torstai 29. elokuuta 2013

Älä menetä unelmia. Älä liukastu, älä lipeä valitsemaltasi polulta


@Hanna

#Älä hyvästele. Älä mene. Älä menetä unelmia. Älä liukastu, älä lipeä valitsemaltasi polulta.#

@Hanna
#Miten voit jaksaa, miten voit nauraa vieläkin..#
#Jokainen tunti, jokainen hetki kadulla, voi olla ainoa. Ainoa, - johon kannattaa tarttua,
mutta tiedän sä nautit. Tiedän sä olet elossa#

#Tiedän, että elämää ei voi hallita.
#Se kulkee minne tahtoo vapaana. Alan tänään sen tajuta...#

#Hei, sä laitat hymyn vielä kiertoon. Uppoudut viimeiseen tangoon..#

@Hanna
#Tässä mä seison, kaipausta rinnassa. Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa.  Maailma on minun, maailma on sinun. Jokainen tänne jonkun jäljen jätttää#


#Miksei ikinä riitä, että toinen on siinä ja jakaa tämän hetken sinun kanssasi#


#Eilen lakkaisin vasta sitä murehtimasta, kun nojasin sun kanssa sillan kaiteeseen. Päivä silmänsä sulki. Autot ohitse kulki, kai ne vielä etsii omaa onneaan#

#Minä ryöstän sinut, vien mukanani täältä kauas pois#
Minä varastan sinut, vien mukanani täältä pois#

#Niin paljon mä tunnen, kenet syliini suljen#
#Ja kenelle antaa nämä tunteeni saan#

#Vasten auringonsiltaa, säteet myöhäiseen iltaan..#
#Näin kun haaveissani kuljen, silmät tyhjyydeltä suljen..#


#Kun voimat oudon maan, sun veisi mukanaan#
#Mä missä lienenkin, niin tulen takaisin..#


#Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon. Sillä en sun särkyä anna mä en.#



#Niin katoavaa on voimat ihmisen, vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa#


#Mutta en sun särkyä anna mä en..#

#Se vie minut kokonaan. On minussa, kuin kotonaan#
Ja mä tiedän, että me palataan..#

#Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle#
#Rakastaa niiden rajoissa, hiljentää risteyksiin ajoissa..#
@Hanna

#Emme saa hylätä toisiamme, entä jos sittenkin..#
#Jos alussa yhdeksi meidät luotiin, tämä on sääntö viimeinen..#


#Rautaa, puuta ja ruostunutta rautaa. Rautatiesilta mua kantaa, mutta se tuntuu huojuvalta#
#Varmaa, mikäpä täällä olis varmaa. Paitsi se, että pitää jatkaa, vaikka se tuntuis vaikealta#



#Älä vie voimia, tultani sammuta, mun ainoassa elämässä helppoo ois, kääntyy pois..#
#Mut, Mä tahdon tässä elämässä enemmän kuin elää!!#

@Hanna

lauantai 24. elokuuta 2013

Jippikayjei!!

Uudenmaan TOKO:n Piirinmestaruuskokeet Porvoossa. Mun ei pitänyt enää kisata AVO:ssa.. mut joukkueen kasaan saamiseen tarvittiin alemman luokan koiria ja kun se mahdollisuus oli lähteä vielä avoon, niin mentiin - kisatreeniähän se vaan ;) Treenattu ei ehditty tauon jälkeen juurikaan mitään. Ehdittiin vaan todeta, mitä koomaus ongelmia meillä olikaan syntynyt - Eli ongelmia silmänkäytön kanssa ja kaikkea kivaa pientä - kuten hypyn takana maahanmeno.. ja no vähän kaikki tuntui olevan heikoissa kantimissa. Mutta, matkaan lähdettiin siitä huolimatta - Olihan minulla kisakaverina kuitenkin itse Spaceman..

AVO luokan tuomaroi Pernilla Tallberg ja samaan aikaan koepaikalla pyöri kolme kehää. Paikkamakuu sujui ilman sen suurempia ongelmia, mitä nyt vanhat olemassa olevat olivat tallella yhä edelleen, eli kääntyi lonkalle ja tassut siirtyi samalla -siitä puolikas pois, ihan oikeudenmukaisesti. Yksilöliikkeet tehtiin normaalijärjestyksessä ja me lähdettiin kehään 13. koirakkona. Eli noin puolen välin tietämillä.

Hiiden Haukkujen TOKO:n PiirM joukkue.
Sari & Cheena, Marika & Raw, Hanna & Fidzi, Lilu & Teppo ja Sari & Pyry
@Luukas 4v
Seuraaminen lähti hieman takkuisesti liikkelle, mutta parani loppua kohti. Tosin siinä taisi ulkopuolisten silmin käydä juuri toisin päin - koska loppua kohti muuttui tiiviimmäksi. Mutta vaan yksi pomppu juoksuosuudella! Maahameno oikein hyvä. Luoksari tosi bueno. Seisominen kuulemma olisi voinut olla hieman napakampi, mutta sain nyt seisomisen seuraamisosuuden pysymään kasassa ottamalla seuraamispätkän liikkeen aloituspaikalle. Nouto aiheutti vähän koomaa, mutta oli siisti ja pysyi kontrollissa, loppuasento hieman vino. Heh, kapula laskeutui vielä juuri oikeaan nostoasentoon, jotta ryysäystä ei pääsisi syntymään ja nosto olikin niin siisti! Mitä tuuria pelissä! Kaukojen aloituksen sain pelattua meille nopeaksi, jututtamalla liikkuria sopivaan aikaan ;) Ja hyppy - ei voinut enää epäonnistua sen mielettömän hienon fiiliksen siivin. Tuomarin sanoin "Mitäpä tähän enää lisäämään. Tähänhän me kaikki pyritään."

Kun tiedät miten peliä pelataan ja palapelin palaset osuu kohdalleen, niin se on siinä! Kehässä me oltiin Raw:n kanssa läsnä toisillemme, yhdessä vain me kaksi. Ihan huippuhieno fiilis! Kaikki oli vaan niin helppoa, rentoa ja vaivatonta. Me kontrolloitiin kehää ja koetta, meitä ei ohjailtu - vaan me ohjailtiin. Kisapalkat meni läpi, koira palkkaantui, rentoutui, vapautui. Tätä, just tätä mä haluan lisää. Näin tätä pitää tehdä, tältä se pitää tuntua. Ihan huippua! Fiilis, se on se fiilis - Flow:n saavuttaminen. Mä olen melkein sanaton.. Olen tavoitellut sitä fiilistä ja herkkää yhteistyötä koiran kanssa ja välillä kadottanutkin sen katkerimman kautta. Mutta tänään se oli niin meidän käsissä taas - Siinä hetkessä..  

Tuottihan se fiilis tulostakin siinä sivussa  AVO1 193,5p. KP, luokkavoiton ja TK2 verran :) Ei yhtään hullumpi päivä. Ja meidän joukkueelle vielä PiirM Hopeaa!! Joskus on niitä päiviä, kun kaikki vaan loksahtaa paikoilleen - Niitä tulee harvoin ja siksi niistä pitää nauttia täysin sydämin. Kaiken kruunasi vielä palkintokassista löytynyt pinkki nalle!! Ihan tosi, mistä ne tiesi!? ;)



perjantai 23. elokuuta 2013

Viime viikonlopun Vepekokeet

Sunnuntaina oli vuorostaan luvassa Raakaversion Vepekokeet. Sain puhuttua Hannan mukaan appariksi. Koepaikka vaihtui viimehetkillä ja koe pidettiinkin yksityisellä tekolammella (vai ennemmin järvellä?) Kun näin aukean hiekkarannan, niin ajattelin, et tänään tulee varmasti sitten Raw:n ekat ohitukset.. Kokeen aloittaminen venyi varmaan lähemmäs puolella tunnilla, kun odoteltiin yhtä kauempaa tulevaa koirakkoa paikalle. ALO koiria olikin huimat 7, puolet kokeen koirista. Me saatiin lähtönumeroksi 7 -eli mukavasti puolessa välissä koetta.


Raw matkusti ensimmäiseen liikkeeseen Hannan tiukassa otteessa kiinalaissilmin. Oli mennyt ainakin ohjeistus perille, että varaslähtöjä ei sitten haluta ;) Hienosti hyppäsi tuttuun tyyliin matkaan ja luopui hyvin ihanasta jättipallosta (lue poijusta..). Loppumetreillä vaan bongaili jotain  ruohokorsia mun etuvasemmalla ja yritti kääntyä uimaan sinne. Sain kuitenkin korjattua nämä sekoilut sallittujen käskyjen puitteissa ja taisihan niitä jäädä käyttämättäkin. Vienti oltiin päätetty tätä koetta varten vaihtaa toisin päin, niin että menen itse veneeseen vastaanottamaan viennin. Hannan hommaksi jäi pitää koira pois vedestä niin kauan, kun ollaan asemissa ja saada se matkaan vientiesineen kanssa, eikä ilman. Lähetys vaihe sujui hienosti ja Raakis lähti vauhdilla venettä kohti. On se jännä, vaikka tietää koiransa osaavan ja tekevän kyllä - niin muutaman rantaveteen jääneen koiran suorituksen jälkeen pieni epävarmuus hiipii mieleen, että entäs jos nyt käykin samalla tavalla.. Mutta mitä turhaa, Pikkubc ui niin varmasti kohti venettä, etten tainnut ehtiä muuta, kuin vahvistaa sitä kerran kehulla. Luovutus oli hyvä, tosin mun makuun olisi voinut pitää esineestä pienen hetken pidempään kiinni. Tosin tämä oli varmaan jonkun mielestä aika täydellinen, mutta mulla on tästä taas omat näkemykseni aiempien treenien ja omien tavoitteiden pohjalta ;)

Kolmantena liikkeenä tehtiin veneenhaku. Apparille taisin laskea kovimmat paineet köyden antamisesta, jotta homma olisi koiralle mahdollisimman helppo. Koira lähti hyvin veneelle ja säilytti fokuksen tehtävään (niinkuin aina ennenkin kyllä :D) ja sitten kyllä täydet pojot meidän apparille köyden antamisesta, se meni niin nappiin, kuin vaan voi. Köysi ei jäänyt minnekään kaulan ympäri tai muuta ikävää, vaan koiran oli helppo vetää vene rantaan. Sitten olikin enää viimeinen jännitettävä vetoliike, hukkuva. Tosin jännitys alkoi oman suoritusvuoron lähestyessä hiipumaan, mitäpä mä sille tässä vaiheessa pystyisin tekemään, en yhtään mitään. Me käytiin ihan tutustumassa hukkuvaan ja repimässä patukkaan veneellä ennen liikkeen aloitusta. Sain pidellä taas kunnolla kiinni, taisin vähän horjahtaakin siinä Raw:n ennakoidessa putoamista. Mutta näin helposti olen saanut "opetettua" ilman käskyä lähtemisen. Ricolle sitä yritin opettaa, mutta pohjalla painoi niin vahvasti ensin opittu luvan odottaminen. Raw:n hukkuvalle uiminen olikin sitten varsinainen loppukevennys.. Kiljunnan sekaista haukahtelua ja pomppivaa uimista. Pää menee kovempaa, kuin kroppa pääsee vedessä eteenpäin. Tuol Spacemanin päässä on aikamoinen vauhti. Nyt mun pokka petti täysin.. No onneksi tuomariakin nauratti sen verran, ettei mun tirskuminen vähentänyt pisteitä.. Oli ylesisöstäkin tainnut tulla kommentteja persoonallisesta koirasta :D No sitähän se on <3

Joten lopputuloksena jälleen täysi jackpot 100/100 pistettä! On se vaan huimaa ja uskomatonta tuon pienen sählän kohdalla. Eli se olis sit menolippu AVO luokkaa kohti! Ja ohjaajan uittamisoperaatio oli jälleen taattu. Kolme satasta ja kolme ohjaajan uittamista on pieni Spaceman saanut tälle kesälle aikaan :) Iso kiitos loistavasti hommansa hoitaneelle apparille Hannalle :) Kyllä taidettiin kaikki olla kotimatkalla aika väsyneitä, mutta niin kovin tyytyväisiä viikonlopun saldoon. Raw:n nappiin mennyt vepekoe ja Hannan ja Fidzin lauantain Agilityn PiirM voitto!

Kokeen jälkeen päästiin treffaamaan myös Raw:n veljeä Naperoa. Voi noita poikia, vauhtia oli niin järjettömästi, eikä tietoakaan mistään teinipoikien välien selvittelystä tai pöyhistelystä. Fidzi on kyllä periyttänyt tuota upeeta luonnetta näihin kakaroihin. Nyt kun tällaisen koiran kanssa elää, niin se on niin ihanan helppoa ja huoletonta ja se ettei se uhoa tai tappele tuolla "kylillä" ei ole sen työmotivaatioista pois millään tavalla. Mä vaan niin tykkään tästä <3 Rauhaa rakastava spaceman on kuin tehty mulle, kun osaisin aina olla itse tuon koiran arvoinen.

Kaksi HessuHopoa

"Vitsit, miten siistii nähdä sua broidi! Mitäs siitä on.. puoltoista vuotta?
Kuule mä olin tuolla Vepekokeessa just. Oletko sä käynyt sellaisissa?
Sul on muuten broidi yhtä pitkä kieli, kun mulla!"

lauantai 17. elokuuta 2013

Miten jotkut osaa taikoa kuohuviinistäkin vettä?

Pitkästä aikaa ihan aksakisoja Ricon kanssa. SM:ssä edellisen kerran.. Ja treenattukin ollaan kovin luvattoman vähän, ottaen huomioon viime talven löysäilyn. No se oli väistämätöntä löysäilyä elämäntilanteen vuoksi - ei vaan jaksanut, ei kyennyt, eikä pystynyt..  No mutta tänään oltiin radalla taas! Rataprofiilit oli aika vauhdikkaita, mutta ihan mukavia - juuri sen vuoksi vai siitä huolimatta?


Meillä oli kivaa. Ricolla oli silminnähden kivaa ja ei mennyt edes mitenkään huonosti, mutta jotenkin järjettömän surullinen ja sanaton fiilis, jostain kumman syystä? Mä olen vaan kadottanut agilityn syvimmän olemuksen - tai sen olemuksen, mikä on mut saanut temmattua mukaan tähän lajiin. Mun pitäsi vaan pystyä sulkemaan kaikki tämän lajin ympärillä pyörivä (anteeksi nyt vaan..) paska pois päästäni ja tehdä omaa juttua. Unohtaa kaikki muut. Sulkea ihan kaikki muu pois, niin voisin taas nauttia tästä niinkuin ennenkin.. Tää on mennyt jopa naurettavuksiin asti monellakin eri tapaa, jos mulla on vääränlaiset kengät tai varmaan väärän merkkisen vaatteet, tai väärä koira.. niin ei ole edes mahdollisuutta onnistua. Ja ihan oikeesti mitä kaikkea muuta. Sitä ja tätä ja tuota.. En edes jaksa vaivautua kirjoittamaan kaikkea..  Kermakakkuorkesteri ja tunnen itseni sullotuksi mansikkahilloksi siellä kakkupalojen välissä..No niin, nyt voin sitten taas jatkaa sitä ikioman kuplani ja oman polkuni etsimistä tämän lajin kanssa. Katsotaan löytyykö sitä, vai lopetanko joku päivä kokonaan. Yritetään ainakin..

Alkoi ihan itkettää myös, kun tajusin miten sivuun Rico on jäänyt tässä viime aikoina.. No jossain määrin se tekee hyvää, mutta nyt on menty jo liian pitkälle.. En halua pitää koiria kivoina koristeina elämässä. Haluan tarjota niille aktiviteetteja ja tekemistä.. Haluan, että ne pääsee toteuttamaan itseään jossain ja ne voi kokea ja tuntea, miten niihin ollaan tyytyväisiä. Noh,  näin tänään, miten Rico oli juuri sitä, ehkä se sai mut suremaan sitä, miten sivuun se on puolihuomaamattomasti jäänyt. Mutta eihän sen aktiviteetin tarvitse olla kisaamista. Todellisuus vaan taitaa omalla kohdallani olla, etten viitsi treenata, ellen tee sitä kisaamista ajatellen.. Mut hei, jos jotain ikävääkin - niin ehkä jotain hyvääkin? Mä jaksan murehtia näitä juttuja, onko mun elämä alkanut tasapainottua tietyllä tapaa edes hetkellisesti?!

Niin ja siis ne kisat.. Hyl, 5 (muurin palikka) ja 0. Paranemaan päin :) I hope so..

lauantai 10. elokuuta 2013

Kun nään mä aavan ulapan, sen taakse nähdä haluan..

Otsikot kertoo taas siitä, että pohjoisen suunnalla on tullut käytyä.
Viime viikonloppu vietetttiin poikien kanssa Hämeenlinnassa. Raw osallistui elämänsä ensimmäisiin Vepe kokeisiin. Aikasta jännää oli, kun Spacemanin päähän voi pälkähtää mitä vaan matkalla ja varsinkin vedessä meno voi olla vähintääkin kummallista toisinaan. No Pikkukoira oli ilmoitettu vaaroja uhmaten Soveen. Pikkukoira, joo kyllä se oli koeviikonlopun pienin koira. Sain treenikaverin Katjan mukaan kisaamaan ja samalla meille apuohjaajaksi. Kokeen tuomarina toimi Jyrki Heino.

Me oltiinkin aamupäivä lähtövuorossa heti kakkosena junnukoiran jälkeen ja iltapäivä sitten ensimmäisenä junnukoiran poistuttua kokeesta. Hyppy ja uiminen kaiken kivan ohi sujui helposti, eikä tarvinnut keskittyä käskyttämään koiraa luopumaan mistään. Vientiä sitten jännitinkin huomattavasti enemmän, mutta aivan turhaan - Sinne se spaceman polskutteli veneelle niin varmasti ja teki hienon luovutuksen vielä. Ai, että mikä pikku pätevyys. Veneen haku oli ehkä Raw:n elämän paras, tosin eihän se painoa ole vetänyt juuri ollenkaan.. Ja hukkuvakin tuotiin rantaan ihan yllättävänkin varmoin ottein :) Ja niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin Raakis veti Soven läpi täysin pistein 100/100p. !! Niin hieno pikku koira! Se on niin nuori ja kokematonkin kaikessa vielä.



Oltiin varattu koepaikka sunnuntaillekin ja kun lauantai sujui noinkin hienosti, niin päätös sunnuntaina kisaamisesta oli helppo tehdä, vaikka vähän mietinkin nuorta koiraa ja kahta koepäivää täysillä painoilla peräkkäin... Sunnuntaina oli itsellä ja luultavasti myös koiralla pientä väsymystä havaittavissa, mutta me ei annettu sen haitata ja Pikku Spaceman veti sunnuntaina ensimmäisen ALO1 pistein 100/100 - Huisia! Nyt on sitten kai pakko metsästää koepaikkaa vielä tälle vuodelle...

torstai 1. elokuuta 2013

Ei ole vettä, rantaa rakkaampaa



"Ei ole taivaan ja maan rajaa, yhtä on kaksi kulkijaa"


Juuri palattu lomalta pohjoisesta. Ihana viikko takana rentoutumista. Taas kerran olisi viihtynyt niin paljon pidempääkin.. Rakastan niin paljon tuota vapautta ja tilaa ympärillä. Paljon rantoja, jonne saa mennä ja jossa saa olla koirienkin kanssa aivan rauhassa. Ihania lenkkejä uimaan ja pitkin rantoja sekä metsiä kävelyä. Miten olenkin alkanut rakastaa ja kaivata vettä  ja veden läheisyyttä yhä vain enemmän? Kesä ei tunnu kesältä ilman vettä, uimista ja rantoja.. Pitänee ehkä laittaa harkintaan oman veneen hankkiminen ;)


Ja näkee miten koiratkin nauttii vedestä ja vapaudesta.



Raw:n uintitekniikka ei näytä vetävän vertoja Ricon tyylipuhtaalle uimiselle. Raw haroo jalkojaan matkalla sivuille jotenkin tosi kummallisesti. Raw:sta kuoritui myös uusi tapa liikkua vedessä. Kun ei viitsi uida, vaan hengailee vedessä, niin voi nousta mangustiksi takajaloilleen seisomaan :D
Vesimangusti
Tokoa ollaan tehty minimaalisen vähän, ei juuri ollenkaan. Agilitysta ei tietoakaan? Eikä varsinaisesti Vepekään, mitä nyt kohotettu uintikuntoa ja vähän treenattu taakan vetoa -Mullahan oli ihan kumivene mukana, mutta tulpat jäi Nummelaan, että se siitä sitten.. Me vaan vesipelleiltiin - Tai ainakin spaceman harrasti vesipelastuksen sijasta vesipelleilyä.


Ja sit me tietenkin veneilitiin porukalla..

Rico oli tyytyväinen päästyään kuljettajan rooliin. Olihan veneen kuljettava junamaisen tasaisesti, jotta mä pysyin keulilla kyydissä ;) Raw taas sai puhuttulun, miten veneessä käyttäydytään ja lienee vähän tylsää, kun pitää vaan olla rauhallisesti..? Ainakin ilmeestä päätellen. Kuskin ilme on huomattavan paljon iloisempi :D



Herra Iso R täytti myös lomalla kokonaiset 5 vuotta. Ricon syntymäpäiväjuhliin kuului 10 kilometrin lenkki pitkin metsiä ja rantoja. Tämän päälle vielä veneilyä, uimista ja rannalla spurttailua. Aika luksusta herra kelpien mielestä.


Kyllä meillä on aika ihanat rannat tuolla kotikulmilla.. Ei voi muuta sanoa <3
Niin ja pääsinhän mä kokeilemaan ekaa kertaa tuota enon vesiskootteria. Ai hitsi vie, mikä ihana vempain!



Ja tässä todistusainestoa, että ajoin sillä myös. Tosin nähtävästi hieman vauhdikkaasti :D Niin siistiä, ensi kesänä sitten uudestaan. Mä tulen bensakanisterien kanssa kylään :)

Eilen palailtiin sitten täällä Nummelassa treenien pariin, mutta ei suinkaan vettä unohtamatta! Eli vepeä oli luvassa. Raakikselle oli tauko tehnyt tosi hyvää ja liikkeet sujuivat hienosti. Toki omanlaisella tyylillään.. Raw:n uidessa hukkuvalle, tuskin kukaan katsomassa ollut pystyi olemaan nauramatta. Uintityyli oli noh, hieman pomppivaa ja välillä tuli kiljaisuhaukkuja mukaan.. Spaceman on spaceman missä vaan :)