tiistai 31. heinäkuuta 2012

Ihan sattumaa

Perjantai iltana heräsi toivon kipinä, että viikonlopulle voisi ollakin mahdollista saada Ricolle Vepekoe paikka, mutta se kipinä sammui yhtä nopeasti, kun oli syttynytkin.  Ei riittänyt meille saakka paikkoja. Tää on vaan niin tätä. Mutta lopulta ehkä hyvä näin. Viikonloppu vietetiin Hiiden Haukkujen leirillä. Rico sai Vepeillä ja Raw vastasi agilitystä. Lauantaina Ricon kanssa saatiin aikaiseksi onnistuneet viennit, mutta kahden veneen liike aiheutti harmaita hiuksia huomattavasti enemmän. Vaikeampi puoli, tuuli väärästä suunnasta ja ranta tarjosi liikaa rantautumismahdollisuuksia. Voi hittolainen, kelpien köysi läträäminen vaan paheni ja se ajatui niin pitkälle veneen kanssa säätäessä ja aallokon viemänä, ettei siitä lopulta mitään tullut. Rantautui ihan mistä sattui... Että semmoista. Tajusin, että on ihan sattumaa onnistuuko se tässä liikkeessä vai ei?

Niin no, ainahan se oli saanut palkan käytösketjusta, joka sisälsi veneen kierron kauempaa kautta -köyden löytämisen- sillä läträämisen -  veneen perässä uimisen - läträämisen - ja rantaan uimisen. Siinä pienessä hetkessä heräsin - Olin luullut toistojen kautta läträämisen loppuvan - Mutta nyt tajusin, että se vain lisääntyy ja pahenee. Heräsin myös siihen, että koskaan koiralle ei ollut edes yritetty (?) kertoa, että sen köyden kanssa lähdetään heti rantaan ja läträämisvaihe ei ole vaihtoehto!

Seuraavana leiripäivänä päätettiin alkaa kertoa mun toimesta, mitä siinä köyden kanssa kuuluu tehdä. Koska rannasta tulevat käskyt vaikutti menevän ihan kuuroille korville. Pidettiin veneet paikoillaan ja  Rico lähetettiin ensin kiertoon helpommalta puolen, oikealta. Vene oli siis paikoillaan ja puoli oli se koskaan epäonnistumaton ja mitä tekee kelpie - Alkaa mälvää köydellä!! Sain sen lopulta käskytettyä rantaan. Pari seuraavaa toistoa samalla tavalla ja onnistuin saamaan jään murtumaan ja oman tahtoni läpi. "Mene rantaan!" käskytys auttoi koiran etenemään suoraan rantaa kohti leikkimättä köydellä - Jipii!

Maanantain treeneissä toistettiin tätä samaa ja ei nähty yhtään läträämistä. On se vaan jännä miten paljon eri harrastajilla on erilaisia näkemyksiä koiran kouluttamisesta tähän lajiin. Joutuu kyllä välillä kyseenalaistamaan omat ajatukset ja niiden sopivuuden omalle koiralleen ja myös pitämään kynsin ja hampain kiinni näkemyksistä, jotka kokee oikeiksi, vaikka nekin voivat olla vielä joku päivä vääriä? Kun koira lopettaa virheen tekemisen ja sisäistää opetettavan asian niin suunta on oikea ja oikeaan päämäärään voidaan päästä monta eri reittiä.

Nyt ollaan myös pidetty sen verran taukoa tokosta, että sen tekeminen alkaa taas houkutella kummasti. Ricon kanssa aletaan lyödä treenisuunnitelmia ensi kaudeksi kasaan. Ricon tokoilu ei ole sitä kaikista helpointa, mutta jotenkin pieni taistelija mun sisällä on herännyt ja mikä voitto se onkaan, jos saan tietyt asiat toimimaan tuon koiran kanssa. Raw taas on Ricon vastakohta joissain asioissa. Raw:n kanssa tokoilusta olen aivan innoissani. Mulla on koira, jonka viretila pitää saada riittävän alas, jotta se pystyy tekemään esim. hyvää seuraamista. Koira, joka vaan on niin innoissaan kaikesta, koira joka kestää palautetta, eikä ota siitä itseensä, kuuntelee ja ottaa vastaan, muttei mene lukkoon. Koira, joka painautuu vain tiukemmin minua vasten, jos hermostun ja höyry nousee päästä. Sen kanssa ongelmat tulee olemaan vielä niin erilaisia, kuin Ricon kanssa. Raw: n ongelmat tulee olemaan teknisissä asioissa, malttamisessa ja kuuntelussa, sekä varmaan kauempana ohjaajasta tehtävissä liikkeissä - kun taas Ricon ongelmat on vireessä ja asenteessa sekä lähellä tehtävissä liikkeissä.  Rico näkee kaiken ympärillään, niin hyvässä, kuin pahassa, kun taas Raw fokusoi voimakkaasti vain yhteen kohteeseen - niin hyvässä, kuin pahassa :D

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Synttärisankari 4 wee!

Niin se aika vaan kuluu ja mun maailman rakkain kelpie on jo neljä vuotta <3 

Rico on saanut synttäreidensä kunniaksi  käydä uimassa - mitäs muutakaan? - Sitä se rakastaa ja se on sen juttu. En tiedä parempaa lahjaa tuolle koiralle <3
Neljä vuotta sitten minulla oli jo kelpieajatuksia ja katselin pentueita, mutta ei tietoakaan mistä tuo oma kelpie löytyisi. Kolme ja puoli kuukautta myöhemmin tein nopean ja yllättävän ratkaisun sen enempää miettimättä - Nousin junaan ja hain Ricon kotiin. Tie tähän päivään ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Eikä koira ole ollut se nopein ja kiihkein, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Rico on loistava koira koko omalla erilaiselle persoonallaan ja loistava koira minulle. Se on opettanut minulle niin paljon tämän neljän vuoden aikana ja paljon on varmaan vielä opittavaa edessä. Se on koira, jonka rakkaus on ollut hetkittäin jopa tuskallista - mutta sitäkin syvempää. Koira, joka tahtoo koko sydämestään tehdä aina oikein. Se on koira, jota en voi kuin rakastaa koko sydämestäni <3

Kuin yhtä veden kanssa
Ricolla onkin edessä leiriviikonloppu, kun ei taida meille koepaikkaa irrota viikonlopulle. No me jatkamme jännittämistä ja odotamme yhä edelleen onko kaikki ollut vain onnellista sattumaa vai onko tuo koira todella yhtä veden kanssa. Myös Raw pääsee leireilemään ja todennäköisesti Raw:n viikonloppu painottuu agilityyn ja Ricon vepeilyyn.

Raw onkin saanut kasvaa viime päivinä lähes rikkaruohon tavoin. Sehän täyttää jo kohta 8kk, pitääkö hömppätreenien muuttua tavoitteellisemmiksi? Ei kai vielä - Raw on niin lapsellinen vielä, eiköhän se ehdi myöhemmin treenata tavoitteellisesti? Käytiin eläinlääkärillä jälleen viemässä kontrollinäyte (sen virtsatulehduksen vuoksi) ja muistettiin tarkistaa 8kk painokin - 15kg. On tainnut mamma jäädä kakkoseksi - Tai no näkeehän sen :D


Valitettavasti näytteestä löytyi yhä edelleen bakteereja ja ei muuta kuin antibiootteja uusi satsi tällä kertaa 20 päivän kuuri luvassa *huokaus*.. Alkaa tuntua, ettei mikään auta :( Onneksi koira on kuitenkin oma iloinen itsensä. Myös tämän päivän synttärisankari  ehti säikäyttää minut keskiviikon lenkillä. Yllättäen kesken rauhallisen ravin vinkaisi ja ei varannut toiselle etuselle. Aristi myös yhtä sen jalan varpaista. Jätettiin sen päivän agilityt väliin. Koira on liikkunut koko ajan kuitenkin normaalisti, eikä varpaan aristusta enää huomaa, joten taidettiin selvitä säikähdyksellä!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Tiedät mitä tehdä. On hetkesi nyt!

Nöyränä suunnattiin lauantai aamusta Lopelle Vepekokeeseen. Täysin uusi vieras ranta koiralle ja minulle. Rannan nähtyäni alkoi epäluulo koiran rantautumispaikan hahmottamisesta kasvaa ikävästi. En ollut suoraan sanoen luottavainen yhtään mihinkään. Viime vuoden viimeisen kokeen muistot palasi mieleen ja oli huolestunut jopa vienneistä..

Köyttä kasatessani rantaan Rico oli kovin vaisun oloinen - taas. Treenikaveritkin sanoi, ettei se ollut yhtään oma itsensä -seisoi siinä häntä alhaalla. Se taitaa reagoida näin mun jännitykseen tässäkin lajissa, mutta silti se kykenee onneksi suorittamaan.  Tai sitten juuri mun oma jännitys saa sen keskittymään ja tsemppaamaan kokeisiin vielä enemmän?

Pieni hetsaus ja veneen liikkuessa riittävän kauas alkoi tuttu vinkuminenkin - suorastaan helpotus! Ja sinnehän se kenguru loikkasi. Tässä rannassa ei olis välttämättä tarvinnut edes hyppää, mutta kun haluu aina hypätä, niin mikäs siinä...
Luovutukseen huusin nyt vain "irti" ja tosi hyvin lähti koira rantaa kohti pelkästään tällä käskyllä, mutta jotenkin köysi jäi koiran eteen ja kulki koko matkan sen kaulaa vasten. Olin jo ihan varma, että tämä oli nyt tässä, jossain vaiheessa se ottaa köydestä kiinni ja tekee sen vielä ainakin toistamiseen, mutta eipä kelpii ottanut - Se katsoi köyttä pariin kertaan, mutta ei ottanut kiinni - huh miten hienosti toimittu koiralta!! Se pelasti tän liikkeen kyllä ihan täysin.

Eli ei yhtään miinuksia köyden viennistä! Uskomatonta, että mun ei tarvinnut käyttää lisäkäskyjä - Olinko osannut rakentaa treenit niin, että koira nyt todella tiesi mitä sen kuuluu tehdä? Nämä muista ehkä mitättömiltä tuntuvat hetket on vaan niin suuria pieniä asioita - Miten iloiseksi se voi tehdäkään, kun huomaa koiran sisäistäneen sen mitä on halunnut sille opettaa.

Kahden veneen liike jännitti kovin ja suunta oli vielä se meidän "ongelmasuunta", mutta se ei pelaa joka pelkää. Sen onnistuminen tuntui jopa mahdottomalta, mutta mehän juuri haluttiin yrittää siitä huolimatta. Pyrin lähettämään koiran suhteellisen hyvissä ajoin, mutten en ihan heti kuitenkaan..


Hyvin Rix lähti kiertämään  haettavaa venettä juuri keulan kautta - hienoa hienoa! Sekin asia on mennyt perille, mutta kokemattomuus näkyy vielä siinä, ettei koira hahmota veneen liikettä kunnolla ja ui jopa liikaa keulaa kohti ja alkaa korjata linjaa  liian myöhään ja vene ehtiikin karkuun sitä.  Tässä liikkeessä täytyy auttaa koiraa treeneissä tai ehkäpä se pitäisikin lähettää heti veneiden lähtiessä liikkeelle, kun kierto on rakentunut nyt niin vahvaksi. Täytyy miettiä ja analysoida lisää...

Niin ja tämä "ongelmasuunnan" ongelma tuli esille tässäkin kokeessa. Koira tarttuu köyteen, irrottaa otteen ja ui veneen ja köyden perässä, tarttuu uudestaan lähempää, irrottaa ja tarttuu taas vielä lähempää venettä - kunnes on mielestään lätrännyt riittävästi ja lähtee viemään venettä vasta tämän toimenpiteen jälkeen rantaan. Mutta eihän siitä läträämisestä miinuksia tule. Uskon, että tämäkin kertoo koiran kokemattomuudesta ja epävarmuudesta. Tai sitten se omalla tavallaan jarruttaa veneen liikettä ensin ja vasta riitttävän jarrutuksen jälkeen alkaa viedä sitä rantaan. Koska koiran tartuttua köyteen soutajan pitäisi lopettaa soutaminen, eli läträämällä saa veneen liikettä ja vastusta pienennettyä.

On se vaan niin pieni tuolla vedessä vene perässään


Läträämisen päätteksi, katselin sivusta, että aika pahasti taitaa olla taas linjalta ohi ja harkitsin jopa lisäohjauskäskyn antamista. Mutta siinä ehdin punnita, että en oikeastaan hahmota sieltä sivusta kunnolla, kuinka paljon etäisyys maalitolpille todellisuudessa on ja ihan kuin sinttiäinen olisi taas kääntänyt venettä rantaa kohti mennessään. Kerrankin pieni sivutuuli oli pikkukoiralle myönteinen ja auttoi sitä maalitolppia kohti. Ja uskokaa tai älkää, se meni maalitolppien välistä!! Ja ei virheitä kahden veneen liikkeestä. Kaiken panikoinnin, läträämisen ja jännityksen jälkeen. Ihan mieletöntä! Me oltiin tiukasti ykkösessä kiinni yhä edelleen..

Kolmannnen kierroksen alkaessa tuntui, että tuuli alkoi hieman yltyä ja hukkuva oli seuraavana liike. Ricolle ehkä jopa se vaikein taakka vedettävänä. Lähtemisessä ja hukkuvan mukaan ottamisessa ei ongelmia, niinkuin en olettanutkaan. Mutta 50 metrissä näytti, että pikkukoira joutuu tekemään kovasti töitä ja se yritti niin kovin kääntää hukkuvaa. Pieni taisteli hienosti viime metreille saakka. Aika lähellä maalia päätin antaa lisäohjauskäskyn ja toinen yritti kääntää vielä silloinkin, muttei se vaan enää pystynyt. En jaksa uskoa, että se olis halusta kiinni vaan enemmänkin siitä, ettei vaan pystynyt, -ei jaksanut enää kääntää riittävästi. Rantautui siis kahden metrin päähän maalitolpista, eli -3 tästä. Vähän ehkä harmitti, ettei pärjätty sivutuulelle, mutta mielestäni koira teki parhaansa. Ja tiedostin tämän lajin aloittaessani, että näin pienen koiran voi olla vaikea pärjätä juurikin tuulelle näissä skaboissa.

Viimeisenä rannan suuntainen vienti, joka on ollut meidän vähiten treenatuin luottoliike, eikä Rico pettänyt siinä tälläkään kertaa. Monet koirat näyttää kuvien perusteella - hyppäävän nekin- mutta lasketuvat aika lähelle venettä ja  Ricolla ponnistus taas näyttää kantavan ainakin 2 metrin päähän, mun pikku Kenguru.. :D

Pisteet siis 97/100 ja sijoitus 2. Eli toisesta voittajan kokeesta toinen VOI1!! ja tik tak kello käy yhden askelman eteenpäin.. Onko tämä totta? Onko tuo minun pikkukelpii joka ui itselleen kovasti työskennellen toisen ykköstuloksen. Ihan mieletöntä - taas kerran, kuin näkisin unta kahden viikon takaisesta unesta. Hassua sinänsä - sama tuomari ja samat pisteet silloinkin :) Nyt on etsittävä jo eri tuomarin kokeita seuraavaksi :)

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Vepemaraton ja muuta mukavaa

Maanantai ja tiistai on kulunutkin Veperannassa ihan pidemmän kaavan mukaan ja kuvausryhmän kera. Eri koiria on kuvattu eri liikkeissä ja vedessä jos jonkin moisia juttuja suorittamassa. Myös Ricon tekemistä taisi filmille tallentua, saa nähdä tuleeko pikkumies vilahtamaan sarjan vesipelastusjaksossa. Rico kyllä kuuluu kategoriaan tummat ja filmillä siis huonosti näkyvät koirat. Mutta eihän sitä tiedä, jos lopulliseen jaksoon mahdollisimman monesta eri näköisestä koirasta kerätään pätkiä ohjelmaa varten :) Kuvausryhmä veikin hyvin ajatukset pois "paniikkitreenamisesta" ja siitä, että nyt pitäis saada tehtyjä tiettyjä asioita tietyllä tavalla.

Raw joutuu jatkamaan antibiottikuuria yhä edelleen. Vieläkin löytyi bakteereja virtsanäytteestä, höh :/ Mutta antura alkaa näyttää vähän paremmalta. Tänään jo tokoiltiin sen kunniaksi vähän. Uskaltauduttiin ottamaan pari merkkiäkin eikä antura sanonut siitä mitään. Tämän lisäksi vähän rauhallisempaa tekemistä. Seuraamista, kapulan pitoa, pieni paikkamakuu (-kun vein merkit ja palkat valmiiksi). Eipä ole tullut paljon paikkamakuuta tehtyä. En ihmettelis vaikka tyyppi lähtis keston myötä menemään, kun ei taida olla ihan selkeää käsitystä mitä kuuluu tehdä  - Tai on tavallaan, mutta kestoa tuo energiaa pursuava pää ei välttämättä vielä kovinkaan paljon kestä. Tänään meni hyvin, mitä nyt lonkkaasento on aika suosittua tässä. Mutta Raw onkin jotenkin muutenkin elastisempi ja makaroonimpi, kuin Rico. Rico on sen verran jäykempi versio, että makaa luonnostaa sfinksinä. Sitten kun tulee ikää ja kropan hallintaa enemmän, niin vois alkaa vaatimaan kauniimpaa makuuasentoa. Mutta toivottavasti olis edes toinen harrastuskoirista jatkossa sellainen makarooni, joka ei ole jumissa koskaan, kun toisesta löytyy varmaan aina jotain pientä.

Ricon kanssa väännettiin jokunen toisto ruudun paikasta.. Juna jyräsi niin voimakkaasti takalaitaan, että oli aika kova työ rikkoa taas tämä kaava, mutta murtuihan se lopulta ja etulaita lötyi jälleen.. Illalla käytiin myös aksaamassa. Olipa kiva taas vaihtaa lajia parin rauhallisemman päivän jälkeen vähän hektisempään. Oisin voinut vetää vielä toisenkin kierroksen.  Ne välistävedot vaan tuntuu niin takkuiselta aina, en tiedä tuleeko niistä sujuvia koskaan. Mutta suurimmat haasteet löytyy taas yllätys yllätys rytmityksestä - Sehän se :)

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Ei se määränpää vaan se matka

Ihan liian usein on aina kiire jonnekin. Kiire kohti tavoitteita, kiire kohti määränpäätä. Sitten kun joskus... Niin mitä sitten? Koiraharrastus opettaa minulle parhaillaan hetkessä elämisen taitoa, jopa siinä määrin, että ihan suorastaan kiukustun, kun pitää olla tavoitteita tai tietää minne ollaan menossa. Mennään minne huvittaa ja nautitaan siitä menemisestä. Joo, siis kyllähän meilläkin tavoitteita on ja juu ihan tuloksellisiakin. Mä en vaan ole sellainen ihminen, että niistä isoon ääneen huutelisin tai muutenkaan pitäisin ääntä omasta erinomaisuudesta. Olen jopa mennyt tämän asian kanssa niin pitkälle, että olen harkinnut jättää postaamatta fb:hen hyvistä tuloksista, etten pitäisi liikaa ääntä itsestäni ja ettei kukaan erehtyisi luulemaan, että nyt kuvittelen osaavani oikein jotain! Juu ja joka kerta edelleen ihan hämmennyn, jos joku kehuu meitä.. Kyllähän se koira aikamoinen osaa olla tuon jörön kuorensa alla, mutta että minä..?! Olen kuitenkin vielä toistaiseksi ainakin postannut, koska jokainen onnistuminen on minulle edelleen kuin ihme, en pidä niitä itsestään selvinä, en koskaan - ikinä.

Niin mistäs mä aloitinkaan? Tavoitteista ja niiden saavuttamisesta. Määränpäästä. Onhan se valtavan hienoa, kun tavoitteet täyttyy, mutta samalla se on kovin tyhjentävää. Kuin viimeinen naula arkkuun - Siinäkö kaikki? Meidän kohdalla kaikki ei ole ollut siinä, mutta jotkut määränpäät herättää kysymyksen,  entä jos ylemmäs ei ole nousemista, jos tämä olikin meidän määränpää? Mitä sitten? Lopulta se matka on antanut paljon enemmän ja eikös matkasta kuulu nauttia. Matkan ajatteleminen saa hymyilemään ja tuo mieleen viime syksyn ja kaatosateen, kun treenasin yksin Ricon kanssa tokoa toisella puolen Nummelaa. Koko hiekkakenttä lainehti, kartiot lähti lentoon tuulen mukana. Kengissä velloi valtavat vesimassat. Tunsin itseni ehkä vähän seonneeksi, kun en antanut minkään häiritä tekemistä.. Mutta me tehtiin matkaa - matkaa kohti yhtä  määränpäätä -  TVA:ta. Ja se matka, muiden matkojen ohella on opettanut minulle paljon. Matka on tuonut mukanaan uusia tuttavuuksia, uusia oppeja, elämyksiä, ystäviä, kokemuksia, hetkiä joita en vaihtaisi pois mistään hinnasta ja ihmisiä joita en vaihtaisi pois mistään hinnasta <3

Ja loppukevennykseksi matkan varrelta poimittua ei niin vakavaa ja tavoitteellista:
Ricon vatijumppaa, sehän sujuu jo talveen verrattuna aikas ketterästi noin jäyhältä mieheltä ;D
Ja kun kaikki laittaa aina niin onnistunutta kamaa julkiseen jakoon, niin tässäpä nuoren miehen esitys, kun noi venähtäneet koivet ei meinaa pysyä hallussa + vähän merkin hakua läheltä. Siinä ei mitään erikoista, mutta halusin ikuistaa tuon iloisen asenteen:
Raw yrittää jumppaa
Tässä sitten Brenda mummon tyylinäyte merkin suorittamisesta - Onhan se hyvä, että iäkkäilläkin on viihdetttä, vaikkei ihan nappiin meniskään - Ei se sitä tiedä ;D
Brenda merkkeilee
Myös hoitolapsi NOx pääsi treenaamaan merkkiä

Ai niin ja olihan minulla ikuistettuna Raw:n ekat veneilyt ja ensimmäinen hyppy sieltä veneestä. Meinasi noi airot ensin kiinnostaa turhan paljon, mutta sitten alkoi pysymään koira veneessäkin :D
Raw veneilee

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Mun sydän sanoo, että tän täytyy mennä näin. Tänään me tehdään kaikki oikein

Vain viikko tuosta legendaarisesta Vepekokeesta ja tuntui kuin siitä olisi jo ikuisuus. Koekuume on kovassa nousussa.. No onneksi sitä päästään jo heinäkuun aikaan taltuttamaan, vaikka se tuonee mukanaan kyllä hurjat jännityslukemat. Mä olen kyllä niin kovin uponnut tähän kesälajin maailmaan, että kaikki muut lajit tuntuu jäävän pahasti paitsioon. No mutta tämähän mun suunnitelma olikin. Miten mä itsekin ihastun tähän lajiin tän kesän aikana vielä vaan enemmän. Voisin vaan kellua paatissa tuolla vesillä vaikka ihan koko kesän.

Käytiin me viime viikolla jopa pari kertaa agilitykentälläkin. Rico kävi Sonjan koulutuksessa tykittelemässä suoria, kun tappijalka yritti pysyä perässä ja yritti liikkua... Nih, siitä kimpaantuneena käytiin sitten myös opettamassa koiraa entistä varmempii takaakiertoihin ja päällejuoksuihin, että omat juoksun yritykset johtais edes vähän pidemmälle. Raw sai toki myös melkein saman satsin tätä koiran opettamista - oman juoksemisen sijaan- maustettuna etenemistreeneillä, jossa taas oli mausteena se juokseminen. Ja siis olihan se aiemmissakin treeneissä, mutta aiheena koiran opettaminen ei oma juokseminen :D

Meillä oli kyläilemässä myös hoitolapsi, pieni leijonakoira NOx. Brenda oli kovin iloinen saamastaan shelttiseurasta vaikka muisti muistuttaa, että hän on sitten se talon prinsessa, eikä varpaille ole astumista. Se ei paljon NOxin menoa haitannut. Sen menoa ei isotkaan paljon haitanneet. Fiksusti se osasi pitää sopivasti etäisyttä, vaikka osallistuikin leikkeihin ja juoksukisoihin, -mitä nyt poikien painiessa saattoi hyppiä Ricon päällä, mutta kyllä pojatkin osasi hyvin varoa pientä leikkijää. Tosin joku saattoi ensimmäisten leikkien aikana muistuttaa varovaisuudesta :D Vallan mainio pikkukoira ja pärjäsi loistavasti isompiensa menossa mukana.

Niin ja sitten ollaan tehty jokunen kerta vielä yhtä lajia.. Ette ikinä arvaa!?? No toki se liittyy veteen!! Maanantain treenit menikin oikein kivasti. Työstettiin pari viennin luovutusta ja kahden veneen liike kerran. Keskiviikkona alkoi koirassa jo väsymys näkymään.  Toistojen määrät on niin vähäisiä per treeni, ettei koira siinä paljon eteenpäin mene, mutta kyllä tää laji vain näin pienikokoiselle kaverille on aika rankkaa kaikkine vetämisineen. Toki nyt luovutustreenin myötä ajattelun osuutta on lisätty mukaan. Hienosti Rico suoriutui keskiviikostakin, mutta ei ollut selkeästikään enää parhaassa terässä. Ai niin ja saihan Raw myös käydä maanantaina veneilemässä ensimmäistä kertaa elämässään. Hassu kaveri yritti saalistaa airoja :D Hitsin mielenkiintoiset kapistukset ja lyövät vielä veteen :D Ensimmäisellä kerralla hyppäsi veneestä niin lennokkaasti, ettei tainnut ihan ajatella, että tosiaan veteenhän sieltä putoaa.. Näin mä arvelinkin tän ekan hypyn menevän, ensin tehdään ja sit ajatellaan.. Seuraavan kerran piti sitten hetken harkita, ennen hyppyä, mutta sieltä se tuli toisellakin kertaa. Toinen on vielä niin pieni kuitenkin.    Sen uiminen näyttää hetkittäin ihan kaistapäiseltä, mutta kova hinku sillä on veteen päästä, että eiköhän tuosta kasva isobroidin kaltainen vesipeto. Ja siis sehän ui nyt jo tosi mielellään ja hinkuu veteen :)

Tänään tehtiin Villen kans  vähän treeniä pikkupaatilla. Ricolle työstettiin viennin luovutusta yhä edelleen. Ja mun appari oli niin taitava siellä veneessä, hitsi! Joo ja kuten arvata saattaa, niin myös Rico oli ihan super. Se tarjosi köyttä "kiiveten" venettä vasten ja jäi jopa viimeisen kerran hengaamaan siihen veneen reunaan! Joo, mun pieni Rico nousi pikkupaatin reunalle ja siinä se piti itseään ja hengaili ja katseli mua rannassa :D Apuja käytettiin yhä edelleen, koska toistoja on niin minimaalisen vähän takana,  mutta mä olen saanut sen ymmärtämään mitä haluan sen tekevän. Voi Rixa <3

Raw sai myös harjoitella "vientiä" ilman vientiesinettä toki. Uitettiin vaan veneen ja rannan väliä. Vähän meinasi epäröidä ensimmäisellä kerralla, mutta hienosti alkoi työstää, kun sai ideasta kiinni. Loppuun otettiin pari "veneen hakua" ilman venettä tietty ;) Ja sehän osaa - Ei siinä ollut niin mitään ongelmaa. Pikkupoika paineli köyden perässä riemuissaan veneelle ja toi sen reippaasti rantaan. Mainio kakara <3 Sen jälkeen pojat paineli hirmu rallit vielä pitkin rantaa ja metsiä. Lähtöä tehdessä vain huomasin verijälkiä pyyhkeessä ja syykin löytyi lopulta. Raw:n anturassa oli viilto haava, hitto vie! joku lasinsiru varmaan tuon juoksurallin aikana? Tai ehkä jopa aiemmin lenkillä ja nyt vaan aukesi? Putsauksen yhteydessä selvisi onneksi että haava oli oikein siisti,  eikä onneksi kovin syvä. Katsellaan nyt sit vähän rauhallisemmin, uskoisin että tuo paranee aika pian, kun pitää nyt vaan menon vähän hillitympänä. No onneksi ennen tätä pikkumies ehti rallatella aamulenkit, pienet tokoilut, vepet ja vielä rantarallit päälle, niin pysynee ainakin loppupäivän edes vähän rauhallisemmissa fiiliksissä.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Rakkaudesta lajiin

Ihmeiden aika ei ole ohi! Elämän pieniä suuria ihmeitä - Ricolle ensimmäisestä Vepen voittajaluokan kokeesta VOI1 97 pisteellä, eli valiokello käyntiin!! Niin ja siis eihän meidän edes vielä pitänyt olla millään muotoa valmiita voittajaan ja eihän meidän pitänyt ainakaa kokeisiin mennä vielä.. Siis ei pitänyt..


Lauantaipäivä meni mukavasti Vepekokeen sihteerinä ja sunnuntai aamuna sain yllättäen viestin, että kokeen toiselle päivälle olisi vapaa koepaikka. Sen koomin asiaa miettimättä ilmoitin tulevani tekemään koetreenin Ricon kanssa ja ei muuta kun kamat kasaan, Ärrät kyytiin ja menoksi! Matkalla laskeskelin, että VOI- luokan liikkeitä oli taidettu ehtiä treenimään se neljä kertaa ja koiraa oli autettu kaikissa liikkeissä aika reippaasti. Mietin myös, että olenko epäreilu koiralle, kun se ei ole vielä valmis kokeeseen. Entä jos se tulee vielä epävarmemmaksi? Matkalla päätin, että toivottoman tilanteen edessä vain keskeytän liikkeen ja autan koiraa tarpeen mukaan. Valmistin myös itseäni siihen, että mennään tietoisesti kokeeseen keskeneräisellä koiralla, eikä mitään menetettävää ole - Voin ainostaan voittaa..

Siitä huolimatta jännitys hiipi hetkeksi jostain takavasemmalta. Mutta rantaan mentäessä olin yllättävänkin rento. En ole ikinä elämässäni vetänyt Vepekoetta läpi noin rennolla fiiliksellä! Kun eihän meillä ollut niin mitään menetettävää!

Köyden viennissä rannan juurakot irvisteli kiusallisesti  ja valmiina stoppaamaan köyden vapaan liikkumisen. Rico oli jotenkin aivan liian rauhallinen. Se oli lähdössä kuitenkin vasta ensimmäiseen liikkeeseen. Ei vinkunut, ei ulissut, ei temponut - vaan seisoi tyynen rauhallisena ja katseli pois päin lipuvaa venettä. Tsemppasin itseni kuitenkin ajattelemaan, että se kyllä osaa ja se kyllä lähtee vientiin ilman ongelmia. Ja niinhän se tekikin. Lähti vientiin vanhalla varmuudella ja myös itse onnistuin pitämään köyden irti juurakoista. Koiran lähestyessä venettä, tunsin sen vauhdin hidastuvan, mutta sinne se jatkoi varmasti veneelle saakka. Avustaja oli niin nopea ja tehokas, etten ehtinyt sanoa edes "irti" käskyä ja Ricohan luovuttaa ilman sitäkin. Huusin vielä samaan soppaan "tänne" käskyn siinä toivossa, että se oliskin ollut siinä irrotuksen yhteydessä, mutta liian myöhään se tuli. Mutta Rico ei kertaakaan tämän jälkeen yrittänyt tarttua köyteen kiinni, vaan ui hyvin rantaan. Voi, olin niin ylpeä ruskeasta. Se teki niin hienosti töitä.  Tästä siis -1 ylimääräisestä käskystä. Asetelmat oli lupaavat.

Seuraavana kahden veneen vaikeista vaikein liike. Odotellessa ehdin miettiä ihan liian monta kertaa mistä kohtaa lähettäisin koiran ja kumpi olisi parempi tai pahempi- kun liian aikaisin lähettäessä koira päätyisi tällä mitättömällä harjoittelumäärällä mitä todennäköisemmin veneen taakse ja joutuisi kiertämään veneen etsiessään köyttä ja olisi köyden kohdatessaan minua ja ulappaa kohti, eli lähtisikö se rantaan vai tuomaan venettä minulle tai kuinka paljon ohi se rannasta ajautuisi. Liian myöhään lähettäessä vene ehtisi ehkä turhankin pitkälle ja koira ajautuisi sen perässä ohi keskilinjan ja taas olisi kyseenalaista maalitolppien väliin päätyminen. 

Vene tuntui liikkuvan puuduttavan hitaasti, kun odotti sopivaa lähestyspaikkaa. Lopulta oli vain päästettävä koira veteen. Sinne lähti ja suuntasi hyvin keulaa kohti. Hetken näytti jo, että lähetys olisi ollut täydellinen ja koira saisi köydestä kiinni keskilinjalla, mutta ei.. Vene lipui ohi ja koira ei näyttänyt löytävän köyttä jostain syystä. Siellä ne menivät peräkanaa vene, köysi ja koira. Onneksi Rico tajusi spurtata ja ottaa köyden kiinni ja suunnata vielä rantaa kohti. Vene oli vain ehtinyt päästä aika paljon sivuun maalitolppiin nähden ja ensin näytti, että ruskeakin aikoo rantautua sinne ruohotuppaaseen. Mietin jo hetken, että annanko sille ohjauskäskyn... Mutta huomaisin, että sinne se pieni sinttiäinen alkoi kääntää venettä ja veti sitä jo melkein poikittain rannan suuntaisesti suunnaten kohti maalitolppia! Laskin arviometrejä päässäni  ja jännitin kuinka lähellä rantaa koira oikeasti on, koko ajan se lähestyi rantaa, mutta käänsi venettä voimakkaasti samalla. Ihan maalitolpille saakka se ei venettä saanut, mutta vain 2 metriä jäi uupumaan siitä reilusta kymmenestä metristä, minne se olisi voinut rantautua. Hitsi pieni teki hienosti itsenäisesti töitä ja varsinkin tämän vaikean liikkeen kanssa, jossa sitä oli pitänyt auttaa eri osa-alueilla paljon. 

Hukkuvassa aika tuntui ikuisuudelta, kun odotin koiraa rantaan enkä voinut puhua saati liikkua. Sieltähän se pikku sinttiäinen ui varmasti ja hitaasti kohti rantaa tuoden hukkuvan minulle ihan suoraan.  Tässä siis ei huomautettavaa. Viimeisenä liikkeenä rannansuuntainen vienti ja meillä oli vain -3 tässä vaiheessa. Mahdollisuudet siis johonkin, jota en voinut uskoa todeksi oli ihan meidän käsissä.. Siinä edessä ottamista vaille. Niin lähellä, mutta niin kaukana vielä.. Jännitys meni aaltoina mun läpi, mutta rantaan kävellessä olin jälleen rento ja luottavainen. Usko koiraan oli niin kova, etten sitä olisi uskaltanut ääneen siinä vaiheessa sanoa.  Rico oli tehnyt tänä kesänä rannansuuntaista kerran(?) treeneissä ja viime kesänä myös yhden kerran. Me ei oltu ikinä tehty tätä kisamatkalta. Me ei oltu ikinä tehty tätä poikittaisella veneellä, meille ei oltu koskaan sanottu noin painokasta "Käsky" sanaa rannasta, mutta minä luotin. Luotin ja uskoin ruskeaan ja siihen, että se osaa ja pystyy. "Vie" käsky ja sinne lähti yhtä vakuuttavasti, kuin aina ennenkin. Matkalla korjaili otettaan patukasta pariin kertaan ja silloin en uskaltanut edes hengittää.. Odotin ja odotin.. ja yhtäkkiä vientiesine olikin jo Jennyn käsissä ja "aika!" Mitä? Nappiin meni? Täydet? Katsoin tuomariin kysyvästi; "ei virheitä? Täydet?" En saanut vastausta, mutta tiesinhän sen, nappiin se meni!! Olin luvannut Sinille, että jos Rico vetää 1-tuloksen, niin minä hyppään  uimaan ja sillä samalla hetkellä olin niin hurjan onnellinen ja iloinen tuosta Ruskeasta rakkaasta koirasta joka ylitti itsensä tänä mahtavana päivänä ja hyppäsin! Jep, vaatteet päällä sinne lammikkoon kera niiden aiemmin nähtyjen käärmeiden :D

En voi vieläkään uskoa tuota todeksi. Rico tosiaan korkkasi tänään Vepen VOI-luokan ja aloitti sen vielä hienoin pistein 97/100 käynnistäen valiokellon. Uskomaton koira <3 En voisi enää tyytyväisempi olla. Sanat ei riitä kertomaan mun tunnetilaa. Taisi olla tosiaan kohtalon johdatusta, että tuo koepaikka meille vapautui. Samalla voin olla niin iloinen treenikaverin Sinin suorituksesta. Papu ui tiensä tänä samaisena päivänä valioksi, eikä tyytynyt yhtään vähempään, kuin 100 pisteeseen, minkä Papu ansaitseekin. Mielettömän hieno fiilis tästä kaikesta!! 


torstai 5. heinäkuuta 2012

Poispäin reunoilta... Voima kantaa mua!





Aurinkoa on riittänyt tälle viikolle niin kovin, että päivien viettäminen pelkästään sisätiloissa on ollut täysin mahdotonta. Sunnuntaina käytiin koirien kanssa pitkästä (?) aikaa ihan tokoilemassa ja olipas se ihan mukavaa vaihtelun vuoksi. Rixan motivaatioseuraamiset vaan alkaa karata turhan etupainotteiseksi, sehän suorastaan keulii hetkittäin :D Raw sai tehdä elämänsä ensimmäisen tunnarin ja kyllähän se nenä sieltä aukesi.  Ensimmäisen haki katseella, joten seuraava upotettiin nurtsiin. Juoksi hyvin, katsoi minua kysyvästi, kun kapulaa ei heti tarjolla ollutkaan, -mutta otti nenän käyttöön välittömästi ja ihan oma-aloitteisesti. Hieno pieni mies :) Rawin seuraamisten kanssa saan itse olla tarkkana, välillä ihan huumaannun siitä ihanuudesta, kun se kulkee mun rinnalla niin höyhenenkevyesti ja vaivattomasti, sitten annan sen hypähdellä ja kauhoa etusillaan näyttävästi ilmaa. Niin tiedänhän minä, että ei sen niin kuuluisi tehdä, jos en halua tietentahtoen pistemenetyksiä.. Mutta kun se on vaan niin ihana! Illalla ihana sai käydä pyörähtämässä vielä aksakentällä mummokoiran kanssa muutamat muuvit ja mä tutustuin tietokoneeni uuteen ulottovuuteen, tutustun ehkä paremmalla ajalla vähän lisää..
Raakalaisen aksat
^ja tässä  epämääräinen kooste kesäkuulta vähän kaikkea. Videonpätkää jäänyt kameraan pyörimään, jos jonkinmoista! 


Rico Vepetreeneissä




^Tässä pieni kooste ensimmäisestä kerrasta lampailla. Tämä on siis pätkittyä ensimmäisen kerrasta pienen ajatustauon jälkeen :)
Raw ihmettelee mitäs noille kuuluu tehdä..?
Niin Raw meni ja täytti 7kk tuosta noin vain, ihan huomaamatta! Säkä alkaa lähennellä Ricon säkää, joka on kotimittauksella noin 52-53cm ja painoa oli kertynyt 14,2 kg verran - Hurja mies, kasvaa vaan ;D-Hurja mies joutui uintikieltoon vielä loppuviikoksi eläinlääkärireissun jälkeen.. Aloin ihmetellä, kun kauan sisäsiistin kaverin pidätyksessä alkoi ilmetä ongelmia ja virtsatulehdushan siellä vaivasi. Toivottavasti kyseessä olisi ollut vain tuo tulehdus, eikä mitään vakavampaa...

Rannan suuntainen vienti
Maanantaina oli Rixan vuoro päästä taas veteen! Ai, että tää se vasta on kelpien laji. Tänään blondikin koki onnistumisen elämyksiä. Osasi siis rakentaa treenin koiralleen sopivaksi. Virheitä ei saa pelätä, niistä pitää vaan osata ottaa opikseen, myöntää tekemänsä virheet ja osata muuttaa suunnitelmaa, jos taistelu sitä vaatii.. Niin, kyllä mä tiedän, että Rico on aika pieni tonne Vepeen, mutta se on vaan niin tuon koiran rakkaus - Se tekee kaikkensa ja nauttii tuosta lajista niin sydämensä kyllyydestä. Sen näkeminen saa mut hymyilemään joka ikinen kerta aina uudelleen ja uudelleen <3
Veteen laskeutumisasento ;D

Tässä viikon kuluessa ollaan ehditty sitten pariin otteeseen käydä järvellä vetorenkaan ja ruskean kanssa, kun sain ahaa elämyksen, mitä koiralle oikeastaan pitää opettaa ja miten. Ja hitto vie, sehän on saanut ideasta kiinni! Tosi hienosti yrittää jo tuuppaa esinettä ylöspäin ja uskokaa tai älkää, oon saanut Ricon jopa raapimaan veneen reunaa, kun yrittää antaa esinettä ylemmäs, jipii!! Mikä voitto!! Kaikki oli kiinni vain minusta, siitä että herneet liikahti mun omassa pienessä(?) päässä! Sitten kun saadaan tämä käytös toimimaan aina ja ilman apua, niin ollaan jo tosi vahvoilla.
Rantautuminen ei onnistunut sitten ihan yhtä loistokkaasti Villelle ja ruokakipolle. Kovasti veti toinen puoli rannasta. Tähän tehtiin sitten ihan vinoja lelun hakuja ja palautuksia mulle. Maalla hakee jo aika hyvin tolppien väliin, mutta vedessä tämä on tosi paljon vaikeampaa, eli ei vaan oikeasti osaa kuitenkaan? Rico kun ei ole koira joka vaan tekee mitä huvittaa, vaan kyllä se vaan yrittää ja haluaa tehdä oikein. 

Tänään oli vielä Rawin aluevalmennus ja hienosti pikkumies jaksoi vetää helteestä huolimatta. Huomattiin vaan, että kaveri taitaa olla vähän toispuoleinen. Kääntyi putkijarrutuksissa mielellään aina vasemmalle. Tämän olen kyllä huomannut, kun putkijarrutuksia työstettiin aiemmin, joten täytyykin kiinnittää tähän huomiota enemmän. Myös vedot jätetään hetkiseksi pois treeniohjelmasta, jotta päästään työstämään sitä niin vaikeaa suoraan etenemistä :D