sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Taivaanrantaa maalaamaan - luomaan harmaasta purppuraa

"He lähtivät etsimään onneaan ja löysivät tavallaan..."

Eilen oltiin kisaamassa täällä kotikulmilla - kai ne on munkin kotikulmilmiksi määritetty vaikken olekaan täällä varsinaisesti asunut. No kuitenkin.. Muistan joskus aika pienenä käyneeni sillä kentällä, ehkä parikin kertaa, silloin joskus alaikäisenä - niinku agilityn mittapuulla. Siinä oli jotain tuttua ja nostalgista - ehkäpä mamma fiilisteli sitä sen ensimmäistä agility shelttiä - mistä minulle on kerrottu, mutta harmi etten koskaan saanut nähdä.. =(

No mutta tunnelma ja fiilis oli katossa, musiikki soi  ja kuulutus pelasi - minun nimeäkin toistettiin useaan otteeseen - se lupaa aina hyvää... Ensimmäiselle radalle lähtiessä meidät toivotettiin oikein tervetulleeksi takaisin kotikulmille ja huomasin miten mammaa hymyilytti ;) Heh, aika mukavaa! Ensimmäisellä radalla mä yritin tosi kovin, mut mun kartturi oli vähän hukassa ja käännökset karkasi aika pitkiksi, kun en saanut ajoissa infoa minne mennään seuraavaksi. Loppusuora oli super - sain tykittää kentän päästä päähän SUORAAN - vähän siistii!! Nolla sieltä tuli, mut kartturointi aiheutti kelloon lisäsekunteja ja saatiin tyytyä neljänteen sijaan.

Seuraavalle radalle lähtiessä kartturi oli jo enemmän hereillä ;) Hitaasti käynnistyvä malli!! No sit oli jo paremmat ohjeet suunnasta ja mä päästelin menemään kärkiajan ilman virheitä - oli siinä jännittämistä vielä loppujen meidän jälkeen menevien parinkymmenen koiran kanssa, et kuinka käy pysytäänkö kärjessä vai meneekö joku mua kovempaa - Kuulosti ainaki, et nollia tipahteli tasaiseen tahtiin, mutta ei, -ei kukaan ohittanut tänään mun aikaa. Kerrankin sekunnit oli meidän puolella!! Ja mammakin varmaan tyytyväinen =) Se oli sit niinku nollavoitto ja toinen A-sert!

Viimeisellä radalla mulle tuli joku käsittämätön ajatuskatkos, yritin olla niin kuulolla.. Ja oho, tulin vahingossa tokavikasta keppivälistä ulos, hups... Anteeksi =( Hyvää rataa me muuten tehtiin, mut siihen mun mokaan kaatui viimeisen radan nolla ja toisena agikisaviikonloppuna peräkkäin triplat.. Olen tosi pahoillani mamma... Mä niin kovasti yritän, että mäkin voin joskus epäonnistua... =( Onneksi, se ei ole kuitenkaan niin vakavaa! Me käytiin sitten lämmittelyesteillä muistelemassa, et pitää keskittyä tekemään ne kepit loppuun saakka!! Ja muistin taas, et niinhän se menikin - mut tämän radan harmitus unohtui pian - sen edellisen radan onnistumisen alle!! Jipii!

-Aksakoira Ric-

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Voittajafiiliksin voittaja läpi ;)

Lauantaina jännityksestä ja kauhusta kalpeana suuntaisin Tervalammelle Rico kyydissä. Ensimmäinen voittajan koe odotti meitä ja edellisestä toko kokeesta kun oli aikaa jo lähes vuosi. Evl:n arvostelua katsellessa tuntui, että meidän osaamistaso ei tule riittämään tämän tuomarin  tiukan arvostelun alla 1-tulokseen mitenkään....

Lopulta päästiin kehään. Rico oli tosi rauhallinen ja paikalla makuuseen vein sen aika luottavaisin mielin. Näytti jo nukkuvan valmiiksi sivulla odotellessa.. No siitä ripeä maahanmeno ja sfinksinä se jäi sinne tuttuun tapaansa makaamaan. Nukkui melkein kun tultiin takaisin kehän laidalle, tuulen voimasta lähes lentoon lähtevä teltta sai sen sentään avaamaan silmät ;D Ylös nousi hieman huonosti ja puolittain, mutta riittävästi, että 10 siitä irtosi =) Oli kuulemma vilkaissut taakseen tuulessa lepattavia kehänauhoja ja muuten maannut siinä sfinksinä koko ajan.

Toisen ryhmän paikalla makuun aikaan kävin muistuttamassa seuraamispaikkaa, vähän leikkiä ja kylmää vettä niskaan ja menoksi! Seuraamisessa teki ihan hyvää työtä. Kerran kontakti tippui jostain syystä (?) hetkeksi, mutta palautui välittömästi. Juoksemaan lähtiessä pomppasi pari kertaa vähän korkeammat laukka askeleet, mutta tasoitti rytmin heti. Liikkeestä istuminen meni jees, mutta pienen rytmityksen saattelemana. Luoksetuloon lähdetäessä koira oli jotenkin tosi flegmaattinen ja olin iloinen, että seuraavana on jo seuraamista vauhdikkaampi liike (=mielekkäämpi liike Ricolle) Sinne tipahti maahan ja jäi makaamaan tattina. Pelkäsin, että en saa sitä liikkeelle (ei silllä, etteikö se tulisi, mutta voi ennakoida seuraavaa käskyä ja nousta niiltä jalansijoiltaan vain seisomaan.... fiksu koira.. ;0) -joten lisäsin kutsuun nimen ja hemmetti, se antoikin vähän liikaa potkua lähtöön ja lähti siis liian kovaa tulemaan, lisäksi arvion ensimmäisen pysähdyspaikan väärin ja valahti aika pitkälle. Toinen pysähdys tosi nätti ja kauniisti liike loppuun.

Ruutuun lähetys oli katsomoon/telttaan/toimitsijoihin päin. Lähti hyvin käskystä, loppumatkalla kaartoi aavistuksen, mutta meni suoraan ruutuun. Stop käskyllä kääntyi ihan hurjan tehokkaasti, normaali treeneissä olisi ollut sillä käskyn ajoituksella ruudun takanurkassa, mutta nyt näytti siltä, että oli aivan etureunalla. Hetken mietin ja yritin nähdä onko ruudussa kokonaan vai ei - päätin kuitenkin kokeilla antaa peruutus käskyn, etten vain nollaisi liikettä ja sehän pakitti myös näin pitkältä matkalta 2 askelta!! Sitten olin varma, että nyt on ainaki ruudussa ja liike kunnialla loppuun. Huh mikä pistepelastus, koira todella oli ollut liian lähellä ruudun etureunaa! Onneksi olen opettanut sen peruuttamaan..!!

Hyppynouto sujui hyvin. Pistemenetys koiran koskiessa tassulla mun varpaita.. Metalli meni myös hyvin, Hyvä Rico=) Ainoastaan luovutus asento edessä jäi vinoon, koska se pää on vinossa, kun pitää kantaa metallia.... ;D Tunnarikapuloille lähti hyvin, teki nättiä ja tarkkaa työtä, kovan haistelun päätteeksi lähti liikkuria ja tuomaria kohti viemään kapulaa, mutta tajusi pian, että vähän väärä suunta ;D Kauko-ohjauksessa ensimmäinen vaihto oli seiso ja nousi hyvin. Siitä istumaan edisti odotetusti vähän ja viimeisenä vaihtona seiso-maahan ja mitä minä tein?? Käskytin maahan käsimerkkeineen, kun piti käyttää eri käskyä ja eri käsimerkkiä, ettei taas edistäisi.. No ei se onneksi kovin paljon sieltä tullut. JA mikä parasta kokonaisvaikutus pisteet täysi 10. Tuomarit vaan tykkää kovasti Ricon tosikkomaisesta tyylistä työskennellä kehässä. Se ei kyllä mitään turhia tee ja aiheuttaa minulle lisää sydämen tykytystä, kun ei suostu hulluttemaan yhtään. Mut se on vaan niin töissä silloin.. Hassu koira <3

Pisteet siis:
Paikalla makuu 10
Seuraaminen 9
Istuminen 9
Luoksetulo 8,5
Ruutu 8
Hyppynouto 9
Metallinouto 9,5
Tunnari 9
Kaukot 8
Kokonaisvaikuta 10

Ja päivän saldona siis 284p 1-tulos ja luokkavoitto!! Hieno pieni kelpo<3 Tästä on hyvä jatkaa ja yritämme suunnata ajatukset agilityyn seuraavaksi tämän toko huuman keskellä =)

Kuva viimevuoden tokon sm kisoista ;) Meidän luokkana silloin Avo, Rico suorittamassa noutoa.

torstai 19. toukokuuta 2011

Tokokoe fiilistä ilmassa??

Onkohan mut ilmoitettu lopultakin sinne voittajaan kisaamaan...? Me treenataan tokoa koko ajan ja mamma on tosi määrätietoinen ja vaativa kaikissa asioissa. Tokoa vähän aamulenkillä, vähän päivällä, vähän ennen ruokaa, vähän illalla ja jopa agilitytreenien ohessa...  Ihan selvästi se on ilmottanut mut kokeeseen, siitä tää johtuu!! Ja jos mokaan jossain, niin se ei ole ollenkaan ok ja sitä työstetään sit seuraavat treenit niin tehokkaasti, että alkaa taas sujumaan. No on tää ollut aika hauskaakin, palkkaa tulee niin paljon - kun nyt mamma vaan muistais antaa mulle vapaapäiviäkin välissä, on niin kuumakin, että huh, voisin vain olla ja hengailla ja uida!!!

Mut kyllä toi toko on niin hienosäätöä, että aina tällainen kunnon äijä ei oikein ymmärrä, kun mikään ei kelpaa? Ensin pitää juosta ruutuun kovempaa ja takareunaa kohti, sitten meneekin jo liian kovaa ja liian kauas ja sitten kun korjaan, niin olenkin taas liian lähellä etureunaa, mikään ei kelpaa?? Ja seuratessa pitää katsoa ylöspäin ja kun yritän kurkistaa kasvoihin, niin sitten mä muka jo edistän... Ja luoksetuloissa mä kyllä tiedän, että eka pysäytys on seiso, niin miksen voi vaan nousta maasta seisomaan, niinku kaukoissa ja sit voin juosta suoraan ekan pysäytyspaikan ohi?? --Kun kohta huudetaan kuitenkin seiso, niin miksen voi tehdä sitä valmiiksi- kyllä mä olenkin harvinaisen viisas mies ;D

-Rico-

Mikä Sohvaperuna?



Oi voi, meikä poika on ollut niin ahkera äijä viime aikoina, että vapaa-ajat otan rennosti.. Järkevät koirat katsos säästää energiaa niihin hetkiin, kun sitä tarvitaan.

Eilenkin aamulenkillä treenattiin ruutua ja jotain "pientä".. Joo mamman pienet kyllä tiedetään! No okei, kyllä se pysyi nyt ihan järkevissä rajoissa ;D Päivällä jotain noutoja ja metallia ja illalla agilitytreenit. Tehtiiin ratapätkää ja kellotettin pari juttua. Kovasti ne yritti tsempata mua pujottelemaan kovempaa, miksi ihmeessä?? Eihän kaikki tytöt ehdi nähdä mun komeita lihaksia!! Kun mä aina yritän niin miehekkäästi hoitaa sen radalla etenemisen, että kaikki tytöt varmasti huomaa mut ;) Mulla on niin hyvät oltavat meidän agilityryhmän ainoana äijänä tyttöjen keskellä ;) Ja pakko siihen pujotteluun on keskittyä ihan tosissaan, kun onhan se noloo, jos mamma palauttaa mut takas virheen vuoksi - tosi noloo..

No tänä aamuna tilanne näytti siltä, että kunnon lenkille ollaan menossa vasta illalla, niin mä ajattelin, että otetaan levon kannalta ja käperryin Breen kanssa sohvan nurkkaan. Sitten heräsin yllättäen yhdentoista aikaan, kun meitä "sohvaperunoita" heräteltiin aamupissalle, nukutti niin pirusti ja ulkonakin oli ihan kamala ilma!! Lähdin reippaasti kohti nurtsia, hyi kamalaa sehän oli ihan märkä koko nurtsi!! Jähmetyin niille jalan sijoilleni ja harkitsin aamun pissapaikkani, että selviäsin mahdollisilmman vähillä varvasaskelilla takaisin teranssille ja sohvannurkkaan jatkamaan ansaittuja uniani. 12- vuotiaan shelttimummon seurassa ymmärtää miten mukavaa siellä sohvannurkassa on nukkuakaan keräten energiaa seuraavaan treniin. Ja jos tulee liian lämmin,- kun mä olen niin kuumaverinen mies - niin voi siirtyä lattialle mun lempiasentoon <3

-Rico-

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia - kaikki likoon vaan, vaik se suututtais kaikkia

Viikonloppuna lopulta jättipotti ja uskoa omaan tekemiseen - Triplanollat ja se oli siinä!
Ensimmäiselle radalle lähtiessä halusin sitä nollaa niin paljon, tuntui, että ehkä oksennan siitä jännityksestä - mut hitto vie, niin se nollarata vaan tuli ja samalla päätin, että nyt on tavoiteltava tuplia, koska edelliset on saatu tammikuussa.. Ja kuinkas kävi - rata näytti suhteellisen helpolta ja niinhän me vedettiin toinen nolla!! Vähän jäi ehkä meno vaisuksi, vähän kovempaakin oltais päästy... No mutta sit taisin jo uskaltaa sanoo ääneen, että jos sais ne triplat, niin olis aika jees ja radalla yksi mutka meni kalasteluksi ja odotteluksi. Pituudella annoin myös koiran valahtaa, koska en yksinkertaisesti halunnu riskeerata kieltoa siihen, kun maaliin oli enää 4 estettä ja nolla alla..  JA triplat sieltä tosiaan napsahti, mutta tietenkin mun piti alkaa vertailemaan sekunteja ja sadasosia ja eipä ollut onni meillä niissä mukana tällä kertaa. Harmittavaa sinänsä, ihan ok radat kuitenkin tehtiin, paitsi siinä viimeisellä ne kalastelut-- joita ilman olis saattanut palkintopallipaikka irrota meillekin. No kyllä ehkä vielä joskus onni mukana sen verran ja sertienkin verran, sen verran lähellä kuitenkin ollaan, onneksi.. =) Hiomista ja hienosäätöä =) Videoita kelattu uudestaan ja uudestaan ja ongelmat kaivettu esiin ;)

Ja sitten taas ajatukset paineen omasesti tokoon.. Huoh, miksei voi aina talvella ottaa tällaisia treenipyrähdyksiä, nyt on tehty tokoa kyllä pitkin aamua, päivää ja iltaa.. Ja vaikka syke nousee ja verenpainekin varmaan ja uusia epäkohtia löytyy ja paljastuu, niin SILTI - on mulla vaan niin hieno, upea, taitava ja kaikkensa antava koira.... Pekolla oli mun sydämessä oma paikkansa, jota ei kukaan pysty koskaan täyttämään tai korvaamaan, mutta vaikka Rico ei ikinä olisi se kaikista nopein ja huikein koira kisaradoilla, niin on se myös sellainen otus, että se on ottanut oman paikkansa mun sydämessä - suhde siihen koiraan on jotain sanoin kuvaamatonta - joka hetki en edes sitä ymmärrä, mutta  onneksi edes aina välillä. Sen kanssa on niin mukavaa ja vaivatonta tehdä töitä. Kokeeseen ollaan menossa, vaikka pelottaa ja jännittää ja kauhistuttaa, mutta lauantai aamuna ei  ole muuta vaihtoehtoa, kun luottaa koiraan, se hoitakoon parhaan osaamisensa mukaan..Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia...!!



sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Agilitya Lohjalla

Käytiin eilen kisaamassa Lohjalla kolmen startin verran saldona 5 + hyl + 0. Ei kuulosta edes niin kurjalta, mitkä omat fiilikset todellisuudessa on. Vaikka toisaalta ei taaskaan mitään kamalaa, ekalla radalla keppivirhe, meni sisään oikein, muttei taipunut kakkosväliin - hupsis, vai lähtikö ohjaaja ehkä liian aikaisin painamaan päälle, eikä antanut koiran rauhassa aloittaa pujottelua - täytynee tarkistaa videolta. Kontaktit oli todella huonot, varsinkin puomi - aivan kiinni mun liikkeessä, ei tee itsenäisesti ollenkaa. Mutta myös rytmityksellinen ongelma, olis pitänyt hoitaa se rytmitys paremmin.. Tokalla radalla tuli nelosesteen ohi, koska minä en sitä kunnolla ohjannut, vaan oletin...ja en jaksanut enää korjata joten siitä hyl. Jälkeenpäin sit aloin miettiä, että jos olisin reagoinut  nopeemmin, niin olisko siitä tullut edes kieltoa ja loppurata kun meni nollana läpi..No turhaa jossittelua vaan! Hyppärillä sitten nolla, mut hitto että valui kaarrokset!!

Rico oli  kyllä tosi vetämätön koko päivän, varsinkin sen hyppärin. Vai olinko itse allergialääke pöhnässäni se vetämätön osapuoli, joka tartutti sen koiraankin? Koiruus liikkui tosi huonosti ja hitaasti, jarrutukset aloitti jo monia metrejä ennen ja koko rata oli yhtä jarrutusta ja pikkusievää liikkumista. Suurin harmitus taas tohon koiran liikkumiseen. No aloitetaan hieronnalla ja katotaan löytyykö mitään jumeja ja onko siitä apua... Toki tällä lämpötilan nousulla voi olla osuutensa asiaan tai sitten mun on vaan hyväksyttävä, ettei kovempaa päästä?? .....Vaikkakin tiedän sen pystyvän liikkumaan kovempaa, --joten ei tyydytä kyllä ainakaa vielä tähän vauhtiin!!