perjantai 30. syyskuuta 2011

Kesä taas?

Kesä tuli tänään takaisin!! Jipii, ehkä meidän Vepe treenit jatkuu sitten kuitenkin?? Sanottiin, et tällä viikolla olis ollut viimeiset.. Plaah, tosi tylsää - Siitä lajista en luopuis! Siel saan tehdä vähän oman mielen mukaan ;D Tiedättehän.. Joo no lämmön ja auringon myötä mamma kaivoi pelastusliivit, lepuuttajat ja muut vepekamat esiin - Siistii, pian päästään varmaan jälleen treenaa!! Metsässä sain tehdä vientiä - Voi jipii!! Mielettömän siistii juosta miljoonaa kahden ihmisen väliä, ihan sairaan hienoo!! Sit yritin skannailla muita lenkkeilijöitä, kenelle saan viedä jotain, saanko saanko, saanko!!!?? mut en saanut enää enempää.. Mä voisin tehdä sitä kaikki päivät!!

Kartturi on taas ottanut näitä kisoja turhan vakavasti, niin senkin vuoksi olis kiva vepeillä, kun siinä se on rennompi ja riemuissaan kaikesta mitä teen vähänkin oikein. Ajatelkaa sunnuntaina juoksin tuplanollat ja yritin varmistella, ettei se pääse mokaa meidän nollia - Niin silti se meinas pe**le mokaa!! Ja sit vaan pitää masistella miten meidän aika oli muutaman sekunnin sinne tai tänne -No kumma juttu - mä yritän hoitaa varmat nollat, kun yks sählää!! Kyllä siinä sekunti jos toinenkin palaa, kun yrittää olla niin kuulolla -niin kuulolla, et ollaan varmasti menossa oikeaan suuntaan ja varmasti osuu kontakteille ja ja...! On ne blondit kyllä semmoisia että... Mutta niin ihania silti ;) Ainakin mun oma kartturi -Kyllä mä siit silti vaan niin paljon tykkään ja kyllä se sen tietääkin.. <3

Joo, no entäs lauantai sitten! Hermoili ja hajoili niin paljon, että melkein jo itsekin piti alkaa huolestumaan! Ja mä siinä pisteitä laskin ja totesin, että näytämpä sille, et hitsi kun meikä on niin hyvä jätkä näissä hommissa, et vaikka sen mielestä menis vähän heikosti, niin mä pystyn hoitaa homman kotiin :) Nice ja siinä ne jännitti ja odotti riittääkö pisteet, siinä ja siinä -Joopa joo, mä olin laskenut jo ajat sit, et toki ne riittää!!

Tässäpä viel niistä meidän viimeisistä vepe treeneistä kuvia, kun mä sukellan mamman veden alle heittämän köyden! Se on tosi tärkee  tehtävä - Oon mä aika äijä, kattokaa vaikka ;)

Kelpie syöksyy veden alle vajonneen köyden perään..
(Blondia jännittää niin, että tekohampaat on upota kurkkuun)


Osu ja upposi! Sukellus pinnan alle!!


Ja takaisin pinnalle köyden kanssa. Homma hanskassa.
Älä niele niitä tekohampaita! (Se ei usko vieläkään, et mä OSAAN sukeltaa.. ;D)


tiistai 27. syyskuuta 2011

Numerot kylmät tehoa mittaavat

Nyt on taas lajit vaihtuneet kuin lennosta. Lauantaina tokoiltiin sen ykköstuloksen verran, sunnuntaina oli agilitykisat ja maanantaina taas vaihteeksi tämän kauden ja vuoden viimeiset vepetreenit! Ei luulis kelpoisen elämä turhan tylsäksi käyvän :)

Lauantaina aksattiin Purinalla kolmen startin verran. Ekalla radalla oltiin vielä vähän toko tunnelmissa ja joku unohti ohjata koiraansa kunnolla, siitä tuloksena 10. No seuraavalle radalla vähän parempaa asennetta takataskuun ja nolla taisteltiin,vaikka kartturi koiransa edessä jarruna sekoilikin.. Viimeinen rata oli meille sunnuntain paras- Nollalla siis läpi sekin ja nyt jalat liikkui jo vähän paremmin.. Tuplanollat siis ensi kesää varten harteilta pois - aika jees :) Mut miten hassua olla yhtäaikaa tyytyväinen ja iloinen sekä jälleen pettynyt, vaikka miksi pitäisi, mitä tässä ajassa minulle olisi tapahtunut? Ei niin mitään. Kun ei pääse, eikä osaa kovempaa liikkua, niin ei vaan voi mitää.

"Sydän ulos rinnasta itsensä tahtoo takoa ja juostava on kovempaa, muuten paha saavuttaa.." Pystynkö mä koskaan juoksemaan kovempaa tai teknisesti paremmin ja tehokkaammin. Pystyykö mun koira fyysisesti siihen. Ehkä, ehkä ei, mutta olenko mä valmis panostamaan niin paljon sen eteen, kuin pitäisi. Ainakin aion jossain määrin yrittää. Toki täytyisi muistaa, että agility on ollut nyt sivussa jonkin aikaa, eikä se ole mennyt eteenpäin millään tavalla tässä ajassa, kehitystä on siis turha odottaa, kun mitään ei ole asian eteen tehnyt. Kai siksi kuuluisi olla superiloinen, että saatiin edes tuplat hankittua?

lauantai 24. syyskuuta 2011

Ne kulki oman tiensä ja niitä kieroon katsottiin..


"..Näki värejä siellä, missä muut vain harmaata, poimi kukkia sieltä missä oli vain kovaa maata..." Ne monen viikon treenit kaatosateessa, se epäonnistumisten tuottama epätoivo, se pelko kuninkuusluokasta ja huiman taitavista lyömättömistä kilpakumppaneista, se epävarmuus omalaatuisesta ruskeasta karvakorvasta - Ne kaikki oli tunnettava, koettava ja läpi kuljettava - jotta matkalta pystyi löytämään onnistumisia, tekemisen riemua ja luottamusta. Se kaikki vei meidät EVL:n ensimmäisessä kokeessa 1-tulokseen!! Kyllä, todella ton ruskean kopan sisään oli uponnut niin paljon dataa!! Ihan mieletöntä, mun pieni kelpii on saanut ensimmäisen 1-tuloksensa EVL:stä - tik.. tak...

Olihan siellä heikkojakin kohtia, mutta myös todella onnistuneita. Pisteitä saatiin kasaan 267.
Tuomarina kokeessa oli Carina Savander-Ranne.

Istuminen 10
Paikkamakuu 10 - Rico hoiti paikalla olot omaan tuttuun sfinksityyliinsä =)

Metalli 10 - Tuomari kyseli moneen otteeseen, haluanko todella pienen metallin, kun tämän kokoisen koiran voi olla vaikea ottaa se suuhun. Kyllä haluan :) ja hienosti meni -Tähän olen tosi tyytyväinen.

Tunnari 5 - Auts, nyt kyllä rankaistiin pientä kelpiitä ja kunnolla. Pureskelee - No comment, ei se pureskellut, mut pyörätti pari kertaa suussa ympäri, mutta okei - sai rankaistakin pisteissä, kun possu nappasi oikean, mutta tiputti ja tarkisti vielä loput kapulat...Hitto!!

Ruutu 8,5 - Rico teki hienoa työtä, mut kuka mokasi..? Arvata sopii, -joku sanoi merkillä stopin aivan liian myöhään, kun koira oli jo pysähtynyt.

Kaukot 5 - Oli tosi vaisu aloituspaikalla ja eipä noussut ensimmäisellä, vaik oli seisominen.. Eikä noussut myös maasta istumaan ensimmäisellä käskyllä - tää ei toimi, todellakaa ei toimi!! Olin jo mielessäni luovuttanut kahden vitosen jälkeen.. Mutta päätin tsempata koiran vuoksi..

Seuraaminen 7 - Tähän en ollut tyytyväinen. Aloitti ihan kivasti ja piti paikkansa, mutta hitaassa käynnissä sai jotain tosi vastustamattomia hajuja ja nuuhki ilmaa siinä sivussa =/ Skannaili  hetken myös naapurikehässä lentävää metallikapulaa ja kuunteli naapurikehän ruutu käskyä.. Joo, kivoja liikkeitä, paljon kivempia, kuin joku seuraaminen..Murr.. Itse sain myös tuomarilta kommenttia, että olen surkea kävelemään suoraan - I know, mut nähtävästi osa pistemenetyksistä mun kävelyn takia.

Luoksetulo 10 -Että mitä? Näin hyvinkö se meni -Tämäkö on täydellinen luoksetulo? Rico teki kyllä nätisti ja oli hyvin kuulolla, mutta että ihan oikeasti näin hyvin! :)

Z- 9 - Olin tyytyväinen, seuraamaan lähdöt vähän huonoja, mut kaikki jäävät teki oikein.

Ohjattu - 10 - Pysäytin nyt merkille paljon aiemmin ja jäikin vinoon niille jalansijoilleen, mutta haettava kapula oli onneksi oikealla, eli siellä minne päin Rico oli kuononsa suunnannut. Tosi jees. Tähä olin myös tyytyväinen.

Tuomarin loppukommentti: "Kokonaisuutena hyvää työskentelyä ja ohjaaja opettelee kävelemään suoraan :) "

Se on kyllä niin hassua vieläkin, kun Rico on niin omalaatuinen kehässä ja erilainen kuin moni muu koira siellä. Jotenkin mä vaan aina itse pidän meitä huonompina, kuin ne muut ja vertaan Ricon käyttäytymistä ja tapaa olla muiden koirien käytökseen ja mietin miten erilainen se onkaan. Olen aina niin häkeltynyt kun me, -jotka siis oikeasti ei osata mitään- päästään näihin suorituksiin. Aletaanko me sitten joskus olla niitä, jotka ihan oikeasti osaa? Ajatella me ollaan jo EVL:ssä, vaik ei osata mitään? Ehkä sit osataan jotain, kun ollaan oltu siellä pidemmän aikaa? Niin tai näin - Olen kuitenkin tyytyväinen tämän päivän saldoon ja toihan se myös meille Piirm Joukkue PRONSSIA :)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Lisää uskoa tulevaan, itseensä ja koiraansa!!

Metallinouto
Eilen päästiin lopulta odotettuun Christan koulutukseen. Kerrankin oli sellainen päivä, että pystyin olemaan paikalla koko koulutuksen ajan :) Muiden tekemisestä ja sen seuraamisesta sai niin paljon ideoita omaankin treeniin ja osittain jopa vahvistusta omille näkemyksilleen ja ajautuksilleen. Ricon kanssa otettiin käsittelyyn meidän "ongelmat" ja inhokkiasiat luonnollisesti, mutta lopputuloksena treenistä oli todella hyvä ja iloinen mieli, vaikka yleensä niiden inhokkien käsittely aiheuttaa jotain ihan päinvastaista. Christa myös tietämättään laittoi meitä tekemään meille vaikeita juttuja.. Positiivista oli huomata, ettei niissä ollutkaan oikeastaan mitään ongelmaa.. ;)



Nyt hymyilyttää, niin että koko valkea
alahammasrivistö loistaa!
 Käytiin läpi Ricon totista ja tosikkomaista "koekäytöstä" eli käyttäytymistä liikkeiden välillä ja siirtymisiä ilman palkkaa liikkeistä. Alussa Rixun odotukset olivat suuremmat ja odotti palkkaa kovasti, mutta pian näytti todellisen olemuksensa ja käytöksensä liikkeiden välillä ja suhtautumisen mun suullisiin kehuihin. Tämä asia on vaivannut mua paljon ja olen ajatellut tekeväni jotain väärin tai olettanut koiran olevan jopa jollain tavalla "soveltumaton" tähän lajiin.. Mutta Christan kanssa tehdyt harjoitukset ja havainnot koiran käytöksestä olivat ehkä enemmän helpottavaa kuultavaa - Sitä mitä olen toivonut, mutta samalla pelännyt ettei niin ole..

Eli Rico vaan on niin oma persoonallisuutensa. Mun pitää vaan muistaa se, minkä olen tiennytkin, että tämä koiruus tekee töitä mielellään pienen etäisyyden päässä minusta ja mun täytyy antaa sille oma tilansa. Se ei kaipaa töissä mun "lääppimistä". Se haluaa tehdä työt, mutta ei riekkua siinä välissä. Mun pitää antaa sen olla sellainen, kun se on ja hyväksyä se. Ongelma on siis ollut siinä, että olen halunnut koiran käyttäytyvän tietyllä tavalla ja kun se ei ole sitä tehnyt, niin olen kokenut sen joksikin ongelmaksi.. Onhan Hanna mulle sanonut tätä samaa - mutta nyt kun useampi ihminen on samaa mieltä, niin kai se on pakko uskoa lopulta! Ja toisaalta juuri se erilaisuus, omalaatuisuus ja persoonallisuus tekee tästä koirasta niin ainutlaatuisen <3 Pohdinta asiasta antoi niin paljon uskoa tulevaan ja samalla jotenkin lisäannoksen luottamusta tähän koiraan.


Tiedoksi niille, jotka eivät vielä tienneet..
Toko voi olla todella hauskaa!!

Treenin jälkeen Rico kävi itsenäisesti juomassa autolla ja hoiti itsensä takaisin autoon ilman, että mun tarvi poistua kentältä parkkipaikalle.. Niin oma persoonansa :D

Suuri kiitos Hannalle päivän aikana napatuista valokuvista :)

Herra R - oma persoonallinen itsensä


perjantai 16. syyskuuta 2011

Tokoa, tokoa, tokoa...

Huomenna Christalle ja olis niin paljon kysyttävää, ettei taida aika kaikkeen riittää :/ No viikon päästä on sitten jännitys huipussaan. Hitsi, tää aika menee vaan niin nopeesti, olis vielä niin monta treeniä ja monta juttua hiomatta ja tekemättä - Ei vaan ehdi enää! Kovasti on tokovaihdetta pidetty päällä, mutta tehtävää on vaan niin paljon sillä saralla.

Tosiaan tokovaihde on ollutkin päällä - miten voikin tokoa näin analyyttisesti pohtia ja löytää ahaa elämyksiä lajista - näköjään voi..!! Jopa niin syvälle on nyt viime viikon aikana upottu, ettei agility tunnu antavan meille niin mitään, vaikka odottais että edes vaihtelua - niin ei. Se on tuntunut pari viimeistä treenikertaa niin tasapaksulta puurtamiselta - Tuntuu, että tehdään sitä samaa, ilman suurempaa suunnitelmaa ja en saa treeneistä mukavaa fiilistä kotiin viemisinä =/ Se joko on oikeasti NIIN tai sitten mun pää jotenkin ohjelmoituu aina tulevaan niin vahvasti, että muut lajit jää sivuun. Vaikka agi on ollut koko kesän siellä sivussa... =(  No kyllä agilityn aika koittaa vielä - tässä.. pian..  =)
Ja agilityy kun voi kisaakin vähän vähemmällä treenimäärällä..  :o Toivottavasti herra R on samaa mieltä... 

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Haaveet elättää


"..Haaveet hengissä pitää. Sulje silmäsi, sun unelmissa voima itää..." Flunssa ei hellitä otettaan, mutta jokin vaan vie mut koiran kanssa kentälle ja treenaamaan.. Välillä tuntuu koko toko niin toivottomalta, mutta toinen hetki taas tuntuu, että tie on auki minne vain.. Pääsääntöisestihän Ricon kanssa tekeminen on tosi kivaa ja palkitsevaa :) Perjantaina käytiin käsiksi meidän edellisiin ongelmiin: seuraamiseen ja luoksetulo pysähdyksiin ja kuinkas kävikään.. No problem! Ei niin minkäänlaista ongelmaa - käsittämätöntä.. Mutta käsittämättömän hienoa. Okei seuraamisessa pari hetkellistä kontaktin putoamista, jotka korjasi itse ja se vasemmalle käännös meni taas täyskäännöksen ennakoinniksi - mihin sainkin heti uutta ajattelemisen aihetta, kuten myös luoksetulon pysähdyksiin, jotka meni nyt virheittä, --eri tavalla tehtynä. Onni on hyvät treenikaverit <3 Kiitos näistä Hannalle, jälleen kerran :) Mihin mä joutuisinkaan ilman.. :) Pari ongelmaa "poistunut" joten oli aika löytää jälleen uusi... Ruudun paikka. Ruudun bongaustreeniä on tehty nyt paljon ja paikka on ollut aika jees, mutta jälleen painuu turhan taakse.. No siihenkin on pillerit valmiina purkissa, tän kans on taisteltu aiemminkin ;D

Lauantai oli jo pakko pitää vapaapäivä - Niin Ricon kuin omastakin puolestani - kuume nousi sen verran ikävästi :( Mutta tänään oli yhteiset treenit kentällä, minne raahauduin jälleen pää kainalossa.. Mutta hyvät treenit jälleen. Rico oli tosi rauhallinen, kuten mun oma olotilakin... Mutta hienosti terästi itsensä työntekoa varten. Paikallaolot teki tosi mallikkaasti. Jäi makuulle tosi huonoon asentoon ja arvelin, että sen on niin paha olla, että kääntyy lonkalle, mut ei kääntynyt -makasi siinä surkeassa asennossa koko neljä minuuttia - voi pieni taitava <3 Jatkettiin ohjatulla, hienosti meni haut ja sain yhden loistavan pelastustreeninkin tehtyä ;) Myös merkille malttoi pysähtyä, vaikka ajatus oli kapuloissa (näkee vauhdin puutteena selvästi) Myös seuraamisen käännöksiä (vasen ja täyskäännös), metallinoutoa ja kaukojen ekaa nousua työstettiin. Hienosti koiruus teki töitä, mun heikosta olosta huolimatta =) Jatketaan..

torstai 8. syyskuuta 2011

Tokoa

Tajusin eilen, että se on pari viikkoa ja sit pää pölkylle julkisesti - hui kamala! Kyllä taitaa meidän ykkösrivistö katketa silloin : / No ei muuta kun treenisuunnitelmaa tekemään jäljellä oleville päiville ja positiivista asennetta mukaan. Eihän siinä tavallaan mitään, mutta kun ne kaikki pienet palat loksaksaisi kohdalleen juurikin sinä oikeana päivänä ja mukaan ehkä hyppysellinen onnea - kiitos :)

Treenisuunnitelma käynnnistyi heti - ensin arvio missä mennään ja eikun toteuttamaan! Tämän hetkinen murheenkryyni (tai yksi niistä) seuraaminen sujui yllättävän hyvin. Ehkä se on vaan jäänyt viime aikoina muiden liikkeiden varjoon ja heikentynyt sen vuoksi? No mutta heti perään sain uutta murehtimista, nimittäin luoksetulon maahanmeno... Koira vain seisoi ja seisoi ja seisoi - ainoastaan riittävän painokas Maaaaaahan!! Sai sen oikeaaan asentoon. Ja siis kun maahan mennään kaikkialla muualla ilman mitään ongelmaa, mutta luoksetulossa ei pysty.. Verenpaineen nousu saattoi olla havaittavissa ;o Ja edellisellä kerralla meni maihin, kun piti seisoa... No sain onnistumaan ja lopetin välittömästi - Mitähän siellä ruskeassa kopassa tapahtui..

Ennen ruokaa tehtiin sisällä tunnaria, kaukoja lähietäisyydeltä seiso-maahan ja seiso-istu, ne meidän huonot vaihdot ;o sekä metallin kanssa loppuasentoa. Miksei se Christan koulutus voi olla jo tulevana viikonloppuna...

tiistai 6. syyskuuta 2011

Hylätyn kelpien elämää...

Jonkun rakkaan ihmisen koulu on alkanut - Olen yrittänyt valmistautua siihen ja hyväksyä sen -mutta tiukille se ottaa silti!! Mieleen hiipi joka ikinen päivä epäilys siitä, että entä jos se ei tulekaan enää takaisin? Jos se jättää minut ja Breen? Tai ajaa vaikka kolarin ja me ei ollakaan yhdessä?! Yritän aina aamulla olla tosi cool ja rauhallinen, etten alkais itkeä sen nähden..Mutta illalla en voi estää itkun tulemista jälleennäkemisen riemusta.. En vaan voi! - se hetki herkistää tällaisen äijänkin ihan kyyneliin.. Vähän noloa kylläkin, mutta älkää vaan kertoko kenellekään..!!

Lauantaina oltiin kisaamassa agilityä taas vuorostaan. Ensimmäisellä radalla taisin olla liian innoissani aksaamisesta ja kokonaisesta päivästä mamman kans yhdessä ja ryntäsin sen perään valtavalla kiireellä, yritin olla niin hereillä kaikille ohjauksille - mut siinä kiirehtiessää jätin kuulemma viimeisen keppivälin pujottelematta!! Hitto vie.. No mutta muuten tehtiin puhdas rata ja mamma oli tyytyväinen :) Seuraavalla radalla olin hereillä, paitsi keinu putosi mun alta, hui hemmetti!! Mut sai jarrutettua juuri ja juuri ajoissa!! Kartturi vaan jäi kerran hyppylinjan eteen ja en pystynyt hyppäämään yhtä hyppyä kunnolla - muuten sekin rata olis ollut nolla... No hyvällä fiiliksellä silti :) Kolmannelle radalle lähdettiin reippaalla mielellä ja se sujuikin ihan ok, mutta yhtäkiä minua huudettiin takaisin ja selvästi jotain oli mennyt pieleen - mitä pirua?? Painoin niin kovaa eteenpäin ja kartturi ei kutsunut yhtään, lähti vaan liikkumaan eri suuntaan, mutta mä jatkoin suoraan, etsien seuraavaa estettä ja hups- menin sen ohi.. Olin niin varma, että kyllä me seuraavalla radalla onnistutaan -mutta mitään seuraavaa rataa ei ollutkaan ja kartturi tais olla hiukan pettynyt, mutta mä leikin raivokkaasti - koska varmaan se oli enemmän pettynyt itseensä -mähän tein parhaani!!

Eilisiltana sitten pääsin vepeilemään jälleen ja olipa se kivaa!! Tein tarkkaa ja hyvää työtä, sukelsin myös taas sen köyden, joka heitetään veden alle!! mä en tajuu, mitä ne nauraa ja tirskuu mulle, kun sukellan? Ehkä mun tekniikassa on vielä hiomista - Lennän aina veneestä X-asennossa kohti uppoavaa köyttä ja sukellan sen perään!! Mamma sanoi, että aikoo videoida sen mun loikan joskus, höh!! -teen parhaani ja ne nauraa -En mä vaan tajuu! Mutta mamma oli tosi tyytyväinen mun treeneihin. Tänään sit päästiin agilitykentälle -  hiottiin viikonlopun ongelmakohtia, keppien hakua ja puomin alastulokontaktia ja myös ohjattua tehtiin agilityn jälkeen - mamma sanoi, että herneet ovat liikkuneet mun päässä entistä paremmille alueille, mitähän sekin tarkoitti?? Vähän kyllä huolestuin, kun mamma alkoi Brendan kanssa kiertää rataa sen verran tehokkaan näköisesti, että eihän se meinaa taas alkaa Breenkin kanssa kisaa.. Pakko oli mennä jo väliin ja osallistua itselläkin, ettei se nyt unohda, kuka se kisakoira olikaan..!!

- "Päivähylätty" kelpie Rico -