Hänen lapsenuskostaan, joku sanoo se on harhaa. Olkoon, mutta ilman ei täällä jaksaisikaan!

Raw ei toivottavasti tule koskaan olemaan se totinen ja vakava työskentelijä - Se on Ricon rooli. Mitä meistä kahdesta lapsenuskoisesta blondista mahtaa tullakaan?  Kun me molemmat osattaisi säilyttää omat satulinnamme, niin elämä tulisi olemaan niin paljon iloisempaa ja antoisampaa. Välillä sorrun katselemaan maailmaa Ricon vakavien rillien läpi, mutta noiden eripari silmien takaa maailma näyttää kovin vaaleanpunaiselta ja paljon kivemmalta. Ei mulla muuta - palataan si ku oon lomalla ja on aikaa kertoa näistä vaaleanpunaisista pilvilinnoista vähän lisää ;) Ps. Huomenna on se paras päivä - Päivä ennen lomaa :))

TOKO SM ja galaxit on palasina!

"Turha odotella takas himaan, ennen ku galaxit on palasina!" - sanoo Spaceman Raw!
Hitsin hieno TOKOn SM-kisaviikonloppu takana. Totta tosiaan matkaan lähteminen meinasi olla vaakalaudalla Raw:n vatsaongelmien ja heikentyneen kunnon vuoksi, mutta niin vaan sieltä noustiin. Perjantaina suunnattiin yhdessä Satun ja Rhondan kanssa kohti Pieksämäkeä. Entuudestaan tosilleen tuntemattomat koirat tulivat hyvin toimeen keskenään ja niiden kanssa oli todella vaivatonta matkustaa, olivat vapaana takaluukussa, eikä mitään ongelmia ollut. Miten ihanaa matkustaa tuollaisen koiran kanssa!

Ajettiin ensin suoraan kisapaikalle, mistä jatkettiin kisapaikan tsekkauksen jälkeen meidän lopun mökkiseurueen Hannan, Helin ja Tiinan kanssa ruokaostoksille ja kohti majapaikkaa. En ollut taas ihan loppuun asti selvittänyt millaiset mökkiolosuhteet meitä odotti. Ei sähköjä, eikä juoksevaa vettä.. Olisi ollut ihan hyvä varmaan varautua paremmin, mutta lopulta kaikki sujui jouhevasti ja hienosti -ja majapaikka toimi vallan mainiosti.

Kyllä näissä maisemissa kelpasi valmistautua SMkisapäivän koitokseen

Itse kisapäivälle oli luvattu 30 astetta hipovaa hellettä ja säätiedotushan piti paikkansa. Lämpötila oli aika huikea, oli pakko tehdä kaikkensa pitääkseen koiran ja itsensä optimaalisessa kisakunnossa koko päivän läpi. Meidän kuntoa painoi vielä se viikolla jyllännyt ripuli. Raw oli kisapäivänäkin kanariisidietillä tämän vuoksi, mutta onneksi saatiin kunto ja energiatasot pysymään kohtalaisena tästä huolimatta.

Jännitti niin pirusti, en millään pystynyt tavoittamaan sitä edellisen kokeen rentoutta ja iloisuutta. Hirmu halu oli mennä kehään, mutta en pystynyt jännittykseltäni nauttimaan tekemisestä, kuin vasta ihan viimeisten liikkeiden aikana. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ehkä ensi vuonna nautitaan jo alusta saakka?

Yksilöliikkeet alkamassa 

Kehään mentäessä liikkuri opasti meidät "Aloitetaan liike TÄSTÄ MERKILTÄ" ja voi kun mustavalkoinen jäi jumiin siihen merkkiin. Näitä siis treenattava vielä paljon lisää.. Yksilöliikkeet aloitettiin Ossi Harjulan kehässä. Ensimmäisenä seuraaminen, joka oli käytännössä vain Z, jonka loppuun tehtiin täyskäännös. Lyhyt ja ytimekäs. Raw oli hieman matalammassa vireessä ja kuinka paljon jumissa merkkiin? Mikä oli ehkä meidän onni, koska seuraamisesta 9,5! Vasta viimeisellä pätkällä Raw heräsi ja alkoi työstää enemmän normiseuraamista. Liikkeestä maahanmeno oli 9, videolta huomaan kuinka katson alaspäin käskyä antaessa - ihan oikeutettu pistemenetys, vaikka liike sujui muuten ilman virheitä. Noudossa muistuttelin lähdössä, että tehdään nouto sitten nätisti.. Jäi silmällä kiinni kapulaan - kosketti kevyesti tassuilla, muttei todellakaan pahimmasta päästä. Ossin mielestä nostossa ei ollut vikaa - 10 siitä.

Onneksi oli tullut treenattua muuttuvaa alustaakin..

Toiseen AVO kehään mentiinkin hyvin pian muutaman koiran viiveellä. Siellä tuomaroi Taru Torpström. Ensimmäisenä liikkeenä oli luoksetulo. Pysyi istuen jätössä, vaikka kuuma taisi ollakin. Tässä on varmasti häiriötreeneistä ollut apua ajatuksen löytämiseen. Olin todella tyytyväinen stoppiin, vastasi käsiapuun todella hyvin. Tämäkin päätettiin ottaa käyttöön ihan puolitoista viikkoa ennen koetta.  Luoksetulon lopussa kuitenkin pieni pomppu, joka varmaan rokotti pisteen ja 9 siis tästä.

Siellä se istuu sen näköisenä, ettei ole ajatustakaan makuulle heittäytymisestä,
vaikka oliskin vähän kuuma :)

Tämän  jälkeen liikkeestä seisominen. Seuraaminen oli jostain syystä todella huonoa Raw:n seuraamiseksi, pää aivan painoksissa tuli mukana. Tämä sama kävi viime kokeessa. Luoksarin jälkeen seisomisen seuraamisessa koira oli eri planeetalla - mitä ihmettä mä teen eritavalla? No seisominen kuitenkin ok, videolla paljastuu, että otti vähän hajuja nurtsista, kun kävelin pois.. Mutta tuomarin mielestä kelpo suoritus ja 10. Kaukot ja hyppy sujui samaa rataa oikein korrektisti ja kauniisti, pari kymppiä lisää niistä. Kaukoissa Raw oli oikein keskittynyt ja hyvin fokusoitunut, eli meidän fokusointitreenit oli tuottaneet tässä tulosta. Ihana huomata, miten kuvienkin kautta näkyy sen keskittyneisyys ohjaajaan, vaikka ympärillä tapahtuu koko ajan.

Kaukot. 

Yksilöliikkeistä viimeinen menossa..

Se oli siinä, yksilöliikkeiden viimeinen liike - loppuperusasento :)
Tää on muuten nätti perusasento
ja paikka aikas just siinä mihin olen sen halunnutkin!

Ja tästä kehästä poistuessa mieltä lämmitti erityisesti tuomarin kommentit "tämä oli tähän astisista päivän paras!" Voi miten hieno fiilis kokonaisuudessaan spacemanin kanssa tekemisestä. Tässä tokassa kehässä osasin itsekin jo hieman rentoutua ja nauttia. Jopa niin, että liikkuri joutui "komentelemaan" mua lähtöpaikalla, kun innostuin kisapalkkaamaan.. Hupsista, mut tuomari ei pitänyt tätä pahana, kerran antoi 10 kokonaisvaikutuksesta.

Sit viilennettiin ja tankattiin koiraa lisää ja odoteltiin tuntien ajan vielä paikkamakuita. Paikkamakuusta Raw nappasi vielä 10 viimeistelemään meidän AVO1 193,33 pisteeseen! Ja tällä pistemäärällä saavutettiin pronssia. Aika huisia :)

"olinks mä hyvä tänää?" mitä me seuraavaks tehdään? miks me tönötetään
tääl laatikon päällä?" -Spaceman

Hymy taisi olla kyllä hurjan herkässä tässä vaiheessa.. Mitä tähän voi sanoa? Me fiilistellään.. Tää pieni hetki, ennen kuin tartutaan niihin esille nousseisiin ja tuleviin ongelmiia - joiden kanssa taas puurretaan läpi kylmän talven - mut ei ihan vielä.. Nyt nautitaan tästä mielettömän hienosta fiiliksestä.

<3 Spaceman ja Fidzi,
-kaikkien noiden iloisuus ja rakkausgeenien alkulähde <3

Hiiden Haukkujen 2013 TOKO SM-joukkue
Marika&Raw (AVO), Hanna&Fidzi (EVL), Satu&Rhonda (AVO),
Saija&Voltti (EVL) ja Lilu&Teppo (AVO)

Koko joukkueen lopputulos oli 18./70. Koirakoiden suorituksiin mahtui harmittavia virheitä, mutta mikä tärkeämpää, niin myös loistavia onnistumisia ja hienoja suorituksia. llalla nautittiin sitten mökillä skumppaa ja grilliruokaa kera salaatin päivän kunniaksi. Koirat pääsi ansaitulle iltauinnille rankan kisapäivän päätteeksi.

Kyllä kelpasi uida niin koirien, kuin itsensäkin. Lopulta aika ihana paikka. Tuhannet kiirokset kaikille matkaseurasta ja ikimuistoisesta viikonlopusta. Kiitokset myös kaikille, jotka ovat meidän tokotaivalta tukeneet ja auttaneet tavalla tai toisella - Mahdollistaneet tämän kaiken. Nyt jatketaan yhä ylöspäin, on päiviä kun pudotaan kovaa ja korkeelta, mutta se kuuluu asiaan. Sitten noustaan taas uudestaan. Kiitos kaikille! Spacemanin tiimi kiittää ja kuittaa.

Jännää..

Koko viikko on kulunut juurikaan treenaamatta ja ne viimeiset kenraalimahdollisuudet lienee mennyt jo.. Rawilla on ollut vatsa yllättävänkin sekaisin, siis kun sen vatsaongelmat on yleensä olan kohautuksella ohitettu, mutta nyt tilanne näytti jo huolestuttavalta. Lopulta kuitenkin ruokinnalla ja lääkkeillä ollaan saatu tilannetta hallintaan ja Pieksämäki kutsuu meitä sittenkin!

Oltaisi voitu valmistautua ja treenata tehokkaammin Tai lähinnä´tarkoitan tällä: suunnitelmallisemmin, mutku ja sitku ja ja... - nyt mennään näillä mitä meillä on ja onkohan koskaan sitä päivää, kun voin sanoa valmistautuneeni juuri niin täydellisesti, kuin vaan voi? Ehkei? Mulla on kuitenkin niin ihana pieni Spaceman kisakaverina, että sen kanssa tulee olemaan ilo mennä kehään. Jos jokin menee pieleen, niin me korvataan se tuolla spaceman-asenteella. On paljon liikkeitä, joista ei mitään kymppejä satele - osa kesken, osa kokemattomuutta, osa mun tietoisesti oman mieleni mukaan rakentamaa. Mutta tässä koirassa on jotain niin paljon enemmän mulle. Hui, miten ihanaa lähteä sen kanssa kisaamaan. Tulee ihan Lappeenrannan SM kisareissu mieleen, missä oltiin Ricon kanssa AVO:ssa, kuten myös Rawin äiti, Fidzi Hannan kanssa. Niin jännää!

Spaceman Superhäiriöissä

Raw on saanut TAAS uuden lempinimen - SPACEMAN! Kaikella rakkaudella mun hölmölle mustavalkoiselle - juuri tuo hölmöys tekee siitä juuri täydellisen mulle juuri nyt <3 Spaceman tulee siis ihan Tästä Biisistä :) Tää vaan on niin Raw:n biisi ja sopii täydellisesti mun pienelle avaruusmiehelle.

Nyt saatiin parin päivän aikana lopulta toteutettua superhyperhäiriö rupeamaa eteenpäin. Onhan näitä toki tehty tässä matkalla aina silloin tällöin, mutta nyt otettiin oikein kunnolla ja täydellä sydämellä työn alle. Raw on selvästi mennyt eteenpäin Christan koulutuksen jälkeen (mistä en ole tainnut ehtiä raportoida tänne..) - miten ihanaa huomata edistymistä. Nyt häirikkö ei saa siihen enää kovin helposti kontaktia ja ajatus häirikön pois sulkemisesta on tosi paljon vahvempi ja sen myötä ymmärrys siitä mitä paikalla olo ihan oikeesti tarkoittaa. Ihanaa!! Tosin on vielä tiettyjä asioita, jotka aiheuttaa hankaluuksia, mutta lähtötilanteeseen verraten tää on mennyt tosi paljon eteenpäin. Silloin Raw lähti ihan kaikkeen mukaan ja otti heti kontaktin häirikköön. Ricollekin kokeiltiin ja hitsi, mä olen ollut tyhmä, kun en ole tajunnut itse miettiä miten tämä juttu Ricolle tulisi markkinoida - Tietenkin makuun kautta, koska se on Ricolle niin helppo liike. Onkohan seuraamisen ongelmatkin lähtöisin vaan siitä, että häiriöt on yritetty työntää seuraamisen kautta mukaan palettiin? Nyt makuiden kautta tehtynä - taitavan häirikön kanssa, joka osaa lukea koiraa - haastaa sitä, kuormittamatta kuitenkaan liikaa - homma näytti positiivisen valoisalta. Rico ei vaipunut ahdistuneeseen koomaan vaan kykeni toimimaan ja pysyi iloisena koko treenin. Markkinointi taisi kyllä olla tämän kahden päivän setin salaisuus. Yksi Rinsessa söi itsensä irti remmistä - tahtoi tekemään lisää niitä siistejä häiriötreenejä.. Spaceman taas lensi läpi seinän (tai jalkapallo maalin..)  "Hei beibi voitko kuvitella hän on Spaceman!"

..Mieletöntä fiilistä, kun on ensi kertaa kännissä..

Eli asiaa lonkkakuvista ja Agilityn SM:istä, ellei sitä otsikosta voinut päätellä.
Agility SM kisafiilikset on niin pinnassa, että aloitetaan niistä. Kisattiin Ricon kanssa lopulta oikein hyvällä mielellä. Vaikka lähtökohdat taisi olla mitä surkeimmat. Kenraalit, joissa en saanut itsestäni irti mitään, kaikki meni ihan reisille ja ihan voi katsoa peiliin omaa naamaansa, jalkojaan ja sydäntään.  Lauantai aamuna oli ehkä maailman surkein kisaan lähtö. En muista ikinä toivoneeni niin paljon, ettei tarvis nousta ja lähteä.. Kun elämä on hajallaan, niin se vaan on..  Kisapäivä ja ihmiset ympärillä kuitenkin  sai mun mielen huomattavan paljon paremmaksi. Usein on vaan mentävä, vaikka tuntuis miltä. Ricon kanssa luultiin juoksevamme nollarata - takkuileva sellainen, mutta sainkin kuulla, että koiruus oli tullut pituuden vinoon. No voin kertoa, että ei paljon yksi pituus tuntunut missään. Hyvällä mielellä oltiin siitä huolimatta, mutta varmaan se kuuluisi vähän harmittaa, että vois onnistua? Kai sitä pitäis haluta vähän enemmän?

Sunnuntai aamulle sain haettua paljon paremman kisafiiliksen. Mitä tästä opittiin? Jos et kisaa perjantaina, niin käy edes kisapaikalla hakemassa SE fiilis! Yksilöradan alussa yksi kaarre levisi, niinkuin olin epäillytkin ja en siltikään valinnut ohjausta eritavalla, miksi ihmeessä? No siitä johtuen ajauduin suunnittelemattomaan paikkaan lähettämään koiran putkeen ja hupsista, hetkeksi hukkasin radan -Tiesin kyllä minne pitää mennä, mutta seuraava hyppy ei ollutkaan siellä missä piti, tästä taas seurasi myöhästyminen seuraavassa kriittisessä kohdassa, mutta homma pysyi silti näpeissä. Sitten ihan odottamattomassa kohdassa koira ei irronnutkaan hypylle vaan kaarsi kiellon sieltä. Eli vitonen karsintahypäriltä, eikä asiaa finaaliin. Ei me oltaisi totta puhuen tänä vuonna yhtään enempää ansaittukaan. Siksikö mua ei lopulta harmittanutkaan?

Meidän meno on nyt kovin tökkivää ja takkuilevaa, jos tätä haluaa hioa ja parantaa, niin tuo tökkivyys on saatava pois ja eteneminen sulavammaksi. Tällaisten kisojen jälkeen saa aina aikamoisen motivaatiopiikin tehdä asioille jotain, mutta jos jotain meinaa saada aikaan, on ensi kautena aika tehdä asioita eritavalla. Se on taas toinen juttu onko itsestä siihen koskaan? Kaikista ei varmaan koskaan saa yhtä ketterästi eteneviä taitavia liikkujia. Hmmm.. Ja tämä tuo taas tapetille sen tosiasian, että pitäisi keskittyä siihen johonkin, eikä vähän kaikkeen  ja onko se jokin tämä, vai joku muu? Mua niin ärsyttää tehdä asioita vain puoliksi..

Raw sai kokea viime viikolla ne ensimmäiset känninsä. Ja niin kovaa jätkää piti esittää, ettei millään meinannut sammua. Eihän sitä nyt voi heti sammua - tietenkään, kun on hyvät kännit päällä. Silmät tarkistettiin ensin - ne oli kunnossa. Lonkat lähti A:na tai  B:nä ja olat oli priimaa, mutta.. sitten löytyikin jotain odottamatonta ja pysäyttävää.. Kyynärät lähti matkaan 2/1.. Kuulemma ei pitäisi tän kokoluokan koiran menoa hidastaa, mutta jotenkin epäilyttää kyllä enemmän kuin paljon. Ja joo, jos tehdään vaan vaikka tokoa, niin tuskin vaivaa - ainakaan pahasti, mutta entäs agility? Oliko se sitten tässä? Ihan tosi? En mä nyt suunnitellut agilitya lopettavani, vaikka se Raw:lla on hieman toissijaisena harrastuksena ollutkin. Vai voinko jatkaa tällä tavalla kevyemmin tekemistä, rikonko koiran lopullisesti? Jotenkin haikea fiilis näiden AgilitySM:ien jälkeen. Saanko ikinä Raw:n kanssa olla mukana noissa karkeloissa...  SM:t tuntuu taas saavan janoamaan yhä enemmän - sitä agilityn mukanaan tuomaa mieletöntä fiilistä..

Hellehyytymä

Mikä ihana lämpö, jopa niin tuskaisiin asteisiin asti, että koirilla on ollut taas totuttelemista ja sietämistä ihan riittämiin. Ricosta moinen kuumuus taisi saada tosi suuren niskalenkin, mutta on se tässä kuumuuden keskellä ehtinyt vilautella jopa parempaakin treenimotivaatioita, vaikka uhkasin lopettaa agilityn sen kanssa kokonaan, niin hyytyneeltä sen meno on vaikuttanut. Mutta katsotaan nyt..

Ollaan ehditty viimeisen päivityksen jälkeen tehdä niin aksaa, tokoa, vepeä kuin rallytokoakin, eikä vieläkään riitä..?  Kun tahtois vielä vähän muutakin, mutta kyllä tuo oma aika taitaa olla hieman rajoittava tekijä - jostain on luovuttava, jos jotain meinaa ottaa tilalle. Raw sai kokeilla rallytokoa tokoryhmän viimeisissä treeneissä ennen kesätaukoa ja ajatuksena oli samalla treenata palkattomuutta tällaisen hauskan pidon kautta ja mukana oli myös koiralle uusia temppuja. Itsellä on Ricon kanssa tokouralla edetessä palkattomuustreenit tökkineet niin paljon vastaan, kun ei ole osannut oikealla tavalla niitä itse suunnitella. Moni juttu tehtiinkin Ricon kanssa alusta saakka ihan "väärin" ja nyt Raw:n kanssa olen yrittänyt parhaani mukaan rakentaa vahvempaa pohjaa.

Viime viikolla käytiin Raw:n kanssa Lohjalla juoksemassa mölliagilitykisat. Raw osallistui supermölli luokkaan, jossa oli vain matalia hyppyjä ja putkia. Mölliluokkaan meillä ei ihan vielä ollut asiaa, kun ei osata sitä A:ta. Rico sai myös käydä juoksemassa samaisen radan kisan ulkopuolisena, jotta sai vähän kisafiilistä sekin. Rixa vetikin sitten koko rahan edestä ;) Jotta saatiin koko maxiluokka haltuumme, niin Ricon nimi löytyi listojen viimeisenä ja Raw taas kiilasi listan ensimmäiselle sijalle. Raakiksen kanssa siis nollavoitto tältä radalta. Hieno pikku bc :) Tanja oli ehtinyt myös kuvaamaan RaW:n menoa.

Vepeilty ollaan molempien kanssa. Ricon hukkuva kammo on säilynyt läpi talven ja pahoin pelkään sen olevan sitkeämpää sorttia, kuin uskoinkaan. En tiedä onko edes niin paljon mahdollista laittaa tähän aikaa ja energiaa, että siitä saisi jälleen varman liikkeen. Hitto vie, miten yksi epäonnistunut treeni voikin pilata niin paljon.. Tosin onko katsottava vain totuutta silmiin ja todettava, ettei koirasta ole tähän(kään) lajiin enää pidemmälle,  jos se ei pysty moisesta sattumuksesta pääsemään yli. Jotenkin mua vaan harmittaa niin paljon. Niin kovin paljon. Vai olenko itse vain niin huono ohjaaja, jos en pysty moista pelkotilaa purkamaan. Vaikka nyt on kyllä neuvoton fiilis, koira on niin omillaan sillä hetkellä, kun sen pitäisi luottaa vieraaseen. Mitä ihmettä tuolle mun kelpielle on tehty? Onko tässä enää kyse yhdestä epäonnisesta treenistä? Miksi se ei luota vieraisiin ihmisiin?

Raw taas on ollut rannassa yksi iso ilopilleri - Sen yhdestä treenikerrasta tuli kuulemma mieleen tasmanian tuholainen. Ei sillä, että se olisi pahantahtoinen, vaan niin hölmö touhukas oma itsensä - joka voi aiheuttaa vähän "tuhoa" matkalla niin itselleen kuin toisillekin :D Rawin kanssa treenaillaan ehkä hetkinen vielä tuota lajia. Aksaa ollaan tosiaan tehty molempien kanssa. Raw alkaa aina hetkittäin tuntua  jopa helpolta viedä. Ykkösluokan tasoisille sujuville radoille alkaa yhteinen rytmi hahmottua paremmin, mutta vaikemmat ohjauskuviot antavat vielä odottaa itseään, mutta tehdään rauhassa, meillä ei ole kiire minnekään.

Toko taas ei ole antanut ihan parastaan - ehkä kuumuus on verottanut osansa tästä.  Tosin ollaan saatu lämmön kautta uusia ongelmia esille, joihin on päästy puuttumaan. Vaikka en ole ihan varma onko mitään jäänyt koppaan? Mutta huomaan miten kyllästyttää tehdä noita alempien luokkien juttuja (vaikka pitäis niitäkin) olis niin paljon kivempaa tehdä vaan kaikkea ylempien luokkien liikkeitä. No kohta saadaan, ihan luvan kanssa ja ollaanhan me ihan vähän jo nytkin tehty :)

Silmästä silmään

Rico on laitettu nyt parina päivänä peräkkäin kohtaamaan pelkonsa suoraan silmästä silmään. Kevät on tuonut nuo kamalan vaaralliset lapset laumoittain ulos leikkimään, pelaamaan ja huutamaan.. Ollaan saatu kammotusta purettua hyvin, kun lapsia on joka puolella ja ollaan päästy lenkkeilemään niiden ohi, ilman että kukaan olisi "hyökännyt" Ricon kimppuun. Eilen "takapihalla" oli yksin suhteellisen rauhallisen oloinen tyttö leikkimässä, joten ensin Raw koekaniiniksi - miten tyttö käyttäytyy koiran tullessa kuvioihin. Touhusi niin hyvin omiaan, tuoden kuitenkin hyvää häiriötä juoksentelemalla välillä paikasta toiseen - että selvitti testin ja ei muuta kuin Rico ruokakuppeineen kehiin ;) Ruokakuppi oli niin suuri juttu, että Rico pystyi sulattamaan häiriön loistavasti lähtötilanteen huomioon ottaen. Tehtiin kiertoseuraamista, kaukot ja ruutu ja palkatta vielä!! Olihan meillä se superpalkka ;) 

Eilen toistui taas samanmoinen häiriö vähän vahingossa ja saatiin  tehtyä siedätystä vielä päälle. Onneksi mä en ihan kaikkia "lapsihyökkäyksiä" huomannut, pysyi oma pää ainakin balanssissa. Tosin hurjasti epätarkkuutta tuli tekemiseen mukaan, mutta parempi että tarjoaa aktiivisesti jotain, kuin että uppoaisi passiivisuuteen. Mutta täytyy sanoa, että Iso R yllätti minut niin positiivisesti. Se pystyi, kykeni ja toimi. Raw:lla oli vuorossa vuorostaan onnistunut tunnari päivä. Tuntuu, että väsyneenä ei jaksa keskittyä tähänkää liikkeeseen kunnolla. Seuraamista tehtiin häiriköitynä - kiitos pätevälle häirikölle ;) Hitsi, se pikkukoira on alkanut painaa yhä enemmän. Pitänee seuraavaksi totta tosiaan puuttua siihenkin, mutta kun paikan ja päänkin kanssa käydään keskustelua vielä.. Seuraavaksi Raw katseli noutokapulaa silmästä silmään.. Silmä on niin kiinni siinä, että huh. Saas nähdä nouseeko se pää sieltä koskaan omaehtoisesti. Tosin tuntuu, että moinen kyylääminen rauhoittaa nostoa kauniimmaksi, koska kapulalle mennään omassa meditaatiotilassa. 

Viime viikonloppuna kisattiin Ricon kanssa agilityssa tän vuoden toiset kisat. Tuplanollat ja hyl. Koira liikkui jokseenkin huonosti. Viimeisellä radalla tuntui hyytyvän ihan täysin. Asiaa olen omassa päässä tainnut analysoida niin paljon, etten enää enempää edes jaksa juuri nyt. No olihan tuossa päivässä hyvääkin, pakka pysyi kahden radan verran kasassa - kisaamattomuudesta ja vähäisestä treenistä huolimatta. 

 @ Emmi Jämsä

@Emmi Jämsä

Maanantaina korkattiin Vepekausi -lopultakin. Ai, miten mieli lepää siellä rannassa veden äärellä mukavassa seurassa.. Kaikkihan me se tiedetään, miten pienillä asioilla onkin suuren suuri vaikutus. Vasta rantaan päästyäni tajusin, miten olen koko pitkän talven tajuamattani kaivannut tätä kaikkea. Pieni mustavalkoinen oli niin tohkeissaan vedestä ja veneestä, että leikkiminenkin jäi välillä toisarvoiseksi niiden rinnalla. Onkohan yksi uusi vesipelastaja syntynyt? Rico sai myös käydä rannassa fiilistelemässä.

Loppuun vielä matkan varrelta kasaantuneita videoita: 

Raw AVO tokokoe osa1

Raw AVO tokokoe osa2

Ricon agilityt

Raw:n agilityt toukokuun alkupuolelta