Tokoa

Tajusin eilen, että se on pari viikkoa ja sit pää pölkylle julkisesti - hui kamala! Kyllä taitaa meidän ykkösrivistö katketa silloin : / No ei muuta kun treenisuunnitelmaa tekemään jäljellä oleville päiville ja positiivista asennetta mukaan. Eihän siinä tavallaan mitään, mutta kun ne kaikki pienet palat loksaksaisi kohdalleen juurikin sinä oikeana päivänä ja mukaan ehkä hyppysellinen onnea - kiitos :)

Treenisuunnitelma käynnnistyi heti - ensin arvio missä mennään ja eikun toteuttamaan! Tämän hetkinen murheenkryyni (tai yksi niistä) seuraaminen sujui yllättävän hyvin. Ehkä se on vaan jäänyt viime aikoina muiden liikkeiden varjoon ja heikentynyt sen vuoksi? No mutta heti perään sain uutta murehtimista, nimittäin luoksetulon maahanmeno... Koira vain seisoi ja seisoi ja seisoi - ainoastaan riittävän painokas Maaaaaahan!! Sai sen oikeaaan asentoon. Ja siis kun maahan mennään kaikkialla muualla ilman mitään ongelmaa, mutta luoksetulossa ei pysty.. Verenpaineen nousu saattoi olla havaittavissa ;o Ja edellisellä kerralla meni maihin, kun piti seisoa... No sain onnistumaan ja lopetin välittömästi - Mitähän siellä ruskeassa kopassa tapahtui..

Ennen ruokaa tehtiin sisällä tunnaria, kaukoja lähietäisyydeltä seiso-maahan ja seiso-istu, ne meidän huonot vaihdot ;o sekä metallin kanssa loppuasentoa. Miksei se Christan koulutus voi olla jo tulevana viikonloppuna...