lauantai 27. joulukuuta 2014

Vuoden viimeisiä


Vuoden 2014 viimeisiä päiviä viedään. Viikko sitten lähdettiin Nummelasta matkaan ja suunnattiin Lahteen Nuorten koirien Tokoringin treenipäivään Oilin koulutukseen. Rawn asenne oli jotenkin äärettömän häikälemättömän röyhkeä. Loistavaa sinänsä, ettei pienistä ota itseensä, mutta kun tarvis saada jotain palautetta läpi. Perusasennot otettiin syyniin. En tajua miten ne voi vieläkin olla niin hemmetin huonoja. Milloin mihinkin suuntaan vinossa. Varmaa uusi opettelussa oleva temppu teki osuutensa ja kiertyy vaan taakse. Ja juu välillä jää vajaaksi. Törmää, ottaa tukea jalasta - kääntää itsensä siitä, pomppii. Korjaa itseään johonkin suuntaan vaikka olisi oikealla paikalla. Kai mä olen vaan huijannut itseäni sillä meidän perusasentokuurilla ja työstänyt vaan ripeyttä, en muuta? Ja nyt seuramisen yhteydessä perusasennot on sitä paitsi kuoleman hitaita. Ei auta, kun käydä ongelmaan uudestaan käsiksi ihan kaksin käsin ja hihat käärien. Mutta tosiaan Raw vaan tekee näitä ilmekään värähtämättä innoissaan kun tehdään uudestaan ja uudestaan. Jos yritin vähän moittia, ettei nyt mennyt ihan nappiin ja siksi otetaan uudestaan, niin sen naama loistaa kun naantalin aurinko "uudestaan!uudestaan!"

Ohjattua ehdittiin ottaa myös ja nyt olisi se hetki, kun pitäisi lisätä haastetta ja laskea koiralle enemmän vastuuta. Se oli kuulemma melkein ihan pölvästi, mutta pelasti maineensa viime metreillä ;) Hah, Rawn todellinen luonne vaan paljastuu ;) Mä en jotenkin ihan vielä pysty ostamaan tuota röyhkeyttä ihan satasella. Mä yhä väitän, ettei se vaan ihan joka hetki tajua ihan kaikkea.. Toko on niin vaikeaa. Eikä aina vaan ihan pysty hahmottamaan ilmansuuntia ;) Jos voi sekoittaa ihan suvereenisti esim. istumisen ja makaamisen yksi päivä ja todentotta hyvin vakavalla naamalla oikein parantaa asentoaan makuulla kun käsketään istumaan, niin mitä vain voi unohtaa tai sekoittaa? Raw voi ja pystyy kyllä. Siitä puheen ollen uusi Z:n istuminen alkaa näyttää aika hyvältä. Onneksi uskalsin lähteä työstämään ja uskoin itseeni. Sen voisi uskaltaa ottaa jo ensi vuonna koekäyttöön.


Ja nyt kun Raw on ollut parempi ja voinut hyvin, niin eiköhän Brenda vuorostaan ole sairastellut. Aina jotain huolta ja murhetta mukana kannettavana.

Lahdesta treeneistä jatkettiin oikein Linnan kautta pohjoiseen Joulun viettoon.  On täällä vain niin kaunista. Miten nauttiikin ihan vain noiden maisemien katselusta ja luonnossa kulkemisesta.






sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Vaik on raskasta, ei auta elää pelossakaan

Raw säikäytti mut pahemman kerran. Maanantai iltana ontui aika pahasti. Pahemmin ja selkeämmin kuin koskaan elämässään ennen. Ensin ajattelin, että oli maannut vain niin huonosti, että jalka oli jotenkin puutunut tai jotain, mutta ontuminen ei lakannut vaikka liikutin koiraa.. Hellitti vähän, muttei loppunut vaan oli niin selkeää, että puusilmäkin sen olisi erottanut. Rawn ontumisethan on aiemmin olleet sellaisia kovin vaikeasti havaittavia. Tämä ei ollut sellaista nähnytkään.. Voi hitto vieköön, ensimmäinen ajatus oli kamalin mahdollinen mitä olla saattaa.. Tässäkö tämä nyt oli? Kuinka pahaksi nivelrikko on edennytkään? Vaikka sairaus on läsnä elämässä, eikä unohdu koskaan, niin kaikki oli mennyt vaan nii hyvin, että olin jo ehkä liiankin toiveikas.. Miksi just Raw? voi kun kuka tahansa muu olisi ontunut, niin tilanne ei olisi ollut läheskään niin paha. Eihän ontuminen nyt toivottavaa olisi kenenkään kohdalla, mutta kun se olisi hoidettavissa kuntoon. Rawn kohdalla taas noin voimakkaasti poikkeavan oireen tullessa esille - pelko koiran tilanteen nopeasta huonomisesta on ensimmäisenä mielessä. No kipulääkettä ja lepoa vaan ensi hätään. Onneksi pahin jäi maanantaihin. Tosin teen pikku hiljaa itseni hulluksi tällä tarkkailulla onnutaanko meillä.. Arvioikoon he jotka sen osaa, eikä me jotka ei oikeesti tiedetä.

Katotaan nyt sit päästäänkö me tammikuulla ainakaan kisaamaan. Koiran terveys on nyt kuitenkin etusijalla. Olin pähkäillyt vähän karsintakisoja ja kerran todennutkin että ei Raw ole valmis tänä vuonna. Ja sitten kuitenkin treeneissä se väläytteli välillä hienoja oivaltamisen hetkiä, että mieleen hiipi ajatus siitä, että jos ihan vaan osallistumisen ilosta ja isompien kisojen fiilistä hakien käytäiskin. Mutta juu, nyt lienee selvää, että ei ole meitä varten tänä vuonna nuo karsintakisat ja sillä selvä. Tärkeintä olisi nyt saada koira kivuttomaksi. Jatketaan ja yritetään unohtaa ne kauheimmat skenaariot mihin tämä voi päättyä, niin kauan, kuin ne ei ole kiveen hakattuja. Mutta myönnettävä on, ettei ole helppoa tarkkailla koiraansa koko aika ja miettiä tarkoittaako jokin sen ele tai liike kipua vai onko se sittenkin ihan normaalia. No mutta tämä talvi ja nämä kolean kylmän kosteat kelit ovat sitä pahinta mitä olla saattaa.

Nyt kun Raw ei mun silmään ontunut enää useampaan päivään, niin käytiin vähän kokeilemassa treenata. Vähän myös sillä ajatuksella, että kestääkö treenin vai paheneeko tilanne - eli jatketaanko lepoa vai voidaanko pikkuhiljaa lisätä liikuntaan ns. tehoa. Ainakin toistaiseksi tilanne ei ole pahentunut, joten toiveikkaina mennään tulevaan viikkoon. ^Ja olikohan tauko treenistä vai mikä lie, mutta kovin suvereenin häikäilemättömästi teki omiaan. Mun sanomiset ei paljon päätä pakottaneet, saatikka saaneet ajattelemaan. Sillä se katseli ja kuunteli korvat pystyssä ilmekään värähtämättä kun yritin kertoa sille, jos joku juttu ei mennyt oikein. What? Siis mun pieni herkkä Raw, jolle ei saa suuttua koskaan liikaa vaan pitää nätisti kertoa, jos jokin meni pieleen.. Ainut mikä sai korvat käymään takana oli tunnarilla poskinahkakeskustelu, mutta kun ote irtosi niin korvat pingahti suorastaan pystyyn. Tunnarilla pieni sairaslomalainen oli uskomattoman häikäilemätön, suorastaan jopa röyhkeä hetkittäin. Näytti ettei mun palautteella ollut mitään merkitystä. Pienet, eikä isommatkaan "hupsit" ja "ohot" ei paljon painaneet. Mutta oli se hurjan hieno ja vallan taitavakin niissä samoissa treeneissä <3 Nyt katsellaan rauhassa mitä huominen tuo tullessaan.



lauantai 6. joulukuuta 2014

Kun on tunnetta paljon, muttei älyä yhtään

Kappas millaisen pätkän lyriikoita kuulinkaan. Osui ja upposi. Tiedä sitten tarkoittaako se Rawta vai minua, ehkä meitä yhdessä? Ehkä sen takia me tykätään toisistamme niin paljon ja ymmärretään toisiamme ja sitä ettei kaikkea voi vaan heti aina ymmärtää ;) Mutta mä alan myös olla sitä mieltä, että hyvän tokokoiran kuuluu olla sopivasti ihan vähän hölmö. Toiset sanoo sitä toisinaan viisaudeksi, mutta kyllä meillä se viisaus asuu ihan toisessa osoitteessa (viittaan tohon keepie eläimeen). Tosin viisaus ei aina ole hyvästä, usein olisi helpompaa olla ymmärtämättä ihan kaikkea.. Tai siis, asiathan voi nähdä niin monella eri tavalla. Eli mä siis vaan väitän, että Rico on mun pojista viisaampi, mutta Raw on siitä huolimatta paljon parempi tokokoira ;)


Mutta siitäkin huolimatta tie ei ole aina yhtä ruusuista.. Rawn hajutyöskentely on aiheuttanut luvattoman paljon päänvaivaa ja sitä on yritetty ratkaista jos jonkin kerran, mutta aina vaan sama kehää on kierretty ympäri. Välillä tulee loistavia toistoja, välillä taas jotain ihan muuta. Voidaan napata mikä tahansa kapula vaan mukaan niin kovin itsevarmana. Vaikeinta oli silloin, kun oli hiki. Silloin mentiin suu auki haistelematta ollenkaa hyvän aikaa kapuloita ees taas. Siinä sitten matkalla miettiessä eri ongelmia on tullut kaivettua lisää infoa hajutyöskentelystä ja tajuttua, että itseasiassa kaikki mun käyttämät kapulat haisee jollain tasolla minulle. Haju kun menee materiaaleista läpi. Ja mun käyttämät pihdit vie hajua kaikkiin kapuloihin. Jonkun kanssa yhdessä treenatessa pihdit koskettaa aina mun omaa kapulaa ja kun treenaan yksin, niin niillä samaisilla pihdeillä kosketaan sitten niihin "ei-omiin" kapuloihin. No siinä vain osa havainnoista. Mutta siitä huolimatta koiran nenä on niin tarkka, että se pystyy kyllä vaivatta erottamaan sen miedon, pienemmän tai vanhemman hajun siitä tuoreesta etsittävästä hajusta. Jos onkin vahingossa opettanut etsimään aina näitä eri vahvuisia hajuja..

Sattuikin niin sopivasti, että Christa oli tulossa juuri seuralle kouluttamaan, eipä tarvinnut sitten paljon miettiä mitä tehtäsiin koulutuksessa. Treenistä tulikin oikein tunnarin sisäänajo treeni. Katselin videoilta tehtyjä toistoja ja hupsista sentään niitä oli 27. Mutta tulipahan asiat "keskusteltua" bc:n kanssa kunnolla läpi. Christa sai heti mun ajatuksista kiinni ja ongelma kaivettiin esille, eikä tyydytty yhteen tai kahteen onnistuneeseen vaan todella pureuduttiin ongelman ytimeen. Yksi ongelmista näytti olevan se, että kehujen jälkeen Raw lähti kovin takki auki kapuloille ja otti vaan pokkana sieltä jonkun haistelematta. Keskustelua käytiin myös siitä saako juosta kapuloiden sekaan sähläämään luukku auki vai aloitetaanko haistelu heti kun kapuloille tullaan.

Uskon, että aiemmat treenit on olleet hyviä pohjustuksia tämän kaiken alle, nyt oltiin valmiita viemään asia läpi ja kertomaan mustavalkoisesti mitä halutaan. Olen ollut kovin varovainen moittimaan mistään, ettei liikkeeseen tulisi epävarmuutta. Nyt haettiin selkeämpää eroa mun toiminnalle siinä kun koira toimii hyvin ja kun se toimii huonosti. Haettiin myös sitä kehujen jälkeistä onnistunutta työskentelyä. Ja täytyy myöntää, että en olisi ilman Christaa kyllä itse pystynyt viemään treeniä noin pitkälle. Oli jälleen esimerkki siitä kun kouluttajana pystyt olemaan antamatta periksi, turhautumatta ja pitämään tunteet pois pelistä niin homma etenee ja hankalistakin kohdista päästään eteenpäin. Raw oli tosi väsynyt treenin jälkeen ja väsyminen näkyi jo itse treenissä.  Mä en ole tainnut pistää se aivotoimintaa koskaan näin koville.  Mutta viikko on nyt kulunut ja ollaan tehty kolmessa treenissä tunnaria. Ei yhtäkään väärää kapulaa ole noussut. Pari kertaa olen joutunut keskeyttämään tekemisen ja menemään kädestä pitäen näyttämään miten tehdään, mutta taisi tosiaan olla melkoisen hyvä tunnarin sisäänajo.

Kai sitä saattoi jo alkaa vaatimaan tämänkin asian suhteen, kun marraskuun viimeinen päivä napsahti 3 vuotta täyteen. Sehän on nyt vähän kuin aikuinen koira... Juuri aloittanut mm. uuden harrastuksen remmilenkeillä, postilaatikoiden bongailun ja tatsaamisen :D Joidenkin elämän asenne on vaan niin kultaa <3

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Mä otan vastuun kaikest, mut en muuta siitä mitää

Edellisessä postauksessa oli puhetta tosta ohjatusta noudosta. Päästiin lokakuussa Oilin valvovien silmien alle ja otettiin työn alle juurikin tuo ohjattu nouto. Sain vahvistusta omille ajatuksille. Eli nyt ei mitään kiertosuuntia lähdetä availemaan, saa hakea kapulan mitä linjaa tahtoo, kunhan tekee sen oikein. Aloitettiin treeni koemaisella ja mä olin ihan varma, että kaikki pitää kädestä pitäen auttaa, mutta mitä tyhjää. Raw ei jäänyt kapuloihin kiinni, teki aika hyvän merkin ja lähti oikeaan suuntaan. Siellä hetki etsittiin alustan väristä kapulaa. Mutta suoritus pikku bc:llä oli varsin pätevä, huomioon ottaen sen osaamistason.

Työstettiin sen jälkeen merkkiä niin, että Oili heitteli kapuloita merkin lähettyville ja Rawn piti muistaa olla piittaamatta niistä ja nämähän on meille tuttuja treenejä ennestään. Mutta muistutus minulle itselleni, kun tehdään tälläistä ajatusta vaativaa, niin en voi vaatia sitä parasta vauhtia, vaan koira saa vähän hidastaa, jotta kykenee miettimään ja ajattelemaan. Merkin kanssa on jäänyt tekemättä kuitenkin kokonaan ns. merkkileikki, eli koiran sijainnista pitäsi pitää tiukemmin kiinni. Tarkat kriteerit siitä, mikä on alue jossa koiran kuuluu olla ja sitten omaa sijaintia muuttamalla koirankin pitää muuttaa omaansa. Ricon kanssa tämäkin on tuttua, mutta Rawn kanssa jäänyt tekemättä. Puhuttiin myös näistä kentälle tultaessa merkin takana olevista leluista, eli merkin arvon nostoja ja ensimmäisten suoritusten odotusarvon nostoja. Samoin kilpajuoksumerkeistä, joista jäisi myöhemmin joku alkuaskel avuksi buustaamaan koiraa liikkeelle. Samoin oli myös puhetta siitä, että vaikka tekisi kuurin hetsimerkkejä, niin ei saa unohtaa sitä, että sivulta lähtevien merkkien arvo pitää olla paras mahdollinen. Eli jopa niin, että hetsaus -ei lelua merkin takana. Sivulta merkki -lelu merkin takana.

Hakukaaria työstettiin myös. Ja nämä tehtiin tosiaan niin, että koira vietiin aina merkille, jotta saadaan merkkitreeni pidettyä erillään. Kokeiltiin paljon kaikenlaista. Ensin ihan normaalisti, sitten niin, että ruutu oli aivan vasemman (helpompi puoli Rawlle) kapulan takana. Ja niin, että se ruutu tehtiin ensin ennen ohjattua. Mutta tämä oli selvästi helpompi suorittaa, kun se että samalta merkiltä lähdetään tekemään eri liikettä. Kokeiltiin piilottaa haettava kapula kassin taakse -tämä oli selvästi vielä kovin vaikean oloinen, ei ehkä ihan heti mukaan treeneihin, mutta myöhemmin kyllä.  Sitten tehtiin niin, että Oilin houkutteli ja fokusoi Rawta keskikapulaan. Tässä treenissä Raw oli superpätevä ja blokkasi houkuttelun. Treenissä tuli myös esille, että korjauksia tarvittaessa tyyppi oli aika pätevä niissäkin,  jopa niin, että oli huolimaton, koska tietää että mä pysäytän ja autan oikeaan suuntaan. Eli voisi jonkun aikaa olla tekemättä niitä ja mokan sattuessa pysäyttää koiran ja käydä nostamassa haettavaa kapulaa ja sen jälkeen ottaa koiran uudelleen merkille ja uusi lähetys. Nyt kuitenkin suurin osa treeneistä helppoja perustreenejä, joissa koira onnistuu ja saa varmuutta.

Ohjatun kaaria on nyt sitten työstetty ja tuntuu, että niihin on tullut lisää varmuutta. Tosin ruutu on meinannut hukkua ja unohtua(?) ohjatun alle. Merkiltä on kovin vaikea lähteä sinne ruutuun enää. Tasapainoilua vaan niiden välillä. Ja onhan mun muistettava, että Rawlta lähti tosta välistä puoli vuotta pois treeniaikaa ja senkin jälkeen treenit on joutunut tekemään kevyempinä, niin mun itseni pitää myös ymmärtää antaa aikaa ja hakea toistoja alle. Ja muistaa pitää se tärkein juttu aina mukana, vaikka treenit meinaisi liukua vaikeiksi. Asenne. Nyt ollaan välillä liikuttu hyvinkin vaara vyöhykkeellä tämän asian kanssa. Onneksi havahduin siihen ja jarrut välittömästi pohjaan. Treenit alkaa olla sellaisia, että saa olla varovainen, ettei oleta mitään tai murenna mitään arvokasta.

Treenattavaa on nyt sellaiset määrät, että meinaa tulla treeneihin lähtiessä ongelma mitä milloinkin tekisi. Kunnon päiväkirja täytyisi palauttaa käyttöön, eihän tästä taida muuten mitään tulla. Mutta sinällään hassu tilanne, kun yleensä on jotain joka on ns. kunnossa ja jotain jota työstää enemmän, niin meillä ei ole niin mitään kunnossa. Mutta en valita, Rawn kanssa treenaaminen on niin kovin kivaa. Ihan kaikkea toki pitää muistaa vahvistaa, mutta tämän hetken työlistalta löytyy seuraavaa:
MAKUU - Tehtävän aikaan saaminen. Jalkojensa ymmärtäminen. Rawlla on kovin tylsää makuissa ja jalat käy ties minne.
PERUSASENTO - Ilman korkeaa pomppua,  siisti ripeä & suora.
SEURUU- Oikealle käännökset & täyskäännökset- aukeaminen, hidas käynti (nopeampi tahti), edistämisen karsiminen. Istumisten hitaus.
Z - Sisään ajo, jotta muuttuisi rennommaksi ja varmemmaksi. Seuruun säilyttäminen, koiran pään auki pitäminen ja muistettava rikkoa liikettä riittävästi. Sekä uuden ISTUMIStekniikan sisäänajo.
HYPPYNOUTO- Hyppytekniikka. Metallin kanssa jännitteen luominen = pidon parantaminen. Suora & ripeä loppuasento kapulan kanssa, tämä koskee kaikkia noutoja.
MERKKI - Merkin suorittaminen oikeaan suuntaan kelvollista vauhtia ja paikka merkillä.
OHJATTU - Hakukaarien vahvistaminen niin että suunta on oikea vaikka kapuloita ei näkyisi merkille.
RUUTU - Ruutuun löytäminen merkkien ja muiden liikkeiden keskeltä. Suora viivainen (liekö koskaan mahdollista Rawlle..) eteneminen.
KAUKOT - Liikkurin kanssa rennon asenteen luominen. Matka. Tekniikka M-S S-M (tällä hetkellä..)
TUNNARI - Tämä vaatinee ihan oman tekstinsä.. Hiki ongelman voittaminen..
LUOKSARI - Tasapainon pitäminen. Koiran auki ja vastaanottavana pitäminen.

Siinäpä sitä puuhaa riittääkin hetkeksi.

Kyllä se kaveri silloin tällöin onnistuukin jossain TREENISSÄ
Mutta todellisuus kulissien takana on on TÄMÄ :D

Ja vielä Äidin ja Pojan yhteistä menoa ;)




lauantai 11. lokakuuta 2014

Onnellisten jakojäännökseen, soveltumattomien sirkukseen, siivilöityneiden keskuuteen yllättäen pääsee..

Niin siis ihan sitä vaan, että teoriat ei aina käytännössä ihan kolahda kohdilleen..


Treeniaiheena ohjattu ja siitä palikkana nuo kaaret.. Ajattelin työstää sankoilla kiertoja ja avata kaarta myös sinne vaikeaan suuntaan. Juuri niin AJATTELIN.  Mutta Spacemän on sitä mieltä, että tuo toinen puoli kierretään samansuuntaisesti (myös tässä) kuin toinenkin, joka on sinällään mielenkiintoinen juttu, koska paikoillaan pyörähtää helpommin vasemmalle, kuin oikealle. Onko niillä pentuajoista tehdyillä kapulan nostotreeneillä niin suuri merkitys tähän? Silloin kun niitä tehtiin kiertoina, niin kierto suunta oli (aina....) juuri tuo oikealle kääntyminen. Niin siis ja minä ihan itse asiaa ajattelematta sen pidemmälle tein niitä alkunostoja aina koira vasemmalta puolen, koska olisi niin vaikeaa siirtää tokokoiraa oikealle puolen.. Nyt se ei sitten taivu toiseen suuntaan sitten niin millään.. Ihan vink vaan pennun omistajat ;) Mutta nyt mietityttää, että kuinka pitkälti tuo on koulutettu juttu vai alkaako olla jo juurtunut koiraan ja millaisella vaivalla saisin tuon toisen kaaren auki vai siirrynkö suoraan suunnitelmaan b.  Toisen kaaren pystyn lähettämään merkin kohdalta ja toisen onnistumiseen mun tarvii siirtyä tosi voimakkaasti sivuun ja ottaa koira sylkkärityyppisesti haltuun ja sitten vasta lähettää. Ero on aika huima. Tosin vaikka siirtyisin suunnitelmaan b, niin tällaista toispuoleisuutta tarvitsee kyllä purkaa pois.

Tein jo koesuunnitelmia, mutta taitaa saada heittää sellaiset suunnitelmat romukoppaan ja edetä päivä kerraallaan. Jalat taas ei tykännyt kai näistä ohjatun pyörittelyistä tai kosteudesta - tai mistä lie - Pudotus maan pinnalle.. Ei me voitu treenatakaan niinkuin muut voi.. :( Noh näillä korteilla mennään, mitä meille on suotu. Onhan tuota työn sarkaa rauhallisemmissakin liikkeissä, joita voi taas tehdä huoletta, koska liikkua kuitenkin aina pitää jossain määrin :)
Posti toi kolmannen pedin, jotta kenenkään ei tarvitse maata kovalla lattialla ja voi uteliaisuus. Kaikki hyörii paketin ympärillä tutkien ja arvioiden uutta tuotetta :D

lauantai 4. lokakuuta 2014

Opin, että se ei tule jäädäkseen. Mä en suostunut koskaan sen otteeseen.

Kateus? Ilkeys? Vai vaan idioottimainen tyhmyys? Kyllä se taitaa niin olla, että harva meistä selviää olematta kohteena. Tahallista tai tahatonta. Se vaan syö niin turhaan voimavaroja, miksi antaa mitään itsestään, jos vaan saa sankolla paskaa niskaan. Vaatimuksia on niin helppo esittää, mutta liika sellainen voi vesittää hyvätkin aikeet. Vedän taas ties monennenko kerran syvään henkeä ja käännän ajatukseni siihen, että Onneksi on sentään aitoutta, yhteishenkeä, toinen toistensa auttamista, kunnioitusta ja arvostusta. Se antaa voimaa ja energiaa. Kiitos teille kaikille, jotka olette sen ansainneet. Se ei vaadi kovinkaan paljon, saatikka isoja asioita. Kiitos.


"Älä kuluta energiaasi asioita, joihin et voi vaikuttaa. 
Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa." 
"..Valmis jenginsä puolesta antamaan valan.."
Ricon kanssa käytiin maanantaina korkkaamassa Agilityn hallikausi. Voi, että me nautittiin.  Oli aivan ihanaa juosta herra kelpiin kanssa. Se irtosi, tuli ohjauksiin.. Ja oli vain niin ihanaa, vain me kaksi radalla! Ja siinä suu pois pyyhkimättömässä hymyssä jäähyttelylenkillä tajusin sen. Me oltiin oltu niin out of game. Ja nyt läsnä oli vain se fiilis. Kukaan ei puhunut vauhdista, vertaillut keneenkään, ei laskenut sekunteja, ei etenemiä, ei sitä kuinka paljon kärjestä jäätiin. Läsnä oli vain se fiilis, se upea fiilis yhdessä tekemisestä. Silloin tajusin sen, se on se Agilityn ilo jonka mä tarvitsen - sillä hetkellä kun aivoihin kiemurtelee dataa nopeudesta ja vertailusta - mua alkaa ahdistaa heti. Se ei ole meidän pala kakkua se. Se ei saa tulla enää meidän ja agilityn väliin. Joten se joka uskaltaa tulla mulle puhumaan noista asioista... Älkää edes harkitko! Tämän takia Toko onkin varmaan niin lähellä mun sydäntä. Se fiilis on vieläkin tärkeämpää, kuin täysillä meneminen. Ja se fiilis on se meidän juttu <3 No kisoja agilityssa ei ainakaa heti ole luvassa (vaikka jo harkitsin, kun oli niin upeaa), koska Rico on jälleen antibiootti kuurilla. Tosin hauskaa silläkin eläinlääkärikeikalla oli se, että Ricoa luultiin odotustilassa pennuksi ja virkamies kelpii veti vielä tutkimushuoneessa kyttyrähepulit :D Leikkaus taitaa totta tosiaan olla löysännyt pipoa.

Spacemän taas on tokoillut. Ja oivalluksia on syntynyt. On tää Toko hassua, tuntuu, että kaikki palikat on levällään ja sitten olet saanut juuri hetki sitten kasattua sellaisen palikkatalon josta kirjattiin papereihin yli 300 pojoa..


Tunnaria ollaan katsottu useammankin taitavan kouluttajan kanssa ja pohdittu moneen otteeseen. Totuus on se, että onnistumista seuraa epäonnistuminen ja taas toisin päin. Homma on yhtä pajatsoa, ihan toden teolla. Eipäs ensimmäisenä tullut mieleen kokeilla palkkauksen muuttamista, mutta.. Jessicakin mulle sanoi, että palkkaa rauhallisemmin. Minä muutin kisapalkkaa rauhallisemmaksi ja maltillisemmaksi... Mutta viikolla Tanjan kanssa tokoillessa tämä puoli avautui vielä enemmän. Onhan siinä suuri ero kisapalkkaako vai silittää koiraa vaan rauhallisesti kehuen ja antaakin sen syödä sivulla istuen. Mutta tätä sulatellessa, tajusin, että silloin kun tunnari oli hyvä, Raw oli saikulla ja palkat oli pakko olla hyvin rauhallisia. Sivulla istuen ja siinä kehuen. Nyt taas olen tehnyt silityksen, kun Raw palauttaa väärän. Joku ihmettelee varmaan, et miksi ihmeessä? No ihan siksi ihmeessä, etten halua epävarmaa koiraa, jota ahdistaa missään muotoa palautus ja mua kohti tuleminen. Se on kertakaikkisen nou. Ilme ja fiilis on mulle liian iso juttu, jotta olisin nyt valmis siitä luopumaan. Enkä halua tähän enää kiusaksi mitään epävarmuden mukanaan tuomia lisäongelmia. Ja Raw ei mun mielestä sikaile, se haluaa tehdä oikein. Mä olen vaan opettanut sille jotain väärin, jota nyt auotaan oikeaan muotoon, niin olisi äärimmäisen idioottimaista sättiä sitä palautuksista.

Taas tuntuu, että miljoonan palapelin yhden kulman palat sopivat paikoilleen. Nähtäväksi jää palataanko niitä vielä oikomaan, vaan kuuluko näiden palojen olla tässä. Mietinnässä on samalla ollut noutojen palautusten palkkaukset ja palkan odotukset. Loppuistumiset kun tahtoo olla kovin hitaita mahdollisesti palkan odotuksen toivossa. Jos niihinkin toimisi tällainen rauhallinen loppupalkkaus..? Katselin tuossa myös Jessican ja Macin PiirM kisavideota ja kiinnitin huomiota juuri tuohon loppuosaan ja varsinkin noutojen kohdalla. Koira maahan ja kapulan pois anto liikkurille, sitten vasta vapautus. Loistavia ajatuksia taas syntynyt tästäkin.

Ohjattua on kasattu pikkuhiljaa palasina. On aika opettavaista viedä eteenpäin koiraa, jolla työnsarkaa riittää tässä liikkeessä, eikä sitä voi vaan heittää tekemään kokonaisuutta. On työstetty erikseen merkin teknisyyttä, merkkimotivaatioita, kapuloista luopumista ja kuuntelemista, alkuodotuksia, hakukaaria.. nostotkin vaatii välillä muistutusta. Niin ja kapulan kanssa sivulle tulotkaan ei ole sitä mitä haluan ;) Ja katsotaan miten korppikotkat otetaan haltuun...Mutta Spacemänin kans on vaan niin kiva treenata! 

Uusia ajatuksia on syntynyt myös liikkeestä istumiseen. Tekniikka siinä on taaksepäin ja miksei olisi, kun käsky on sama kun kaukoissa. Liikkeestä tehdessä tämä olis napakamman näköinen jos vetäisi takaset alleen. Tätäkin on yritetty viime talvena työstää ja jätin sen sikseen, kun ajattelin ettei maksa vaivaa. Homma ei vaan jotenkin alkanut toimimaan. Mutta nyt yhtäkkiä tulikin ahaa elämys lähteä opettamaan tätä tekniikkaa ihan eri tavalla sisään. Katotaan kuinka kovasti kiroan itseäni ja oivalluksiani, jos taaksepäin tekniikka hajoaa tämän vuoksi.. :o No kaikkea on kokeiltava haaveita tavoitellessaan ;) Keskittykää oleelliseen ja treenatkaa rakkaudesta lajiin ja koiraanne <3 Ei mulla nyt just muuta.






sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Toko buustia - MM-tiimiä, PiirM & koulutusta

Kunnon Toko buusti päälle ja kyllähän on treenittävää ja ajateltavaa syntynyt.
13.-14.9 viikonloppu vietettiin aina aurinkoisessa Tuorlassa MM-tiimin leirillä. Viikonlopun kouluttajana meillä oli Mari Leiviskä. Kyllä mainio porukka, aurinkoinen sää, hyvä koutsi ja maailman paras Raw tekivät viikonlopusta niin onnistuneen. Mitäpä siihen muuta lisäämään.

Lauantai aloitettiin isojen kisojen tyyliin kehään tuloilla läpi tavaroiden, ihmisten, koirien ja aploodien. Raw tuntui keräävän kierroksia taputuksista kovasti, mutta se kohdisti kierrokset siihen sivulla kulkemiseen ja pompahteli siinä mun mukana. Ensimmäinen kerta meni paremmin kuin odotin, keskittyi tosi hyvin eikä vilkuillut. Seuraavalla kerralla pikkaisen piti vilkasti massan läpi tultuaan mestat läpi. Mutta äärettömän hyvin se selvisi! Omalla osuudella otin ruudun bongauksen ja juu, eihän siinä näyttänyt olevan mitään ongelmaa. Mitä nyt työsti omaan hullun hauskaan tyyliinsä - kesärenkailla liukkaalla tiellä ja siinä sitten jännität pysyykö se tiellä vai luisuuko ojaan.. ;) Ajatuksena mokailuun, voisin pysäyttää ja käydä konkreettisesti viemässä koiran ruutuun, eikä uutta lähetystä/korjausta tulisi ns. lennosta.

Myöhemmin työstettiin ohjattua - tai lähinnä merkin merkityksen nostamista ja kapuloista luopumista. (Niihin kun on niin helppo jäädä kiinni) Nähtävästi mun oma treeni oli tässäkin tuottanut tulosta ja Rawn oli tosi helppo luopua kapuloista. Tätä voisi työstää juurikin niin, että välillä merkin takana olisi yllärinä lelu. Liikkuri voisi myös kapuloiden viennin jälkeen käydä taputtamassa merkkiä (tai takaa) vahvistaakseen sen suorittamista. Korppikotka tuli taas esille tässä kapuloiden vienti episodissa. Sen rikkomiseen voisi kokeilla koiran lähettämistä merkille myös kesken liikkurin kapuloiden viennin. Samoin voisi ns. kokeilla "häiritä" koiraa herkuilla sen odottaessa - minä itse tai joku muu. Toisin sanoen, koiran keskittyminen vietäisiin ruuasta luopumiseen korppikotkailun sijaan. Tätä on ehdottomasti testailtava. Hyviä ajatuksia.

Sunnuntai aamu aloitettiin kisamaisella setillä, joka ei vaan saanut olla "kisamainen" vaan sen piti sisältää, joku juttu. Meidän "juttu" oli ruudun bongaaminen ja sen onnistuessa palkkaus siitä. Tämän alle otettiin luoksari (läpi) ja seuraamista, niin ettei ruudulla käyty vaan muualla, jotta veto olis vahvempi muualle kuin ruutuun ja sitten piti onnistua bongaamaan suht pitkältä nurtsikentältä se ruutu. Luoksari oli hyvä, perusasentokin varsin korrekti. Seuraaminen oli.. öhöm - noh, pomppiva, painava koira, pitkä nutrsi ja kumisaappaat - mitä se nyt voi olla? No mahtavalla asenteella varustettua epätasapainoista astelua ;) Tuo asenne on niin kultaa, en haluasi siitä murustakaan pois, mutta tasapainoa pitäisi löytää. Ruutuun löysi sivusta sisään pienellä flänkillä, veto oli sinne luoksarimestoille. Otin vielä uudestaan ennen lopullista palkkaa, jotta sain onnistuneen toiston. Tässä lähetin koiran lennosta, mutta olisin voinut pysäyttää liikkeen, ennen uutta lähetystä, jotta saan koiran ajattelemaan. Kokeilinkin tätä seuraavan viikon treeneissä samanlaisessa tilanteessa - ajattelua(?) varmaan saatiin aikaan, mutta kokeen alle ei ollut ihan paras veto, koska seuraavaksi paikka muuttui aivan eteen (jota sitten taas korjattiin lätkällä). Katsotaan sitten pidemmällä tähtäimellä tuottaako tämä parempia suoraan juoksuja ruutuun.



Iltapäivällä tehtiin tunnaria, joka oli edellisenä iltana oman vuoron ulkopuolella tehtynä ollut yhtä suurta pajatsoa. Vääriä kapuloita nousi vähän liikaa putkeen. Ilma oli sopivasti lämmin ja vähän hiki jo kävelyn jälkeen (yksi ongelmista - hiki tunnarissa ja luukku auki) Oma vuoro aloitettiin tunnarilla (ei niin iso hiki) ja kappas oli oikein hieno tunnari. Treeni myös lopetettiin juoksemisen jälkeen (isompi hiki) tunnariin ja juu vähän meinasi luukku unohtua auki, mutta ei paha ollenkaan, teki oikein hyvää työtä. Voih huoh, eihän se ongelma tässä tietenkään esille tullut. Mutta ajatuksena oli purkaa hajutyöskentely ulos liikkeestä ja saada siihen vahvistusta ja kokemusta koiralle lisää. Eli vain läjiä ja useampia omia siellä joukossa ja muita ihan pelkkää hajutyöskentelyä vahvistavia harjoituksia.

Näiden tunnareiden välissä mietittiin sitten perusasentoja. Tai niitä pomppuja ja mun jalasta kääntämisiä (siis ottaa tukea mun vasemmasta jalasta omalla vasurillaan ja kiepauttaa itsensä sivulle) Noh, eihän se tietenkään niitäkään nyt tehnyt, vaan hyvin korrekteja siistejä perusasentoja. Kädellä auttaminen + suhina näytti toimivan hyvin, eikä vienyt vauhtia. Joten sitä varmaan jatketaan jossain määrin. Samoin voisi tehdä perusasentoja sellaisena tsemppi-hetsitreeninä.

Seuraavalla viikolla oli vuorossa Nuorten koirien Tokoringin koulutusta Jessicalla. Tosin Raw ei treenannut tässä vaan sen vuoro oli seuraavalla viikolla, mutta toisten treenien katselu ja kuunteleminen on myös hyvin opettavaista.

Viikonloppuna oltiin Uudenmaan Piirinmestaruuskokeissa. Raw ei nyt treenitauosta johtuen ollut valmis mitenkään päin EVL:ään joten osallituttiin VOI:hin. Päivän tuomarina VOI:ssa oli Ossi Harjula. VIDEO kokeesta.

Paikkamakuu alkoi hieman yllättäen ja viimeisenä koirana (7) en ollut varma jaetaanko ryhmät kahteen, ei jaettu ja pikapikaa kehään. Raw katseli ympärilleen ja jouduin vähän huomauttamaan kun käveltiin makuu paikalle, eli ei ollut ihan mukana. Hyvin tippui alotuksessa maahan, aavistuksen vinoon - katsoi mua kasvoihin ja siis nojautui poispäin nähdäkseen - tämä näkyy siis myös makuuasennossa. Ilme oli piiloon mentäessä ja tultaessa hyvä, korvat pystyssä. Tosin palatessa näin, että oli vetänyt toisen etusen alleen ja sen myötä kevyt keikahdus hieman toispuoleiseksi. Voi pöh näitä. Luotan, että se kyllä pysyy, jos kukaan ei sitä uhkaa, mutta nuo asennon vaihtelut on niin tylsiä. Tuomaria ei tämä haitannut, vaan koira makasi "riittävän hyvin" kuten koko rivistö.
PAIKKAMAKUU 10
SEURUU 8,5  - Asenne oli niin kiva, mutta pomppii ja painaa (odotettavissahan se oli, en voi parilla treenillä tätä muokata)
ISTUMINEN - 9 - Taas sitä asenneseuraamista ;) muuten ihan jees.
LUOKSARI - 9,5  - Jätössä (olin melkein toisessa päässä) etutassun korjaus. Lähti liikkeelle vähän epäröiden, mutta lähti ja kiihdytti epäröinnin jälkeen kuitenkin. Stoppi ihan ok, ei niin napakka kun treeneissä, mutta parempi varmaan näin (kyynärille) maahanmeno oli kiva, mutta sivulle käänsi itsensä mun jalasta tukea vasurilla ottaen.
RUUTU -  10 - Pitkä siirtymä luoksari paikasta, kerroin matkalla, että mennään tekemään ruutu ja yritin kävellä niin kumarassa, että bongailisi kenttää, toin merkille merkin takaa ja taisi bongata ruudun. Lähti ainakin hyvin suoraan ja eteni suoralla linjalla loppuun saakka. Ennakoi stoppia jonkin verran (mut eipähän lentänyt ruudun läpi). Odotti hyvin maahan käskyn (jipii ;)) Hyvä loppuseuruu, ei tainnut ennakoida.
HYPPYNOUTO - 9,5  Otti kontaktin ennen lähetystä, mut ponnasi turhan kaukaa (hyppytekniikkaa...) Selvisi kuitenkin esteestä. Ei rullannut tassuilla kapulaa, mutta suulla rullasi, työtapaturma?
METSKU -  10  - Nippanappa kontakti ennen lähetystä. Nätti nosto. Kolisutti vähän takaisin tullessa, mut onneksi pitää päätä pystyssä, niin pysyy hyvin suussa. Sivulle hyvin, mutta se istuutuminen on hidas. Takapuoli ei laskeudu maan kamaralle samassa vauhdissa muun liikkeen kanssa.
TUNNARI - 9 - Voih.. Korppikotka, vähän nosti silmiä ennen lähetystä. Ja siellä se sahasi rivistöä suu auki.. eikä tietenkään saanut tarkennettua hajua, ei onneksi nostelluy tai arvonut ennen kuin sai kohdennettua ja toi oikean.
KAUKOT - 10 - Takajalat pysyi kyllä, mutta seisomiset ei olleet mun makuun ihan puhtaita, jätti toisen tassun alleen. Mutta ihan kiva asenne ja hyviäkin vaihtoa, ottaen huomioon, että kun oli jo niin hiki!
KOKONAISVAIKUTUS - 9

Ja sieltähän heltisi kokonaisuutena 303p. KP ja VOI luokan luokkavoitto, ohoh. Meidän joukkueen muutkin koirtakot takoi tasaisen hyvää tulosta.  No ehkä vähän vaisu ilmaisu, ykköstuloksia ja omien luokkiensa palkintosijoja ;) Niin Hiiden Haukuille pokattiin PiirM joukkueKultaa!

Seuraavalla viikolla päästiinkin Nuorten koirien Tokoringin kanssa osallistumaan Jessican treeniin.
Tehtiin  kolmen liikkeen palkaton setti ensin. Annoin Jessican valita meidän liikkeet, jotka oli ruutu, Z ja metallihyppy. Ruutu sujui hyvin. Sitten Z:ssa tuli aika voimakkaita pomppuja esille. Asennot oikein, mutta tippui asentoon ja mun kävellessä vielä pois, siirsi toista etusta sekä seisomisessa että  istumisessa. Tämän ei voi antaa muodostua tavaksi. Sitten hyppynouto. Hukkasi kapulan mattoon ja siinä etsintähässäkässä missasi takastulo hypyn. Uusittiin ja onnistui. Ja eipä kolissut nyt enää kun hyppy on mukana.

No mutta sitten itse asiaan. Tunnarin kimppuun. Tehtiin pitkä rivi ja koira aivan kapuloiden eteen makaamaan, nameja jalkojen väliin - annan syödä ne ja sitten hyvin rauhallisesti ohjaten rivistöä pitkin etsimään. Voi miten rauhallisesti ja maltillisesti Raw työstikään, olin niin hämmentynyt, mutta toki iloinen, että tämä onnistui. Tätä toistettiin ja selvästi tuoreet ihmishajut lisäsi haastetta huimasti, mutta selvisi niin hienosti näistä. Tehtiin vielä normitunnari liikkuroituna joka oli hyvä ja vielä esteen yli hypäten tunnari, joka onnistui hyvin sekin. Siinä tosin oli jo vaikeampaa keskittyä. Nyt siis rivistöjä kehiin, makuulta rauhassa syöden aloitukset ja myös normi tunnareihin maahan ruokaa ensin, lupa syödä ja sitten vasta tunnareille - nyt mennään näillä ja luulen, että otetaan mukaan ruuan etsimistä ihan etsimisharjoituksena, josko se suun kiinni laittaminen alkaisi onnistua paremmin kaiken muun ohella.. Tärkeää olisi myös muistaa olla itse vähän maltillisempi kehuessa ja muutenkin mun pitäis alkaa opetella hillitympää kehumista ja opettaa sen olevan ok myös koiralle. Pientä malttia mukaan ;)

Lyhyessä ajassa on nyt mietitty asioita niin kovin auki, että koko teksti tuntuu pelkältä pinta raapaisulta kokonaisuudessa. Mutta Tokoilut on siis buustattu ihan kunnolla liikkeelle ja tekemistä riittää paljon. Mutta mikäs tässä on tehdessä :)


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Vepe ajatukset pakettin ensi vuotta varten

Nyt kun on MM-tiimin huippu tokoleiri jo takana ja ajatukset suunnattu tähän lajiin, niin heitetään maailmalle tämä luonnoksena mukana kulkenut raakaversio Vepestä, jotta saadaan tilaa tuleville tokoajatuksille.

Tarkoituksena kirjoittaa itselleni muistilistaa VEPE:stä, mitä on treenattu, millä tavalla, missä tilanteessa ollaan ja mitä olisi hyvä ottaa ensi vuonna taas aloittaessa huomioon. Ja toki, jos joku muukin siitä saa ahaa elämyksiä omaan treeniinsä, niin mikäs sen parempaa. Osan asioista olen varmaan joskus käynytkin läpi, mutta yritän nyt koota kaiken yhden otsikon alle.

VIENTI
Aloitetaan viennillä, koska sen eteen on tehty paljon ja VOI luokassa vientejä onkin jo kaksi kappaletta. Ja tämä liike on aiheuttanut niin paljon ajatuksia.
Ja mikä on kaiken ydin? Motivaatio & mielentila. Tekeminen pitää olla niin kivaa ja siistiä, jos se joksikin muuksi muuttuu, silloin pitää pysähtyä kysymään miksi? Palkkaus, mikä palkka tukee oikeanlaista toimintaa ja mistä & miten toimitettuna? Toistot? ^jos se onnistuu - niin älä missään nimessä toista samalla kierroksella, ei välttämättä koko samassa treenissä!

Rawn tausta vienneistä: Vuonna 2013 ongelmaa aiheutti ennakointi ja käytös, joka heijasteli arkielämästä (heti kun liikettä suoritetaan "vieraalle" ihmiselle - niin tämä arjen käyttäytyminen tuli esiin) Kun appari alkoi liikkua/kädet tuli esiin, Raw sylki esineen ja jäi tuijottamaan sitä: "ota se, heitä se". Tämä lähdettiin työstämään niin, että appari otti esineen mahdollisimman myöhään ja hyvin nopealla liikkeellä, jotta virhettä ei ehtisi tapahtua ja saatiin onnistumisia aikaiseksi. Itse taas pystyin työstämään veneestä käsin hyvin eri tyyppisiä luovtusharjoituksia.

Tänä vuonna 2014 aloitettiin treenit taisteluleikillä - jossa myös appari sai olla aktiivinen (puhua, kehua koiraa) Tarkoituksena parantaa pitoa luovtuksissa. Tehtiin maalla ja vedessä - ja homma toimi ja näytti loistavalta. Appari oli aktiivinen, kehui ja kannusti ja käskytti irti käskyjä. (Esim. Leikki- irti -leikki -irti - voitto) Koiran annettiin usein voittaa dummy, jotta se ei kokisi menettävänsä veneelle mitään, vaan luotiin mielikuvaa, että siellä käydään vaan leikkimässä ja pitämässä kivaa. (Ja Rawhan rakastaa taisteluleikkejä - sen takia tämä lähti hyvällä menestyksellä rullaamaan) Tämä vaihe oli varmasti äärimmäisen tärkeä askel matkalla parempaan. Ja siis tämän taustahan tulee pentuajoilta, joilloin työstettiin pohjat tuolle irrotusleikille.

Tähän saakka vientejä oli tehty dummylla ja sitten oli aika ottaa mukaan muut AVOn esineet, pelastusliivit ja lepuuttaja. Noh, rakkaus liiveihin syntyi siltä seisomalta. Vähän liikaakin.. Ja pentuna esiintynyttä esineiden omimishalukkuutta tuli mukaan kun liivit vietiin veteen. Pohjat tehtiin siis maalla ja olin uittanut koiraa liivien kanssa, jotta niiden tuoma vastus ei tulisi ensimmäisessä pelastusliivien viennissä yllätyksenä, mutta tässä oltiin ensimmäisen kerran ison ongelman edessä, koira ei todellakaan halunnut luovuttaa liivejä veneelle. Noh, yhteen mun periaatteisiin kuuluu, että periksi ei anneta.. Mutta toiseen mun periaatteisiin kuuluu, että koiralle ei koulutustilanteessa ns. hermostuta (olettaen vielä, ettei se kunnolla osaa..) tai vaikka "suututtaisiin", niin oma toiminta pitää olla ystävällisen, mutta päättäväisen ohjaavaa.   Ja mä olen sitä mieltä, että pakolla töitä tekevä koira ei työskentele sillä motivaatiolla, jolla haluan sen työskentelevän. Eli siis, periksi en anna - mutta pakolla en koiraa laita tekemään - laitan sen tekemään kyllä vaikka "kädestä kiinni pitäen" mutta sen ilme ja mielentila ei saa ottaa tästä toiminnasta pysyviä kolhuja, koskaan.. Liivit saatiin parista metristä veneeseen, koira sai liivit takaisin - kehut ja kiitokset ja homma oli pakko laittaa vaihtopenkille lähestyvien tokon sm:ien vuoksi. Ja hyvä niin! Taas opin tästä jotain, jonka toivon muistavani jatkossakin. Jos joku juttu menee tosi pahasti pieleen-> Pidä taukoa ja tee uusi sotasuunnitelma. 

Eli seuraava vaihe oli uusi sotasuunnitelma ja tauko. Treenit aloitettiin sillä esineellä, jonka kanssa ongelmia ei ilmennyt, dummylla. Apparin kanssa ei enää taisteltu - vaan irrotus ja ruokapalkka. Vienti näytti taas hyvältä, jopa pelastusliiveillä se saatiin toimimaan. Samaan aikaan kiinnitin myös huomiota lähtörutineihin rannassa. Liiallinen hetsaus tai jopa apparin hymyily lisäsi koiran haluttomuutta luovuttamiseen. Lähtötilanne rannassa tehtiin hyvin koemaiseksi, kerran koiran nimi ja lyönti veneen laitaan. Ei ikinä koskaan mitään muuta. Se näytti toimivan huomattavan paljon paremmin. No sitten takaisin luovutuksiin. Pelkäsin, että ruokapalkka palauttaisi esineen pudottelun.. joten seuraava the plan olisi tehdä veneelle vienti, josta appari heittäisi esineen pari kertaa ja ottaisi uudet luovutukset, joista vasta viimeisestä tulisi se ruoka. Ihan hyvä idea ja monelle koiralle onnistuneesti tätä tehdään joko ruoka tai lelupalkalla. Rawn kanssa kävi kuitenkin niin, että se onneton joutui toistamaan veneelle menoa ja aika usein, kun esine lähti uuteen liikkeeseen se jäi hetkeksi tuijottamaan sitä/ odottamaan palkkaa ja vajosi aina pinnan alle toisen korvan kastumisen verran, ennen kuin tajusi taas alkaa liikuttaa jalkojaan.. Joo, se ei siis osaa uida paikoillaan. Tämähän johti pian siihen, että veneelle ei ollut enää kovinkaan kiva mennä. Joo, ei varmaan, kun joka kerta vajosi pinnan alle, eikä oikein tainnut itse edes tajuta miksi.

Sitten päätettiin jättää kaikki ylimääräinen veneeltä pois. Koira vei, luovutti, appari palkkasi ruualla, pitäen koiran liikkeessä veneen laitaan pitkin, jotta se ei vajoaisi. Yksi ainut palkka ja syöttökerta. Ja kappas, homma alkoi toimimaan. Tässä vaiheessa aloin tehdä vientejä lähes ainoastaan pelastusliiveillä.. Ja niiden kanssa sitten sattui ja tapahtui.. Koira ui ties millä mutkilla liivien kanssa ja milloin jalat tai pää oli jostain välistä liivien käsiaukossa. Tässä vaiheessa onnistumisprosentti alkoi kuitenkin olla hyvinkin korkea ja ensimmäiset kokeetkin oli tulossa. Mutta ne ensimmäiset taisi tulla liian pian, tai sitten ne oli vain välttämätön läpi käytävä varmuuden saamiseksi. Vieras ranta, vieraat ihmiset, vieras vene, vieraat pelastusliivit vienti esineenä. Ja olihan sekin ihan melkein onnistua. Mutta kun ei nähnyt liivien takaa yhtään mitään ja uskon puute vaan iski, epävarmuus. Kun huomasin, etten pysty käskyttämään takaisin veneelle, niin keskeytin ja kahlasin veteen kääntämään koiran ystävällisesti ja päättääväisesti takaisin venettä kohti, sitten onnistui. Mutta mikä epävarmuus Rawn silmistä paistoi vielä veneellä luovutuksen jälkeen, se sai kuitenkin multa rannasta kehut, kiitokset ja palkat. Ja varmasti aimo annoksen varmuutta - lopulta kuitenkin.

Tätä samaa treenitapaa jatkettiin, koska se tuntui hyvin toimivalta ja tämän ensimmäisen kokeen jälkeen kaikki koeviennit (ja taisipa kaikki treeniviennitkin?) onnistua! Kahdessa kokeessa, joista ensimmäisessä koira meni tekemään vientiä ilman valmisteluja ja seuraavassa jossa se kävi tervehtimässä avustajaa - Raw irrotti ilman mun käskyä, mutta siististi. (Molemmat siis sallittuja, irrotus käskyllä tai omatoiminen irrotus, kun esine apparin kädessä) Esineinä pelastusliivit ja dummy. Kahdessa kokeessa Raw taas valmisteltiin leikkimällä (mun irrotuskäsky, takaisin esineeseen kiinni ja voitto) ja syömällä vielä tämän jälkeen. Näissä leikillä valmisteluissa se vaati taas mun irrotuskäskyt. Ensi kaudeksi tarvitsee miettiä, olisiko helpompaa antaa koiran luovuttaa itsenäisesti ja pitää vaan kriteerit tiukilla ja haastaa eri treenein tämän asian kanssa. Silloin ei tarvitsisi pelätä olosuhteita -tuulta tai muuta joka estäisi kuulemisen veneelle. Raw näyttää olevan kuitenkin aika varma itsenäinen suorittaja, kun vain oikeasti tietää mitä tekee.

KAHDEN VENEEN LIIKE
Tätä ehdittiin kokeilla helpotettuna kerran ja tähän on jo hyvät pohjatyöt olemassa. Nyt vain tarvitsee saada koira jarruttamaan veneen liike, ymmärtämään veneen kierto ja vahvistaa tolppia rantautumisessa. Muistettava myös rannan merkkaus opetus. Tätä olisi hyvä työstää myös talviaikaan maatreeninä.

HUKKUVA
Yhtenä iltana testailin miten Raw tekee hukkuvan patukkaan tarttumisen. Ja lopputulema oli että se kallistaa päätään pääsääntöisesti oikealla ja kääntyy vasemmalle, paitsi jos dummy onkin vasemmassa kädessä ja viistottu hukkuvasta pois päin, niin silloin pään kääntö tapahtuu vasemmalle. Eli mitä ihmeen hyötyä tästä tiedosta sitten minulle on. Niin oikeakätisen hukkuvan kanssa koira selviytyy mitä todennäköisimmin ilman lenkkejä ja niin, että hukkuva jää painoksi sen oikealle puolen, eli vetoa täytyy osata tehdä vasten painoa. Vasen kätisen hukkuvan kanssa taas pään kääntö riippuu täysin patukan pito asennosta. Jos asento on kuitenkin viisto pois päin hukkuvasta, niin Raw voi kääntää päänsä vasemmalle ja kääntyä itse myös vasemmalle joilloin leuan alle jää lenkki. Tosin sitä en tiedä vaikeuttaako se vetämistä vai antaako enemmän tukea. Eli ensi kesän plääni on testailla itse sitten vedessä mikä käytös on sen vasemman käden hukkuvan kanssa ja onko sitä käytöstä tarpeen muokata vai toimisiko sellaisenaan.

Tässä VIDEO tästä testistä.




torstai 4. syyskuuta 2014

Kaikki on mahdollista niin kauan kun riittää kipinää

Viime viikonloppuna oli vuorossa Vepekoekauden loppukiri. Alkukausi meillä menikin vähän ohi. Oli asuntojuttuja, remonttia ja yritin kaikin keinoin saada järjestettyä aikaa myös muulle elämälle.. Mutta miten ton nyt muotoilisi, se "muu elämä" vapautti mut otteestaan ja mä pistin kaikki paukut Vepeen ja sehän käytännössä ei tarkoita vaan oman koiran treenaamista vaan samalla on velvollinen antamaan panoksensa myös muiden koirien eteen. Tässä lajissa ei itsekkyys pitkälle kanna. No mutta edellisen kokeen jälkeinen viikko otettin kuitenkin hyvin kevyesti, pari uinti pätkää - palauttelua, ilman painoa. Käytännössä noin 100 metrin verran vedessä vain. Kaikki paukut säästettiin viikonloppuun. Ja sehän kannatti..

Lauantai aamuna vaan koin julmetun shokkiherätyksen kun puhelin oli tiltannut jostain syystä yöllä.. No kuin ihmeen kaupalla sain itseni, tavarat ja pojat autoon vartissa. Huh.. Ja matkalla vielä virtaa puhelimeen. Niin vain ehdin Paraisille varmaan jotain minuutteja yli kymmenen, mutta olivat kaikki niin ihania siellä, että odottivat meitä.. Paraisilta on niin hyviä muistoja, aina mukavia ystävällisiä ihmisiä, ja Rico oli vetänyt niin hyvää settiä siellä. Nousi mm. Voittajaan ja Valioitui siellä. Hyvä paikka siis meille..

Ranta oli jotenkin avoimemman näköinen (ei siis ole tuossa kuvassa, kuva on koealueen toiselta puolen otettu) ja kiva sivutuuli puhalteli taas kohti rantaan tulo paikkaa ja sinne sivuun oli vielä ryhmittynyt hyvä määrä porukkaa katsomaan kokeen kulkua. Hitto, nyt oli niin vahva fiilis, että tuo tuuli tulisi viemään pikkubeeceetä.. Meille arvottiin lähtönumeroksi 12, oli hyvin aikaa kävelyttää vielä koirat ja syödä aamupalaa jne.. Mikä vähän kiiressä taisi jäädä ;) Kimi oli tällä kertaa tuomaroimassa rannassa ja Monica veneessä. 

Ensimmäisessä kahden veneen liikkeessä veneen keula oli laitettu juurikin tuulen suuntaan, eli vaikeampi suunta. No, ei auttanut muu, kuin lähteä tuulta päin! Alkumeiningit sujui normaaliin tapaan oikein hyvin. Ranta oli merkattu ja Raw täpinöissään lähdössä hommiin. Sinne se eteni veneelle, nappaisi köyden ja suuntasi epäröimättä rantaa kohtii. Mutta sitten otti tuuli ja vei pientä koiraa ja venettä mukanaan. En tiedä miten paljon taisteli vastaan, vai menikö tuulen mukana. Yritin huutaa pari kertaa "RawTänne" kääntääkseni koiran keskelle linjaa ja sitten lähetys rantaan, mutta ei herra kuunnellut.. Vepe ja itsenäisyys ;) Painoi vaan kovempaa rantaa kohti. Sitten hyvin lähellä rantaa alkoi kääntää kohti tolppia ja käänsi ja käänsi, niin hienosti ja hyvin, että ohitus jäi vaan kolmeen metriin. Monica sanoi, että siinä on myös tuulen lisäksi virtaus kohta ja oli kääntänyt päästessään virtauksesta ohi, wou - Enpä tätäkään tästä rannasta tiennyt, että virtauksiakin. Veneen keulan suunta oli kuitenkin iso tekijä tässä kolmessa metrissä, mutta me selvittiin ja hyvin selvittiinkin!

Vienti esineeksi oli arvottu dummy, mikä ilouutinen jälleen. Ennen vientiä tehtiin avustajan kanssa leikkimistä ja mä käskyttelin irrotuksia, Raw sai voittaa esineen itselleen ja sitten se sai vielä syödä. Ensimmäisen kerran kokeilu näin.. Juuri meidän vuorolla takaa lähti purjeve liikkeelle.. Taas jotain häiriöö. Tuomarin kanssa käydyn pikapalaverin jälkeen kuitenkin päätettiin, että lähdetään tekemään koesuoritusta ja jos purjevene näyttää häiritsevän koiraa, niin saan uusia suorituksen. Mutta mitä tyhjää, pikkukoira oli niin pätevänä. Vei hienosti, irrotti vasta mun käskyllä ja tuli hyvin rantaan. 

Omassa veneessä keulilla oli taas enemmän tilaa, mutta niin vain sain onnistuneen lähdön aikaiseksi, ei sukellusta, hyvä köyden otto ja päättäväinen rantaan lähtö. Tässäkin kävi kuin ekassa liikkeessä, virta vei, mutta viime metreillä vielä korjausta kohti tolppia ja kahden metrin ohitus. Sitten oli enää viimeinen liike hukkuva. Hukkuva hukkui oikealla kädellä, eli hukkuvan paino jäisi vasten virtaa. Hyvä niin, se voisi tasapainottaa maalitolpille pääsemistä ja niinhän siinä kävi. Sain pidettyä koiran kiinni, tempomisesta huolimatta ja se hoiti homman kotiin. Suoraan tolpille. Kenguruloikkaa hukkuvalle ja siitä Hattivatteilemaan rantaan :D Kuten päivän tuomarit Rawn nimesivät, Hattivatiksi :D Saldona siis toinen AVO1 95p/100p ja luokkavoitto.

Sunnuntaina jatkettiin sitten omassa treenirannnassa Kirkkonummella. Mietin jo, että mitenhän Raw jaksaa kaksi päivää peräkkäin raskaita vetoja, on kuitenkin suhteellisen pieni koira lajiin ja kyllähän nuo vedot tuntuu isommillakin koirilla. No koko viikko otettiin levon kannalta ja hoidettiin Rawta kaikin kotikonstein viikonloppua varten ja näköjään turhaan olin huolissani. Sunnuntai aamuna mulla oli jotenkin varma ja luottavainen olo. Sunnuntaina tuomaroimassa oli Sari Ruponen ja venetuomarina depytoi meidänkin vanha treenikaveri Mia. Toki meidän pikku lammella tuuli, siis siellä jossa ei tuule koskaan ja onhan se aina oma jännitysmomentti tuo koiran yksinään rantautuminen oikein. Silti oli jotenkin kummallisen hyvä ja rauhallinen fiilis, jännityksestä huolimatta. Kummallinen olotila.

Kahden veneen liikkeessä Raw haukkaili matkalla jotain mielikuvitusköyttä, mutta löysi lopulta sen oikeankin köyden, eikä epäröinyt taaskaan suunnasta. Ei veneelle tarjoamista, ei mun katsomista, vaan vahva luotto itseensä ja osaamiseensa. Hieno Raw. Vientiesineenä oli dummy ja sama kaava edellisen päivän kanssa hoidettiin ennen suoritusta, leikki, irrotus, leikki, voitto ja ruokaa. Ja miten varman oloisena Raw taas tämän homman hoiti. Ei mitään pelkoa taaskaan epäonnistumisesta. Olin niin iloinen, että olin saanut tämän liikkeen tähän jamaan. Oma vene sujui myös edellisten kokeiden tapaan suhteellisen hyvin. Lähtö nyt on sellainen rinnuksia/ laitaa pitkin, josta putoaminen veteen. Mutta siinä ei sentään tarvitse sukeltaa, saatikka sotkeutua köyteen. Hukkuvassa taas koivet ja koira haltuun ja eipäs siinä muuta, kun odottaa vaan sopivaa hetkeä päästää irti. Paras kun on hiljaa ja antaa koiran hoitaa, kun se kerran parhaiten osaa: Tässä video kokeesta 
Ja sehän osaa. Sunnuntain saldo siis 100/100p ja sehän oli niinkuin kolmas AVO1 ja menolippu kohti VOI:ta!!


Mitäpä siihen paljon enää lisäämään. Aikamoinen päätös koekaudelle, loppukiri suorastaan. Viikko ja kolme koetta ja kolme AVO1. Kolme eri rantaa, kolme eri tuomaria, kolme eri virallista avustajaa ja kaksi rannoista jopa täysin vierasta ennestään koiralle. Olen kai saanut jotain opetettua tämän kesän aikana kuitenkin? Vielä heinäkuussa mietin, ettei Raw taida kisata tällä kaudella ollenkaan, ei se olisi valmis vielä.. Jos koskaan, ei ollut tosiaan ihan selkeetä miten noi hommat vedessä hoidetaan kotiin.. Mut kaikki on näköjään mahdollista, niin kauan kun riittää kipinää ^ja osaa lukea koiraansa, vieden sitä oikealla tavalla eteenpäin?  Mutta on se hieno Hattivatti kerrassaan, siinä on moottori, motivaatio ja asenne ja mun tarvi vaan virittää se kulkemaan oikein <3 Niin kiitollinen tästä koirasta yhä vain aina ja uudestaan <3

lauantai 30. elokuuta 2014

Ei voi kelaa, et se tulee noin vaan..

Se 1-tulos nimittäin, mutta kyllä se näköjään tulee, kun tekee töitä - oikeita asioita - oikein toteutettuna.  Edes kerran, ainakin kerran. Mutta se nälkä on kasvanut kovin suureksi.. On kyyneleitä, on verta ja hikee. On rakkautta, paljon hulluutta, on draivia. Sitä viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, sitä suoraa selkää ja totuutta... Mihin se sitten tulee riittämään sen näkee sit.

Vepekausi vetelee viimeisiään ja me ollaan nyt niin sydämellä mukana. Yksi kauden tavoitteista saavutettiin viime sunnuntaina - Rawlle saatiin ensimmäinen AVO1 tulos koekirjaan. Ja millä tyylillä? No täyden 100 pisteen kokeen se tyyppi taas hoiti kotiin, se on ihan uskomaton. Mä en edes tiedä miten se ton tekee. Raw kun ei kuulu niihin "koneisiin" - Se on enemmän Ricon tyyliin kuuluvaa. Suoraviivaisen varmaan toimintaa. Raw ei ole sellainen, mutta sunnuntaina pikku koira antoi itsestään ihan toisenlaisen mielikuvan.. Noh, monessakin mielessä - moni, joka ei meitä sen suuremmin tunne, varmaan ajatteli, että tokokurssi olisi varmaan paikallaan noin hallitsemattomalle koiralle ;) Mutta Vepe on se laji, jossa meillä ei ole hallitaa - siellä tarvitaan niin paljon itsenäisyyttä..

Koe pidettiin Salossa Vuohensaaren leirintäalueella. Taas uusi ranta tuttavuus. Ranta näytti hankalalta, ei selkeää poukamaa, vaan pidempää laajaa hiekkarantaa. Rannan nähtyäni ensimmäinen ajatus oli, että hitto vie, tänään tulee ohituksia.. Mutta kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.. Ja hyvä niin :) Rantaan tultiin vielä todella vinosti, mutta sain kanssa kilpailijalta hyvän vinkin suunnata koiran tulemista rantaan suoremmaksi ennen rantaviivalle saapumista. Tiedä sitten oliko sillä merkitystä vai ei, mutta ohituksista ei ollut mitään pelkoa.

Ensimmäinen liike alkoi hyvin maltillisella köyden näyttämisellä ja koira pysyi hyvin hanskassa ulapalle mennessä. Lähetysveneestä haettavalle veneelle oleva linja suuntautui taas suoraa ohi maalilinjan. Raw lähti hyvin uimaan venettä kohti (kuten yleensä) mietin vielä, että jääkö arpomaan taas köyden kanssa - mihin osoitteeseen se pitää toimittaa, että pitäisikö käskyttää heti "rantaan" mutta mitä tyhjää, tyyppi nappasi köyden ja sen suuremmin kyselemättä jatkoi suoraan kohti rantaa. Siinä sitten katselin suoraan maalitolppia kohti loittonevaa venettä, koiraa en sen koomin liikkeen aikana nähnyt. Veneen perän vaan. Aika nappi veto, olin niin hämmästynyt moisesta varmuudesta, että Wau!! Oliko herneet kohdanneet toisensa.. hetkellisesti ehkä?

Aamulla sanoin, että jep se on pelastusliivi päivä taas - mun tuuria. (Avoimessa luokassa arvotaan siis vientiesine, joka voi olla pelastusliivit, lepuuttaja tai dummy.) Tuomarin puhuessa, kuitenkin totesin, että tänään me otetaan kyllä dummy vaihteeksi ja kuinkas sattuikaan - Dummy nousi arvonnassa vientiesineeksi. Ennen liikkeen alkua tajusin, että viime kokeessa kun vienti onnistui, niin Raw fokusoi vahvasti yleiseen avustajaan jo ensimmäisessä liikkeessä, nythän se oli ignoorannut avustajan ensimmäisessä liikkeessä aivan täysin. Ja taas uusi jännityksen aihe.. Onneksi oli sentään dummy esineenä.. Noh, mitä tyhjää - sinne se pikkukoira polski veneelle - Irrotti vaan ilman mun käskyä - jota en sitten viitsinyt edes käyttää - ehdin ainoastaan vetää  henkeä käskyttääkseni irti. Toisaalta tämähän olisi ihanteellisempaa, kun ajatus olisi luovuttaa kunnolla käteen pudottamatta ja irrottaa automatic. Ei haittaisi olosuhteet, polskiminen, tuuli - joka voisi vaikeuttaa käskyn kuulemista. Mutta jotenkin sellainen palkan odotuksen toivossa irrotus voi johtaa hätäilyyn ja pudotuksiin. Katsotaan, miten tämä tästä kehittyy. ^Takaisin koesuoritukseen analysoinnin pyörteistä palatakseni - Hyvä ja siisti luovutus siis veneelle. Hetken pysyi siellä - ihan hyvä niin - ja lähti taas omatoimisesti kohti rantaa. Yksi käsky siis periaatteessa vain tähänkin liikkeeseen tarvi käyttää. Tosin kehuin kerran vielä paluumatkalla - kun siihen oli takataskussa vielä kortit käytettävinä (kolme käskyä siis per liike).

Sitten tuli se pelottava oma vene. Veneen keulassa olikin huisisti tilaa edellisen kokeen veneeseen verraten. Sen pienen ohikiitävän hetken koin olevani liian pieni, jopa pelastusliiveillä topattuna peittämään koko keulan. No siinä yritin kuitenkin taituroida maalivahtina. Köyden heitto vinoon ja lähetys - koira rinnuksia pitkin perään, valahti taas omalla tyylillään veteen, mut ei onneksi sukeltanut pahasti, eikä päässyt köyden päälle. Nappasi köyden ja suuntaisi heti kohti rantaa. Ei näköjään tässäkään tarvinnut rantaan lähetyskäskyä, vaikka olin varautunut selllaiseen. Toisen käskyn käytin matkalla ihan näön vuoksi kun niitä vielä käyttämättä oli. Sillä nyt tosin ollut lopputulokseen yhtään mitään merkitystä.Mutta sainpas puhua matkalla edes yhden sanan verran ;)

Ja sitten olikin vaikea vaihe, pitää oma pää kylmänä vielä viimeiseen liikkeeseen. Tosin tiesin, että mun tärkein tehtävä tässä liikkeessä olisi pitää riittävän hyvin ja ennakoivasti koirasta kiinni.. Lopun se hoitasi niinkuin parhaaksi näkisi siihen mulla ei olisi sanan valtaa. Ainut ohjausmahdollisuus olisi ensin kutsua ja sitten linjan korjauksen (?) jälkeen lähettää kohti tolppia uudestaan.. Siinä sitä mentiin ulapalle - Raw rimpuili ja tempoi kohti hukkuvaa. Mä olin parkkeerannut veneessä lähes tuomarin syliin ja pidin kiinni kaikin keinoin. Eihän siinä kiinni pitämisessä mitään, mutta kun ne heiluvat jalat pitää hallita myös.. Lopulta oltiin ulapalla. Koira seisoo kahdella jalalla veneessä ja mä pidän.. Niitä jalkoja etupäässä, jossain taivaisssa - ihan sama missä, kun ei osu veneen reunalle. Suuntaa oli tuskin tarpeen näyttää enää. Tuomarikin kysyi, että pitääkö musta pitää vielä kii - joo, kiitos mielellään ;) Oletko valmis? "Ihan hetki vaan.." ja yritän laskea Rawn etuset veneen pohjalle.. No niin jep.. Valmista on. Hukkuva vene lähtee liikkeelle ja piinaava odotus koska hukkuva on vedessä, erään tempoessa mun käsissä. Lopulta saan päästää irti ja voin todeta selviytyneeni omasta tehtävästäni. Tehtävästä jonka ryssin viime kokeessa. Raw lähtee kovaa, mutta niitä Ricon esittämiä näyttäviä lähtöhyppyjä on turha tältä sankarilta odottaa, jotenkin se lähtee niin hasardisti aina, asettaa askeleensa väärin ja molskahtaa ennemminkin veteen. Mutta kiire sillä on. Se on niin hassua katsottavaa, kun koira menee täyttä laukkaa vedessä. Vinkuu, kiljuu ja haukahtelee mennessään ja juu, todella se ei ui, vaan se laukkaa.. Nappaa patukan ja jatkaa suoraan - Jipii! Kääntää linjaansa kohti maalitolppia ja tuomaria. Eipä siihen tarvitse enää edes yrittää puuttua, kaveri hoitaa näköjään homman kotiin. Eikä hukkuvan oikealla puolella oleminen näytä kääntävän linjaa mitenkään. Mieletöntä mikä fiilis.. Jätkä vetää satasen kokeen vielä AVO:ssakin! Mun pieni oman elämänsä supersankari Spacemän on pelastanut koko päivän varsin onnistuneesti.


Jäämme odottamaan koekauden päätöstarinaa..

sunnuntai 17. elokuuta 2014

On vakaval naamal alansa paras


Siinä kai se suurin taito piileekin, saada koiransa uskomaan, että se on kerrassaan paras silloin kun se on sen ansainnutkin <3 Kuten tänään. Niin, että se vetää vakavalla naamalla uskoen siihen, että on ihan paras aina ja kaikkialla <3

Tänään siis loman päätös Maskussa Vepekokeessa.  Oli aivan uusi rantatuttavuus ja kovasti pelotti läheinen kaislikko ja sen vetovoima.. Me kisattiin numerolla 9 ja vientiesineeksi arvottiin yllätys, yllätys - kuinkas muutenkaan, kuin pelastusliivit.. Ensimmäisessä liikkeessä sain Rawlle hyvän fokuksen veneeseen. Lähti päättäväisesti venettä kohti. Nappasi köyden ja sitten oli taas ihan kysymysmerkkinä, yritti kovasti tarjota veneelle, kysyi multa apua, lähtikin jo rantaan, mutta painon myötä tuli epävarmuus ja pyörähti taas takaisin.. Sitten käskytin "Rantaan!" käskyllä ja hetken kysymysmerkkinä arvottuaan lähti rantaa kohti uimaan. Ja osui pyörimisen jälkeen vieläpä maalitolpille. Voi miten ylpeä olinkaan sen ratkaisukyvystä ja kaislikon ohittamisesta.

No sitten vientiin, olin varma, että happi loppuu pian rantaan kävellessä. Aloitus kävi nopeasti ja pöyrittelin siinä veneen lipuessa ulapalle pelastuliivejä ja pitelin koiraa toisella kädellä ihmetellen, miten päin  annan liivit koiralle. Lopulta löytyi ratkaisu.. Sinne se pikku bc lähti varman oloisesti, sai hyvän otteen vieläpä liiveistä ilman, että ne nousivat silmien eteen lipaksi. Matkalla tahti hieman hiljeni, mutta niin vain jatkoi veneelle saakka, irrotti mun käskystä, pulikoi hetken veneellä ja oma aloitteisesti lähti rantaa kohti! Wau, eka kerta ikinä, kun lähtee ilman kutsua rantaan - Sehän edistyy!

Oman veneen kanssa olin varautunut kaikenmaailman ihme tapahtumiin, mutta hyppy ja rantaan lähteminen sujui yllättävän hyvin. Veneen keula oli sen verran kapea, että koiran lähetys onnistui kivasti. Myös rantaa kohti Raw suuntasi hyvin, lopputulos oli -2p maalitolppien ohitusta ja ihme kyllä ei kaislikkoa kohti vaan sinne juuri toiselle puolelle! No viimeisenä liikkeenä hukkuva ja odotukset ykköstuloksesta saattoi olla jo käsinkosketeltavissa. Raw fokusoi jälleen hyvin. Siirsin sen toiselle puolen (josta en yleensä lähetä koiraa..) Enkä ollut yhtään varautunut tempaisuun juuri ennen kuin hukkuva putosi, tassut vaan löi reunaa, sain pidettyä vielä hetken ja päästin menemään. Hyvä uinti hukkuvalle, kiinni patukasta ja suoraan empimättä rantaa kohti. Vahvistin matkalla "Hyvä-Rantaan" tiedostaen sen kahdeksi käskyksi. Kuitenkin seuraavassa hetkessä ajattelin, että olen käyttänyt vain yhden, kun näytti että Raw lähtee vetämään ohi maalitolppien. Huusin sille - "RawRantaan" ja vielä "RawVasen" - Ei kääntänyt. Olis parempi ollut olla vaan hiljaa.. Lopputulema oli -3p ohituksesta, -1p ylimääräinen käsky ja -5p varaslähdöstä, kuin ne tassut kävi veneen  laidalla.. -9p ja sehän tarkoittaa 89p - pisteen päässä ykköstuloksesta..

Voitte vaan kuvitella sen itsensä ruoskimisen määrän. Olisin pitänyt suuni kiinni, mun kääntökäskyt ei koiran suuntaa muuttaneet kuitenkaan (ja miksi olisikaan, eihän niitä ole niin paljon vielä treenattu) tai olisin vaan pitänyt paremmin tassuista kiinni...  Noh, ehkäpä tämänkin tarkotus on vain opettaa itselle terveempää suhtautumista epäonnistumisiin ja opettaa hyväksymään omia virheitään, me vaan tehdään niitä ja jossittelu on aivan turhaa ja tarpeetonta. Sitä paitsi mulla on ihan paras koira, joka teki niin parhaansa <3


tiistai 12. elokuuta 2014

Pöljän tuurilla

Ajeltiin pohjoiseen lomailemaan muutamaksi päiväksi ja matkalla pysähdyttiin paikassa nimeltä "Pöljä" Siellä silmiin pisti myytävät magneetit "Pöljän tuurilla" joka jotenkin osu ja upposi. Rawtahan on sarjakuva Rauta Reetan linnun "pöljän" mukaan tituleerattu suurella rakkaudella myös"pöljäksi" - Monikaan ei ole vaan tainnut sisäistää tämän rakkaan lempinimen syvintä olemusta. No mutta joka tapauksessa tuo "Pöljän tuurilla" taitaa sopia meille enemmän kuin hyvin. Ei ole mitenkään tähtiin kirjoitettu, että joka kisa ja koe onnistuisi kuin nappi silmään, päin vastoin mukaan mahtuu niitä epäonnisia sattumuksia ja tulee varmaan aina mahtumaan. Kun taas joskus vedetään kunnon jack pot - Sillä pöljän tuurilla? Ja, ei, tämä ei ole mitään haukkumista. Tuo koira on juuri sitä mitä haluan. En osannut odottaa saavani tätä, mutta mitään muuta en nyt haluaisikaan. Rakastan sitä ihan liikaa, mutta sitä suuremmallakin syyllä.

Aika tuntuu karkaavan käsistä ja juuri mitään ei ole ehtinyt koirien kanssa tekemään ja silti samaan aikaan tuntuu, että olen tainnut tehdäkin ihan muun elämän kustannuksella kuitenkin. Koskahan oppisin tasapainon koko elämääni? Noh, ehkäpä kaikella on se tarkoituksensa yhä vaan vieläkin.. Keittiö on kuitenkin valmistunut, katos saatu kasaan takapihalle ja pihaa myllätty paljon lisää! Huh.. Ja Vepeilty jonkin verran. Käyty myös kokeessa kerran toteamassa, ettei ollut ihan vielä valmista ja monta juttua vähän niinkun kesken. Ei muuta kuin Pöljän tuurilla vähän treeniä, taukoa ja uutta matoa koukkuun.



Tokoa ollaan vähän yritetty herätellä jälleen treeniohjelmaan mukaan Tokon MM innoittamana.  Ehdittiin paikan päälle yhtenä päivänä seuraamaan ja kannustamaan Suomen joukkuetta ja Hannaa & Fidziä. Hienosti vetivät läpi ensimmäisen MM koitoksen. Raw on niin ylpeä mutsistaan ja mä Hannasta <3 Hienosti Suomen joukkue saavutti vielä MM-kultaa! On se hienoa, että meillä on täällä Suomessa Tokon taso ihan huippuluokkaa maailman laajuisesti. Suuren suuret onnittelut koko porukalle!

Rawn tokoilumaailmassa ollaan ihmetelty ohjattujen hakukaaria, merkin suoritusmotivaatioita ja ehkä hitusen tekniikkaa ja ruudun löytämistä. Ja monen monet asiat on olleet mietinnässä, mutta niistä sitten varmaan myöhemmin omaa tarinaansa. Täällä on kuitenkin sellaiset treenikentät, että olisi suorastaan synti olla käyttämättä niitä hyväkseen vaikka ukkosen ohi menoa odotellen.


Treenin jälkeen Raw pääsi leikkimään toisen pennelin kanssa ja kivaa näytti olevan ;)


lauantai 2. elokuuta 2014

Viennin ihmeellinen maailma

Ricollekin tuli mittariin viime viikonloppuna 6 vuotta. Miten aika kuluukin niin nopeasti? Onnea Herra Virkamiehelle, koiralle joka on opettanut minulle niin kovin paljon <3


Muuten ollaan eletty hyvin pitkälti remontoiden ja koirat lomaillen. Tosin lämpötilat onkin olleet sitä luokkaa, että ainut järkevä treenilaji tuntuu olevan Vepe. Vepeä ollaankin nyt remontin lomassa yritetty käydä vähän työstämässä eteenpäin.

Rawn viennin kanssa on käyty suurta pohdintaa ja kuljettu eräänlainen polku tähän tämänhetkiseen tapaan treenata kyseistä liikettä. Viime kesäistä sylkemisongelmaa lähdettiin purkamaan taisteluleikin kautta. Leikin oli tarkoitus myös toimia motivoijana. Taisteluleikki veikin meidät yli ennen aikaisista sylkemisistä, mutta toi mukanaan luopumishaluttomuutta esineiden muuttuessa, esim. pelastusliiveksi. Noh sitten haluttiin vahvistaa veneellä olemista ja sen mukavuutta + luovutuksia. Eli tavoitteena oli saada motivaatio veneellä olemisesta ja luopumisesta kasvamaan. Veneellä olemisesta rakennettiin eräänlaista leikkiä..

Noh.. Se oli yksi porras matkalla eteenpäin. Sillä saatiin silta luopumisvaikeuksista pois, mutta Spacemän näytti pulikoivan veneellä aina pinnan alapuolella ainakin toisen korvan kastumisen verran. Kun ei osaa uida paikoillaan, niin että pysyisi pinnalla.. En tiedä pystyykö tuota koiralle opettamaan ja maksaako oikeasti vaivaa.. Noh, tämähän johtikin pian siihen, ettei veneelle ollut enää niin kiva mennä, kun aina pulahti pinnan alle :( Homma on yksinkertaistettu nyt hyvin simppeliksi, kaikki ylimääräinen läträäminen veneellä jätettiin pois ja motivaatio näyttäisi olevan kohdillaan, eikä koira pulahtele pinnan alle veneellä ollessaan. Irrotus käskytys on myös vaihdettu rantaan minulle ja appari on saatu passivoitua tai sanottakoon, että se passivoituminen taisi olla yksi tie onneen ;) Tai no ainakin toistaiseksi, katsotaan koska tämä koko homma kosahtaa taas reisille ;) Mutta tällä viikolla viisi onnistunutta vientiä on jo aika kova saldo ja nolla epäonnistunutta. Ja yksi homman salaisuuksista lienee, että onnistumisen jälkeen ei ikinä toisteta vientiä. Ei IKINÄ. Iso kiitos kuuluu mun tän kesän luottoappareille Tanjalle ja Epulle, jotka ovat mun ohjeiden mukaan vieneet hommaa eteenpäin.

Rixakin pääsi tällä viikolla tekemään tämän kesän ensimmäiset voittajan viennit ja sehän ei ollut unohtanut mitään. Veti kuin olisi koko pitkä treenikausi takana. Senhän voisi melkein viedä kokeisiin näin treenaamatta. Hukkuvakin tehtiin uuden ihmisen kanssa ja sekin sujui kehujen kera hienosti. Aikamoinen keepie <3 Juuri muuta lajeja ei olla sitten tehtykään. Kesä ja Vepe <3

Kesän mittaan on tullut paljon mietittyä tuota vientiä ja sitä miksi se on niin monelle koiralle vaikeaa. Ja se ihmeellinen salaisuus taitaa olla kaikessa yksinkertaisuudessaan MOTIVAATIO ja vahva osaamispohja vaadittavista asioita. Koira tarvitsee riitävän vahvan motivaation mennä veneelle. Millä se sitten rakennetaan, riippuu täysin koirasta. Siihen ei voi antaa yksiselittäistä ohjetta. Jokainen meistähän tuntee oman koiransa parhaiten..? Joten meidän pitäisi löytää se motivaation lähde, mitä koira arvostaa niin paljon, jotta se haluaa mennä veneelle epäröimättä.

Toiseksi koiran olo veneellä on oltava miellyttävää. Jos koira kokee jostain syystä veneellä olon epämukavaksi, miksi se sinne menisi saatikka siellä olisi. Pehmeämpää koiraa on aina helpompi lukea näissä tilanteissa, vaikka sellainen "ei se mistään välitä-koira"  voi myös ilmaista veneellä olon epämukavuutta omalla tavallaan kieltäytymällä viemästä tai kääntyä ennen venettä pois. Taas se koirakohtainen tuntemus nostaa päätään..

Noh, sitten on se luopumisen tuska. Koira, joka arvostaa vientiesinettään paljon ja kokee menettävänsä sen ei halua viedä, mennä veneelle saakka tai luovuttaa. Tässä voi tulla myös ongelmia kun luovutus pitää tapahtua jollekin muulle kun omalle ohjaajalle. Tähän ei ole mitään taikapulvelria olemassa, pohjatyö pitää tehdä ihan kotioloista alkaen koiran kanssa kunnolla. Koira jonka ajatusmaailma on rakennettu niin, ettei se menetä esineitä luovuttaessaan mitään vaan saa aina jotain parempaa tai jolle koko luovutusprosessi on yhtä leikkiä tämä ei todennäköisesti muodostu ongelmaksi. Myös vaihtamisen taito nousee suureen arvoon Vepessäkin. Kahden lelun leikit, irrotusleikit jne. Pentujen perusharjoitukset.  Mutta jos koira esim. kotioloissa kantaa tavaroita, joita joudutaan siltä "metsästämään" niin todennäköisesti vedessäkin on edessä ongelmia. Kotonakin pitäisi omistajan kyetä järjestämään ympäristö sellaiseksi, että hän itse hallitsee resursseja ja koira kokee vaan saavansa ohjaajan kautta kaikkea kivaa, eikä niin että koira kokee menettävänsä kaiken kaiken kivan ohjaajansa toimesta..

Olihan Rawkin pentuna melkoinen tavaroiden omija. Sen kanssa on tehty töitä luopumisen ilon eteen monin eri treenein. Mutta tänä kesänä pelastusliivien tullessa kuviohin nosti se sisäsyntyinen omistamishalu päätään, mutta uskon että pennusta alkaen tehty vahva pohjatyö auttoi nopeasti tämän ongelman yli. Väitän että ilman sitä pohjatyötä, mulla ei olisi toivoakaan koirasta joka on tällä viikolla suorittanut hienoja ja motivoituneita vientejä.

Niin ja sitten tietenkin on ihan se osaaminen. Tekninen taito. "Vie" sisältää aika paljon dataa. "Ota esine suuhun, juokse/ ui tuo ihmisen/ veneen luo. Tarjoa esinettä ihmiselle/ veneeseen. Irrota käskystä. Mutta älä vain pudota ennenaikaisesti. Luovu esineestä. Palaa rantaan." Vieraalle vienti ei ole koiralle luontainen toiminto, vaan sekin täytyy opettaa, eikä me saada olettaa liian aikaisin koiran osaavan. Epävarmuus ja osaamattomuus on myös yksi syy, miksi liike epäonnistuu. Koira ei vaan vielä tiedä mitä käsky "vie" tarkoittaa. Motivaation rakentaminen voi usein jäädä kesken, kun oletetaan koiran muutaman onnistuneen toiston jälkeen ymmärtäneen liikkeen tarkoituksen. Itse lähiaikoina paljon uutta opiskelleena ymmärtää oppimisprosessia. Vaikka jotain asiaa on toistanut onnistuneesti usein, niin yllättäen voi tulla tilanne, että tuntuu kuin kaikki data olisi kadonnut päästä. Tämä oma opiskelu on auttanut olemaan niin paljon armollisempi ja ymmärtäväisempi koiria ja niiden oppimista kohtaan. Niin vaan käy, ensin osaa ja muistaa, sitten unohtaa ja palauttaa mieleen jälleen, taas osaa, kunnes unohtaa ehkä uudelleen ja taas palautetaan mieleen.. Jos koiralla on riittävä motivaatio tekemiseen, ei se tahallaan jätä tekemättä. Siihen on aina jokin syy. Ja aina on muistettava, että koira oppii ja tekee asioita hyötyäkseen siitä itse. Jos me pystymme tarjoamaan riittävän suuren hyödyn, niin meillä on riittävän motivoitunut koira työskentelemään ja viemään ;)




lauantai 12. heinäkuuta 2014

TOKO SM 2014

@Anna-Leena Väätänen
"..Kiitollinen, siunattu, onnellinen.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken, 
mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen.."

"..Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, 
Vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa.."
"Kävi miten kävi, Voittajat ei pelkää hävii.."

Kyseessä on paljon isompi voitto, kuin tuo palkintopalli ikinä. Ne jotka tuntee meidän tarinan, tietää kyllä mistä puhun. Mielettömän hieno SM viikonloppu takana.  Viime metreillä ennen koetta sain taas niin kolauttavan muistutuksen siitä, mikä tässä kaikessa on oikesti merkityksellistä. Niin surullisia uutisia kantautui korviin, että tajusin miten kovin kiitollinen saan olla siitä, että kaiken läpi käydyn jälkeen mulla on kisakuntoinen koira, koira joka ylipäätään elää, joka voi hyvin ja jonka kanssa minulla on ilo ja suuri kunnia astua jälleen SM kisoissa kehään <3 

Perjantai iltana ajeltiin Satun ja Rhondan kanssa kohti Poria, ihan kuin viime vuonnakin. Taitaa tuo Satun ja Rhondan mukana oleminen olla meidän tie onnistumisiin ;) Käytiin tsekkaa koepaikka ja ilmoittamassa joukkue, mistä jatkettiin Yyteriin. Majapaikka ei oikein mieltä ylentänyt varsinkaan viime hetken muutosten jälkeen. Onneksi sentään biitsi oli upea ja huonosti nukutun (vai paremminkin valvotun) yön jälkeen pystyi taas jollain ihme konstilla lähtemään uuteen päivään.


Me oltiin lähdössä kehään numerolla 314, kun VOI luokka alkoi numerosta 300, eli aika kiva lähtöpaikka kolmannen paikkamakuu ryhmän toinen koirakko.  Ensin aloitettiin Kari Kielon kehässä paikkamakuilla ja yksilöliikkeillä, mistä näytti olevan nopea siirtyminen Pörstin kehään.  Harmillisesti moni meidän joukkueen koirista oli samoihin aikoihin kehässä, joten ei voinut seurata juurikaan toisten suorituksia, kun piti valmistautua omaan. VOI kehät lähtikin rullaamaan ripeästi ja poissaoloja oli jonkin verran, joten meidän paikkamakuu ryhmässä ei ollutkaan kuin neljä koiraa ja me siirryttiin ryhmän ensimmäiseksi koirakoksi.

Kari Kielo oli tuomarina uusi tuttavuus ja olin kuullut tarinoita hänen tarkkuudestaan. Kehään mentäessä fiilis oli hieno, tuomari tuntui mukavalta ja kehä saatiin hanskaan. Paikkamakuussa palatessa Raw oli hieman lonkallaan ja vetänyt toisen etusen alleen. Tästä 9,5 varmasti ansaittu pistemenetys. Tuomari kommentoi tätä, että oli ollut hieman levoton. Ja kyllähän sen loppuasennosta näki. Tästä hetkeksi ulos kehästä, palkkaus ja pieni juotto koiralle. Keli alkoi olla hiekkakentällä auringon paahteessa aika lämmin, vaikkei ihan viime vuoden lukemissa onneksi oltukaan.

Ja ei muuta kuin välittömästi takaisin samaan kehään. Olin päättänyt pitää kehut maltillisena, innostuksissani saatan vetää aika pahasti yli ja en aikonut sen vuoksi lentää pihalle ;)
Ensin tehtiin:
HYPPYNOUTO 10 - Mikä mainio heitto, matka aika bueno ja kapula laskeutui juuri täydelliseen asentoon noston kannalta. Sain kontaktin ennen lähetystä ja aikas nätti ja siisti suoritus kokonaisuudessaan.
METALLI  10 - Tässäkin katse nousi ennen lähetystä! Jes! Treeni on tosiaan tuottanut tulosta. Oikein siisti ja nätti tämäkin. Ihanaa miten kivasti noudot onnistui ottaen huomioon miten paljon niiden kanssa on jouduttu tekemään töitä, aina luopumisesta, nostosta ja perusasentoihin tulemisesta lähtien. Loppuasennon istuminen on selkeästi tässä hieman hitaampi verraten hyppynoutoon. Olisko palkan odotus vai vaan ällötys fiilis joka sen saa aikaan.
KAUKOT 9 - Voi miten iloinen olen näistä! Sain fokuksen pysymään koko kaukojen ajan, ei tullut epävarmuuksia, ei tahmaisuuksia, vaan koira pysyi rentona ja auki koko liikkeen ajan. Ihanaa, jatkan siis samalla ajatuksella näiden kanssa jatkossakin ja teen kaikkeni tämän asenteen eteen. Vaihdot meni tosi siististi, ainoastaan maasta-seiso vaihdossa koira taisi olla paremmin mukana, kuin tajusinkaan ja sain liian voimakkaalla käskytyksellä sen askeltamaan hieman eteenpäin käskyn ensimmäisellä tavulla ja toisen tavun jälkeen se tajusi korjata itsensä takaisin taakse :D Fiksu pieni beecee :D Mutta tästä siis tuo pistemenetys ansaitusti.
Kehän viimeisenä oli sitten se pelätty ja kammottu tunnari, mutta kuinkas kävikään.." Sun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä.."
TUNNARI 10 - Pyyhkäisin ne noutojen jälkeisen hiekat Spacemänin naamasta, jotta edellisen kokeen köhimiset ei toistuisi ja samalla taisin saada sitä kuolaa käsiini - enkä tiedä onko se tämän liikkeen yksi epäonnistumisten salaisuuksista.. Siitä otetaan myöhemmin selvää. Valmistelin uudella "Etsitään" käskyllä, joka vaikutti luovan sopivan mielentilan. Raw oli tarkkaavainen, ihan pikkaisen jäi kapuloihin kiinni, otti kuitenkin kontaktin ennen lähetystä. Lähti rennosti, teki tosi kivasti töitä kapuloilla ja palautti niin varmasti, että minä olin ihan varma, ettei tuonut oikeaa. Sivulla ennen kuin otin kapulan, huomaisin siinä olevan merkin.. Ei hitto, se oli oikea!!
Mikä voitto! Tunnari onnistui, tuntui että pakahdun onnesta! Koira alas, tuomarin kättely ja vasta kehän ulkopuolella bileet!! Mieletöntä, tunnari onnistui! Mä olin niin voittanut jo tässä vaiheessa.

Tähän väliin ei voinut tauosta puhua, pikapalkkaus, tunnaribileet ja nopea juotto taas. Sitten meitä huudeltiinkin jo seuraavaan kehään. Ei muuta kun seuraten kohti kakkoskehää, jotta pomput saadaan nollattua kehään mentäessä. Seuraavassa kehässä siis Hannele Pörsti tuomaroimassa ja kehä tosiaan aloitettiin seuraamisella.
SEURAAMINEN 9 - Olipas taas lyhyt kaavio, mutta mitäs sitä turhaan ympyrää pyörittämään, jos vähempikin riittää ;) Pikkaisen painoi ja tuntui vähän holtittomalta meno, kuumuus varmaan alkoi vaikuttaa tällaiseen tarkkaan tekemiseen. Teki kuitenkin ihan kelpo suoritusta.
RUUTU 10 -En saanut bongaamaan ennen lähetystä, mutta eteni hyvin suoraan, tosin hitaammin, ei mennyt parhaalla draivilla. Johtui varmaan siitä bongautuksen puutteesta. Joten ei ollut myöskään pelkoa, että vetää takalaidasta yli, mutta toisti edellisen treenin ongelman, lähti tippumaan maihin itsekseen. Annoin vaan käskyä perään pisteitä pelastellen. Korjataan se sitten myöhemmin ;) Seuraamaan tuleminen oli tosi kiva ja siisti.
ISTUMINEN 10 - En katsonut taakse ja hyvinhän se siellä istui. Äitinsä istuminen vaan on Rawllakin. Saas nähdä kannattaako sille tehdä koskaan mitään vai vaan antaa olla. Vähän niinku nuppineula heinäsuovassa. Onko sen yhden löytämisestä hyötyä sadan muun ohella ja kuinka tiukassa se lopulta onkaan. Kokonaisuutta on kuitenkin ajateltava enemmän.
LUOKSETULO 9 - Tippui hyvin. Lähti hyvin, mulla oli ongelmia laukan vauhdin arvionnissa ja pysäytyskäsky tuli himpun liian myöhään, tosin valuikin aavistuksen, ei ollut Rawn skarpein pysähdys, mutta oikein kelvollinen noille kyynärille. Maahan meno ihan ok perustekemistä ja lopussa taisi pyöräyttää itsensä sivulle tassukosketuksella mun sääreen. Mutta pitäsi varmaan kuvata näitä enemmän, loppuosa tuntui hitaalta, mutta pitää muistaa aina vertaa niihin muihin osioihin, jotta olisi mahdollisimman tasavauhtinen kokonaisuuus. Toivosin, ettei Raw tulisikaan ihan täysiä, koska ei pysty pysähtymään hyvin ja toiseksi ihan kyynäreiden vuoksi pysähtymiset olisi armollisempia.

Pörstiltä kokonaisvaikutuksesta 8, (ei selityksiä tälle) vaikka hillitsin riekkumista viime palautteen vuoksi todella paljon.. Silloin saatiin 8 liian riekkumisen vuoksi ;) Kielo taas tykkäsi Rawsta ja meidän yhteistyöstä tosi paljon. Häneltä 10 - Kommentoi vielä miten upeaa tekemistä, kehui päivän parhaaksi koiraksi ja oli kuulemma ilo nähdä meidät kehässä. Voi miten nämä sanat lämmittääkään mieltä. Perjantai iltana vielä mietin, ettei varmaan kuuluta tähän porukkaan, kuvitellaan varmaan osaavamme jotain ja lopulta ei osata mitään, saatikka nähdä totuutta. Hassuja ajatuksia, joku suurempi voima kai halusi kumota ne koepäivän myötä.
Spaceman <3

Pisteistä mulla ei ollut mitään tietoa tässä vaiheessa kun tulin ulos viimeisestä kehästä. Fiilis oli vaan ihan mieletön, sen tiesin, ettei mitään nollattu tai ettei mitään isoa virhettä tapahtunut ja oltaisiin kyllä varmasti ykköstuloksessa kiinni. En edes halunnut tietää pisteitä tai tuloksia, halusin pitää vaan kiinni siitä upeasta fiiliksestä, siitä miten ihanaa meillä oli yhdessä kehässä Spacemänin kanssa, ihan parasta <3

Jossain vaiheessa kuitenkin selvisi, että oltiin saatu kasaan 305p! Ihan mieletöntä, en ollut uskoa moista pistesaldoa todeksi! Puolessa välin koetta tuloksiin oli myös päivittynyt, että pidetään johtopaikkaa, no huh. Olin varma, että sieltä tulee koirakoita ohi sellaisella rynnäköllä. Käytiin rauhassa lenkillä ja uittamassa koiria. Kun Voittajaluokan kaikkien koirien tulokset oli päivittynyt ja selvisi, että ollaan Rawn kanssa yhä kirkkaasti melkoisella kaulalla kärjessä - Kaikki viime syksyn ja talven aikana läpi käyty tuska tuli pikakelauksena mieleen ja se matka leikkauspöydältä nyt SM kisojen VOI luokan korkeimmalle pallille.. Itku tuli väistämättä, onneksi mulla oli muitakin myötätuntoisia rinnalla itkemässä <3 Miten uskomattomalta tuntuikaan olla tässä tilanteessa kaiken jälkeen. Sanat ei riitä ei kertomaan tätä fiilistä <3

Seuraavaksi tajuttiinkin alkaa jännittämään joukkuetuloksia, kun Rawn lisäksi kaksi muutakin joukkueen koiraa oli takonut jo kasaan ykköstuloksia ja yksi oli vielä suorittamatta.. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että joukkueen viimeinenkin koira sai kasaan hyvän ykköstuloksen ja Hiiden Haukkujen joukkue oli huiman hienosti hopealla! Eipä olisi tätäkään osannut odottaa ;)
Tässä vielä video koesuoritukseen (aika huonolaatuiseksi muuttui vaan latauksen myötä.)

Lilu & Teppo, Me Spacemänin kanssa, Heli & Tähti,
Anna-Leena & Neo ja Hanna & Fidzi


@Anna-Leena Väätänen

@ Anna-Leena Väätänen
Ne jotka tietää ja tuntee Spacemänin, niin tietävät myös sen, ettei tällaiset tulokset tämän koiran kanssa ole mitenkään itsestään selvyys. Se pystyy onnistuessaan mielettömiin suorituksiin, minä tiedän kyllä sen <3 mutta se että se mieletön suoritus sattuu oikealle päivälle.. Galaxit osuu kohdilleen oikeaan aikaan oikeassa paikassa..  Noh, kyllä Spacemän näytti palkintopallilla mikä hän on miehiään. Tuuletti niin kovin kovaa, että putosi.. Se on vain niin Spacemäniä itseään <3 Juuri sitä, mitä tuossa koirassa rakastan yli kaiken <3
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin..

Hopeajoukkue Yyterissä
@Anna-Leena Väätänen
Sanat ei riitä kertomaan sitä
onnellisuutta ja mieletöntä fiilistä<3
@Anna-Leena Väätänen