Rawn ensimmäinen VOI Vepekoe

Tässä välissä on ehtinyt tapahtua kovin paljon kaikkea. Aloitan kuitenkin vanhimmasta päästä ja haluan muistella vielä näitä hyviä onnellisia hetkiä uudestaan. Rawn kanssa päästiin 18.7 korkkaamaan Vepen Voittajaluokka vihdoin. Törmäyksen jälkeinen selkäjumi oli hyvin selätetty ja päästy pienesti jo treenien makuun, eikä selkä ollut moisesta ottanut itseensä. Tauko välissä oli vienyt treenikertoja, eikä ollut varmuutta missä kantimissa liikkeet todella ovat, mutta siitä lähdettiin ottamaan selvää. Rawn oppiminen kun ei koskaan ole ollut sellaista, että se kerran, tai parin saati kolmenkaan onnistumisen jälkeen on vielä ymmärtänyt asia täysin..

Köyden vienti veneelle sujui hyvin, ilman epäröintejä. Köysi nostettiin veneeseen ns. koiran yli, mutta Raw ei onneksi sotkeentunut köyteen tai kääntynyt  uimaan köyden toiselle puolen niin, että köysi olisi tullut sen rinnuksille. Tämä sujui siis täysin pistein. Mietinkin ennen koetta, että treenilistalle pitäsi ottaa köyden nosto veneeseen koiran yli, koska kokeissa välillä näin tehdään ja vaikka köysi jäisi koiran rinnuksille, niin mielestäni koiran pitäisi tästä selvitä.

Kahden veneen liikkeessä ehdin katsoa edellisen voittajakoiran  suoritusta sen verran, että soutajan tahti oli niin tehokas, että koira pitäisi lähettää heti veneiden lähdettyä liikkeelle. Saatiin lupa, että köyttä ei heitetty aloituksessa veteen vaan se laskettiin. Säännöissä sanotaan, että "vetoköysi laitetaan veteen" joten sen mukaan köyden laskeminen veteen pitäisi olla ihan hyväksyttävää. Mutta vakiintunut käytäntö Vepekokeissa on, että köysi heitetään veteen, joten tämä pyyntö aiheutti hämmästelyä. Kaiken takanahan on Rawn harhailut sen etsiessä sitä heitettyä köyttä, joten ratkaisin tämän koulutuksellisesti niin, että koiran fokus haetaan veneeseen eikä köyttä heitellä veteen enää ollenkaan. Treenien pääpaino on ollut löydä köyttä veneen laitaan, ei heitellä sitä veteen ja tämä paransi Rawn ymmärrystä tähän liikkeeseen heti.

Rawn fokus tuntui olevan hyvin veneessä kun oltiin valmiina lähtemään soutamaan. Välimatkat veneiden välillä tuntui suorastaan lyhyeltä - oltiin varmaan treenailtu hurjan pitkillä välimatkoilla. Lähetin koiran heti parin vedon jälkeen, kun veneet oli kunnolla liikkeellä.Näytti ensin, että ehtii saavuttaa veneen mutta pian tajusin, että soutaja onkin koiraa nopeampi ja vene ehtii ajatua keskilinjan ohi. Raw joutui veneen jahtaus tilanteeseen, jota ei myöskään oltu ehditty treenata vielä tässä vaiheessa. Oltiin treenattu vain veneen kiertoja.. Mutta veneeseen fokusointitreeni oli tuottanut toivottua tulosta myös tähän tilanteeseen. Koira lähti hyvin uimaan veneen perään ja saavutti sen lopulta ties kuinka paljon ulkona linjasta. Hyvä hyvä, mutta mietin päättääkö rantautua sieltä suoraan vai muistaako kääntää kohti maalitolppia. Mietin koko matkan, että yritänkö käskyttää kääntämään, mutta lopulta päätin viime vuodesta oppineena, että pysyn hiljaa. Parhaiten Raw käänsi tolpille aina kun olin vain hiljaa. Käskytyksestä se vain alkoi kiirehtiä rantaan suorinta mahdollista reittiä. Hahmottaminen siitä millä linjalla koira on, oli kovin vaikea. Mutta valtavan hienosti Raw käänsi suuntansa kohti toista tolppaa. Aivan loistavaa. Ohitusta tuli lopulta vain 3 m. Aika hienosti ratkottu liike kokonaisuudessaan ihan yksin ilman apuja. Oli pakko olla tyytyväinen koiraan.

Sitten olikin hukkuvan vuoro. Vähän jännitti vähäinen toispuoleisen vedon treeni.. Pystyykö tulemaan tolpille. Mutta mitä tyhjää. Taisi kääntyä vielä oikeakätisen hukkuvan kans vasemmalle, niin ettei patukka jäänyt lenkille ja toi suoraan tolpille ilman ongelmia. Hieno Raw!

Viimeisinpänä olikin sitten se suurin murheenkryyni rannansuuntainen vienti. Mutta se sujui todella hienosti. Olosuhteet olivat toki suotuisat liikkeen onnistumiselle. Sain lähetettyä koiran vaivatta ulapan puolelta ja käskytys tuli veneestä. Mutta hyvä näin. Fiilis oli huikea ja hyppäsin suoraan uimaan sen kunniaksi. Sehän tarkoitti ensimmäisestä Voittajan kokeesta  VOI1 97p ja Raw polski vielä 2.sijalle. Aivan huikean mahtavaa.  Palaaminen näihin tunnelmiin tuntuu kyllä niin mahtavalta, niin että ihan melkein itkettää <3 Voi kuinka paljon mä tykkään tosta koirasta <3

Näyttelykuvia

Näitä Tiian ottamia ihania muistoja Rawn näyttelypäivästä on pitänyt laittaa blogiin jo kauan sitten! Mutta nyt sitten lopultakin. Kaikki kuvien takana siis Tiia Hämäläinen. Kiitos :)

Tokokoiran kympin näyttelyseuraaminen ;)

Kesän ekat Vepekokeet ja näytelmiä

Tokon SM:ien jälkeen oli tarkoitus Tokossa alkaa treenailla uusia liikkeitä paloitellen samalla kuin Vepe otettaisiin hetkeksi ykköslajiksi. Noh, toisin kuitenkin kävi. Raw kun ehti juosta päin kantoa ja sai selkänsä hyvin jumiin tällistä. Eihän siinä sitten muu auttanut, kun sairaslomaa kehiin ja totaalinen uintikielto päälle. Olin jo optimistisena ehtinyt varata tyypille Vepekoepaikankin - ajatuksella, että jos se ei tunnu valmiilta - niin paikan saa joku muu onnellinen tai onhan mulla tuo toinenkin koira.. Noh, eipä siinä paljon ehtinyt valmistella, kun Raw oli uintikiellossa, eikä maallakaan juokseminen/treenaaminen kuulunut toipumiseen. Joten päätin kokeilla muistaako Rico vielä liikkeet ja joo autettuna se teki kaikki läpi aika kivasti. Niin päätin pitää koepaikan ja antaa Ricon kisata.  Ja herra kelpiehän kisasi itselleen VOI1 tuloksen 99/100p ja 2.sijan.

Täytyy kyllä sanoa, että kaikessa itsepäisyysyydessään, itsenäisyydessään ja itsepintaisuudessaan mahtava koira! Mitäs sitä treenaamaan, jos kerran osaa ja tietää mitä tekee. Tyyppi on ollut pari vuotta seuraherrana ja tosta noin vaan, se tietää tasan tarkkaan mitä se tekee ja miten sen tekee. Uskomatonta! Tosin mun luottamus ei ollut ihan näin kova, mutta Rico osoitti, että syytä olisi, kun kyseessä on Herra iso R. Rawn kanssa vaan tällainen ei ole yksinkertaisesti mahdollista. Sen kanssa töitä on tehtävä niin paljon enemmän.

Heti kokeen ensimmäisessä liikkeessä köyden viennissä riitti jännitystä, kun koira palasi takaisin veneeltä köysi rinnuksilla. Jossain kohtaa Rico kääntyi katsomaan sivulle, kun palkkaa ei heitetty (eihän me toki riittävästi mitään palkattomuuksia ehditty treenaa, kun vaan kokeiltiin toimiiko liikkeet..) ja seuraavassa hetkessä köysi oli suoraan sen leukaa vasten. Se katsoi köyttä miettien selvästi tarttumista, mutta ei, ei tarttunut kiinni! ja tässä kohtaa pelkkä suun avaaminen olisi ollut kohtalokasta, mutta ei avannut! Mun luottopakki! Kahden veneen liikkeessä, mulla oli vain muistikuva, että koira pitää lähettää tosi ajoissa, jotta ehtii flänkiltään saada veneen kiinni. Ajoitus osui tosi hyvin ja koiran saavuttaessa köyden mietin, että tarviikohan mun vahvistaa rantaan lähteminen - mutta ei näköjään tarvinnut, sinne se lähti suuntaamaan, kuin vanha tekijä. Ja voi miten pollea ja ylpeä ilme naamalla se odotti minua rannassa! Sitten olikin se Ricon "painajainen" hukkuva.  Käytiin tutustumassa hukkuvaan ja päätin, että ei puku päällä, ei leikkien vaan ihan vaan syöden ja rapsutellen. Rico ei jotenkin pidä ollenkaan hukkuvan kanssa leikkimisestä (jostain syystä), vaan tuntuu, että tutustuminen ja luottamus hukkuvaan on isompi juttu. Ja nähtävästi tästä oli apua tai sitten aika on ajanut ongelman yli. Mutta hukkuva tuotiin rantaan saakka. Vedossa Rico oli ajatumassa tosi pahasti ohi maalilinjan, mutta lähti itse ilman käskyjä korjaamaan ja päätin että en ala käskyttämään ja puuttumaan, annan koiran tehdä ja sehän korjaisi ihan maalitolppien lähelle. Tästä siis -1p ohituksesta. Mutta olin niin tyytyväinen koiraan! Ja rannansuuntainen vienti sujui kuin viennit nyt keskimäärin Ricolta, eli ongelmitta ;) Mitäpä siihen lisäämään. Kun osaa, niin sitten osaa.

Raw sai sitten käydä vuorostaan näytemissä kääntymässä H-jahdissa. Olihan melkein jo epätoivo iskeä, kun en meinannut saada Rawta ravaamaan taluttimessa, silloin kun haluaisin. Kyllä se ravasi - silloin kun itse halusi. Onneksi parin päivän "tiukalla" treenillä ravi alkoi löytymään paremmin. Tuomaroimassa oli David Cavill ja mukaan oli ilmoittautunut enemmänkin - ei-niitä-näyttelytähtiä. Omaa vuoroa odotellessa vähän meinais jo alkaa huolestuttaa, kun ei H:n saaminen näyttänyt ihan itsestäänselvyys olevan. Siniset silmät tai karvan laatu tai määrä ei näyttänyt olevan este, mutta rakenteesta tuomarilla oli hyvinkin tiukka linja ja T:tä ja Hylättyjä tippui surutta. Rawn kohdalla arvostelu ylitti kuitenkin odotukset ja saatiinkin EH ja sijoituttiin vielä Avoimen luokan kakkoseksi- no huh huh! Ja kehässä seuraamisesta saatiin kymppi, heh ;) Tuomaria vähän meinasi naurattaa, kun Raw yritti "seuraamisosuutensa" jälkeen vielä tällätä itseään perusasentoon ;) Nyt sitten TK4 muuttui FI TVA:ksi. Kuulostaahan se aika kivalta :) Eikä enää tarvi lähteä näyttelykehään. Tällä me pärjätään oikein hyvin :)

Kippis tuoreelle FI TVA:lle 

TOKO SM 2015 - Mikään himmentämään pysty sun tahtoo ei

Kauan odotettu ja jännitetty Tokon SM kisaviikonloppu Ylöjärvellä takana. Raw oli ensimmäistä kertaa kisaamassa EVL:ssä yksilöskaboissa. Minkäänlaisia odotuksia en uskaltanut asettaa - oli jo yksi voitto saada tulokset kasaan, jotta päästiin SM:iin mukaan. Tiesin toki, että onnistuessaan liikkeet voi mennä hienosti tai sitten toinen ääripää on se, että koira seikkailee kehästä toiseen, löytämättä oikeaan suuntaan, lentää ruudusta yli, ennakoi merkit, ei löydä merkeille, roikkuu seuraamiset hikisyyttään mukana, tekee väärät asennot Z:ssa, palauttaa metallin esteen ohi liikkurille ja sen ensimmäisen kerran putoaa paikalla istumisessa maahan.. Lista on ihan loputon..

SM TOKO matkalaiset Tara ja Raw

Me startattiin kokeeseen luokan kahdeksantena. Ihan kiva paikka, tykkään ettei omaa vuoroa tarvitse odotella koko päivää. Mutta aamusta fiiliksen hakeminen meinasi olla vaikeaa ja kun pitäisi vaan olla niin itsekäs. Olen huomannut tarvitsevani omaa aikaa ja rauhaa suorituksen alle, enkä kaipaa mitään ylimääräistä ennen suoritusta. Toki joku auttamassa ja kulkemassa kehät mukana (ja kuuntelemassa ;)) tavaroiden kanssa on enemmän kuin tarpeen. Kiitos Hanna :)

Kehä1. Jännitys meinasi jäädä päälle kehään mentäessä. Usein jännitän ennen kehää, mutta sinne päästessä jännitys jää ulkopuolelle. Aloitettiin ruudulla. Aika kivan oloinen merkki ja se löysi ruutuun! Aivan takalaitaan ja hetken mietin laskenko siitä alas vai tarviiko siirtää. Laskin kuitenkin ja oli ruudussa. Siinä ruutua kohti kävellessä alkoi hymyilyttää ja jännitys siirtyi sinne kehän ulkopuolelle odottelemaan. Kutsu oli - meidän vaikeammalle puolelle. Ei törmännyt kuitenkaan mitenkään pahasti. Ruudusta 8,5.  Sitten luoksetulo. Hyvin alas, jätössä perus jalan siirto. Hyvä stoppi, hyvä maahan ja pa:kin taisi olla hyvä. Tästä 8,5. Voi miten tyytyväinen olinkaan Rawiin!

Kehä 2. Aloitettiin Ohjatulla. Arvottiin oikea puoli. Nyt oli jähmeämpi merkille meno, kuin edellisessä kehässä alkoi ennakoida vähän ja matala asento. Mutta niin loistava haku!! Sehän näytti siltä, että se ihan oikeasti tietää minne se on menossa!! ja PA oli suora, oli hämmentävän kaukana minusta (eipähän nojaillut), mutta hyvin korrekti tokorako ;) Ohjatusta 9. Sitten olikin ne pelätyt kaukot. Taulun valo ei näkynyt sitten ollenkaan, olin jo kauhuissani sitä kehän ulkopuolelta katsellut ja ihmetellyt miten ohjaajat pystyi käskyttämään koiria. Ei auttanut kuin lähteä kokeilemaan. Odottelinkin ensimmäistä vaihtoa hetken, kunnes näin valon pilkahduksen jo toisen vaihdon kohdalla ja ei muuta kun pikakelauksella ottamaan vaihtoja kiinni. Näyttääkin videolla aika huvittavalta, kun koira tekee vaihtoja vähän normalia nopeampaan tahtiin. Eikä mulla ollut välillä hajuakaan mitä vaihtoa oltiin tekemässä siinä vaan kävin taulun kaikki vaihdot läpi järjestyksessä. Silmät kävi kuin hedelmäpeli kun etsin taulusta seuraavaa vaihtoa ja valoa sekä koiran asentoa :D Carina ei kuitenkaan huonosta taulusta rankaissut vaan koiran pienestä sivuttaisliikkeestä. Kaukoista 9.

Kehä 3. Ehditiin tehdä muistutus tunnareilla ennen kehään menoa, merkkasi oman, mutta oli vähän epävarman oloinen. Vahvistin kuitenkin noston ja kehään.. Joka alkoi siis tunnarilla. Tuuppasi mua käteen käännöksessä, jonka jälkeen vaihtoi asentoa - hikisyys ja sen myötä tulevat asennon muokkaukset alkoi näkyä siis tässä kohtaa. Jäi kiinni liikkuriin, mutta otti kontaktin minuunkin. Lähti aika takki auki meiningillä. Meni ohi, mutta palasi hyvin kapuloille. Haisteli suu auki, eikä tainnut saada hajua, kun katsoi rivin jälkeen kysyvästi. Sitten jatkoi haistelua(?) ja nappasi vaan jonkun. Tiedä sitten oliko vanha tyhmä mokailu palannut juuri tässä vai oliko nenän kanssa nyt kuitenkin vielä strongholdien jälkeen ongelmia. Nenä näytti illalla nimittäin vuotavan ja pärski aika hyvin vielä sunnuntaina. Tunnari siis 0. Hyvin sain itseni kasattua kuitenkin. Z asennot meni oikein. Muutama pompahdus seuruussa, mutta ei vajoamisia. Tosin asennot vinoja. Z 8.

Kehä 4. Alkoi seuruulla ja koira alkoi tuntua jo aika hikiseltä. Kehä oli jotenkin pieni ja kovin kuoppainen. Liikkurikin pääsi yllättämään minut käskytyksillään. Olisi vaan pitänyt totella rauhallisemmin, mutta siinä kohtaa olisi ollut jo ulkona kehästä paikoitellen.. Pieniä hienosäätö mokia sattui ja hetkittäin Raw vähän painoi enemmän kuin toivottavaa olisi, mutta ei ollut kuitenkaan pahinta mahdollista painamista. Seuruu 8. Sitten metallinouto, joka onnistui mun ihan nappiin! Heittoineen päivineen. Siitä 9.

Kehä 5. Viimeisessä kehässä sitten paikkikset. Ensin makuu ja sitten istuminen. Makasi niin kummallisen vinossa asennossa, että päätin varata fyssariajan... Etuset siis oli suorassa, mutta koiran pää, kaula oli nojautuneena oikealle aika voimakaasti. Ihmettelinkin, että saatiin siitä 10 - Mutta oli kai maannut siinä samassa asennossa pahemmin jalkojaan liikuttelematta. Istuminen oli parempi ja siitä myös 10.

Kokonaissaldo kurottiin juuri ja juuri ykkösen puolelle 256p nollauksesta huolimatta. Niin valtavan paljon hyvää ja niin paljon tyytyväisyyttä koiraan, mutta samalla iso harmitus siitä nollausta tunnarista. Jossittelu on turhaa - tiedän sen, mutta laskin silti kuinka oltais oltu finaalissa ja ehkäpä millä pisteillä, JOS se pirun tunnari olisi vielä onnistunut..

Ja samalla kun on jossittelun makuun päässyt ja kysellyt ja katsellut mitä pisteitä muut on saaneet millaisilla suorituksilla. Niin on voinutkin miettiä, mikä pudotti ruudun pisteitä? Oliko merkillä liian matalassa asennossa? Eikö jarruttanut riittävän nopeasti mun käskystä? Törmäsikö kuitenkin sen verran? Lähtikö mulla liikaa vartalo mukaan käsimerkkiin? Luoksarissa myös olisi mielenkiintoista tietää mistä pisteet lähti. Jätön jalan liikutuksesta? Matalasta seisomisasennosta? Mun mielestä ei ainakaan valunut pysäytyksiä enempää kuin 9 saaneet koirat - joten jokin muu juttu varmaan mistä meitä rangaistiin. Ohjatussa - matala asento merkillä? Jotain muuta vikaa? Z:ssa pomput seuruussa? Vinot asennot? No siinäpä sitä mietittävää. ^Mutta olihan mulla silti niin mahtava kisakaveri. Voi, että sen kanssa on niin helppo ja kiva olla, matkustaa ja kisata! Näillä eväillä eteenpäin vaan kohti uusia koitoksia.

VIDEO kokeesta Otsikoinnin takia tätä on pätkitty, niin näyttää hassusti melkein kuin ruudussa joutusi käskemään kaksi kertaa alas, mutta ei - kyllä se putosi ihan yhdestä maahan käskystä ;)

Niin kisattiinhan me toki samalla joukkueessakin, jossa kaikki koirat ylsivät 1-tulokseen ja joukkue sijalle 7. Ja tällä meidän rajaykkösellä pääsi tänä vuonna sijalle 37/94. Vaikka toisaalta asianhan voi esittää niin, että Raw on Suomen 37. tottelevaisin koira? Se kuulostaa ehkä positiivisemmalta ;)

Se on se fiilis mitä etsit

On ollut jotenkin kovin vaikeaa päästää irti. Jo ajat sitten olen lopettanut tiettyjen asioiden vaatimimisen treenissä. Mutta henkisesti irti päästäminen niistä jutuista, joita haluaisi vaan vielä parantaa - ei olekaan ollut niin helppoa. Olen joutunut käymään itseni kanssa melkoista vääntöä siitä, että tällaisella asenteella tokosta ei tule mitään ja fiilis on nyt vaan elintärkeää saavuttaa takaisin. Latistan pian koirankin asenteen omallani.

Tuntuu että kaikki liikkeet ovat jollain tasolla levähtäneet. Luottoliikettä - edes yhtä sellaista - ei ole. Tuntuu, että kaikissa on jotain vikaa. Mutta hei, virheetöntä suoritusta ei olekaan - koskaan. Mä en usko siihen. Mutta silti suoritukseen voi olla tyytyväinen. Mitä järkeä tässä on,  jos koskaan ei ole mihinkään tyytyväinen - eikä nauti koiran kanssa yhdessä tekemisestä? Joskus tuntuu, että melkein kilpaillaan siitä, kuka näkee koiransa suorituksissa eniten virheitä? Onhan ne nähtävä, mutta sitten kun se alkaa myrkyttää koko treenin.. Mä en ainakaan henkilökohtaisesti nauti silloin enää treenaamisesta. Ja viime viikkoina oma fiilis on uhkaavasti ollut vaakalaudalla. On joutunut miettimään paljon treeneihin liittyviä ns. ulkopuolisia tekijöitä ja syitä sille, miksi omat ajatukset on ajatuneet tähän jamaan.

Totuushan on se, ettei meillä ole mitään menetettävää. Se oikea fiilis on alkanut löytymään pikkuhiljaa. Kiitos taas treenikavereiden ja hyvien ystävien kanssa käydyt keskustelut, jotka alkoi ohjata mua takaisin raiteilleen. Kuinka kiitollinen saan olla siitä, että saan astua sinne kehään tuollainen koira, kun Raw on - mun rinnalla. Ja että minulla on koira, joka on kunnossa. Tänään iltalenkillä pienen seuraamispätkän jälkeen makasin nurmikolla Rawn kanssa ja siinä pienessä hetkessä taas tajusin miten siistiä ja upeaa tää onkaan. Se on se fiilis <3

"Kun mikään ei ole varmaa,

kaikki on mahdollista"

Sä taot ja ne takoo sua aina eniten silloin kun on rauta kuumaa

Ollaan saatu jo Rawn suuta siihen kuntoon, että noudotkin on voitu ottaa takaisin treeniohjelmaan ja siinähän sitä pään vaivaa on riittänytkin. Nurminoudot on olleet sattuneista syistä jotenkin tosi pop, hiekalla nostot on olleet ihan jotain omaa luokkaansa. Katselin siinä hiekkatreenien jälkeen niitä jarrutusjälkiä ja tajusin sen, mitä sillä kapulan kanssa oikein tapahtuu. Voi hyvää päivää sentään. Ensin otetaan etupääliuku ja siinä samalla kapula rullaa rinnuksilla ja siinä vauhdissa sitä yritetään saada suuhun samalla kahmien puoli kenttää hiekkaa mukaan.. Että sellaista. Muutamia nostotreenejä on jouduttu muistuttelemaan tämän myötä. Noh viime viikon aiheena on tämän lisäksi ollut hahmottaminen, se kaikista vaikein asia Rawn kanssa. Jos on käynyt ruudussa, niin voi olla vallan vaikea hahmotta sen jälkeen mistä ohjautun kapula löytyy ja veri vetää (kirjaimellisesti - taitaa olla sukuvika ;))- niihin "tehtyihin juttuihin" ja sinne missä ollaan oltu jo. Ei kaikki galaxit ole ihan kohdillaan aina.

Vepekausi on käynnistymässä ihan pian ja suuri halu päästä tekemään sitäkin lajia jälleen. Nyt vaan ennen Tokon SM:iä, -mikäli sinne päästään mukaan..Tosin facebookissa on kiertänyt sellaista tarinaa, että ei olisi mennyt keskiarvokisaksi, joten se tarkoittaisi automaattisesti että oltaisiin mukana.. Niin ennen niitä oletettuja SM:iä on vaan mietittävä vähän miten suunnittelee ja koostaa treeniviikot. Vepeily tuo mukavaa vastapainoa, mutta kun Toko tarvis nyt panostusta ja ne vapaapäivät on arvokkaista arvokkainta. Tämä kaikki lisättynä kaikkeen muuhun. Täytyy myöntää, että tämä kevät on ollut muutenkin tavallaan raskasta aikaa. Kun havahtuu miettimästä yhä useammin "kun mä tästä kesästä selviän.." niin mitä siitä voi päätellä. Sitten kun selviän syksystä, talvesta ja jälleen ensi kesästä.. Niin joskus on kai tultava vaan päätöspiste tälle selviämiselle ja on aika alkaa elämä. Pahoin vaan pelkään, että sekin päätöspiste vaatii minusta veronsa. Mutta oma vapauteni ja terveys lienee sen arvoista, jos siitä edes osan voisi vielä saada säilyttää.  Joten ei muuta kun suunta kohti sitä elämää hymyssä suin. Onneksi tähän kevääseen on mahtunut myös paljon hyviä ja ihania asioita, jotka on antaneet valtavasti voimia <3

Tekevälle sattuu ja räpätessä roiskuu

Onhan tässä jo pitkälle päästy noilla hiekkakentillä "vain"turpa täynnä hiekkaa noutojen ja lelujen kanssa. Sitten olikin aika sattua vähän pahemmin. Kun kahmaiseen puoli kenttää suuhunsa pallon kanssa ja puree vielä riittävän kovaa, niin hammaskalusto voi muotoutua uudelleen.. P4 alhaalta lohkesi niin että juurikanava näkyi ja yläpuolella samainen P4 halkesi ikeneen saakka kahtia. Ja mitä teki Spacemän? No sylki hiekat (ja hampaan palat?) suusta ja lähti vaan etsimään palloa uudelleen. Torstaille saatiin sitten aika noiden hampaiden poistoon. Raw raukka on muutenkin niin kovin rento, niin mitä se on "kännissä".. Se ei vaan horjunut, vaan siltä kirjaimellisesti lakosi jalat alta.  Kieli ei pysynyt suussa, ei sitten mitenkään. Olihan se raukka aika koomista katsottavaa. Tyylilleen uskollisesti, ei ollenkaan niinkuin normaalisti koirat tossa tilassa, vaan täysin omalla levelillään. Ja krapula oli myös sen mukainen.

Nyt ollaan nouto ja leikkikiellossa. Onneksi liikkua saa kuitenkin aika pian normaaliin tapaan. Tuntuu niin kovin pieneltä sairaslomalta sen kyynäroperaation jälkeen. Viikonloppuna olikin luvassa tokokoulutuksia. Olin jo perumassa kaiken, mutta eläinlääkäri sanoikin, että voidaan hyvin treenata, kun jätetään tosiaan suun käyttö kevyemmälle ja otetaan vähän rauhallisemmin. Lauantaina oltiin Veikkolassa Nuorten koirien Tokoringin viimeisissä yhteisissä treeneissä. Meidän kaksi vuotta tulee täyteen ja on aika vapauttaa paikka tulevaisuuden toivoille. Koutsina meillä oli Maija Kultamaa. Rawn kanssa otettiin rauhallisesti ja tehtiin liikkeestä istumista ja maahanmenoa, aloituksia, paikkikset ja yleiset kuuntelukaukot sekä ryhmäjättäviä. Lisäksi tehtiin uusien sääntöjen mukaisesti ja varioiden paikalla oloja ja luoksetuloja. Maijalta tulikin hyviä pieniä vinkkejä koiran valmistelemiseen ja herättämiseen sekä tuohon liikkeestä maahanmenoon. Juuri tällaista olin kaivannutkin.

Sunnuntaina jatkettiin Pesosen Heidin koulutuksessa. Halusin että katsotaan sitä istumista mahdollisimman monen eri kouluttajan kanssa, jotta saan monta mielipidettä ja näkemystä siihen. Heidin kanssa kokeiltiin vaihtaa istumisen käskytyksen ajoitus vasemman jalan ollessa edessä nyt ainakin treenivaiheessa ja koira seuraamispaikalle, eikä vapaasti kulkemaan mukana. Tätä tarvitsee nyt testailla saadaanko muutosta aikaan. On vaan itselle todella vaikea vaihtaa käskytys tuon toisen jalan mukaan, kun näköjään tulee niin selkärangasta juuri päin vastoin. Seuraamista, liikkeestä seisomista, Z ja uutta ohjattua (namikipoin) ehdittiin miettiä ja käydä läpi. Rawhan pääsi ihan sattumalta Klaukkalassa uusien sääntöjen koulutustilaisuudessa kokeilemaan sille uudella liukkaalla mattoalustalla tuon uuden ohjautun noudon kiertoa ja hyppyjä. Hammasvauriot oli silloin jo tulleet, niin ei tehty noutoja silloinkaan. Mutta loistotilaisuus hakea koiralle tuntumaa tuohon haastavaan mattoalustaan. Nyt vuorostaan Heidin kanssa katsottiin lähinnä pysätyksen jälkeistä ohjausta kapulalle (tässä tapauksessa sinne namikipolle) ja ihan toiveikas olo syntyi siitäkin ensimmäisen kerran.

Olipas mukava viikonloppu ja molemmilta kouluttajilta jäi takataskuun hyviä ajatuksia ja ideoita.
Kyllä nyt on vaan niin, että seuraaminen on parantunut, kun olen hakenut itselleni rauhaa ja palkannut ulkopuolelta. Eikä se koira siitä mihinkään häviä tai mua jätä yksin ;) Pelko siitä on vain ollut liian suuri mörkö Ricon jälkeen ja en ole uskaltanut kovasta nostatuksesta luopua. Mutta jäävät on nyt aika heikossa hapessa kaikki. Ihan perusasioita ja niin onnettomissa kantimissa. Mutta sitä kai se koko koepaketin kasaaminen ja kisaaminen on aiheuttanut. Nyt reippaasti vaan niiden kaikkien kimppuun, niitä onneksi voi jo treenata nyt suuta parannellessa.