sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Vanhempia videoita

4kk alkaa olla täynnä menopelin mittarissa ja hammaskalustoa lähti putoilemaan tuolla 16 viikon tienoilla, pari viikkoa sitten. Vaikka tiettyjen asioiden kanssa töitä on luvassa, niin nyt tuntuu, että meidän keskinäinen ymmärrys on parantunut. Ainakin toistaiseksi. Hetkittäin Roverilla alkaa olla myös ymmärrystä luopumisesta. Välillä on tullut ulkoillessakin hienoja välähdyksiä tästä ohikulkevien ihmisten suhteen. Koirista ei sitten puhutakaan. Ricoa olen käyttänyt metsässä apuopettajan roolissa. On se kyllä niin kultainen koira tähän hommaan ja tuntuu välillä, että ottaa oikein kunniatehtäväkseen pitää huolen siitä, että omalla liikkumisellaan auttaa mua hallitsemaan Roveria. Tällä viikolla pedin syömisen seurauksena ollaan jouduttu ottamaan vähän rauhallisemmin. Selvästi oli pientä huonovointisuutta havaittavissa, ripulointia ja oksentelua. Tilanne näyttää nyt onneksi paremmalta.

Pari vanhempaa videota on jäänyt julkaisematta, kun blogger ei ollut oikein yhteistyökykyinen tuossa aiempina viikkoina.

Rover 15 vko leikkii ja harjoittelee pelin sääntöjä, palautusta ja leikkin sujahtaa noutokapulakin. Sit vähän puuhaillaan kapulan kanssa, aloitellaan kuollut-lelu pelin harjoittelua, rullataan korokkeen kanssa ja testaillaan onko alustalta jäänyt millaisia ajatuksia (peruutusajatuksiahan sieltä oli tarttunut mukaan), haetaan aktiivisuutta ja oma-alotteista tarjoamista, leikitään "anna-peliä" ja "kerää-peliä" sekä harjoitellaan ensimmäisiä luopumisia lelusta, joka on saatu treeniin kotiläksyksi noiden meidän keskittymiskyvyn ongelmiin.

Tässä videolla taas menee Rover 16vko
Tällä viikolla leikittiin aika paljon sekä tehtiin jonkin verran häiriöharjoituksia. Itseasiassa videolla ensimmäisenä näkyvä leikki on jo meille häiriöharjoitus. Lelu heitetään apparia kohti. Haasteensa kullakin, tämä on meidän. Sitten testaillaan vähän luoksarin loppuosan palkkaustapaa - ruoka ja lelu. Lelulla on alkanut loikata ja ruualla taas ei ole niin intensiivisen voimakas (tietenkään). Mut vähän pitäisi puntaroida mihin mikäkin jatkossa johtaa ja mitä alkaisi käyttää, miten sitä rakentaa eteenpäin.
Videolla käydään läpi liikeratoja ja asentovaihtoja testaillen. Mulla ei ole hajuakaan kumpi-pää-kaukot tälle kaverille tulee. Mut nyt olisi ehkä jonkin näköinen aihio joku päivä vaikka aloittaa etupääkaket niin halutessaan. Lisää leikkiä, jakkaran kanssa puuhailua ja leikkipelin sääntöjä.

lauantai 22. lokakuuta 2016

"Vanno se mulle, et seuraat mua maailman ääriin"

16 vko tuli viikolla täyteen ja Rover on ehtinyt jos jonkinmoista. Välillä se totta tosiaan ehtii ja on ihan kamala! Onneksi väliin mahtuu niitä iloisia onnistumisen hetkiä. Mutta juu, harrastuskoiran halusin ja sellaisen sain. Ei ole mikään naapurin setien ja tätien sohvanlämmittimeksi tehty tämä paketti, eikä välttämättä edes helppoa ja kivaa harrastuskoiraa etsivän kaveriksi. Se on tehty mulle, vähän muista palikoista ;) Haastetta siinä tuntuu riittävän, mutta niistähän sitä tähtiä tehdään, eikös niin ;) Rover rakastaa ympäristöä, ihmisiä ja toisia koiria. Rakastaa ihan koko sydämestään tosi isosti. Se aiheuttaa välillä mulle vähän harmaita hiuksia.


Mun vanhemmat koirineen kävi kyläilemässä viime viikolla ja kauhulla ajattelin, että mitähän siitäkin mahtaa tulla. Rover joutuu varmaan jäähylle sata kertaa, kun kiusaa pienempiään. Mutta mitä tyhjää, sehän osasi käyttäytyä yllättävänkin hyvin. Toki se on kiinnostunut uusista tuttavuuksista, mutta kuin se olisi ymmärtänyt, ettei ne tahtoneet sen suurempaa tuttavuutta Roveriin tehdä. Saa nähdä miten meillä jouluna sujuu. Tää ikäkausi on ehkä ärsyttävintä pentujen kanssa. Ne kasvaa, voimaa tulee, mutta järki ja osaaminen puuttuu. 


Viikolla olikin sitten niin iki-ihanat treenit, ei ihan.. Rover vaan päätti singahtaa mun käsistä kentän laidalla olevien koirien luo. Jälkikäteen mietittynä olisi voinut itse tehdä niin paljon asioita fiksummin ja paremmin. Mutta kun se ehti väläytellä jo edellisellä viikolla niin pätevää osaamista ja keskittymistä. Tehtiin meidän äidinkin avustuksella yksi häiriötreeni ja Rou oli tosi hyvä siinä. Mutta taas tullaan siihen, että äiti oli ollut maisemissa pidempään, asui Roverin kanssa saman katon alla - ja oli sen saatavilla ns. koko aika, niin eikö häiriö ollutkaan niin vaikea? Ei tarvinnut kiinnostua, kun pääsee moikkaamaan halutessaan sitten myöhemmin? No miten vain, niin viikolla toteutettu treeni ei pitänyt olla häiriötreeni, mutta sellainen siitä taisi tulla. Karkasi ja kun ei saanut tahtoaan läpi - niin huusi kuin syötävä. Että se osaakin olla uskottava ja kuulostaa siltä, että hän kuolee juuri siihen paikkaan!! Siinä voi kanssatreenaajat olla ihmeissään.. Niin ja tosiaan Roverille häiriötä luo jo pelkkä ihmisten tai koirien läsnäolo ja puhuminen vaikkei se kohdistuisi edes koiraan itseensä. Mitään ihmeellisempää ei tarvita, kun se on mennyttä miestä.


Onneksi meillä oli Marin kanssa sovittu treenit samalle viikolle. Käytiin läpi Roverin oppimaan peruutus- perusasento settiä, josta haluan eroon ja toteutettiin häiriötreeni, josta Rou selvisi ihan uskomattoman hyvin. Olin ihan varma, että se lähtee häntä viuhuen menemään, mutta ei. Ehti kyllä vilkuilla, mutta pysyi mun kans. Juteltiin tästä ongelmasta, joka kyllä näyttäytyi treenissä sellaisessa valossa, kuin sitä ei olisikaan. Omassa päässä oli taas ehtinyt analysoida ihan liikaa, miten tuo koira alkaa pian inhota minua, kun meidän tekeminen menee tällaiseksi vääntämiseksi ja millä tyylillä sitä lopulta palautteen hölmöilystä toimittaisi perille. Rover on tosi fyysinen ja voimaa käyttävä pentu. Se kiihtyy ja syttyy leikkiin paremmin kun sitä kohtaan on fyysinen. Joten on tuntunut, että fyysinen palaute voi vaan nostaa ja kiihdyttää sitä. Ottaa sen kuin haasteena, vähän kuin leikkinä. Oma reagoimattomuus taas saa vaan Roverin lisäämään ei toivottua käytöstä. Taidettiin löytää vastaus tähän. Tylsyys. Palautteen pitää olla koiran mielestä mahdollisimman tylsä. Kaikki hauska tekeminen katkeaa siihen. Mari sai kyllä taas valettua uskoa minuun. 

Ja onneksi meillä on vielä niin kultainen ja ihan paras kasvattaja! -joka kyllä kans saa vaikeina tuskan hetkinä, -kun oma usko meinaa horjua - nostettua sen taas takaisin. Roverissa on samoja piirteitä kuin Ricossa ja se vähän on saanut mua haukkomaan henkeäni ja miettimään asioita taaksepäin. Onneksi pojissa on erojakin ja onneksi olen Ricon kanssa tuon yhteisen matkan kulkenut. Molemmat mm. ovat häiriöherkkiä, katselevat telkkaria, huomioivat ympäristöään tarkasti ja siellä olevia ärsykkeitä, vapaaksi päästyään juoksevat kauas minusta - jos lähden karkuun eivät ns. lähde perään vaan juoksevat flänkäten etukautta kuin pysäyttämään. Voivat juosta kutsuttaessa vaan ohi, pysähtymättä kohdalla, karkailevat pentu aikana.. No nykyisin Rico on oikea luottokoira lenkeillä ja varsinkin Roverin jälkeen se tuntuu niin helpolta. Mutta onhan niissä eroja. Rover kiihtyy paljon kovemmille kierroksille. Ricokin kiihtyy - mutta ahdistuksesta (esim. kotiin paluut -> eroahdistus). Roverin vireen säätely tuntuu paljon paremmalta. Se vaikuttaa helpolta "nollata" ja taas kiihdyttää uudestaan. Roveria ei ahdista tai jännitä, se on jotenkin itsevarma ja sinut itsensä kanssa oleva tyyppi. Se ei ole osoittanut mitään agreen viittaavaa käytöstä. Rico oli jo tuon ikäisenä esittänyt ensimmäiset hyökkäilynsä. Rover päin vastoin vaan rakastaa lajitovereitaan. Ricollakin on ollut sietämistä, kun kaveri tahtoo syödä luunsa lähes kylki kyljessä - yhdessä. Ja jotenkin mulla on noiden häiriöiden suhteen sellainen olo, että kun Rover kasvaa ja ymmärtää mitä siltä halutaan kentällä, niin se pystyy tuolla itsevarmuudella sulkemaan häiriöt Ricoa paremmin pois. Tämän aamun treenit ainakin lupasi hyvää. Jotenkin tuntui, että tuo tylsyys kortti palautteena toimii. Myös metsäulkoilu sujui hienosti ja Rover vastasi jokaiseen kutsuun. Edistystä kerrakseen!

lauantai 8. lokakuuta 2016

Nollast sataan, saat mut kiljumaan

"...Vuoristorataa, tää tekee pahaa. Mä haluun maahan, mut en voi lopettaa. 
Me mennään ylös alas ylös alas..."
Meno päällä..

Aiempi viikko olikin jotenkin edistyksellisen oloinen, tuntui että Roverin ja mun välille alkoi muodostua pienin askelin yhteistä kieltä. Tämä viikko tuntuukin sitten kumonneen kaiken ja pikku piru on ollut suoraan sanottuna irti. Kotioloissa ei mitään tavallisuudesta (normi-perusriehumisten lisäksi, jotka nyt kuuluu ihan vakioarkeen) poikkeavaa, mutta kaiken näköistä kivaa tyyppi on keksinyt kodin ulkopuolella. Kasvattaja kehotti kirjoittamaan kaiken tuskan ulos ja muistiin, jotta muistaa sitten miten hienosti(!) kehitytään tästä tulevaisuudessa ;) 
Viikolla korvat muutti muotoaan, samalla taisi mennä
myös pääkopan sisältö uusille asetuksille..


Roverin itsenäisyyden vuoksi olen ruokkinut sitä paljon yhdessä kulkemisesta. Noh tämä on selvästi rakentunut nyt niin, että mua käytetään aikamoisena ruoka automaattina, selvästi pitäisi päästä tästä eteenpäin. Rover voi jopa vilkaista minua, koska on oppinut että siitä katsekontaktista saa palkan, mutta jos onnettomalla ohjaajalla ei ole salamana ruokaa tarjolla niin se ehtii singahtaa täysillä remmin päähän ja puuhailla omiaan, kunnes on laskelmoinut mun kaivaneen sen namin taskusta ja sitten se palaa suu auki odottelemaan palaa kakusta. Tunnen itseni niin tyhmäksi, että olenkin mennyt tähän lankaan. Tuntuu, että Rou voi huoletta jättää palkan ottamattakin, jos ympäristö kiinnostaa enemmän. Se on sitä mieltä, että kyllä sitä ruokaa saa kun haluaa. Tuo tarjoamisen kautta kouluttaminen on joissain asioissa ihan hyväkin juttu, mutta me ollaan Roverin kanssa nyt sellaisessa tilanteessa, että mun pitäisi alkaa päättää enemmän tekemisen kulusta eikä niin, että kaveri tarjoaa kun hälle sattuu sopimaan. 

Joo sellaisessa tilanteessa on tosiaan tämä viikko vähän mentykin. Rover päättää mitä tekee, milloin tekee ja miten tekee. Se on mm. rakentanut metsästä mielikuvan, että siellä juostaan kavereiden kanssa (muutaman hassun juoksukerran jälkeen) ja mä olen siinä kohtaa kuin ilmaa. Tämä mielikuva syntyi yllättäen meidän kahden keskisellä metsäulkoilulla. Siellä se viiletti ja kyyläsi mielikuvitus kavereita, eikä mitään vastetta mun kutsuihin, eikä paljon ruoka kiinnostanut. Tuskan hiki otsalla sitten lopulta päätin ignoorata koko koiran. Totesin, että antaa olla. Lähdin puuhailemaan omiani ja kaivamaan sammalista muka syötävää. Se oli hyvä ajatus ja pieni utelias kaveri suostui tulemaan niin lähelle, että sain napattua sen lopulta kiinni. Olin niin väsynyt päivän päätteeksi, että en jaksanut alkaa vääntää mielikuvituskavereiden kyyläämisestä. Päätin että odotellaan ja tallustellaan ympäriinsä niin kauan, että luopuu tuosta tyhmästä käytöksestä ja saa ruokansa sitten kun pystyy pitämään kontaktia sekunnin murto-osaa pidemmän ajan. Joku 45min. taisin lopulta talsia metsässä, ennen kuin tähän päästiin. Huoh, no onneksi metsässä on ihan mukavaa olla..

Treenitilanteissa keskittyminen on ollut vaikeaa. Liike on tällä hetkellä salainen ase, jolla päästään usein eteenpäin, mutta siinäkin ehtii usein vilkuilla muualle. Fokus ei meinaa pysyä toivotuissa asioissa millään. En tiedä onko tällä tekemistä myös silmän käytön - tai sen puuttumisen kanssa. Rover ei jumitu samalla tavalla leluihin, kun Rawn pystyi lukitsemaan. Puolensa molemmissa.   Rover vaikuttaa aika kovalta, ei oikein meinaa ottaa palautetta vastaan,  ei minulta, ei toisilta koirilta. Reagoi välillä tosi voimalla joihinkin ääniin, varsinkin jos voimakkaaseen ääneen liittyy liikeärsyke. Ei ole tainnut koskaan jäädä mitään pelkotilaa kuitenkaan päälle, mutta reaktio usein tulee. Tavallaan pidän sitä ihan hyvänäkin asiana, koska se voi mahdollistaa tokossa sähäkämpää työskentelyä. Pientä pöhkimistä on ollut myös ilmassa, ties mille milloinkin, koirille, kannoille, puille, lyhdyille, telkkarille.. Tosi ärsyttävä tapa, mutta toivon, että sekin karsitaan iän myötä pois. 
Väsynyt sankari

Kriisiviikon jälkeen meillä olikin sopivasti Tamperella järkätty pentueelle Selkämaan Katin tokokoulutus. Vahvistuksia omille ajatuksille tuli taas paljon. Meillä oli jo aiemmin  Marin kanssa puhetta tuosta häiriöiden lisäämisestä Roun treeniin hyvinkin piakkoin. Sen toteuttaminen on ollutkin vähän vaiheessa vielä, kun ei ole mitään toimintoa, jota voi pyytää siinä tilanteessa. Katilta sainkin hyviä ajatuksia näihin häiriötilanteiden toimintoihin, jotta niille tokoliikkeeille ei käy vielä mitään ei-toivottavaa. Kuten käy-käsky, käsikosketus kestolla (jota vois hyödyntää lenkeillä ohituksiinkin) ja edessä ohjaaja peruuttaen "seuraaminen". Nyt lupaan kunniasanalla ottaa nämä työn alle, jotta olen toteuttanut ensimmäiset häiriötreenit jossain muodossa, ennen seuraavaa Marin koulutusta ;) Sain myös vahvistusta koulutuksen aikana sille, että kyllä näin pienille pennuillekin voi alkaa luomaan "isommin" rajoja ja kannattaa miettiä tuota tarjoamisen kautta kouluttamista koira ja tilannekohtaisesti.  Eikä saa mennä siihen "pikkupentu" ansaan, vaan edetä reippaasti seuraavaan vaiheeseen muistaen että usein koirat kaipaa treeniinsä myös sitä haastetta sopivaan aikaan sopivassa suhteessa. Siskotytöt oli niin kovin päteviä ja niin paljon yhteistyöhakuisempia, kuin Rover. Mutta tämähän oli nähtävissä jo siellä pentulaatikossa, se asia mikä mua mietitytti, mutta jonka kanssa päätin lähteä tekemään töitä. Näillä jatketaan, vaikka kukaan muu ei meihin uskoisi - niin minä aion uskoa <3

maanantai 3. lokakuuta 2016

Kaikkee kiva tehdä on, mikä kielletään

En voi mitään, mut tuo vanha biisi vaan osuu ja uppoaa tällä hetkellä niin täysin Roveriin. Meno ja meininki on aika ajoin juuri niin päätöntä ja kaikki mikä on kiellettyä on kuin uhastaankin ihan liiankin kiinnostavaa. Alussa pääsin huijaamalla, lahjomalla ja tekemisen kohdistamisella toisaalle tosi pitkälle. Mut nyt siitä ei ole enää juurikaan hyötyä. Rou ketjuttaa asioita ihan liian kätevästi, kokeilee rajojaan ja testaa joka päivä minne kaikkialle yltääkään. Se käyttää joka ikisen tilaisuuden hyödykseen ja siinä tuntuu piilevän pieni velmuilija. Se on oppinut myös ratsastamaan pentulisenssin ja itkuesityksen turvin jopa niin, että Rico raukka menee lankaan. En ole ihan perillä vielä siitä mitä tyyppi on miehiään lopulta. Välillä se on tosi kovan ja vahvan oloinen ja sitten siellä kuitenkin tuntuu pinnan alla piilevän herkkä paimen - tosin kuinka paljon muakin sit ehkä vielä vedätetään? ;) Mutta se on aika selvää, ettei kaveri ihan herkimmästä päästä kuitenkaan ole. Saan olla aika napakka ja määrätietoinen sen kanssa. Rou tuntuu myös arvostavan "haastetta" ja vahvaa otetta. Rico on saanut pari kertaa luvan juosta metsässä hetken samaan aikaan pennun kanssa ja Rico on innostunut leikkimään omalla rajuimmalla tavallaan jonka osaa, eli juoksee suoraan kohti, huutaa kohdalla suoraan kaverin naamaan "RÄYH!!" ja jatkaa matkaa, toistaen räyhäys- hyökkäyksiään. Rou vähän ensin säikähti moista menoa ja meininkiä ja tuli mun jalkoihin hurjaa kelpietä turvaan. Mutta wou, miten haltioissaan se Ricosta tämän jälkeen olikaan ja koko muu maailma vain unohtui kuin se olisi vain halunnut juosta Ricon kanssa! Sama juttu näyttää olevan silloin, kun Rico joutuu ojentamaan liian röyhkeää kakaraa.

Videopätkiä olen myös yrittänyt kasailla muistoksi, kun aika kuluu niin kovin nopeaan, niin videoihin on ihana palata aina myöhemmin. Tuorein kokoelma viime viikonlopulta. Mä olin ihan häkeltynyt kun Rover alkoi tarjoilemaan perusasentoja, härregud! Leikkiä ja sen sääntöjä ollaan saatu myös siihen pisteeseen, että ollaan onnistuttu tekemään vauhtinoutoa (pari kertaa jopa!) niin että palautuspiste on oikea, tosin kapulan irrotus on toisinaan vielä vaikeaa, kuten videolta näkyy. Kuolleelle lelulle meno alkoi myös aueta, joten viritin ruutunauhat vähän kuin näön vuoksi heti esille, ettei siitä muodostuisi ongelmaa. Saa nyt nähdä miten edetään tämän kanssa, mutta kai voi sanoa, et eka ruutu on vähän niinkuin tehty :D
Rover 13 vko

Pätkä ihan elämästä yleensä. Useinhan ne parhaat palat jää saamatta videolle, mutta jotain olen onnistunut tallentamaan. Ja joo tuo pieni koira saa koko kämpän ihan hetkessä aivan sekaisin.. Se on nyt vaan fakta.. Juuri nytkin se juoksee mun kumisaapas suussa, joo tiedän.. Mitäs itse jätin sen saataville.. Ja mattoajatus kylppärin matoista tuntuikin alussa ihan loistavalta ja kevyemmällä massalla se vielä oli jopa pitävä, mutta nyt alkaa olla matot aina rullalla nurkassa, joten lienee aika miettiä uhraavansa jonkin isomman maton tuon riiviön tuhottavaksi ja pissattavaksi.
Pätkiä ajalta X alle 3kk vanhana.

Viimeinen video on jo kahden viikon takaa, noin 12 viikkoisena kuvattu. Mietin, että jätänkö tämän ihan omaksi iloksi, mutta lisätään sekin nyt tänne muiden joukkoon. En jaksanut kovin kummoisesti sitä pätkiä katsottavampaan muotoon, vaan ladoin useamman setin vaan peräkkäin, joten siinä onkin jotain 6 minuutin edestä lähinnä leikkimistä ja mukana hillumista. Varoitus, kyllästymisvaara ;)
Rover 12 vko puuhastelua