perjantai 24. kesäkuuta 2011

Pelastaja

Meikä on oikea  tehomies!! Joo me ollaan tässä mamman kaa tokoiltu, vedetty vähän agilityy ja käyty pelastaa hukkuvia ihmisiä. Mä hoidan kaiken tosta noin vaan. Jep, jep -- ei niin mitään ongelmaa. Ai, ette usko?? Kyllä ,mä olen myös pelastaja nykyisin. Se  vasta siistiä onkin. On kuulkaas tosi hienoa, tehdä oikeesti jotain hyödyllistä! Siellä saa samalla myös uida - älkää kertoko kenellekään, mutta sen takii se onkin supersiistii, kun pääsee uimaan!! Kesän paras laji! Mä olen kuulemma vähän pieni pelastaja, miten niin?! Mitä välii sillä nyt on, mulla on niin paljon voimaa, kun treenaan aina mun niskalihaksia kantamalla niille isoille kavereille tarkoitettuja keppejä!! 

Välillä on vaikeempaa, kun joskus--  vaikka silloin, kun ne hukkuvat lähtee liikkuu väärään suuntaan tai mua ohjataan väärään suuntaan!! Juma, jos jollain on hätä, niin kyllä se on vietävä lähimpään rantaan, että saadaan hädissään loiskiva tyyppi kuivalle maalle! Ei tajuu, sit ne huutaa johonkin tolppien väliin, just joo- kyllähän se maalaisjärkikin jo sanoo, että ei siin oo mitää järkee!

Sit mamma jotain stressaa agilityssa mun kontakteista - ihme homma -hyvin mä mielestäni hoidan. Ja kun treenataan niin miksi mennä täysii - tyhjälle katsomolle?? What? Onhan se nyt ihan eri fiilis  vetää, kun joku katsomassakin!! Ja sit se vaan hoki jotain, et kovempaa kovempaa.. Että niin mitä??  Haistoin, miten sen verenpaine ja kiukku kasvoi - Ajattelin, että nyt on rauhoitettava tilanne täysin, muuten ei tuu mitään ja liikuin itsekin vielä rauhallisemmin - ei ollu hyvä.. Mut se rauhoittui, veti henkeä ja kertoi selkeemmin mitä se haluu - tai no, pisti maksapalat esiin -juma sit mä menin taas kovaa ;D Rennolla meiningillä vaan kesää eteenpäin ;)

-Rico -

Balanssia lajeihin ja kontakti konkurssi

Taas tuntuu, että treenattavaa olis vaikka kuinka ja millaisia tavoitteita asettaisikaan, että se olis vielä järkevää ja ne tavoitteet pysyisi mahdollisena edes jollain tasolla..  Kolmen lajin keskellä säätäminen tuntuu sekoittavan mun oman pään =0  Agilityy tarvis treenaa ja tehdä niin erityyppisiä treenejä, pientä tekniikka hiomista ja sitten taas ratatreeniä tarvittais. Tokossa pitäis alkaa kasata palikoita evl varten ihan toden teolla ja ylläpitää sekä parantaa vanhoja jo hallussa olevia suorituksia. Ja tämä Ricon uusi rakkaus - vepe. Koira näyttää rakastavan lajia enemmän kuin mitään ennen. Itsellä olisi kova kiire päästä siinäkin korkkaamaan kisaura, mutta harjoitusten määrä on kovin vähäinen ja itsenäisesti ei kovinkaan paljon pysty tekemään. Tarvitaan aina treeniporukka ja siellä taas harjoitusten määrä yhdelle illalle on aika vähäinen (Tai minä olen tottunut treenaamaan aivan liikaa..) Okein myönnettäköön myös, että nyt kun aikaa on ollut, niin olen joinain päivinä sortunut taas tuplatreeneihin.. Eli aamulla toinen laji ja illalla toinen.. Mut ainakin vielä koira on jaksanut aivan mainiosti ja näyttää että vepeily ei sitä väsytä juuri ollenkaan.. Ehkäpä kuitenkin on parempi jakaa treenit kahteen erään, kuin vetää koira kerralla ihan piippuun =)

Joo mutta treenattavaa todenteolla.. Ne kontaktit aiheuttaa mulle taas turhaa pään vaivaa. Kyllähän Rico ne osaa,  mutta alastulon vauhti on liian hidas. Siihen kuluvia sekunteja ei ole vara menettää. Hitsi, kun se osas ne viime syksynä niin hyvin!! Hitto vie, niin viime syksynä - koska talvella ei olla kontakteja pystytty treenaamaan.. Valitettavasti. Tahtoo ne nopeat ja tehokkaat kontaktit takaisin!! No nyt otin ihan namikipolla ja paransi huomattavasti. En vaan halua jatkuvasti käyttää sitä kippoa. Se fokusoi kaiken siihen kippoon ja hupsis, kun kisoissa sitä ei ole, niin oikea kohta on hukkunut kokonaan.. Kosketusalusta olis toinen vaihtoehto.. Mutta siitäkin haluaisin pian eroon - mutta kai mun on tyydyttävä  siihen tosiasiaan, että jonkin aikaa - ainakin -on käytettävä jotain jolla saan koiran juoksemaan  nopeampaan puomin päähän saakka. Paikan se kyllä osaa ja tietää, mutta siihen mennään hitaasti.. Ehkä se herkkis myös on epävarma mun tyytymättömyydestä ja hidastaa entisestään. Eli kerrottava selkeämmin missä se oikea kohta on.. Voi tätä balanssin pidon taitoa tai sen puutetta tällä hetkellä ;D

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Suhtautumisen vaikeus

"Sinä kiipeät hattaravuorta ja koetat päästä huipulle ennen iltaan. Sinun sanasi pitää, kuin lukin seitti. Kuljet haurasta kuun siltaa..." Agilityn SM kisaviikonloppu takana - joukkue ja yksilöradalta -molemmilta hyl. Aiheuttaa yllättävän paljon ajatuksia ja samaan aikaan ei ole niin mitään sanottavaa - kovin tyhjentävää.. On viikonlopun aikaan ehtinyt miettiä agilityn syvintä olemusta ja omaa suhtautumista lajiin useaan otteeseen. Miksi lopetin aikoinaan Pekon kanssa? Aloin olla samassa pisteessä, kuin Ricon kanssa pian olen. Agility rakentuu sm:ien ja karsintojen ympärille. Milloin se lakkaa olemasta kivaa? Onko raja jälleen vastassa?  Ei enää hyviä kontakteja ja mukavia ratoja - Ainoastaan menetettyjä sekunteja ja vääriä ajoituksia? Pitäisi etsiä enemmän positiivisia asioita...

Lauantain rata oli jotain aivan kamalaa- en edes tiedä mitä kaikkea radalla ehti tapahtua. Fiilis oli sellainen, että olen aivan väärissä kisoissa - mikään ei vaan ottanut onnistuakseen. No sehän tiedetään, kun pakka kerran hajoaa, niin sen kasassa pitäminen on suunnattoman vaikeaa.. Sunnuntain radalta jäi sentään parempi fiilis, tehtiin edes jotain yhdessä ja oikein. Rico lähti liikkeen mukana kepeiltä ennen viimeistä pois ja vähän ajan päästä se hajoaminen sitten hajotti mun ohjauksen jälleen.. No koiraan olin kuitenkin tyytyväinen, vaikka kyllä se treeneissä kepeillä kestää ton verran liikkumista. Ja mun oma liike - hitto vie, miksei ne jalat voi liikkua vaan tallaa paikoillaan ja niin hitaaseen tempoon...!! Saakohan sitä koskaan muutettua? Yritämme kasata itsemme jälleen ja jatkaa eteenpäin. Miten se meni - leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä??

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Kuulumisia kuumuuden keskeltä

Rico on tas saanut taipua moneen.. Onneksi sentään tajusin jättää tokon sm-kisat väliin ja suunnata katseen  agilitya kohti, vaikka täytynee tunnustuu, että ajatukset on olleet osittain agilityssä, mutta treenattu ei juurikaan.. Vaikka eipä tässä ole taas  ihmeitä tehtävissä puolessa toista viikossa - näillä mennään. Rico on päässyt myös toteuttamaan rakasta uintiharrastustaan vepen muodossa. Vähän ihmetystä on aiheuttanut perässä roikkuvat veneet tai hukkuvat - mutta ehkä se joku päivä tajuaa, että siellä niiden kuuluu tullakin.. ;D

Olin niin masentunut hidastuneisiin kontaktijarrutuksiin, onneksi en ehtinyt aloittaa mitään tehotreenikuuria niille... Fyssarilla käynti paljasti, että selässä on jumitusta ja todennäköisesti vaikuttaa juuri siihen nopeaan jarrutukseen - eli juuri näin.. No hyvä tietää, että siellä on oikeasti jotain kipeää joka voi olla syyllinen huonoihin ja hitaisiin jarrutuksiin.. Ja onneksi ei kuitenkaan mitään niin pahaa joka estäisi treenaamisen kokonaan - huh huh..

Ai niin, ehdittiinhän me käydä myös roturacessa juoksemassa midien voittoon - tossa välissä.. ;) Kelpo cowboy joukkueen voimin; Rico, Tupu, Aune ja Lasse . Harmillista vaan oli, että ennen maalia toi koira sai vieheen melkeen kiinni ja hidasti vauhtiaan aloitti kai paimentamisen ja lähti kaartaa sivulle.. Eli ei saatu ihan todellista aikaa=( Mutta no eipä kai käy valittaminen, kun ajat kuitenkin riitti joukkue voittoon. Olis vaan ollut kiva tietää millaisen ajan se juoksee ilman paimenkaaria.




 Viehejuoksun jälkeen Rico pääsi siskojensa kanssa uimaan ja juoksemaan.. On sitä vaan niin mukava katsella, miten samaa kieltä "puhuvat" toistensa kanssa.