sunnuntai 17. elokuuta 2014

On vakaval naamal alansa paras


Siinä kai se suurin taito piileekin, saada koiransa uskomaan, että se on kerrassaan paras silloin kun se on sen ansainnutkin <3 Kuten tänään. Niin, että se vetää vakavalla naamalla uskoen siihen, että on ihan paras aina ja kaikkialla <3

Tänään siis loman päätös Maskussa Vepekokeessa.  Oli aivan uusi rantatuttavuus ja kovasti pelotti läheinen kaislikko ja sen vetovoima.. Me kisattiin numerolla 9 ja vientiesineeksi arvottiin yllätys, yllätys - kuinkas muutenkaan, kuin pelastusliivit.. Ensimmäisessä liikkeessä sain Rawlle hyvän fokuksen veneeseen. Lähti päättäväisesti venettä kohti. Nappasi köyden ja sitten oli taas ihan kysymysmerkkinä, yritti kovasti tarjota veneelle, kysyi multa apua, lähtikin jo rantaan, mutta painon myötä tuli epävarmuus ja pyörähti taas takaisin.. Sitten käskytin "Rantaan!" käskyllä ja hetken kysymysmerkkinä arvottuaan lähti rantaa kohti uimaan. Ja osui pyörimisen jälkeen vieläpä maalitolpille. Voi miten ylpeä olinkaan sen ratkaisukyvystä ja kaislikon ohittamisesta.

No sitten vientiin, olin varma, että happi loppuu pian rantaan kävellessä. Aloitus kävi nopeasti ja pöyrittelin siinä veneen lipuessa ulapalle pelastuliivejä ja pitelin koiraa toisella kädellä ihmetellen, miten päin  annan liivit koiralle. Lopulta löytyi ratkaisu.. Sinne se pikku bc lähti varman oloisesti, sai hyvän otteen vieläpä liiveistä ilman, että ne nousivat silmien eteen lipaksi. Matkalla tahti hieman hiljeni, mutta niin vain jatkoi veneelle saakka, irrotti mun käskystä, pulikoi hetken veneellä ja oma aloitteisesti lähti rantaa kohti! Wau, eka kerta ikinä, kun lähtee ilman kutsua rantaan - Sehän edistyy!

Oman veneen kanssa olin varautunut kaikenmaailman ihme tapahtumiin, mutta hyppy ja rantaan lähteminen sujui yllättävän hyvin. Veneen keula oli sen verran kapea, että koiran lähetys onnistui kivasti. Myös rantaa kohti Raw suuntasi hyvin, lopputulos oli -2p maalitolppien ohitusta ja ihme kyllä ei kaislikkoa kohti vaan sinne juuri toiselle puolelle! No viimeisenä liikkeenä hukkuva ja odotukset ykköstuloksesta saattoi olla jo käsinkosketeltavissa. Raw fokusoi jälleen hyvin. Siirsin sen toiselle puolen (josta en yleensä lähetä koiraa..) Enkä ollut yhtään varautunut tempaisuun juuri ennen kuin hukkuva putosi, tassut vaan löi reunaa, sain pidettyä vielä hetken ja päästin menemään. Hyvä uinti hukkuvalle, kiinni patukasta ja suoraan empimättä rantaa kohti. Vahvistin matkalla "Hyvä-Rantaan" tiedostaen sen kahdeksi käskyksi. Kuitenkin seuraavassa hetkessä ajattelin, että olen käyttänyt vain yhden, kun näytti että Raw lähtee vetämään ohi maalitolppien. Huusin sille - "RawRantaan" ja vielä "RawVasen" - Ei kääntänyt. Olis parempi ollut olla vaan hiljaa.. Lopputulema oli -3p ohituksesta, -1p ylimääräinen käsky ja -5p varaslähdöstä, kuin ne tassut kävi veneen  laidalla.. -9p ja sehän tarkoittaa 89p - pisteen päässä ykköstuloksesta..

Voitte vaan kuvitella sen itsensä ruoskimisen määrän. Olisin pitänyt suuni kiinni, mun kääntökäskyt ei koiran suuntaa muuttaneet kuitenkaan (ja miksi olisikaan, eihän niitä ole niin paljon vielä treenattu) tai olisin vaan pitänyt paremmin tassuista kiinni...  Noh, ehkäpä tämänkin tarkotus on vain opettaa itselle terveempää suhtautumista epäonnistumisiin ja opettaa hyväksymään omia virheitään, me vaan tehdään niitä ja jossittelu on aivan turhaa ja tarpeetonta. Sitä paitsi mulla on ihan paras koira, joka teki niin parhaansa <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti