Suljen silmät ja kuvittelen, et lennän. Mun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä!

Ricokin kävi siinä pitkään suunnitellussa kastraatiossa. Toipuminen on mennyt paremmin kuin hyvin. Jotenkin tuntuu Rawn kanssa läpi käydyn kuukausia kestäneen kuntoutusjakson jälkeen ihan pikku jutulta. Näin sitä vaan näkökanta muuttuu. Siperia opettaa.. Koira pystyi alusta saakka liikkumaan hyvin, eikä kipuja ole näyttänyt olevan ekaa iltaa lukuun ottamatta. Rico on saanut rauhassa parannella itseään Rawn valmistautuessa..

Viimeiset treenit on tehty ennen viikonlopun koitosta. Selkesti jännitystä ilmassa. Lähtölistat, kehät ja liikejärjestykset on julkaistu. Tosin meidän treeniin se ei tule vaikuttamaan enää millään tavalla. Mitään ei voi enää muuttaa. Olemassa olevia ongelmia ei poisteta treenillä eikä kahdellakaan. Onnistuessaan Raw voi tehdä tosi hienon suorituksen, mutta esimerkiksi sen surullisen kuuluisan tunnarin kohdalla tämän hetkinen onnistumisprosentti lienee jossain 50 % paikkeilla ja nyt kun se suoritetaan viimeisenä ja vieläpä noutojen jälkeen sanoisin onnistumisprosentin tippuvan 40-30% paikkeille. Koskaanhan mikään ei ole koiran kanssa satavarmaan, mutta nyt totuus on tämä ja sen kanssa eletään. Ruutu lienee toinen epävarmuus tekijä. Löytääkö Raw ruudun vai löydänkö sen jonkun teltasta liikkeen päätteeksi. Maailman hahmottaminen ei ole aina helppoa.. Kuten tämä ohjatun treenikuva kertoo omaa tarinaansa tästä hahmottamisesta.. Kapula olis siinä, mutta minne ihmeeseen Spaceman lentää.. ;)

No niin tai näin, niin odotan koepäivää kovasti ja "epäkohtia" saa jännittää, muttei niitä saa jäädä murehtimaan. Me aiotaan nauttia yhdessä tekemisen riemusta ja se on parasta mitä olla voi. Saadaan olla yhdessä kehässä <3

Nyt on aika ristiä tassut toivoen että galaxit osuu kohdilleen viikonloppua odotellen.

Taidan olla väärinpäin tai sit koko maailman väärin näin

Edellisen postauksen viimeinen kuva kertookin sitten tulevasta omaa tarinaansa. Eiliset Vepetreenit ja päätin koittaa vientiä niillä pelastusliiveillä, kun ne olivat niin "mukavat" ja "mieleiset". Raw karsi raa´asti kaikki koehaaveet pois mielestä ja näin ollen helpotti pähkäilyjä sen koevalmiudesta. Samalla näin koirasta ihan uuden (no ei nyt ihan uuden, mutta harvemmin nähdyn..) puolen. Jäätävää itsepäisyyttä ja omaa tahtoa, ei ollut mun sanomisilla mitään merkitystä, kun pikkubeecee päättikin pitää pelastusliivit itsellään. Noh, vietiin asia läpi, mutta tämä vaatinee oman sotasuunnitelman jatkon varalle, en halunnut alkaa nyt vääntää asiasta, jos kokeiltais vaik sitä tokoa välillä..

Joidenkin asioiden hahmottaminen tuolla avaruusmaailmassa on toisinaan (no siis aina..) vähän vaikeaa. Varsinkin jos tarvitsee mennä suoraan johonkin suuntaan, niin se on äärimmäisen vaikeaa. Ja matkalla kohteeseen voi kiertää puita, pyöriä ympyrää, heittää vaikkapa volttia ja mitäs muuta? SM:iin on nyt kaksi viikkoa aikaa ja välicheck meidän tilanteesta ja osaamistasosta ei kovin lupaavalta näytä. Enkä voi kieltää sitä tosiasiaa, että ykkösen halu on kova, mutta se prosentuaalinen mahdollisuus sen saamiseen onkin sitten ihan toinen tarina. Onhan se mahdollista, mikä vain on mahdollista. On mahdollista, että tunnari osuu optimaaliseen saumaan ja saan oikean kapulan ilman haahuilua itselleni, on mahdollista, että avaruuskaveri selviää ruutuun ilman ylimääräisiä kuperkeikkoja ja pysähtyykin jopa ruudun sisäpuolelle lentämättä siitä yli, on mahdollista, ettei se törmää mun jalkoihin paluussa, on mahdollista että se suorittaa hyppynoudon kiertämättä hyppyä, on mahdollista ettei se sekoita kaukovaihtoja.. Lista tuntuu loputtomalta. Siinäpä sitä checkiä kerrakseen, on siis hyvin paljon myös mahdollista, että jotain näistä skenaarioista tapahtuu, varsinkin kun kyseessä on Raw..

Aikaa piti olla paljon ja kaikki piti olla suhteelllisen selvää tässä vaiheessa. Tuon koiran kanssa? Tuskin koskaan :D Mutta kivaa meillä ainakin on. Tämänpäiväiset treenit oli taas sitten oikein hyvän mielen setti. Työstettiin häiriötä, kontaktissa ja makuussa. Ja makuussa ilme parani ja asenne oli niin paljon skarpimpi, jopa pidemmältä matkalta. Tää on ehkä uusittava vielä. Seuraamisen aloitukset on yhä vaikeita, mutta on niissä ehkä jo jotain edistystä tapahtunut. Vieläkin olen epävarma valmisteluista ja niiden määrästä. Sitten otettiin pidempi seuraamispätkä, kun ei olla aikoihin tehty ja mulle meinasi iskeä epätoivo, mut Raw työsti hyvin siitä huolimatta. Tehtiin onnistunut tunnari, uusintaa en edes uskaltanut kokeilla! Loppuun vielä ns. kuuntelutemppurata, jossa rikottiin kaavoja ja mikä parasta, itse en tiennyt mitä tuleman piti, mentiin vaan liikkurin käskytyksen mukaan. Olipas hyvä setti! Tuli vastaan juttuja, joita en ollut koskaan ennen tehnyt, mutta niin hienosti Raw selvisi kaikesta! Hyvin oli kuulolla.  Tuli ihan sellainen fiilis, että peruspalikat taitaa olla hyvin kasattuna. Näitä olisi varmaan hyvä tehdä enemmänkin, juurikin niin, että joku muu käskyttää tekemään eri juttuja. Ja voi kun saisin Rawn pään pidettyä aina näin auki valmiina kuuntelemaan.

Räiskyvän hullun rohkean..

Huumorintajuisen koiran kanssa treenaaminen opettaa hyväksymään ja on toisinaan äärimmäisen mielenkiintoista.

Onnellisuutta parhaimmillaan lienee epätäydellisyyden hyväksyminen <3

Meidän tunnari on kokenut monenmoisia muutoksia ja onnistuneeseen suoritukseen eilen päti sääntö: joka kolmas arpa voittaa.. Haettiin hieman kiinalaista, ja sitä saatiin aimo annos.. Eipä lähtenyt kapuloilta harhailemaan, oli fokusoitunut ja työskenteli tehokkaasti ja keskittyen, mitä nyt nenätyö unohtui. Suu veressä toi ensimmäisen kapulan, siinä sitä tehokasta taistelija asennetta kerrakseen. Oikea oman elämänsä sarjakuvasankari. Törmäili matkalla treenikassiin ja minuunkin, astui vähän varpaille ja iski verisen kielen reiteen kaupan päällisenä. (Myöhemmin myös hampaat sormeen..) Noh, kyllä se kolmas oli näihin verrattuna jo oikea jackpot. Oman elämänsä jackpot.. Onnellinen sattuma vai aivotoiminnan aikaansaannos, jotenkin vaikea määritellä? 

Lopuksi tapettiin vielä pelastusliivit. Niihin piti tutustua maalla, vähän.. Tutustua. Mutta ne olikin parasta mitä kuvitella saattaa. Pelastusliivit sai aikaan jotain tuplakiinalaista käytöstä, jollain extrahessuhopolla maustettuna. Hammasta sormille, luopumisvaikeuksia, raivokasta taistelua ja liivien tappoa & omimista. Tuleekohan tästäkin ongelmia vedessä..? Joo ja olihan treenissä hyviäkin pätkiä ja palasia, mutta ne nyt lienee tylsää luettavaa tämän kaiken muun rinnalla..

Siinä sitä sitten miettii, että kumpihan meistä on enemmän kajahtanut? Kun mä vaan kaikesta huolimatta rakastan yli kaiken treenata juuri tuon sekopään kanssa <3 Ollaan molemmat yhdessä <3

MM-tiimin leiri

Viime viikonloppuna oltiin MM-tiimin leirillä Oripäässä. Lastattiin Hannan kanssa Volvo huolella ja harkiten, jotta saatiin kaikki tarpeellinen (ja tarpeeton..) mukaan ;) Reissuun lähti Rawn ja Fidzin lisäksi Rico ja Zap. Zap sai oman yksiön takapenkiltä, mutta muut saivat tyytyä matkustamaan takaluukussa. On niiden kanssa vaan niin helppo matkustaa. Kaikki sulassa sovussa. Mökkimajoitus varattiin sattumanvaraisesti ja se pääsi yllättämään kyllä positiivisesti! Mökissä oli tilaa, noh.. ihan riittämiin. Pieni lampi suoraan edessä ja muutenkin kaikki kohdallaan ;) Hyvää seuraa, sauna,  hyvää ruokaa, uinti (jäätävässä!) lammessa.

Leirin teemana oli SM:iin valmistavat kehätreenit. Treeni tulikin tarpeeseen ja avasi taas silmiä näkemään SM:ien kannalta puutteita ja treenittäviä kohteita. Rawn kanssa töitä teetti koiran saaminen ruutuun kerralla, jos ruutu oli keskellä kenttää ja mieli oli jossain muualla - häiriökartoissa, hypyssä tms. Äitinsä poika..;)  Työstettävää on myös selvästi yhä koemaisten seuruiden aloituksissa ja seuraamisen oman tempon löytämisestä, jotta koiran olisi helpompi työstää rennosti.  Muut liikkeet taisiki sujua aika kivasti, jopa luoksari oli vallan hieno ja mitä nyt Spacemän singahti jonnekin maata kiertävälle radalle ohjatussa, mut jos ei vielä ihan osaa ;) Mutta se tunnari.. Se on tuottanut hieman pään vaivaa. Leirin jälkeen oli pakko hommata Strongholdit koko sakille nyt ihan kaiken varalta, etten vaan pyytäisi mitään, mihin nenä ei meinaa pystyä.

Torstaina käytiin Helsingin suunnalla tekemässä ruudun kanssa treeniä laajalla isolla kentällä ja kappas vaan, kävikin niin, että koira flänkkäsi ja väisti häiriökartiot, laukut ja ihmiset. Treenattiin sitten sitä, että menee häiriöistä läpi suoraan ruutuun, eikä flänkkäile - kyllä punaiset kortit silmissä vaan villkkuu, kun katsoo tota menoa :D Lisäksi metallia kiertoina, häiriösettiä seuruuseen ja etsittiin mun askellusta täyskäännöksiin. Löytyikin tasapainoisempi tapa kääntyä.

Mua on pitkään ärsyttänyt Rawn tapa nojautua pois päin minusta "valmis" sanasta, mutta olen ajatellut pian pääseväni siitä eroon (toivossa on hyvä elää ;)) Mutta nyt ajattelin pelaa vähän "valmis-leikkiä" ennen SM:iä, katsotaan muuttuuko nojautumissuunta tämän myötä ;) Aloitukset on muutenkin olleet niitä haasteellisia ja treeneissä olen saanut parempia aikaiseksi. Mietin, että mikä ihme niissä mättää koetilanteissa. Luulen, että babysittaan koiraa ihan liikaa kokeissa aloituksissa ja se lakkaa olemasta itse aktiivinen. Treenitilanteessa valmistelu on vähäisempää ja vastuu jää koiralle. Toki myös koetilanteiden viiveet voi olla osa tekijä, treenissä ei meinaa malttaa tehdä niitä..

Tunnarin kanssa olen myös käynyt pientä pohdintaa asenteesta ja luulen, että kokeillaan saada hessuhopomaiseen asenteeseen hieman kiinalaista mukaan. Eli nyt olen tehnyt liikkeestä niin kovin rennon, että menee jopa liian takki auki työskentelemättä tunnareille. Tämä "kiinalainen"termi taas tulee Jessicalta. Ruutu treenissä Rawn mielentilaa avattiin ja Jessica kuvaili sitä liian jännittynyttä mielentilaa, sillä että Rawn tekee ihan kiinalaissilmin töitä. Tästä on jäänyt mulle nyt tämä "kiinalainen" termi käyttöön. Mutta välimallia Hessuhoposta ja kiinaisesta hakusessa tunnareille. Katsotaan miten homma edistyy.

Rico pääsi myös tämän viikonlopun kunniaksi kokeilemaan ihan uutta lajia MEJÄä. Saas nähdä, riittääkö aika tähän puuhaan. Ricon mielestä tää olis varmaan ihan parhautta, itsenäistä metsätyöskentelyä. Iso  kiitos Lauralle, että päästiin kokeilemaan.

Oon saanu tsäänssin, mikä pitää käyttää. Tää on oikeesti viel siistimpää, kuin miltä näyttää!

Spaceman is back to business!! Ensimmäinen koe sitten leikkauksen ja hei, me päästiin sinne kokeeseen! Raw kesti treenin ja taisipa kestää kokeenkin ilman kipuiluja. Niin mahtavaa!

Voittajaluokka ei huippufiiliksistä huolimatta kaatunut meidän edessä. Mutta en olisi kuitenkaan kovin huolissani asiasta, sen verran hyvällä asenteella, ilmeellä ja fokuksella  Spacemän koetta työsti. Voi miten onnellinen voinkaan olla tuosta koirasta, joka päivä vain yhä enemmän <3 Tää kiteyttää paljon:

"Pojat on poikii, ei se tuu muuttuu siit mihinkään, 

eikä tästä ikinä tuu puttuu sit kipinää."

Ja tämä näkyi tän päivän kokeessa. Pari nollausta tosiaan kolautti pisteet kakkoseksi, mut vallan  kiva rivistö noin niinku muuten ;) 10, 9, 10, 9, 9, 0, 10, 0, 10, 8. 

Ja sitten analyyttisempi puoli:

Makuu - 10 - Oli lonkallaan ja vetänyt etusen alleen kun palasin. Kuumalla hiekalla varmaan epämukava maata? Joko lopulta ottaisin pidemmissä makuissa työn alle?

Seuraaminen - 9 - Aika mukavaa, ei pomppinut kovin pahasti, mutta mä kävelen niin kummallisen näköisesti kieroilla jaloillani, että näyttää kuin painaisi pahemminkin! Mun mielestä ei edes painanut. Ja istui hyvin, ei koomannut. Ja tuo häntä! Ihqu <3

Istuminen - 10 -  Hidas istuminen (ja mun oli pakko kurkata taakseni..)

Luoksari - 9 - Hyvä stoppi, hieman valui (selkeesti ei odottanut stoppia, eli olen tehnyt lähes joka kerta niin, että eka on aina läpijuoksu.) -Ja se meni maahan!! (Jäi viime treenissä stoppi-palkka-palloon niin kovin kii, ettei pystynyt menemään ekalla maahan.) Loppuun pieni pompahdus. Olin niin ylpeä Rawsta, kun se pystyi ja selvisi tästä, kun treenin määrä on luoksarissa pidetty tosi minimaalisena. 

Ruutu - 9 - Tässä tuomari oli kovin armollinen pisteiden suhteen.. Bongasi ruudun. Lähti hyvin ja suoraan ja sitten iski Spaceman ja galaxit kutsui.. tyyppi muutti linjansa kohti luoksetulon stoppikohtaa ja sitä kuviteltua palloa siellä.. Ei hitto soikoon, mitäs mä nyt? -No "Ra" käskyllä sain sen kääntymään mua kohti ja uudella lähetyskäskyllä - uskomatonta kyllä- lähetettyä ruutuun! ja siellä tiputin suoraan maahan, kun tuli jo vähän lisäsävellystä.. Loppuosa ok, tosin videolla näyttää, että arpoo kummalta puolen mua tulee sivulle, valitsi kuitenkin oikein. Tähänkin siis vahvistusta, nythän mulla oli tosi voimakas apu kutsuessa.

Hyppynouto - 0 - Tässä tuli nyt esille se tiedossa ollut esteen kiertäminen, mutta en voinut hinkuttaa tätä niin paljon ennen koetta, että koira olisi kipetynyt siitä.. Taktikoin vielä, yrittäen heittää optimaalisen heiton, mutta piru vie se jäi liian lyhyeksi ja niinhän siinä kävi, että ohi tuli palautuksessa niin että humahti. 

Metalli - 10 - pelkäsin koomaa.. Mut hyvin nosti katsekontaktin (varmaan kiitos viikolla tehdyn Jessican treenin;)) Ja hieno kerrassaan. Ei kolissut, ei ollut mitään pelkoa pudottamisesta ennen aikojaan, hyvä pito! Ainut vielä hiottava asia oli perusasennon hitaus. 

Tunnari - 0 - Videolta huomasin, että yski ja kakoi jo odottaessa. Samaa teki kapuloilla, vähän aikaa siinä sahasi rivistöä ja lopulta nappaisi kapulan, joka ei ollut oikea. Eli nähtävästi oli vetänyt koko turvan täydeltä hiekkaa, kun noi molemmat noudot oli ennen tunnaria, että vähän oli nielussa ja nenässä sitä hiekkaa.. Pojat on poikii, eikä se tuu muuttuu siit mihinkään ;) Työtapaturma numero 2. vaiko itseasiassa numero kolme? :D

Kaukot - 10 - Näistä olin tosi onnellinen! Viiveet oli aiheuttaneet vähän päänvaivaa, mut hyvin rullasi eikä uponnut "palkkakuoppaan", vaik oli viimeinen liike ja epäonnistumisia alla (eli myös mä olen siis ehkä oppinut jotain ;))Työsti ja teki kaikki hienosti! Vain yksi "virheellinen" jalan liikutus ;) Vähän meinaisi mun veto olla liian suuri. Siispä ehkä otamme "top" käskyn tilalle uuden "topki" käskyn - Joka meinaa, että seiso ja siirrä etusia taaksepäin. Tosin se on vähän vaiheessa, takaset voi lähteä liikkeeseen mukaan ;)

Kokonaisvaikutus - 8 - Tuomari (Hannele Pörsti) kommentoi, että "Vähän vähemmän riehumista" ;) Arvasin, että hänen makuunsa meillä menee "liian kovaa", mut mä tykkäsin silti enemmän kuin pystyn kertomaan. 

Kokonaispisteitä siis VOI2 verran 246p. ja luokkavoitto sillä setillä. Yllättäen takavasemmalta hyökännyttä kuumuutta vähän pelkäsin, mutta hyvin sain Rawn juomaan, jotta nestetasapaino saatiin säilymään ja jaksoi hyvin läpi kokeen hyytymättä. Rawn kuntokaan kun ei ole ihan sellainen tällä hetkellä, kuin sen haluaisin olevan. Pitkä kuntoutusjakso painaa vielä ja kuukauden onneton remontin aikainen  liikunta varmaan näkyy siinä, joten olin vielä enemmän huolissani tuosta lämpötilan noususta.  Mutta hienosti selvisi tämän päivän läpi ja jospa kuntoa saataisiin nyt kesän ja mm. uimisen myötä parempaan suuntaan. 

Periaate on ehdoton, perustelu on aukoton, yhtälö ehkä mahdoton, miten niin muka armoton?

Takas treenien pariin ja aika käy kovin vähiin checkin lähestyessä. Olihan se tiedossa, että rempan jälkeen katsotaan mitä meillä on ja sit chekataan ja sit jatketaan töitä. On vain muistettava seistä koiran tukena ja nauttia.

On hyvä analysoida, on hyvä että on suunnitelmia, on hyvä luottaa omaan vaistoonsa, on hyvä pohtia, mutta on hyvä myös löysätä pipoa, on välttämätöntä hyväksyä epätäydellisyyttä, on hyvä joskus vain tehdä ja nauttia ajattelematta liikaa. Se on samainen vaakakuppi, kuin tekniikan ja asenteen kanssa myös tässäkin leikissä mukana.

Ilmeen kanssa olen tosi tarkka ja armoton. Se kun kantaa mukanaan sitä tärkeintä ja arvokkainta - asennetta ja motivaatiota. On tiettyjä asioita, joista olen luvannut olla tinkimättä mistään hinnasta ja siitä pidän kynsin hampain kiinni - taistellen ehkä vastaan jotain periaatteita. On siedätettävä, on haastettava, mutta itsetunto alla pitää nostaa ensin ylös. Mielentila on oltava oikeanlainen tai muuten ollaan syvällä suossa. Välillä vaan voi olla vaikeampaa kuin aina -mulla siis - koirallahan lienee kaikki aika ok, kun kyseessä on kuitenkin itse supersankari spaceman.. ;) 

Ensi viikkoon pitäisi vielä mahduttaa treenejä ja myös vapaapäiviä. Nyt vaan kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että pysytään terveinä ja voidaan nauttia toistemme kanssa tekemisestä!

Remonttia ja muuttoa

Tuon edellisen koulutusviikonlopun jälkeen on saatu treenien suhteen laittaa pillit pussiin koko huhtikuuksi. Meillä alkoi remontti ja muutto jutut painaa todenteolla päälle ja kalenteri oli siivottava kaikesta muusta tyhjäksi.

Kelpiekin on "joutunut" matkalla mahtumaan Breelle ostettuun "kissakokoiseen" petiin.. Todistetusti mahtuu.. Mitä nyt voi keikahtaa välillä kyydistä..

Koko remonttipuuhat lähti liikkeelle tämän aivan väärään kohtaan asetetun seinän purkamisella.

Herra rakennustarkastaja oli tietenkin heti paikalla tarkastamassa tilannetta ja  purkamisen etenemistä, kun samalla valvoi, että oppipoika pysyy turvallisen etäisyyden päässä..

Sellainen siitä sitten tuli..Onneksi on tuo sähköasentaja paikalla hoitamassa piuhat paikoilleen ;)

Pääsiäinen kului pitkälti näissä vermeissä

Ja sen pirullisen lattian irrotus.. Kyllä nautin noista päälle tulleista laatoista tämän jälkeen vielä enemmän!

Siinä missä Kelpie oli hyvin tärkeänä raksalla mukana, niin  bc:llä oli taiteellisempi näkemys rakennusmateriaaleista. Keppejä, palloa ja käpyjä ilmestyi ahkeran raksamiehen toimesta lautakasan päälle tuon tuostakin.

Koko kööri ulkoilemassa välillä..

Lattialämmitystä..

Ja Raw:lla oli koko aika ihan valtava halipula <3

Ja remontin ohessa se päätti alkaa kivenpyörittäjäksi..

Päivät oli pitkiä ja yöunet jäi vähiin..

Mutta kyllä vaan uudet pinnat näyttikin hyvältä!

Meillä oli hyvin "liikkuva jääkaappi" käytössä..

Rico toi tärkeimmän omaisuutensa huolissaan pakattavaksi..

Ja sitten me pakattiin lopulta viimeiset tavarat kyytiin ja muutettiin vielä puoliksi keskelle remppaa..

Virallisen muuton jälkeen jätkät koeajoi takapihan kunnon vappurallien merkeissä.

Että sellaista meille. Nyt oleillaan "tavaroiden kanssa" ja yritetään löytää jokin symbioosi niiden kanssa elämiseen ja yritetään löytää ne ;) Seuraavat päivitykset lieneekin jo enemmän treenin täyteisiä. Katsellaan missä moodissa Spaceman onkaan lomansa jäljiltä..