älä missään nimessä toista samalla kierroksella, ei välttämättä koko samassa treenissä!

Rawn tausta vienneistä: Vuonna 2013 ongelmaa aiheutti ennakointi ja käytös, joka heijasteli arkielämästä (heti kun liikettä suoritetaan "vieraalle" ihmiselle - niin tämä arjen käyttäytyminen tuli esiin) Kun appari alkoi liikkua/kädet tuli esiin, Raw sylki esineen ja jäi tuijottamaan sitä: "ota se, heitä se". Tämä lähdettiin työstämään niin, että appari otti esineen mahdollisimman myöhään ja hyvin nopealla liikkeellä, jotta virhettä ei ehtisi tapahtua ja saatiin onnistumisia aikaiseksi. Itse taas pystyin työstämään veneestä käsin hyvin eri tyyppisiä luovtusharjoituksia.

Tänä vuonna 2014 aloitettiin treenit taisteluleikillä - jossa myös appari sai olla aktiivinen (puhua, kehua koiraa) Tarkoituksena parantaa pitoa luovtuksissa. Tehtiin maalla ja vedessä - ja homma toimi ja näytti loistavalta. Appari oli aktiivinen, kehui ja kannusti ja käskytti irti käskyjä. (Esim. Leikki- irti -leikki -irti - voitto) Koiran annettiin usein voittaa dummy, jotta se ei kokisi menettävänsä veneelle mitään, vaan luotiin mielikuvaa, että siellä käydään vaan leikkimässä ja pitämässä kivaa. (Ja Rawhan rakastaa taisteluleikkejä - sen takia tämä lähti hyvällä menestyksellä rullaamaan) Tämä vaihe oli varmasti äärimmäisen tärkeä askel matkalla parempaan. Ja siis tämän taustahan tulee pentuajoilta, joilloin työstettiin pohjat tuolle irrotusleikille.

Tähän saakka vientejä oli tehty dummylla ja sitten oli aika ottaa mukaan muut AVOn esineet, pelastusliivit ja lepuuttaja. Noh, rakkaus liiveihin syntyi siltä seisomalta. Vähän liikaakin.. Ja pentuna esiintynyttä esineiden omimishalukkuutta tuli mukaan kun liivit vietiin veteen. Pohjat tehtiin siis maalla ja olin uittanut koiraa liivien kanssa, jotta niiden tuoma vastus ei tulisi ensimmäisessä pelastusliivien viennissä yllätyksenä, mutta tässä oltiin ensimmäisen kerran ison ongelman edessä, koira ei todellakaan halunnut luovuttaa liivejä veneelle. Noh, yhteen mun periaatteisiin kuuluu, että periksi ei anneta.. Mutta toiseen mun periaatteisiin kuuluu, että koiralle ei koulutustilanteessa ns. hermostuta (olettaen vielä, ettei se kunnolla osaa..) tai vaikka "suututtaisiin", niin oma toiminta pitää olla ystävällisen, mutta päättäväisen ohjaavaa.   Ja mä olen sitä mieltä, että pakolla töitä tekevä koira ei työskentele sillä motivaatiolla, jolla haluan sen työskentelevän. Eli siis, periksi en anna - mutta pakolla en koiraa laita tekemään - laitan sen tekemään kyllä vaikka "kädestä kiinni pitäen" mutta sen ilme ja mielentila ei saa ottaa tästä toiminnasta pysyviä kolhuja, koskaan.. Liivit saatiin parista metristä veneeseen, koira sai liivit takaisin - kehut ja kiitokset ja homma oli pakko laittaa vaihtopenkille lähestyvien tokon sm:ien vuoksi. Ja hyvä niin! Taas opin tästä jotain, jonka toivon muistavani jatkossakin. Jos joku juttu menee tosi pahasti pieleen-> Pidä taukoa ja tee uusi sotasuunnitelma. 

Eli seuraava vaihe oli uusi sotasuunnitelma ja tauko. Treenit aloitettiin sillä esineellä, jonka kanssa ongelmia ei ilmennyt, dummylla. Apparin kanssa ei enää taisteltu - vaan irrotus ja ruokapalkka. Vienti näytti taas hyvältä, jopa pelastusliiveillä se saatiin toimimaan. Samaan aikaan kiinnitin myös huomiota lähtörutineihin rannassa. Liiallinen hetsaus tai jopa apparin hymyily lisäsi koiran haluttomuutta luovuttamiseen. Lähtötilanne rannassa tehtiin hyvin koemaiseksi, kerran koiran nimi ja lyönti veneen laitaan. Ei ikinä koskaan mitään muuta. Se näytti toimivan huomattavan paljon paremmin. No sitten takaisin luovutuksiin. Pelkäsin, että ruokapalkka palauttaisi esineen pudottelun.. joten seuraava the plan olisi tehdä veneelle vienti, josta appari heittäisi esineen pari kertaa ja ottaisi uudet luovutukset, joista vasta viimeisestä tulisi se ruoka. Ihan hyvä idea ja monelle koiralle onnistuneesti tätä tehdään joko ruoka tai lelupalkalla. Rawn kanssa kävi kuitenkin niin, että se onneton joutui toistamaan veneelle menoa ja aika usein, kun esine lähti uuteen liikkeeseen se jäi hetkeksi tuijottamaan sitä/ odottamaan palkkaa ja vajosi aina pinnan alle toisen korvan kastumisen verran, ennen kuin tajusi taas alkaa liikuttaa jalkojaan.. Joo, se ei siis osaa uida paikoillaan. Tämähän johti pian siihen, että veneelle ei ollut enää kovinkaan kiva mennä. Joo, ei varmaan, kun joka kerta vajosi pinnan alle, eikä oikein tainnut itse edes tajuta miksi.

Sitten päätettiin jättää kaikki ylimääräinen veneeltä pois. Koira vei, luovutti, appari palkkasi ruualla, pitäen koiran liikkeessä veneen laitaan pitkin, jotta se ei vajoaisi. Yksi ainut palkka ja syöttökerta. Ja kappas, homma alkoi toimimaan. Tässä vaiheessa aloin tehdä vientejä lähes ainoastaan pelastusliiveillä.. Ja niiden kanssa sitten sattui ja tapahtui.. Koira ui ties millä mutkilla liivien kanssa ja milloin jalat tai pää oli jostain välistä liivien käsiaukossa. Tässä vaiheessa onnistumisprosentti alkoi kuitenkin olla hyvinkin korkea ja ensimmäiset kokeetkin oli tulossa. Mutta ne ensimmäiset taisi tulla liian pian, tai sitten ne oli vain välttämätön läpi käytävä varmuuden saamiseksi. Vieras ranta, vieraat ihmiset, vieras vene, vieraat pelastusliivit vienti esineenä. Ja olihan sekin ihan melkein onnistua. Mutta kun ei nähnyt liivien takaa yhtään mitään ja uskon puute vaan iski, epävarmuus. Kun huomasin, etten pysty käskyttämään takaisin veneelle, niin keskeytin ja kahlasin veteen kääntämään koiran ystävällisesti ja päättääväisesti takaisin venettä kohti, sitten onnistui. Mutta mikä epävarmuus Rawn silmistä paistoi vielä veneellä luovutuksen jälkeen, se sai kuitenkin multa rannasta kehut, kiitokset ja palkat. Ja varmasti aimo annoksen varmuutta - lopulta kuitenkin.

Tätä samaa treenitapaa jatkettiin, koska se tuntui hyvin toimivalta ja tämän ensimmäisen kokeen jälkeen kaikki koeviennit (ja taisipa kaikki treeniviennitkin?) onnistua! Kahdessa kokeessa, joista ensimmäisessä koira meni tekemään vientiä ilman valmisteluja ja seuraavassa jossa se kävi tervehtimässä avustajaa - Raw irrotti ilman mun käskyä, mutta siististi. (Molemmat siis sallittuja, irrotus käskyllä tai omatoiminen irrotus, kun esine apparin kädessä) Esineinä pelastusliivit ja dummy. Kahdessa kokeessa Raw taas valmisteltiin leikkimällä (mun irrotuskäsky, takaisin esineeseen kiinni ja voitto) ja syömällä vielä tämän jälkeen. Näissä leikillä valmisteluissa se vaati taas mun irrotuskäskyt. Ensi kaudeksi tarvitsee miettiä, olisiko helpompaa antaa koiran luovuttaa itsenäisesti ja pitää vaan kriteerit tiukilla ja haastaa eri treenein tämän asian kanssa. Silloin ei tarvitsisi pelätä olosuhteita -tuulta tai muuta joka estäisi kuulemisen veneelle. Raw näyttää olevan kuitenkin aika varma itsenäinen suorittaja, kun vain oikeasti tietää mitä tekee.

KAHDEN VENEEN LIIKE
Tätä ehdittiin kokeilla helpotettuna kerran ja tähän on jo hyvät pohjatyöt olemassa. Nyt vain tarvitsee saada koira jarruttamaan veneen liike, ymmärtämään veneen kierto ja vahvistaa tolppia rantautumisessa. Muistettava myös rannan merkkaus opetus. Tätä olisi hyvä työstää myös talviaikaan maatreeninä.

HUKKUVA
Yhtenä iltana testailin miten Raw tekee hukkuvan patukkaan tarttumisen. Ja lopputulema oli että se kallistaa päätään pääsääntöisesti oikealla ja kääntyy vasemmalle, paitsi jos dummy onkin vasemmassa kädessä ja viistottu hukkuvasta pois päin, niin silloin pään kääntö tapahtuu vasemmalle. Eli mitä ihmeen hyötyä tästä tiedosta sitten minulle on. Niin oikeakätisen hukkuvan kanssa koira selviytyy mitä todennäköisimmin ilman lenkkejä ja niin, että hukkuva jää painoksi sen oikealle puolen, eli vetoa täytyy osata tehdä vasten painoa. Vasen kätisen hukkuvan kanssa taas pään kääntö riippuu täysin patukan pito asennosta. Jos asento on kuitenkin viisto pois päin hukkuvasta, niin Raw voi kääntää päänsä vasemmalle ja kääntyä itse myös vasemmalle joilloin leuan alle jää lenkki. Tosin sitä en tiedä vaikeuttaako se vetämistä vai antaako enemmän tukea. Eli ensi kesän plääni on testailla itse sitten vedessä mikä käytös on sen vasemman käden hukkuvan kanssa ja onko sitä käytöstä tarpeen muokata vai toimisiko sellaisenaan.

Tässä VIDEO tästä testistä.

Kaikki on mahdollista niin kauan kun riittää kipinää

Viime viikonloppuna oli vuorossa Vepekoekauden loppukiri. Alkukausi meillä menikin vähän ohi. Oli asuntojuttuja, remonttia ja yritin kaikin keinoin saada järjestettyä aikaa myös muulle elämälle.. Mutta miten ton nyt muotoilisi, se "muu elämä" vapautti mut otteestaan ja mä pistin kaikki paukut Vepeen ja sehän käytännössä ei tarkoita vaan oman koiran treenaamista vaan samalla on velvollinen antamaan panoksensa myös muiden koirien eteen. Tässä lajissa ei itsekkyys pitkälle kanna. No mutta edellisen kokeen jälkeinen viikko otettin kuitenkin hyvin kevyesti, pari uinti pätkää - palauttelua, ilman painoa. Käytännössä noin 100 metrin verran vedessä vain. Kaikki paukut säästettiin viikonloppuun. Ja sehän kannatti..

Lauantai aamuna vaan koin julmetun shokkiherätyksen kun puhelin oli tiltannut jostain syystä yöllä.. No kuin ihmeen kaupalla sain itseni, tavarat ja pojat autoon vartissa. Huh.. Ja matkalla vielä virtaa puhelimeen. Niin vain ehdin Paraisille varmaan jotain minuutteja yli kymmenen, mutta olivat kaikki niin ihania siellä, että odottivat meitä.. Paraisilta on niin hyviä muistoja, aina mukavia ystävällisiä ihmisiä, ja Rico oli vetänyt niin hyvää settiä siellä. Nousi mm. Voittajaan ja Valioitui siellä. Hyvä paikka siis meille..

Ranta oli jotenkin avoimemman näköinen (ei siis ole tuossa kuvassa, kuva on koealueen toiselta puolen otettu) ja kiva sivutuuli puhalteli taas kohti rantaan tulo paikkaa ja sinne sivuun oli vielä ryhmittynyt hyvä määrä porukkaa katsomaan kokeen kulkua. Hitto, nyt oli niin vahva fiilis, että tuo tuuli tulisi viemään pikkubeeceetä.. Meille arvottiin lähtönumeroksi 12, oli hyvin aikaa kävelyttää vielä koirat ja syödä aamupalaa jne.. Mikä vähän kiiressä taisi jäädä ;) Kimi oli tällä kertaa tuomaroimassa rannassa ja Monica veneessä. 

Ensimmäisessä kahden veneen liikkeessä veneen keula oli laitettu juurikin tuulen suuntaan, eli vaikeampi suunta. No, ei auttanut muu, kuin lähteä tuulta päin! Alkumeiningit sujui normaaliin tapaan oikein hyvin. Ranta oli merkattu ja Raw täpinöissään lähdössä hommiin. Sinne se eteni veneelle, nappaisi köyden ja suuntasi epäröimättä rantaa kohtii. Mutta sitten otti tuuli ja vei pientä koiraa ja venettä mukanaan. En tiedä miten paljon taisteli vastaan, vai menikö tuulen mukana. Yritin huutaa pari kertaa "RawTänne" kääntääkseni koiran keskelle linjaa ja sitten lähetys rantaan, mutta ei herra kuunnellut.. Vepe ja itsenäisyys ;) Painoi vaan kovempaa rantaa kohti. Sitten hyvin lähellä rantaa alkoi kääntää kohti tolppia ja käänsi ja käänsi, niin hienosti ja hyvin, että ohitus jäi vaan kolmeen metriin. Monica sanoi, että siinä on myös tuulen lisäksi virtaus kohta ja oli kääntänyt päästessään virtauksesta ohi, wou - Enpä tätäkään tästä rannasta tiennyt, että virtauksiakin. Veneen keulan suunta oli kuitenkin iso tekijä tässä kolmessa metrissä, mutta me selvittiin ja hyvin selvittiinkin!

Vienti esineeksi oli arvottu dummy, mikä ilouutinen jälleen. Ennen vientiä tehtiin avustajan kanssa leikkimistä ja mä käskyttelin irrotuksia, Raw sai voittaa esineen itselleen ja sitten se sai vielä syödä. Ensimmäisen kerran kokeilu näin.. Juuri meidän vuorolla takaa lähti purjeve liikkeelle.. Taas jotain häiriöö. Tuomarin kanssa käydyn pikapalaverin jälkeen kuitenkin päätettiin, että lähdetään tekemään koesuoritusta ja jos purjevene näyttää häiritsevän koiraa, niin saan uusia suorituksen. Mutta mitä tyhjää, pikkukoira oli niin pätevänä. Vei hienosti, irrotti vasta mun käskyllä ja tuli hyvin rantaan. 

Omassa veneessä keulilla oli taas enemmän tilaa, mutta niin vain sain onnistuneen lähdön aikaiseksi, ei sukellusta, hyvä köyden otto ja päättäväinen rantaan lähtö. Tässäkin kävi kuin ekassa liikkeessä, virta vei, mutta viime metreillä vielä korjausta kohti tolppia ja kahden metrin ohitus. Sitten oli enää viimeinen liike hukkuva. Hukkuva hukkui oikealla kädellä, eli hukkuvan paino jäisi vasten virtaa. Hyvä niin, se voisi tasapainottaa maalitolpille pääsemistä ja niinhän siinä kävi. Sain pidettyä koiran kiinni, tempomisesta huolimatta ja se hoiti homman kotiin. Suoraan tolpille. Kenguruloikkaa hukkuvalle ja siitä Hattivatteilemaan rantaan :D Kuten päivän tuomarit Rawn nimesivät, Hattivatiksi :D Saldona siis toinen AVO1 95p/100p ja luokkavoitto.

Sunnuntaina jatkettiin sitten omassa treenirannnassa Kirkkonummella. Mietin jo, että mitenhän Raw jaksaa kaksi päivää peräkkäin raskaita vetoja, on kuitenkin suhteellisen pieni koira lajiin ja kyllähän nuo vedot tuntuu isommillakin koirilla. No koko viikko otettiin levon kannalta ja hoidettiin Rawta kaikin kotikonstein viikonloppua varten ja näköjään turhaan olin huolissani. Sunnuntai aamuna mulla oli jotenkin varma ja luottavainen olo. Sunnuntaina tuomaroimassa oli Sari Ruponen ja venetuomarina depytoi meidänkin vanha treenikaveri Mia. Toki meidän pikku lammella tuuli, siis siellä jossa ei tuule koskaan ja onhan se aina oma jännitysmomentti tuo koiran yksinään rantautuminen oikein. Silti oli jotenkin kummallisen hyvä ja rauhallinen fiilis, jännityksestä huolimatta. Kummallinen olotila.

Kahden veneen liikkeessä Raw haukkaili matkalla jotain mielikuvitusköyttä, mutta löysi lopulta sen oikeankin köyden, eikä epäröinyt taaskaan suunnasta. Ei veneelle tarjoamista, ei mun katsomista, vaan vahva luotto itseensä ja osaamiseensa. Hieno Raw. Vientiesineenä oli dummy ja sama kaava edellisen päivän kanssa hoidettiin ennen suoritusta, leikki, irrotus, leikki, voitto ja ruokaa. Ja miten varman oloisena Raw taas tämän homman hoiti. Ei mitään pelkoa taaskaan epäonnistumisesta. Olin niin iloinen, että olin saanut tämän liikkeen tähän jamaan. Oma vene sujui myös edellisten kokeiden tapaan suhteellisen hyvin. Lähtö nyt on sellainen rinnuksia/ laitaa pitkin, josta putoaminen veteen. Mutta siinä ei sentään tarvitse sukeltaa, saatikka sotkeutua köyteen. Hukkuvassa taas koivet ja koira haltuun ja eipäs siinä muuta, kun odottaa vaan sopivaa hetkeä päästää irti. Paras kun on hiljaa ja antaa koiran hoitaa, kun se kerran parhaiten osaa: Tässä video kokeesta 

Ja sehän osaa. Sunnuntain saldo siis 100/100p ja sehän oli niinkuin kolmas AVO1 ja menolippu kohti VOI:ta!!

Mitäpä siihen paljon enää lisäämään. Aikamoinen päätös koekaudelle, loppukiri suorastaan. Viikko ja kolme koetta ja kolme AVO1. Kolme eri rantaa, kolme eri tuomaria, kolme eri virallista avustajaa ja kaksi rannoista jopa täysin vierasta ennestään koiralle. Olen kai saanut jotain opetettua tämän kesän aikana kuitenkin? Vielä heinäkuussa mietin, ettei Raw taida kisata tällä kaudella ollenkaan, ei se olisi valmis vielä.. Jos koskaan, ei ollut tosiaan ihan selkeetä miten noi hommat vedessä hoidetaan kotiin.. Mut kaikki on näköjään mahdollista, niin kauan kun riittää kipinää ^ja osaa lukea koiraansa, vieden sitä oikealla tavalla eteenpäin?  Mutta on se hieno Hattivatti kerrassaan, siinä on moottori, motivaatio ja asenne ja mun tarvi vaan virittää se kulkemaan oikein <3 Niin kiitollinen tästä koirasta yhä vain aina ja uudestaan <3

Ei voi kelaa, et se tulee noin vaan..

Se 1-tulos nimittäin, mutta kyllä se näköjään tulee, kun tekee töitä - oikeita asioita - oikein toteutettuna.  Edes kerran, ainakin kerran. Mutta se nälkä on kasvanut kovin suureksi.. On kyyneleitä, on verta ja hikee. On rakkautta, paljon hulluutta, on draivia. Sitä viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, sitä suoraa selkää ja totuutta... Mihin se sitten tulee riittämään sen näkee sit.

Vepekausi vetelee viimeisiään ja me ollaan nyt niin sydämellä mukana. Yksi kauden tavoitteista saavutettiin viime sunnuntaina - Rawlle saatiin ensimmäinen AVO1 tulos koekirjaan. Ja millä tyylillä? No täyden 100 pisteen kokeen se tyyppi taas hoiti kotiin, se on ihan uskomaton. Mä en edes tiedä miten se ton tekee. Raw kun ei kuulu niihin "koneisiin" - Se on enemmän Ricon tyyliin kuuluvaa. Suoraviivaisen varmaan toimintaa. Raw ei ole sellainen, mutta sunnuntaina pikku koira antoi itsestään ihan toisenlaisen mielikuvan.. Noh, monessakin mielessä - moni, joka ei meitä sen suuremmin tunne, varmaan ajatteli, että tokokurssi olisi varmaan paikallaan noin hallitsemattomalle koiralle ;) Mutta Vepe on se laji, jossa meillä ei ole hallitaa - siellä tarvitaan niin paljon itsenäisyyttä..

Koe pidettiin Salossa Vuohensaaren leirintäalueella. Taas uusi ranta tuttavuus. Ranta näytti hankalalta, ei selkeää poukamaa, vaan pidempää laajaa hiekkarantaa. Rannan nähtyäni ensimmäinen ajatus oli, että hitto vie, tänään tulee ohituksia.. Mutta kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.. Ja hyvä niin :) Rantaan tultiin vielä todella vinosti, mutta sain kanssa kilpailijalta hyvän vinkin suunnata koiran tulemista rantaan suoremmaksi ennen rantaviivalle saapumista. Tiedä sitten oliko sillä merkitystä vai ei, mutta ohituksista ei ollut mitään pelkoa.

Ensimmäinen liike alkoi hyvin maltillisella köyden näyttämisellä ja koira pysyi hyvin hanskassa ulapalle mennessä. Lähetysveneestä haettavalle veneelle oleva linja suuntautui taas suoraa ohi maalilinjan. Raw lähti hyvin uimaan venettä kohti (kuten yleensä) mietin vielä, että jääkö arpomaan taas köyden kanssa - mihin osoitteeseen se pitää toimittaa, että pitäisikö käskyttää heti "rantaan" mutta mitä tyhjää, tyyppi nappasi köyden ja sen suuremmin kyselemättä jatkoi suoraan kohti rantaa. Siinä sitten katselin suoraan maalitolppia kohti loittonevaa venettä, koiraa en sen koomin liikkeen aikana nähnyt. Veneen perän vaan. Aika nappi veto, olin niin hämmästynyt moisesta varmuudesta, että Wau!! Oliko herneet kohdanneet toisensa.. hetkellisesti ehkä?

Aamulla sanoin, että jep se on pelastusliivi päivä taas - mun tuuria. (Avoimessa luokassa arvotaan siis vientiesine, joka voi olla pelastusliivit, lepuuttaja tai dummy.) Tuomarin puhuessa, kuitenkin totesin, että tänään me otetaan kyllä dummy vaihteeksi ja kuinkas sattuikaan - Dummy nousi arvonnassa vientiesineeksi. Ennen liikkeen alkua tajusin, että viime kokeessa kun vienti onnistui, niin Raw fokusoi vahvasti yleiseen avustajaan jo ensimmäisessä liikkeessä, nythän se oli ignoorannut avustajan ensimmäisessä liikkeessä aivan täysin. Ja taas uusi jännityksen aihe.. Onneksi oli sentään dummy esineenä.. Noh, mitä tyhjää - sinne se pikkukoira polski veneelle - Irrotti vaan ilman mun käskyä - jota en sitten viitsinyt edes käyttää - ehdin ainoastaan vetää  henkeä käskyttääkseni irti. Toisaalta tämähän olisi ihanteellisempaa, kun ajatus olisi luovuttaa kunnolla käteen pudottamatta ja irrottaa automatic. Ei haittaisi olosuhteet, polskiminen, tuuli - joka voisi vaikeuttaa käskyn kuulemista. Mutta jotenkin sellainen palkan odotuksen toivossa irrotus voi johtaa hätäilyyn ja pudotuksiin. Katsotaan, miten tämä tästä kehittyy. ^Takaisin koesuoritukseen analysoinnin pyörteistä palatakseni - Hyvä ja siisti luovutus siis veneelle. Hetken pysyi siellä - ihan hyvä niin - ja lähti taas omatoimisesti kohti rantaa. Yksi käsky siis periaatteessa vain tähänkin liikkeeseen tarvi käyttää. Tosin kehuin kerran vielä paluumatkalla - kun siihen oli takataskussa vielä kortit käytettävinä (kolme käskyä siis per liike).

Sitten tuli se pelottava oma vene. Veneen keulassa olikin huisisti tilaa edellisen kokeen veneeseen verraten. Sen pienen ohikiitävän hetken koin olevani liian pieni, jopa pelastusliiveillä topattuna peittämään koko keulan. No siinä yritin kuitenkin taituroida maalivahtina. Köyden heitto vinoon ja lähetys - koira rinnuksia pitkin perään, valahti taas omalla tyylillään veteen, mut ei onneksi sukeltanut pahasti, eikä päässyt köyden päälle. Nappasi köyden ja suuntaisi heti kohti rantaa. Ei näköjään tässäkään tarvinnut rantaan lähetyskäskyä, vaikka olin varautunut selllaiseen. Toisen käskyn käytin matkalla ihan näön vuoksi kun niitä vielä käyttämättä oli. Sillä nyt tosin ollut lopputulokseen yhtään mitään merkitystä.Mutta sainpas puhua matkalla edes yhden sanan verran ;)

Ja sitten olikin vaikea vaihe, pitää oma pää kylmänä vielä viimeiseen liikkeeseen. Tosin tiesin, että mun tärkein tehtävä tässä liikkeessä olisi pitää riittävän hyvin ja ennakoivasti koirasta kiinni.. Lopun se hoitasi niinkuin parhaaksi näkisi siihen mulla ei olisi sanan valtaa. Ainut ohjausmahdollisuus olisi ensin kutsua ja sitten linjan korjauksen (?) jälkeen lähettää kohti tolppia uudestaan.. Siinä sitä mentiin ulapalle - Raw rimpuili ja tempoi kohti hukkuvaa. Mä olin parkkeerannut veneessä lähes tuomarin syliin ja pidin kiinni kaikin keinoin. Eihän siinä kiinni pitämisessä mitään, mutta kun ne heiluvat jalat pitää hallita myös.. Lopulta oltiin ulapalla. Koira seisoo kahdella jalalla veneessä ja mä pidän.. Niitä jalkoja etupäässä, jossain taivaisssa - ihan sama missä, kun ei osu veneen reunalle. Suuntaa oli tuskin tarpeen näyttää enää. Tuomarikin kysyi, että pitääkö musta pitää vielä kii - joo, kiitos mielellään ;) Oletko valmis? "Ihan hetki vaan.." ja yritän laskea Rawn etuset veneen pohjalle.. No niin jep.. Valmista on. Hukkuva vene lähtee liikkeelle ja piinaava odotus koska hukkuva on vedessä, erään tempoessa mun käsissä. Lopulta saan päästää irti ja voin todeta selviytyneeni omasta tehtävästäni. Tehtävästä jonka ryssin viime kokeessa. Raw lähtee kovaa, mutta niitä Ricon esittämiä näyttäviä lähtöhyppyjä on turha tältä sankarilta odottaa, jotenkin se lähtee niin hasardisti aina, asettaa askeleensa väärin ja molskahtaa ennemminkin veteen. Mutta kiire sillä on. Se on niin hassua katsottavaa, kun koira menee täyttä laukkaa vedessä. Vinkuu, kiljuu ja haukahtelee mennessään ja juu, todella se ei ui, vaan se laukkaa.. Nappaa patukan ja jatkaa suoraan - Jipii! Kääntää linjaansa kohti maalitolppia ja tuomaria. Eipä siihen tarvitse enää edes yrittää puuttua, kaveri hoitaa näköjään homman kotiin. Eikä hukkuvan oikealla puolella oleminen näytä kääntävän linjaa mitenkään. Mieletöntä mikä fiilis.. Jätkä vetää satasen kokeen vielä AVO:ssakin! Mun pieni oman elämänsä supersankari Spacemän on pelastanut koko päivän varsin onnistuneesti.

Jäämme odottamaan koekauden päätöstarinaa..

On vakaval naamal alansa paras

Siinä kai se suurin taito piileekin, saada koiransa uskomaan, että se on kerrassaan paras silloin kun se on sen ansainnutkin <3 Kuten tänään. Niin, että se vetää vakavalla naamalla uskoen siihen, että on ihan paras aina ja kaikkialla <3

Tänään siis loman päätös Maskussa Vepekokeessa.  Oli aivan uusi rantatuttavuus ja kovasti pelotti läheinen kaislikko ja sen vetovoima.. Me kisattiin numerolla 9 ja vientiesineeksi arvottiin yllätys, yllätys - kuinkas muutenkaan, kuin pelastusliivit.. Ensimmäisessä liikkeessä sain Rawlle hyvän fokuksen veneeseen. Lähti päättäväisesti venettä kohti. Nappasi köyden ja sitten oli taas ihan kysymysmerkkinä, yritti kovasti tarjota veneelle, kysyi multa apua, lähtikin jo rantaan, mutta painon myötä tuli epävarmuus ja pyörähti taas takaisin.. Sitten käskytin "Rantaan!" käskyllä ja hetken kysymysmerkkinä arvottuaan lähti rantaa kohti uimaan. Ja osui pyörimisen jälkeen vieläpä maalitolpille. Voi miten ylpeä olinkaan sen ratkaisukyvystä ja kaislikon ohittamisesta.

No sitten vientiin, olin varma, että happi loppuu pian rantaan kävellessä. Aloitus kävi nopeasti ja pöyrittelin siinä veneen lipuessa ulapalle pelastuliivejä ja pitelin koiraa toisella kädellä ihmetellen, miten päin  annan liivit koiralle. Lopulta löytyi ratkaisu.. Sinne se pikku bc lähti varman oloisesti, sai hyvän otteen vieläpä liiveistä ilman, että ne nousivat silmien eteen lipaksi. Matkalla tahti hieman hiljeni, mutta niin vain jatkoi veneelle saakka, irrotti mun käskystä, pulikoi hetken veneellä ja oma aloitteisesti lähti rantaa kohti! Wau, eka kerta ikinä, kun lähtee ilman kutsua rantaan - Sehän edistyy!

Oman veneen kanssa olin varautunut kaikenmaailman ihme tapahtumiin, mutta hyppy ja rantaan lähteminen sujui yllättävän hyvin. Veneen keula oli sen verran kapea, että koiran lähetys onnistui kivasti. Myös rantaa kohti Raw suuntasi hyvin, lopputulos oli -2p maalitolppien ohitusta ja ihme kyllä ei kaislikkoa kohti vaan sinne juuri toiselle puolelle! No viimeisenä liikkeenä hukkuva ja odotukset ykköstuloksesta saattoi olla jo käsinkosketeltavissa. Raw fokusoi jälleen hyvin. Siirsin sen toiselle puolen (josta en yleensä lähetä koiraa..) Enkä ollut yhtään varautunut tempaisuun juuri ennen kuin hukkuva putosi, tassut vaan löi reunaa, sain pidettyä vielä hetken ja päästin menemään. Hyvä uinti hukkuvalle, kiinni patukasta ja suoraan empimättä rantaa kohti. Vahvistin matkalla "Hyvä-Rantaan" tiedostaen sen kahdeksi käskyksi. Kuitenkin seuraavassa hetkessä ajattelin, että olen käyttänyt vain yhden, kun näytti että Raw lähtee vetämään ohi maalitolppien. Huusin sille - "RawRantaan" ja vielä "RawVasen" - Ei kääntänyt. Olis parempi ollut olla vaan hiljaa.. Lopputulema oli -3p ohituksesta, -1p ylimääräinen käsky ja -5p varaslähdöstä, kuin ne tassut kävi veneen  laidalla.. -9p ja sehän tarkoittaa 89p - pisteen päässä ykköstuloksesta..

Voitte vaan kuvitella sen itsensä ruoskimisen määrän. Olisin pitänyt suuni kiinni, mun kääntökäskyt ei koiran suuntaa muuttaneet kuitenkaan (ja miksi olisikaan, eihän niitä ole niin paljon vielä treenattu) tai olisin vaan pitänyt paremmin tassuista kiinni...  Noh, ehkäpä tämänkin tarkotus on vain opettaa itselle terveempää suhtautumista epäonnistumisiin ja opettaa hyväksymään omia virheitään, me vaan tehdään niitä ja jossittelu on aivan turhaa ja tarpeetonta. Sitä paitsi mulla on ihan paras koira, joka teki niin parhaansa <3

Pöljän tuurilla

Ajeltiin pohjoiseen lomailemaan muutamaksi päiväksi ja matkalla pysähdyttiin paikassa nimeltä "Pöljä" Siellä silmiin pisti myytävät magneetit "Pöljän tuurilla" joka jotenkin osu ja upposi. Rawtahan on sarjakuva Rauta Reetan linnun "pöljän" mukaan tituleerattu suurella rakkaudella myös"pöljäksi" - Monikaan ei ole vaan tainnut sisäistää tämän rakkaan lempinimen syvintä olemusta. No mutta joka tapauksessa tuo "Pöljän tuurilla" taitaa sopia meille enemmän kuin hyvin. Ei ole mitenkään tähtiin kirjoitettu, että joka kisa ja koe onnistuisi kuin nappi silmään, päin vastoin mukaan mahtuu niitä epäonnisia sattumuksia ja tulee varmaan aina mahtumaan. Kun taas joskus vedetään kunnon jack pot - Sillä pöljän tuurilla? Ja, ei, tämä ei ole mitään haukkumista. Tuo koira on juuri sitä mitä haluan. En osannut odottaa saavani tätä, mutta mitään muuta en nyt haluaisikaan. Rakastan sitä ihan liikaa, mutta sitä suuremmallakin syyllä.

Aika tuntuu karkaavan käsistä ja juuri mitään ei ole ehtinyt koirien kanssa tekemään ja silti samaan aikaan tuntuu, että olen tainnut tehdäkin ihan muun elämän kustannuksella kuitenkin. Koskahan oppisin tasapainon koko elämääni? Noh, ehkäpä kaikella on se tarkoituksensa yhä vaan vieläkin.. Keittiö on kuitenkin valmistunut, katos saatu kasaan takapihalle ja pihaa myllätty paljon lisää! Huh.. Ja Vepeilty jonkin verran. Käyty myös kokeessa kerran toteamassa, ettei ollut ihan vielä valmista ja monta juttua vähän niinkun kesken. Ei muuta kuin Pöljän tuurilla vähän treeniä, taukoa ja uutta matoa koukkuun.

Tokoa ollaan vähän yritetty herätellä jälleen treeniohjelmaan mukaan Tokon MM innoittamana.  Ehdittiin paikan päälle yhtenä päivänä seuraamaan ja kannustamaan Suomen joukkuetta ja Hannaa & Fidziä. Hienosti vetivät läpi ensimmäisen MM koitoksen. Raw on niin ylpeä mutsistaan ja mä Hannasta <3 Hienosti Suomen joukkue saavutti vielä MM-kultaa! On se hienoa, että meillä on täällä Suomessa Tokon taso ihan huippuluokkaa maailman laajuisesti. Suuren suuret onnittelut koko porukalle!

Rawn tokoilumaailmassa ollaan ihmetelty ohjattujen hakukaaria, merkin suoritusmotivaatioita ja ehkä hitusen tekniikkaa ja ruudun löytämistä. Ja monen monet asiat on olleet mietinnässä, mutta niistä sitten varmaan myöhemmin omaa tarinaansa. Täällä on kuitenkin sellaiset treenikentät, että olisi suorastaan synti olla käyttämättä niitä hyväkseen vaikka ukkosen ohi menoa odotellen.

Treenin jälkeen Raw pääsi leikkimään toisen pennelin kanssa ja kivaa näytti olevan ;)

Viennin ihmeellinen maailma

Ricollekin tuli mittariin viime viikonloppuna 6 vuotta. Miten aika kuluukin niin nopeasti? Onnea Herra Virkamiehelle, koiralle joka on opettanut minulle niin kovin paljon <3

Muuten ollaan eletty hyvin pitkälti remontoiden ja koirat lomaillen. Tosin lämpötilat onkin olleet sitä luokkaa, että ainut järkevä treenilaji tuntuu olevan Vepe. Vepeä ollaankin nyt remontin lomassa yritetty käydä vähän työstämässä eteenpäin.

Rawn viennin kanssa on käyty suurta pohdintaa ja kuljettu eräänlainen polku tähän tämänhetkiseen tapaan treenata kyseistä liikettä. Viime kesäistä sylkemisongelmaa lähdettiin purkamaan taisteluleikin kautta. Leikin oli tarkoitus myös toimia motivoijana. Taisteluleikki veikin meidät yli ennen aikaisista sylkemisistä, mutta toi mukanaan luopumishaluttomuutta esineiden muuttuessa, esim. pelastusliiveksi. Noh sitten haluttiin vahvistaa veneellä olemista ja sen mukavuutta + luovutuksia. Eli tavoitteena oli saada motivaatio veneellä olemisesta ja luopumisesta kasvamaan. Veneellä olemisesta rakennettiin eräänlaista leikkiä..

Noh.. Se oli yksi porras matkalla eteenpäin. Sillä saatiin silta luopumisvaikeuksista pois, mutta Spacemän näytti pulikoivan veneellä aina pinnan alapuolella ainakin toisen korvan kastumisen verran. Kun ei osaa uida paikoillaan, niin että pysyisi pinnalla.. En tiedä pystyykö tuota koiralle opettamaan ja maksaako oikeasti vaivaa.. Noh, tämähän johtikin pian siihen, ettei veneelle ollut enää niin kiva mennä, kun aina pulahti pinnan alle :( Homma on yksinkertaistettu nyt hyvin simppeliksi, kaikki ylimääräinen läträäminen veneellä jätettiin pois ja motivaatio näyttäisi olevan kohdillaan, eikä koira pulahtele pinnan alle veneellä ollessaan. Irrotus käskytys on myös vaihdettu rantaan minulle ja appari on saatu passivoitua tai sanottakoon, että se passivoituminen taisi olla yksi tie onneen ;) Tai no ainakin toistaiseksi, katsotaan koska tämä koko homma kosahtaa taas reisille ;) Mutta tällä viikolla viisi onnistunutta vientiä on jo aika kova saldo ja nolla epäonnistunutta. Ja yksi homman salaisuuksista lienee, että onnistumisen jälkeen ei ikinä toisteta vientiä. Ei IKINÄ. Iso kiitos kuuluu mun tän kesän luottoappareille Tanjalle ja Epulle, jotka ovat mun ohjeiden mukaan vieneet hommaa eteenpäin.

Rixakin pääsi tällä viikolla tekemään tämän kesän ensimmäiset voittajan viennit ja sehän ei ollut unohtanut mitään. Veti kuin olisi koko pitkä treenikausi takana. Senhän voisi melkein viedä kokeisiin näin treenaamatta. Hukkuvakin tehtiin uuden ihmisen kanssa ja sekin sujui kehujen kera hienosti. Aikamoinen keepie <3 Juuri muuta lajeja ei olla sitten tehtykään. Kesä ja Vepe <3

Kesän mittaan on tullut paljon mietittyä tuota vientiä ja sitä miksi se on niin monelle koiralle vaikeaa. Ja se ihmeellinen salaisuus taitaa olla kaikessa yksinkertaisuudessaan MOTIVAATIO ja vahva osaamispohja vaadittavista asioita. Koira tarvitsee riitävän vahvan motivaation mennä veneelle. Millä se sitten rakennetaan, riippuu täysin koirasta. Siihen ei voi antaa yksiselittäistä ohjetta. Jokainen meistähän tuntee oman koiransa parhaiten..? Joten meidän pitäisi löytää se motivaation lähde, mitä koira arvostaa niin paljon, jotta se haluaa mennä veneelle epäröimättä.

Toiseksi koiran olo veneellä on oltava miellyttävää. Jos koira kokee jostain syystä veneellä olon epämukavaksi, miksi se sinne menisi saatikka siellä olisi. Pehmeämpää koiraa on aina helpompi lukea näissä tilanteissa, vaikka sellainen "ei se mistään välitä-koira"  voi myös ilmaista veneellä olon epämukavuutta omalla tavallaan kieltäytymällä viemästä tai kääntyä ennen venettä pois. Taas se koirakohtainen tuntemus nostaa päätään..

Noh, sitten on se luopumisen tuska. Koira, joka arvostaa vientiesinettään paljon ja kokee menettävänsä sen ei halua viedä, mennä veneelle saakka tai luovuttaa. Tässä voi tulla myös ongelmia kun luovutus pitää tapahtua jollekin muulle kun omalle ohjaajalle. Tähän ei ole mitään taikapulvelria olemassa, pohjatyö pitää tehdä ihan kotioloista alkaen koiran kanssa kunnolla. Koira jonka ajatusmaailma on rakennettu niin, ettei se menetä esineitä luovuttaessaan mitään vaan saa aina jotain parempaa tai jolle koko luovutusprosessi on yhtä leikkiä tämä ei todennäköisesti muodostu ongelmaksi. Myös vaihtamisen taito nousee suureen arvoon Vepessäkin. Kahden lelun leikit, irrotusleikit jne. Pentujen perusharjoitukset.  Mutta jos koira esim. kotioloissa kantaa tavaroita, joita joudutaan siltä "metsästämään" niin todennäköisesti vedessäkin on edessä ongelmia. Kotonakin pitäisi omistajan kyetä järjestämään ympäristö sellaiseksi, että hän itse hallitsee resursseja ja koira kokee vaan saavansa ohjaajan kautta kaikkea kivaa, eikä niin että koira kokee menettävänsä kaiken kaiken kivan ohjaajansa toimesta..

Olihan Rawkin pentuna melkoinen tavaroiden omija. Sen kanssa on tehty töitä luopumisen ilon eteen monin eri treenein. Mutta tänä kesänä pelastusliivien tullessa kuviohin nosti se sisäsyntyinen omistamishalu päätään, mutta uskon että pennusta alkaen tehty vahva pohjatyö auttoi nopeasti tämän ongelman yli. Väitän että ilman sitä pohjatyötä, mulla ei olisi toivoakaan koirasta joka on tällä viikolla suorittanut hienoja ja motivoituneita vientejä.

Niin ja sitten tietenkin on ihan se osaaminen. Tekninen taito. "Vie" sisältää aika paljon dataa. "Ota esine suuhun, juokse/ ui tuo ihmisen/ veneen luo. Tarjoa esinettä ihmiselle/ veneeseen. Irrota käskystä. Mutta älä vain pudota ennenaikaisesti. Luovu esineestä. Palaa rantaan." Vieraalle vienti ei ole koiralle luontainen toiminto, vaan sekin täytyy opettaa, eikä me saada olettaa liian aikaisin koiran osaavan. Epävarmuus ja osaamattomuus on myös yksi syy, miksi liike epäonnistuu. Koira ei vaan vielä tiedä mitä käsky "vie" tarkoittaa. Motivaation rakentaminen voi usein jäädä kesken, kun oletetaan koiran muutaman onnistuneen toiston jälkeen ymmärtäneen liikkeen tarkoituksen. Itse lähiaikoina paljon uutta opiskelleena ymmärtää oppimisprosessia. Vaikka jotain asiaa on toistanut onnistuneesti usein, niin yllättäen voi tulla tilanne, että tuntuu kuin kaikki data olisi kadonnut päästä. Tämä oma opiskelu on auttanut olemaan niin paljon armollisempi ja ymmärtäväisempi koiria ja niiden oppimista kohtaan. Niin vaan käy, ensin osaa ja muistaa, sitten unohtaa ja palauttaa mieleen jälleen, taas osaa, kunnes unohtaa ehkä uudelleen ja taas palautetaan mieleen.. Jos koiralla on riittävä motivaatio tekemiseen, ei se tahallaan jätä tekemättä. Siihen on aina jokin syy. Ja aina on muistettava, että koira oppii ja tekee asioita hyötyäkseen siitä itse. Jos me pystymme tarjoamaan riittävän suuren hyödyn, niin meillä on riittävän motivoitunut koira työskentelemään ja viemään ;)

TOKO SM 2014

@Anna-Leena Väätänen

"..Kiitollinen, siunattu, onnellinen.

Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken, 

mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen.."

"..Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, 

Vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa.."

"Kävi miten kävi, Voittajat ei pelkää hävii.."

Kyseessä on paljon isompi voitto, kuin tuo palkintopalli ikinä. Ne jotka tuntee meidän tarinan, tietää kyllä mistä puhun. Mielettömän hieno SM viikonloppu takana.  Viime metreillä ennen koetta sain taas niin kolauttavan muistutuksen siitä, mikä tässä kaikessa on oikesti merkityksellistä. Niin surullisia uutisia kantautui korviin, että tajusin miten kovin kiitollinen saan olla siitä, että kaiken läpi käydyn jälkeen mulla on kisakuntoinen koira, koira joka ylipäätään elää, joka voi hyvin ja jonka kanssa minulla on ilo ja suuri kunnia astua jälleen SM kisoissa kehään <3 

Perjantai iltana ajeltiin Satun ja Rhondan kanssa kohti Poria, ihan kuin viime vuonnakin. Taitaa tuo Satun ja Rhondan mukana oleminen olla meidän tie onnistumisiin ;) Käytiin tsekkaa koepaikka ja ilmoittamassa joukkue, mistä jatkettiin Yyteriin. Majapaikka ei oikein mieltä ylentänyt varsinkaan viime hetken muutosten jälkeen. Onneksi sentään biitsi oli upea ja huonosti nukutun (vai paremminkin valvotun) yön jälkeen pystyi taas jollain ihme konstilla lähtemään uuteen päivään.

Me oltiin lähdössä kehään numerolla 314, kun VOI luokka alkoi numerosta 300, eli aika kiva lähtöpaikka kolmannen paikkamakuu ryhmän toinen koirakko.  Ensin aloitettiin Kari Kielon kehässä paikkamakuilla ja yksilöliikkeillä, mistä näytti olevan nopea siirtyminen Pörstin kehään.  Harmillisesti moni meidän joukkueen koirista oli samoihin aikoihin kehässä, joten ei voinut seurata juurikaan toisten suorituksia, kun piti valmistautua omaan. VOI kehät lähtikin rullaamaan ripeästi ja poissaoloja oli jonkin verran, joten meidän paikkamakuu ryhmässä ei ollutkaan kuin neljä koiraa ja me siirryttiin ryhmän ensimmäiseksi koirakoksi.

Kari Kielo oli tuomarina uusi tuttavuus ja olin kuullut tarinoita hänen tarkkuudestaan. Kehään mentäessä fiilis oli hieno, tuomari tuntui mukavalta ja kehä saatiin hanskaan. Paikkamakuussa palatessa Raw oli hieman lonkallaan ja vetänyt toisen etusen alleen. Tästä 9,5 varmasti ansaittu pistemenetys. Tuomari kommentoi tätä, että oli ollut hieman levoton. Ja kyllähän sen loppuasennosta näki. Tästä hetkeksi ulos kehästä, palkkaus ja pieni juotto koiralle. Keli alkoi olla hiekkakentällä auringon paahteessa aika lämmin, vaikkei ihan viime vuoden lukemissa onneksi oltukaan.

Ja ei muuta kuin välittömästi takaisin samaan kehään. Olin päättänyt pitää kehut maltillisena, innostuksissani saatan vetää aika pahasti yli ja en aikonut sen vuoksi lentää pihalle ;)
Ensin tehtiin:
HYPPYNOUTO 10 - Mikä mainio heitto, matka aika bueno ja kapula laskeutui juuri täydelliseen asentoon noston kannalta. Sain kontaktin ennen lähetystä ja aikas nätti ja siisti suoritus kokonaisuudessaan.
METALLI  10 - Tässäkin katse nousi ennen lähetystä! Jes! Treeni on tosiaan tuottanut tulosta. Oikein siisti ja nätti tämäkin. Ihanaa miten kivasti noudot onnistui ottaen huomioon miten paljon niiden kanssa on jouduttu tekemään töitä, aina luopumisesta, nostosta ja perusasentoihin tulemisesta lähtien. Loppuasennon istuminen on selkeästi tässä hieman hitaampi verraten hyppynoutoon. Olisko palkan odotus vai vaan ällötys fiilis joka sen saa aikaan.
KAUKOT 9 - Voi miten iloinen olen näistä! Sain fokuksen pysymään koko kaukojen ajan, ei tullut epävarmuuksia, ei tahmaisuuksia, vaan koira pysyi rentona ja auki koko liikkeen ajan. Ihanaa, jatkan siis samalla ajatuksella näiden kanssa jatkossakin ja teen kaikkeni tämän asenteen eteen. Vaihdot meni tosi siististi, ainoastaan maasta-seiso vaihdossa koira taisi olla paremmin mukana, kuin tajusinkaan ja sain liian voimakkaalla käskytyksellä sen askeltamaan hieman eteenpäin käskyn ensimmäisellä tavulla ja toisen tavun jälkeen se tajusi korjata itsensä takaisin taakse :D Fiksu pieni beecee :D Mutta tästä siis tuo pistemenetys ansaitusti.
Kehän viimeisenä oli sitten se pelätty ja kammottu tunnari, mutta kuinkas kävikään.." Sun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä.."
TUNNARI 10 - Pyyhkäisin ne noutojen jälkeisen hiekat Spacemänin naamasta, jotta edellisen kokeen köhimiset ei toistuisi ja samalla taisin saada sitä kuolaa käsiini - enkä tiedä onko se tämän liikkeen yksi epäonnistumisten salaisuuksista.. Siitä otetaan myöhemmin selvää. Valmistelin uudella "Etsitään" käskyllä, joka vaikutti luovan sopivan mielentilan. Raw oli tarkkaavainen, ihan pikkaisen jäi kapuloihin kiinni, otti kuitenkin kontaktin ennen lähetystä. Lähti rennosti, teki tosi kivasti töitä kapuloilla ja palautti niin varmasti, että minä olin ihan varma, ettei tuonut oikeaa. Sivulla ennen kuin otin kapulan, huomaisin siinä olevan merkin.. Ei hitto, se oli oikea!!
Mikä voitto! Tunnari onnistui, tuntui että pakahdun onnesta! Koira alas, tuomarin kättely ja vasta kehän ulkopuolella bileet!! Mieletöntä, tunnari onnistui! Mä olin niin voittanut jo tässä vaiheessa.

Tähän väliin ei voinut tauosta puhua, pikapalkkaus, tunnaribileet ja nopea juotto taas. Sitten meitä huudeltiinkin jo seuraavaan kehään. Ei muuta kun seuraten kohti kakkoskehää, jotta pomput saadaan nollattua kehään mentäessä. Seuraavassa kehässä siis Hannele Pörsti tuomaroimassa ja kehä tosiaan aloitettiin seuraamisella.
SEURAAMINEN 9 - Olipas taas lyhyt kaavio, mutta mitäs sitä turhaan ympyrää pyörittämään, jos vähempikin riittää ;) Pikkaisen painoi ja tuntui vähän holtittomalta meno, kuumuus varmaan alkoi vaikuttaa tällaiseen tarkkaan tekemiseen. Teki kuitenkin ihan kelpo suoritusta.
RUUTU 10 -En saanut bongaamaan ennen lähetystä, mutta eteni hyvin suoraan, tosin hitaammin, ei mennyt parhaalla draivilla. Johtui varmaan siitä bongautuksen puutteesta. Joten ei ollut myöskään pelkoa, että vetää takalaidasta yli, mutta toisti edellisen treenin ongelman, lähti tippumaan maihin itsekseen. Annoin vaan käskyä perään pisteitä pelastellen. Korjataan se sitten myöhemmin ;) Seuraamaan tuleminen oli tosi kiva ja siisti.
ISTUMINEN 10 - En katsonut taakse ja hyvinhän se siellä istui. Äitinsä istuminen vaan on Rawllakin. Saas nähdä kannattaako sille tehdä koskaan mitään vai vaan antaa olla. Vähän niinku nuppineula heinäsuovassa. Onko sen yhden löytämisestä hyötyä sadan muun ohella ja kuinka tiukassa se lopulta onkaan. Kokonaisuutta on kuitenkin ajateltava enemmän.
LUOKSETULO 9 - Tippui hyvin. Lähti hyvin, mulla oli ongelmia laukan vauhdin arvionnissa ja pysäytyskäsky tuli himpun liian myöhään, tosin valuikin aavistuksen, ei ollut Rawn skarpein pysähdys, mutta oikein kelvollinen noille kyynärille. Maahan meno ihan ok perustekemistä ja lopussa taisi pyöräyttää itsensä sivulle tassukosketuksella mun sääreen. Mutta pitäsi varmaan kuvata näitä enemmän, loppuosa tuntui hitaalta, mutta pitää muistaa aina vertaa niihin muihin osioihin, jotta olisi mahdollisimman tasavauhtinen kokonaisuuus. Toivosin, ettei Raw tulisikaan ihan täysiä, koska ei pysty pysähtymään hyvin ja toiseksi ihan kyynäreiden vuoksi pysähtymiset olisi armollisempia.

Pörstiltä kokonaisvaikutuksesta 8, (ei selityksiä tälle) vaikka hillitsin riekkumista viime palautteen vuoksi todella paljon.. Silloin saatiin 8 liian riekkumisen vuoksi ;) Kielo taas tykkäsi Rawsta ja meidän yhteistyöstä tosi paljon. Häneltä 10 - Kommentoi vielä miten upeaa tekemistä, kehui päivän parhaaksi koiraksi ja oli kuulemma ilo nähdä meidät kehässä. Voi miten nämä sanat lämmittääkään mieltä. Perjantai iltana vielä mietin, ettei varmaan kuuluta tähän porukkaan, kuvitellaan varmaan osaavamme jotain ja lopulta ei osata mitään, saatikka nähdä totuutta. Hassuja ajatuksia, joku suurempi voima kai halusi kumota ne koepäivän myötä.

Spaceman <3

Pisteistä mulla ei ollut mitään tietoa tässä vaiheessa kun tulin ulos viimeisestä kehästä. Fiilis oli vaan ihan mieletön, sen tiesin, ettei mitään nollattu tai ettei mitään isoa virhettä tapahtunut ja oltaisiin kyllä varmasti ykköstuloksessa kiinni. En edes halunnut tietää pisteitä tai tuloksia, halusin pitää vaan kiinni siitä upeasta fiiliksestä, siitä miten ihanaa meillä oli yhdessä kehässä Spacemänin kanssa, ihan parasta <3

Jossain vaiheessa kuitenkin selvisi, että oltiin saatu kasaan 305p! Ihan mieletöntä, en ollut uskoa moista pistesaldoa todeksi! Puolessa välin koetta tuloksiin oli myös päivittynyt, että pidetään johtopaikkaa, no huh. Olin varma, että sieltä tulee koirakoita ohi sellaisella rynnäköllä. Käytiin rauhassa lenkillä ja uittamassa koiria. Kun Voittajaluokan kaikkien koirien tulokset oli päivittynyt ja selvisi, että ollaan Rawn kanssa yhä kirkkaasti melkoisella kaulalla kärjessä - Kaikki viime syksyn ja talven aikana läpi käyty tuska tuli pikakelauksena mieleen ja se matka leikkauspöydältä nyt SM kisojen VOI luokan korkeimmalle pallille.. Itku tuli väistämättä, onneksi mulla oli muitakin myötätuntoisia rinnalla itkemässä <3 Miten uskomattomalta tuntuikaan olla tässä tilanteessa kaiken jälkeen. Sanat ei riitä ei kertomaan tätä fiilistä <3

Seuraavaksi tajuttiinkin alkaa jännittämään joukkuetuloksia, kun Rawn lisäksi kaksi muutakin joukkueen koiraa oli takonut jo kasaan ykköstuloksia ja yksi oli vielä suorittamatta.. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että joukkueen viimeinenkin koira sai kasaan hyvän ykköstuloksen ja Hiiden Haukkujen joukkue oli huiman hienosti hopealla! Eipä olisi tätäkään osannut odottaa ;)
Tässä vielä video koesuoritukseen (aika huonolaatuiseksi muuttui vaan latauksen myötä.)

Lilu & Teppo, Me Spacemänin kanssa, Heli & Tähti,
Anna-Leena & Neo ja Hanna & Fidzi

@Anna-Leena Väätänen

@ Anna-Leena Väätänen

Ne jotka tietää ja tuntee Spacemänin, niin tietävät myös sen, ettei tällaiset tulokset tämän koiran kanssa ole mitenkään itsestään selvyys. Se pystyy onnistuessaan mielettömiin suorituksiin, minä tiedän kyllä sen <3 mutta se että se mieletön suoritus sattuu oikealle päivälle.. Galaxit osuu kohdilleen oikeaan aikaan oikeassa paikassa..  Noh, kyllä Spacemän näytti palkintopallilla mikä hän on miehiään. Tuuletti niin kovin kovaa, että putosi.. Se on vain niin Spacemäniä itseään <3 Juuri sitä, mitä tuossa koirassa rakastan yli kaiken <3
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin..

Hopeajoukkue Yyterissä
@Anna-Leena Väätänen

Sanat ei riitä kertomaan sitä
onnellisuutta ja mieletöntä fiilistä<3
@Anna-Leena Väätänen