sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Katso kenguru loikkaa!

Voihan p****le!! Etten sanois, juuri kun ehdin olla onnellinen Ricon kerran toimivista kontakteista, niin ilmenee uusi ongelma! Huomaisin yhdeltä kisavideolta, että vähän nippanappa osuu herra ruskea A:n ylösmenolle ja päätin tarkistaa ylösmenojen tilan sitten videoimalla ja siitähän paljastui, että nippanappa tosiaan mennään. Blondilla oli tietenkin hieno suunnitelma valmiina - ja totta kai se toimisi - Hymyssä suin asettelin pumppeja ensimmäiset kerrat ylösmenolle ja maahan ja muutin niiden paikkaa yhä uudelleen ja uudelleen.  Hymy alkoi pian hyytyä ja muuttua epätoivoon, kun tajusin, että ongelma vaan paheni pahenemistaan ja australialainen loikkasi aina vain korkeammalle ja korkeammalle. Ei tällaisen paimenen kuulu loikata kun sitä hetsataan juoksemaan kovempaa, sen kuuluu painautua matalaksi ja juosta matalana kovempaa! Mutta ei, ei todella -Tämä kenguru vaan loikkaa..  Sama episodi toistui puomilla, sen tekemisen jätin kahteen kokeilu kertaan.  Mutta totta tosiaan, näinhän kävi keinulla aikoinaan - Koiraa yritettiin hetsata suorittamaan este nopeammin ja loppu tuloksena oli loikka yli kontaktin. Niinpä keinu palautettiin ennalleen ja se on saanut olla oman onnensa nojassa, mitä nyt taas yritetään hioa sitä uusin keinoin. Tai vanhoin, mutta uudelleen ja eri tavalla.
Eipä tässä siis epätoivoa kummempaa - Jyväskylä on suuressa vaarassa. Jos ongelma ei poistu kuukaudessa, niin ilmo ei lähde. Ylösmeno kontaktivirheitä ei sinne saakka ajeta hakemaan.
Että näin meillä tänään; Katso kenguru loikkaa

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Sun särkyä anna mä en

http://www.youtube.com/watch?v=VNA3J9lvcbI&feature=related

Vallan mainio viikko Ricon kanssa. Maanantain hyviä treenejä seurasi tiistain edelleen hyvä toko treenit :)) Rico pistettiin tokoilemaan juoksuaan lopettelevan Lican kanssa. Agilityssahan keepie on toiminut ihan hyvin juoksuisten kanssa, mutta nyt kokeiltiin miten tokon kanssa käy ja hyvinhän se sujui :) Ei näyttänyt olevan ongelmia, tosin joitain päiviä aiemmin tilanne olisi varmaan ollut vaikeampi, mutta ihan hyvä näinkin :) Sen verran reilu olin koiralle, että työstin vain kivoja liikkeitä- Luoksetuloa, ruuutua ja ohjattua. Ohjattu tehtiin ruutuun päin ja ekalla kerralla meni palikat sen verran sekaisin, että piti käydä ruudussa patsastelemassa. Mutta ihme kyllä juna pääsi vaihtamaan raidetta ja pelkällä toisella "tuo"käskyllä se tajusi irrottaa ruudusta jumisesta ja nappasi kapulan! Sen jälkeen homma luistikin kuin rasvattu. Pätevä tokokoira....! Rawin hampaita kolisi siihen tahtiin irti, etten ollut ihan varma uskaltaako sen kanssa leikkiä ollenkaan, joka kerta homma päätyi nieleskelyyn, kun hammaskalustoa upposi kurkusta alas.  Vaihdettiin suosiolla ruokapalkkaan lopputreenien ajaksi.

Ricon kanssa odotin kaiken hajoavan mun käsiin viimeistään keskiviikkona. Ulkokauden virallinen avaus treeni. Radalla oli paljon suoraa ja ihanaa luukutus pätkää ja yksi serpentiini + takaakierto paletti, joista olin ihan varma, etten ehtisi ohjaamaan kaikkia viittä hyppyä ajallaan. Ihan yllätyin, kun huomasin olevani nollalla "maalissa" - siinäkö se oli? Kontakteihin olin eritoten tyytyväinen. Puomin taisi varastaa kerran, mutta kun kyse on Ricosta, niin hupsis, mitäpä tuosta, yhdestä kerrasta ;o Mutta nyt ei nähty yhtä kamalaa hiipimistä, kuin aiemmin, Jippiii! Annoin (ja olen antanut viime aikoina) Ricon muutenkin vähän "possuilla" ja se näkyi asenteessa. Voi ihanuus <3 - Niin hyvän mielen treenit.

Perjantaina Elinan treeneissä ruskea oli taas ihan läkähtymispisteessä ja draivi ei ollut enää samalla tasolla, kuin keskiviikkona. Mutta nyt possuilu meinasi vaihtua sikailuksi esim. lähdössä pysymisen kanssa. Ja mun ajoitukset ei ottaneet sitten millään osumaa kohdilleen. Olin niin tukossa noista hemmetin siitepölyistä. Ja ne valssit, voihan valssit. Tai no eihän valssissa  mitään vaikea ole, sehän on ihan helppo juttu, opittu jo pikkulikkana, mutta sen ajoituksessa ja niissä variaatioissa joissa pitäsi niinku ihan oikeasti liikkua ja vielä oikeaan suuntaan ja joka askeleella ja muistaa kääntyä loppuun saakkakin vielä. Kovasti myös peruuttelin ja niinhän se tekee koirakin, valuu valumistaan. No lopputulema oli kuitenkin, että keepi valui kyllä ihan ilman peruutustakin.. :/  Hitto ja en ole antanut sen kyllä noista pakkovalsseista lähteä sivuille..Treenilista kasvaa jälleen.
Ricon perjantain treeneistä
Raw kävi perjantai aamuna kentällä tekemässä vähän aksaa ja tehtiinpä jopa pikkuisen ensimmäiset takaaleikkausharjoituksetkin
Raw perjantaitreenit

Ja agilityssahan ei voi aina onnistua, ei edes joka kerta. Virheet ovat vain tie kehittyä paremmaksi. Alkutekstit ovat hävinneet matkalla jonnekin, mutta menkööt, näillä saatesanoilla!
Ne tiet kohti parempaa huomista

Ja vielä kuvia tältä päivältä



Ei ole riemulla  ja ilmeillä rajaa...

..kun yhdessä voi olla päästään vähän vajaa





maanantai 23. huhtikuuta 2012

Hyvän mielen maanantaiaamu on täällä taas!

Kaikkien epäonnistumisten ja epätoivon jälkeen päätin lopulta lähteä tekemään hyvät ja onnistuneet tokotreenit. Viime viikolla Rico sai sitten kolme kokonaista treenitöntä päivää (melkein? Eihän kotipihan yhtä metallinoutoa ja tunnaria lasketa?)  ja viikonloppuna taisin saada taas pienen lisä kipinän tokon tekemiseen, kun olin Hannan mukana jännittämässä Fidzin työskentelyä :)

Aamulla suuntasin meille ihanteelliseen aikaan, ihanteelliseen paikkaan ja ihanteellisella kokoonpanolla - Tarkoittaen siis Ricon onnistumisprosentin kannalta ihanteellisinta tilannetta. Treenittävänä jotain kivaa: Luoksetulon läpijuoksu ja ruutu ja jotain ikävää: Z. Kivasta tehtiin vaikeampaa ja ikävästä helpompaa. Koin aamulla ahaa elämyksen Z:n treenauksen kanssa. Joskus sitä vain katsoo omaa tekemistään ihan liian läheltä, eikä nää enää metsää puilta. Jos koira on tuollainen junamainen työskentelijä, niin onko enää helpompaa kuin purkaa Z osiin ja keskittää palkkaus ongemakohtiin ja kertoa koiralle mitä sen haluaa siinä kohtaa tekevän :D Mä vaan olen tehnyt ja olettanut liikaa. Niinpä me työstettiin Z:n kävelyä ilman pysähdyksiä ja  eri asennoista seuraamiseen lähtemisiä.  Kivasta osuudesta vastasi taas ylipitkällä matkalla läpijuoksu ja samaan suuntaan takaisin ylipitkällä matkalla ruutu. Hienosti haki ja hyvään paikkaankin vielä! Ihanaa saada mun kelpie takaisin! Se ilme koiran silmissä. Sen katseen voimalla saa aikaan ihmeitä :) Katsotaan olenko vielä huomenna yhtä hyvällä mielellä - Silloin lisätää panoksia peliin..

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Sekaisin

Kaikki lajit ja treenittävät asiat on mun päässä niin sekaisin. Joo teen suunnitelman ja toisen ja kolmannen ja neljännen... Ja missä ne ensimmäiset olikaan? Ja miten tämä pyörremyrsky yhdistetään? Oho, jollekin asialle ei vaan jäänyt ehkä aikaa ollenkaa. Pitäisköhän tälle tehdä vielä jotain? Ensi keväänä viimeistään, niinhän mä aina ajattelen ja kesän lähestyessä sama kaaos on käsillä - uudelleen ja uudelleen.. Miten turhauttavaa.

Tämä tällainen sekamelska ei vaan taida olla kovin reilua koiralle :( Huomaan sen tekemisisessä ahdistusta mun stressitilasta ja mikään ei etene suuntaan eikä toiseen :/ Väsymys on myös toinen merkki minkä nään koirassa. Toki mä olen kouluttanut nyt paljon ja koirat on olleet mukana, kun samalla kertaa on kätevää treenaa itsekin - Eli poissa kotoa ollaan oltu monen monta tuntia ja toistuvasti monena iltana, ehkä tarvittavan levon määrä on jäänyt liian pieneksi. Rico on ollut jopa niin kiukkuinen omasta rauhastaan, että Raw on saanut tuntea nahoissaan useampaankin otteeseen, että herra ruskean unta EI todellakaan häiritä.  Tai sitten nyt on vain tullut se aika, kun pikkumiehen lapsuus loppui Ricon silmissä ja sille on kerrottava kaapin paikka. Raakaa, mutta reilua meininkiä. Ääniefektit  ovat hurjaakin hurjemmat, mutta Rico on pitänyt kiinni asiallisesta kaapin paikan näyttämistavastaan - Ketään ei oikeasti satuteta.

Treeneihin Ricon kanssa näiden heikompien hetkien keskelle on sentään mahtunut edes jotain hyvääkin. Olen saanut koiran reagoimaan tosi kivasti mun liikesuunnan muutoksiin ja todennäköisesti se reagoikin niihin kaikenkaikkiaan hyvin, mutta kun mä en ole aina ajoissa - niin vaikeahan ehtiä siihen on reagoida :D
-Mutta, ehkä palaan epämääräisen suunnitelma sekamelskan keskelle ja mietin taas mitä jätän listalta pois tai mikä jää kuin huomaamatta.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Brenda 13 wee :)

Niin vain Brenda selvisi viime vuoden puolella alkaneesta vatsaepisodista ja on ollut oikein hyvässä kunnossa ikäisekseen. Tänään vietettiin Brendamummon 13-vuotissynttäreitä agilityn merkeissä. Mukaan bileisiin oli kutsuttu toinen mummokoira Tinka. Mummot viiletti "hymyssä suin" pitkin agilitykenttää. Koirilla näytti olevan kovin kivaa :)
Brenda ja Tinka

Myös pojat pääsi tekemään. Kotiin tulemisen jälkeen Rico on vain nukkunut.. Tai no eipä se kotona muutenkaan turhia riehu, mutta jotenkin heräsi ikävä tunne, että onko kaikki nyt ihan kunnossa..? Toi mummo ja junnu ovat olleet paljon enemmän hereillä ja tehneet saman satsin lenkkiä ja treeniä..  Piti ihan alkaa katsomaan koska Ricolla on ollut viimeksi vapaapäivä - viikko sitten, enkä mielestäni ole mitenkään extra rankkoja treenejä tehnyt - Mut jotenkin nyt on fiilis, että tarvittais ainakin pari kevyempää päivää.

Eilen oltiin Ricon kanssa alueellisen valmennuksen treeneissä Mian valvovan silmän alla. Kontakteista paljon kotiläksyä - Koulutusta vaille ready. Samoin keinu työn alle - Katsotaan joko tällä, -ties monellako treeniyrittämällä päästään sen kans eteenpäin.  Ja yllätys, yllätys - Vedot läksylistalle - Ikuisuusläksy sekin kai? Ja taas päästiin mun pään sisuksiin käsiksi. Mulla on kyllä jokin mielentila ongelma treenatessa. Vaikka olisin iloinen ja hyvällä tuulella, niin silti onnistun tekemään asioita väärin - Ja ihan vain olemalla tekemättä jotain. Näihin on vaan keskityttävä niin paljon enemmän.

"Pikkumiehen" treenejä vielä täällä: Raw:n agilityt

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Polttaa, piinaa ja korventaa ja kuume on nousussa

Pitkä ja rankka viikonloppu takana - Kotona on käyty lähinnä nukkumassa. Viikonloppu on täyttynyt Tokosta, tukikoirakurssista - joka liittyy mun ONT:iin ja vielä vähän agilityn kouluttamista päälle, joka kylläkin kruunaisi koko viikonlopun :)) -Olikin niin huonot fiilikset nousussa, onneksi sain ne edes hetkellisesti pois mun päästä pyörimästä. Joskus vaan olisi parempi olla olematta ollenkaan - joo tiedän, kaikkia ei voi miellyttää. Enkä edes halua - Mutta mun ajatukset on kuitenkin mun omia, eikä niitä tarvitse asettaa mun päähän. Miten mä jouduinkaan tähän tulilinjalle? Että niin..

Lauantai aamu alkoi Sirken Toko koulutuksella. Ricon kanssa käytiin läpi seuraamista ja eteentulemisen paikkaa. Saatiin hyviä vinkkejä ja myös jotain ihan uutta mukana - Sitä aina itsekin sokeutuu omalle tekemiselle, kun työstää jotain toista asiaa, niin ei nääkään miksi se toinen asia kärsii tästä. Raw:n kanssa tehtiin myös seuraamista hieman eri ohjein ;) Ja pari merkkiä lisäksi. Raw nyt on aina samanlainen iloinen itsensä, mutta myös Rico tuntui tosi kivalta ja oli mukavasti mukana tekemisessä. Edellisen illan ranteetaukitreenin jälkeen... Olin kovin luottavainen meidän Tokon tulevaisuuteen..

Mutta sunnuntai iltana treenikentälle ajaessa parin kurssipäivän jälkeen ja väsyneenä (?) oma fiilis Tokon tekemiseen oli jossain ihan muualla. Parkkikselle ajaessa teki mieli kääntää auto samantein ja lähteä kotiin. En kuitenkaan halunnut, koska aiheena oli kaukot ja Mari kouluttamassa - Halusin katsoa ne läpi ja niiden tämän hetkisen tilan. Mari laittoikin mun oman tavan toimia ihan uusiksi ja tajusin samalla, että todellakin, miten en itse ollut ymmärtänyt näitä asioita. Tai olen ymmärtänyt jossain määrin, mutta kuitenkin mun tavassa toimia on epäkohtia, jotka ei sovi suunnitelmaan. Ihanaa, kun joku avaa silmät näille asioille ja tunnen olevani samaa mieltä.  Mua ei käsketä tehdä mitään, mikä tuntuu huonolta. Ricon tuomari/liikkuri ahdistusta purettiin ihan niinkin yksinkertaisella harjoituksella, että liikkuri teki temppuja Ricon kanssa, kehui sitä ja syötti sille makkaraa. Ja koiran ilme oli näkemisen arvoinen, pelkästään positiivisessa mielessä :)) Lopputreeni ei sitten ollutkaan yhtä hohdokas, tosin liian nopeasti hoidettu ulkoilutus taisi paljastaa syyn tähän.. :o

Raw pääsi harjoittelemaan elämänsä ensimmäistä kehään tulo tarkastusta. Luoksepäästävyydet sujui myös mukavasti. Ekalla kerralla pidin namin ihan nenässä kiinni ja toisella jo hiukan ylempänä, jotta alkaisi tajuta mitä tässä tapahtuu. Ryhmä paikkamakuuseen osallistuttiin myös ihan ekaa kertaa. Eihän se osaa mennä maahankaan edes vielä ;D Mutta namin perässä voi mennä vaikka kuuhun ja siinä huomaamatta vahingossa maahan :D Ja sain sen jopa pysymään hetkiä siellä maassa. Lähinnä meidän treeni koostui siitä, että kumartelen siinä vieressä, jotta ei ponnaa mua vastaan palkalle. Hieno pieni mies, vähän on vaan kropan hallinta hakusessa, makasi ties millä mutkalla, mutta sitä nyt tässä vaiheessa ei ole oleellista edes vaatia :)

Mutta toi Ricon Tokoilu pistää kyllä miettimään, ties monennenko kerran. Pistää myös miettimään sitä, mikä on liikaa milloinkin? Mitä voin vaatia ja missä ajassa. Jos ne sm:t olisi muulloin, kun viikkoa ennen agilityn sm:iä niin voisi olla helpompaa elää sen asian kanssa, mutta nyt todella tuntuu, että treenattavaa tulee ihan liikaa ihan liian vähälle ajalle ja järki sanoo, että JOS ajattelen koiran parasta, niin luovun nyt toisista sm- kisoista. Kuitenkin molemmat lajit vaatii paljon työstöä ja koira ei ihan oikeasti jaksa -Tai jaksahan se varmasti, mutta tekemisen laatu ja asenne kärsii ja paljon, enkä nää mitään järkeä osallistua, jos ei ole edes yrittänyt tehdä töitä asioiden eteen.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Paluu eiliseen

No niin lopultakin on youtube suostunut videot ottamaan omakseen ja vieläpä niin, että ne toimii.
Mitäpä noita edellistä tekstiä enempää kommentoimaan, siellä ne myöhästymiset ja virheet näkyy niin kirkkaasti. -Mutta jotain hyvääkin, huomion vaan tossa videoita katsellessa, että aikas hienosti toi koiruus osaa kääntää itsensä, kun kaikki osuu kohdalleen - Tosin aina ei osu..
Tässä mun hidas pieni kelpie <3(Ja se vielä hitaampi kartturi)
A-rata , Seuraava C-rata ja Viimeinen B-rata, joka olikin A:n juoksutuksen, rytmihäiriön ja kentän ulkopuolella olevien putkien summa.. :D

Ja olihan mulla todistusaineistoa myös Raw:n pääsiäisaksailusta

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa?

Pääsiäis startit kisattu. Tulosrivi 0 + 0 + 5 & x-sekuntia yliaikaa. Toisin kuin otsikko antaa ehkä ymmärtää, niin olen erittäin hyvällä mielellä ja hymyssä suin. Tämä asenne on juuri sitä mitä tavoittelen. Tätä lisää, me mokattiin hei monessakin kohtaa ja me oltiin ihan sairaan hitaita kärkipään aikoihin verraten, mutta minua ei edes harmita. Vaikka tosi asiahan on ja pysyy, että paljon on omassa ohjaamisessa asioita, jotka ei ihan nappia painamalla korjaannu, mutta niiden tämän hetkinen tila on vain hyväksyttävä ja pyrittävä korjaaman niitä sitä mukaa, kun se vain on mahdollista.

Eka radalla olin heti radan alussa myöhässä ja hienosti koira meni sinne minne ohjasinkin, vaikkei se tarkoitus ollutkaan, mutta langat hyppysissä jatkettiin. Vähän kökkönen puomin alastulo jota seurasi tosi hidas keinun suoritus ja mun uusi myöhästyminen, mutta ruskea pelasti. Ja A:n jälkeen en enää oikeesti edes tiennyt olinko tekemässä valssia vai en ja senhän huomaa :D

Tokalla hypärillä alku lähti ihan kivasti rullaamaan, mutta enköhän taas onnistunut olemaan myöhässä ja kaarros venähti. Video kertoo myös karua totuutta yhden hypyn ohjaamisesta tai sanoisinko ohjaamattomuudesta..

Viimeinen rata sitten.. No tuota.. Öhöm, siis olen viime aikoina aika selkeästi rytmityksellä auttanut/vienyt koiran kepeille ja nyt ajattelinkin sitten olla rytmittämättä ainakaa niin paljon ja vähän väärin arvion oman etenemiseni koiran etenemiseen verraten -ja tuota otusta on palkattu viime aikoina aika paljon suoraan ja kovaa juoksemista A:lta eteenpäin -ja niin ja olihan siellä radan ulkopuolella verkon takana pari putkeakin - Niin kepit ei meinannu löytyä sitten millään. Juna kun kulkee vaan :D Sössimisen jälkeen oli hyvä viettää kontakteilla hetki pidempään. Vaikka voisin lisätä tehoa tuohon niidenkin "kisatreenaamiseen".

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Pahempi toistaan kumpikin on

Ja oravanpyörä on valmis rullaamaan omalla painollaan eteenpäin, niin hyvässä kuin pahassakin..
Ricon kanssa treenatessa on taas saanut todeta sen tosiasian miten kovin paljon omat ajatukset ja mieli vaikuttaa koiran tekemiseen ja onnistumiseen, niin hyvässä kuin pahassakin.  Viikkoon on mahtunut tokoa ja vähän agilityakin. Viikkoon on myös mahtunut niitä hyvällä mielellä tehtyjä onnistumisia, kuin epäonnistumisia. Mutta tämä viikko on taas muistuttanut minua siitä miten oma osittain mukana oleminen tai huonot ajatukset saa koiran suorituksen heikkenemään. Juuri niin ja kun minä ahdistun, niin tuo ruskea ahdistuu lisää ja minä ahdistun siitä vielä enemmän ja sen jälkeen homma rullaa eteenpäin lujaa omalla painollaan. Siinä onkin tehtävää, että saa junan muuttamaan suuntaa ja ajatukset käännettyä plussan puolella.. Tämä taitaa tosiaan olla se mun pahin suo kuljettavana treenien ja kisojen saralla.

Mutta ei viikko ihan suota pelkästään ole ollut.. On me tehty hienoja ruudun paikan hakuja, ohjatun hakuja, tunnareita ja seuraamispätkiäkin jopa, vaikka seuraaminen taitaa olla edelleen yksi mun suurista murheen aiheuttajista. Ja se häiriöherkkyys saa savun nousemaan mun päästä ja niin siitähän seuraa taas tää rullaava kokonaisuus. Mutta kuinkahan paljon olen itse aiheuttanut siitä häiriöherkkyydestä omilla ajatuksillani? Treenatessa nimittäin ahdistun lähestyvistä ihmisistä, mietin tulevatko ne valittamaan, etten saa treenata, tekevätkö ne jotain tosi typerää, joka voi satuttaa tai säikäyttää koiraa.. Ja jos koira on noin herkkä mun mielelle ja ajatuksille, niin kuinka paljon se on oppinut minulta tätä ahdistusta? Niin.. Siinähän sitä riittää taas lisää pohdittavaa..

Pikkumies ei ainakaan vielä vaikuta välittävän mun tunnetiloista noin paljon. Toivottavasti jatkossakaan ei välitä. Raw:lla on ollutkin mielenkiintonen viikko - Se on päässyt aloittamaan alueellisen valmennuksen treenit.  Mielenkiinnolla jäämme odottamaan jatkoa näille. Nyt se malttamattomuus vaan meinaa iskeä muhun! Rawilla on niin paljon opittavaa ja tekeminen sen kanssa on niin mukavaa, että haluaisin kokeilla vaikka ja mitä, nyt ja heti! Nyt vaan pitänee pitää järki päässä, ettei tehdä liikaa kerralla. Pari päivää koipieläin on joutunutkin pääsiäisen ratoksi tekemään kaikenmoista ja ulkoilemaan vielä päälle ihan urakalla. Onneksi huomenna se saa vapaapäivän, kun isobroidi lähtee kisaamaan. Isobroidin huomiset tavoitteet on tehdä mahdollisimman hyvät kontaktit ja ehjää tasapainoista rataa. Ehkä blondi vois myös haastaa itseään yrittämään liikkua edes vähän tehokkaammin ;D
Tässä video koipieläimen eilisistä treeneistä. Iso kiitos Hannalle videosta :)

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Balanssia etsiessä

Kuume talttui lopulta pitäen kuitenkin keuhkojani tiukassa otteessaan. No saatiin viime viikkoonkin lopulta mahtumaan yhdet pienet agilitytreenit. Onneksi  kenttää pystyi jo käyttämään.. Tosin en tiedä kuinka kauan se pysyy käytössä tällä lumentulo määrällä..
Sunnuntaina sitten Hyvinkäälle hakemaan tasapainoisuutta ja rytmiä yhteiseen tekemiseen (ja hyviä kontakteja..). Viime kisoista jäi jotenkin niin kovin epätoivoinen olo siitä, että pystyisi jonkin radan suorittamaan läpi tasapainoisesti tai edes pitämään karanneet langat käsissään. Jotenkin sama epämääräinen olo valtasi minut eilenkin - Mutta sinnikkäästi päätin lähteä yrittämään.  Tällä kertaa päätin unohtaa oman liikkeen mollaamisen ja aikojen tuijottamisen - Olihan toi rouva Kuume riehunut kylässä monen monta päivää.

Rataprofiili näytti tarjoavan haasteita riittämiin - Pitäiskö ihan tosi treenaa vähän enemmän..?  Jotkut rataprofiilit vaan saa mut kadottamaan kaiken mitä me osataan tai mitä pitäis osata.  Kun esteet on aseteltu tietyllä tavalla - En pysty näkemään niitä ja linjoja niinkuin pitäisi. Kummallista, pitänee jatkossa perehtyä Jalosen käsialaan enemmän - jos näihinkin saisi paremman otteen?
Jälkeen päin paperille piirrettynä koko profiilit näyttäytyvät ihan eri tavalla.

Eka rata ei mennyt ihan nappiin. Alku ihmeteltiin ja pidettiin koiraa kiinni liian pitkiä aikoja ja sitten hyllytettiin ihan tyhmässä kohdassa, joka olisi pitänyt olla juuri meidän vahvuus...** Niin, no eipä siinä mitään - Jotenkin loppuradan esteiden asettelu sai taas minut näkemään koko homman ihan väärin ja hienosti osasin kääntää koirani oikean esteen ohi..

No rippeet yhteistyöstä palautui vielä Jalosen kiemuroihin toistamiseen lähdettäessä.
Mikä ihme siinä on, etten ikinä muka uskalla/voi/ "vai mitä lie?" ohjata noita aloituksia, niinkuin kuuluisi?! Ja sitten myös varmistelin huolella tota edellisen radan hyllytyskohtaa ja myöhästyin seuraavasta polttopisteestä ja ollen jälleen koiran jarruna. A:n kontakti huoletti etukäteen, kun noita vetoja ei olla tehty treeneissä käytännössä ollenkaan ja vähän siinä ja siinä olenko tyytyväinen. Mutta puomin suoritus on sentään mennyt ruskeaan kupoliin, tosin olen näkevinäni  edelleen ravia alastulolla...!

Viimeinen rata näyttikin sitten jo ihanan selkeältä kahden kieputuksen jälkeen. Tämän radan puomi oli ehkä hiukan parempi. Tai sit luulen vaan. A:sta en tiedä mitään, -mun katse kun ei sitä pelasta, heikentää vaan. Niin siis täydelliseen tasapainoon ja rytmiin ei päästy kiitos ohjaajan, mutta pakka saatiin pysymään kasassa kaikesta huolimatta. Kahdelta agiradalta siis tuplat sijoituksilla 2. ja 3.

Ja nyt suunta kohti hallia, talven viimeiset hallitreenit (Älä sada enempää lunta enää...)