Kuume talttui lopulta pitäen kuitenkin keuhkojani tiukassa otteessaan. No saatiin viime viikkoonkin lopulta mahtumaan yhdet pienet agilitytreenit. Onneksi kenttää pystyi jo käyttämään.. Tosin en tiedä kuinka kauan se pysyy käytössä tällä lumentulo määrällä..
Sunnuntaina sitten Hyvinkäälle hakemaan tasapainoisuutta ja rytmiä yhteiseen tekemiseen (ja hyviä kontakteja..). Viime kisoista jäi jotenkin niin kovin epätoivoinen olo siitä, että pystyisi jonkin radan suorittamaan läpi tasapainoisesti tai edes pitämään karanneet langat käsissään. Jotenkin sama epämääräinen olo valtasi minut eilenkin - Mutta sinnikkäästi päätin lähteä yrittämään. Tällä kertaa päätin unohtaa oman liikkeen mollaamisen ja aikojen tuijottamisen - Olihan toi rouva Kuume riehunut kylässä monen monta päivää.
Rataprofiili näytti tarjoavan haasteita riittämiin - Pitäiskö ihan tosi treenaa vähän enemmän..? Jotkut rataprofiilit vaan saa mut kadottamaan kaiken mitä me osataan tai mitä pitäis osata. Kun esteet on aseteltu tietyllä tavalla - En pysty näkemään niitä ja linjoja niinkuin pitäisi. Kummallista, pitänee jatkossa perehtyä Jalosen käsialaan enemmän - jos näihinkin saisi paremman otteen?
Jälkeen päin paperille piirrettynä koko profiilit näyttäytyvät ihan eri tavalla.
Eka rata ei mennyt ihan nappiin. Alku ihmeteltiin ja pidettiin koiraa kiinni liian pitkiä aikoja ja sitten hyllytettiin ihan tyhmässä kohdassa, joka olisi pitänyt olla juuri meidän vahvuus...** Niin, no eipä siinä mitään - Jotenkin loppuradan esteiden asettelu sai taas minut näkemään koko homman ihan väärin ja hienosti osasin kääntää koirani oikean esteen ohi..
No rippeet yhteistyöstä palautui vielä Jalosen kiemuroihin toistamiseen lähdettäessä.
Mikä ihme siinä on, etten ikinä muka uskalla/voi/ "vai mitä lie?" ohjata noita aloituksia, niinkuin kuuluisi?! Ja sitten myös varmistelin huolella tota edellisen radan hyllytyskohtaa ja myöhästyin seuraavasta polttopisteestä ja ollen jälleen koiran jarruna. A:n kontakti huoletti etukäteen, kun noita vetoja ei olla tehty treeneissä käytännössä ollenkaan ja vähän siinä ja siinä olenko tyytyväinen. Mutta puomin suoritus on sentään mennyt ruskeaan kupoliin, tosin olen näkevinäni edelleen ravia alastulolla...!
Viimeinen rata näyttikin sitten jo ihanan selkeältä kahden kieputuksen jälkeen. Tämän radan puomi oli ehkä hiukan parempi. Tai sit luulen vaan. A:sta en tiedä mitään, -mun katse kun ei sitä pelasta, heikentää vaan. Niin siis täydelliseen tasapainoon ja rytmiin ei päästy kiitos ohjaajan, mutta pakka saatiin pysymään kasassa kaikesta huolimatta. Kahdelta agiradalta siis tuplat sijoituksilla 2. ja 3.
Ja nyt suunta kohti hallia, talven viimeiset hallitreenit (Älä sada enempää lunta enää...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti