keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Ehkä perässäsi pysy minä en..

Nii..iih.. Eiliset agilitytreenit aloitin hyvällä fiiliksellä ja ratakin vaikutti haastavalta ja tiesin, että meillä riittää tekemistä sen kanssa - positiivisessa mielessä. Kun kaikki haasteethan on aina tie kehittyä paremmaksi. Mutta jossain vaiheessa koira hiipui ihan täysin, tajusin ettei treenaamisesta tule enää yhtään mitään - koska vauhti ei ollut ollenkaan sitä mitä pitäis ja mitä se oli ekalla suorituksella. Rytmityksen  ja ajoituksen treenauksesta ei tullut enää mitään. Putosin positiivisuus kierteestä kovaa ja korkealta. Jotenkin koko homma alkoi ärsyttää ja masentaa jopa turhankin paljon. En edes jaksanut olla työntämättä huonoja ajatuksia taka-alalle, vaan upposin kerralla ja lähes pohjamutia myöten ja ajatusmylly alkoi ulottua pahoine ja epämääräisine asiaan kuulumattomine ajatuksineen kaikkialle muuallekin. Ja kovin olen pyrkinyt taistelemaan tätä mielen myrkyttymistä vastaan, onko mun odotukseni koiraani kohtaan jotenkin epärealistiset, kun petyin noin kovin pahasti? Vaaleanpunainen hattaravuori häipyi jalkojen alta.

Yön nukutuani, aamulla asian ääneen läpi puhuttuani, - kiitos taas Hannalle :) ja päivän sitä vielä mietittyäni - Ei se ehkä (?) enää tuntunutkaan niin kamalalta. Ehkä? Mitä siitä, yhdet huono vireiset treenit - ties kuinka monien joukossa? Kyllä se siitä. Voisin kerrankin pysyä suunnitelmassa ja oikeasti tehdä niitä asoita mitä pitää, enkä niitä mitä kaikki muut tekevät, vain siitä sietämättömästä riemusta, kun kaikki muutkin tekee! Ongelmallista tästä tekee vain se, että koira tarvitsee erilaista treeniä, kuin minä itse. Ricokopioita tarjolla minun kehittämisekseni? Olisi myös suotavaa treenata oikeasti kellon kanssa. Aikaa seuraamatta, en ymmärrä sen kulua ollenkaan ja nykyinen halli kun mahdollistaa tekemisen myös omaa vuoroa odotellessa.. Huomasin tänään luulleeni 30 minuuttia vain vajaaksi 10 minuuttiseksi... 

Ja liikaa treeniähän herra Virkamies ei yksinkertaisesti kestä ja mun kyllä pitäisi se jo tietää.. Nih.



sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Yhdennäköisyyttä?

Blogin oli aika saada uusi osoite, kun saman katon alla asuu kuitenkin kolme erilaista nelijalkaista otusta.

Kelpietä usein verrataan oraviin, mutta meillähän ei tietenkään asu ihan tavallinen kelpie joukkoineen...
"Mangustit ovat pitkulaisia ja hoikkia petoeläimiä. Mangusteja on yli 30 eri lajia ja niitä on kooltaan 30 senttisistä yli metrin mittaisiin. Mangustit ovat seurallisia ja älykkäitä otuksia"...

Ja katsokaa nyt! Kaikista mun koirista löytynee pala mangustia... Kaiken normaalista poikkeavan käytöksen voinee pistää jatkossa tämän piikkiin.. Tämä uusi osoite olkoon myös muistutuksena minulle itselleni, että treenejä ja epäonnistumisia ei kannattane aina ottaa niin haudanvakavasti. :)






-Aivan kuin herra Rico-virkamies rankan duunipäivän päätteeksi..
Sama asento ja sama ilme ;)


















Ihmetellään sitten vielä hetki pikkumangustin korvien ihmeellistä elämää. Pieninä ohikiitävinä hetkinä ne muistuttavat kauniin kelvollisiakelpiekorvia.. Ja taas ne laskevat lippalakiksi otsalle ja ehkä joku päivä nousevat jälleen..


lauantai 25. helmikuuta 2012

Kiipeät hattaravuorta ja koitat päästä huipulle ennen iltaa..

Onkohan mun edessä hattaravuori kiivettävänä? Kaikki tuntuu nyt niin lupaavalle ja hyvälle, onkohan kaikki vain mun kuvitelmaa - Sitä vaaleanpunaista unelmaa, joka ei olekaan totta? No niin tai näin niin mä uppoudun siihen nyt, kun sitä kestää ja yritän säilyttää tän positiiviisen näkökannan.

Kaava rikottu! "pää alas seuraamisen liikkeelle lähdöissä" - koodi on murrettu. Nyt pystyn siis avustaen työstämään pystympipäisiä liikkeelle lähtöjä ;) Perjantaina pitkästä aikaa jäi tosi hyvä mieli Ricon toko treeneistä. Johtuiko sitten omasta asenteesta, treenien aloituksesta agilitylla vai siitä, että Raw odotti autossa Ricon treenien ajan? Tai kaikesta näistä yhdessä? Niin tai näin, Herra virkamiehessä asui koko treenien ajan pieni hulluttelija ja yritteliäs kaveri. Hyvälle mielelle minut sai myös treenien alussa tehty agility avaus. A:n juoksutus, joka meni niin nappiin kuin vain olla ja voi - ja varmaan tämä tyytyväisyys ja onnistumisen riemu tarttui myös koiraan. Sitä ennen tein vain pari hetsattua merkkiä. Pitäneekö aloittaakin treenit jollain superhauskalla vauhdikkaalla jutulla? Onko siinä avain hyviin treeneihin? Mä kyllä olen aloittanut hallitreenit aina(?)peruasennoilla tai seuraamisella.. Ehkä mun pitää vaan rikkoa oma kaavani?

Pikku Raw oli myös iloinen ja reipas oma itsensä. Aina vain jaksan ihmetellä, että miten tollaista kakaraa voi noin vain pitää irti hallilla häiriössä, jossa jokainen työstää omaa juttuaan ja koiria menee ristiin rastiin. Mietin jo valmiiksi, miten Ricon kanssa edettiin tähän vapaana tekemiseen.  Mutta ei tän kakaran kanssa taida tarvita edetä siihen (?), kun se vaan tulee mun mukana - niin kauan kun jotain tehdään. Ja kuitenkin toisten treenejä katsellessa Raw on menossa mukaan hirmuisella innolla, mutta kun tehdään yhdessä - niin muut unohtuvat jonnekin taka-alalle. Ei tollaisia pentuja olekaan? Tai sitten se katala odottaa murkkuikää ja pistää mun vaaleanpunaiset pilvilinnat pakettiin!

Tässä jälleen muistojen arkistoon: Raw 12vko


lauantai 18. helmikuuta 2012

Älä riko kaavaa!

Kuva  2010
Seuraaminen ja se sietämätön tasapainottomuus! Yhden treenin aikana (joka kyllä keskittyi vain ja ainoastaan seuraamiseen) virkamies on ehtinyt edistää, painaa, seilata,  heijaa, olla väljä, laskea pään ja keulia. Blondi taitaa olla vähän hidas kertomaan mitä oikein haluaa.  Mutta yksi ongelma on se, että tarvitsen ulkopuoliset silmät kertomaan mulle mitä siellä ihan oikeasti tapahtuu. Ja toiseksi mun pitää päättää miltä haluan sen seuraamisen näyttävän. Saman asian kanssa on väännetty ennenkin. Alunperin halusin pystympipäisen seuraamisen, mutta kun paikka pysyy paremmin ja koira pystyy liikkumaan runkonsa (pitkähkön sellaisen ;)) kanssa paremmin pitäen päätä matalammalla, niin olen antanut kelpipäälle periksi ja antanut sen laskea alemmas, mutta aika ajoin se laskee ihan liian alas (mun mielestä) ja sit taas veivataan sitä ylös. Mut voi hitsi miten kiinni toi keepie-eläin onkaan kaavoissaan. Yritä vaan rikkoa sen tapa tehdä.. Ei oo helppoo! Ihan kuin hakkais umpijäätä saadakseen sen muuttamaan muotoaan. Tai muuttuuhan se, mutta paketti on joko väljä, pää alhaalla ja hyvällä paikalla tai sitten pää pystymmässä, painaen ja edistäen.

Ja täten siis ilmoitan tavoittelevani iloista kaunista seuraamista. Sen ei tarvitse olla järjettömän vietikästä, mutta iloista sen pitää olla. Pään ei tarvitse olla överipysty, mutta selkärangan jatkeenakaan se ei saa olla.. olisko sit joku 45 asteen kulma meidän tavoite vai jopa aavistuksen matalampi? Paikka pitää pysyä, ei saa edistää missään tapauksessa. Tän pohjalta lienee helpompi treenatakin, kun tietää mitä tavoittelee ;)

torstai 16. helmikuuta 2012

Hallitsematonta kaaosta

Oma pää alkaa olla ihan pyörällä siitä ja tästä ja tuosta treenistä ja kenen kanssa ja milloin ja miten ja mitä häh..?! Eli tarvittaisiin selkeesti järjestelmällisempää treenipäiväkirjaa ja suunnitelmallisuutta, mitä tässä ollaan kenenkin kanssa tekemässä ja minne menossa! Muuten tästä touhusta tulee ihan päätöntä tekemistä, enkä tiedosta minne tähdätään. Ajattelinkin liittää blogiin jonkinmoista suunnitelmaa, josta voin tarkistaa minne oltiinkaan matkalla ja ehkä myös karkea treenipäiväkirja saa muuttaa tänne - koska Ricolla käytössä ollut kalenteri alkaa olla liian ahdas kahden koiran tavoitteellisille treeneille..

Raw painoi 11 viikkoa täytettyään 6,4kg ja Ricon olen kirjannut painaneen 14 viikkoisena 7,5kg. Jos penneli jatkaa kasvuaan samaa tahtia, niin sehän painaa ton 7,5kg ja viikon päästä... Ja se oli niin kovin pieni..? Mutta juu, niin tiedänhän mä - ne kasvaa niin eri tahtia kaikki :) Hurjaa kasvua jatkavan kakaran touhuja on taas ikuistettu videolle. Varmaan monia kyllästyttää katsoa monta toistoa samaa jankkaamista, mut ei ole pakko katsoa ;) Nää onkin mulle itselleni muistoja pentuajoista :) (Ja siellä videon teksteissä taitaa olla kirjoitusvirhekin pirulainen, mutta en jaksa enää uudelleen alkaa muokkaa.... ja milloinpa niitä ei mun teksteistä löytyisi.. :/)
Raw 11vko

Heh ja olihan tota vaikeaa vatijuttua kokeiltava myös Ricolla, josta sain itse ainakin hyvät naurut. Pakkaa pitkärunkoinen vähän jäykkä äijä pikkuämpäriin. Ei oo niin helppoo, kuin vois luulla ;D
Ricosta maailman (?) vaikein temppu
Myös Brenda mummo pääsi kokeilemaan - Sen kanssa tekeminen ei ole kovin määrätietoista. T'ärkeämpää Brendan kanssa on, että se pääsee vain tekemään jotain, lopputuloksella ei ole niin kovin väliä ja parempi välillä palkata vain kannustaakseen. Mutta näistä mun paimenista Bre oli ainut joka sai ämpärin naamalleen - Mikä ei yllättänyt sinänsä ollenkaa. Brenda on vaan aina ollut juuri tuollainen <3
Brenda mummoilee


tiistai 14. helmikuuta 2012

Minä uskon

-Ystävänpäivän kunniaksi-


Minä uskon, että utelias intohimoinen jättää jälkeensä erilaisen maailman, koska hän itse muutti sen..
Ja uskon, että se joka ei riskeeraa ei myöskään mitään saa...
...Uskon, että sinunlaistasi ei löydy mistään...
                       Minä uskon sinuun ja jos se joskus horjuu silloin katso, katso minuun. Anna katse, joka epäuskon tieltään torjuu.
Minä uskon, olet uskontoni minun. Minä uskon, katso minuun, minut ristiinnaulittiin silmiisi sinun.
Uskon, että harhaillen näkee, jonkin asian sisään..
Johonkin asiaan varhaiseen pääsee hänen silmillään..
Uskon tähän hetkeen..
Uskon huomiseen..
Uskon ikuisuuteen ja uskon hetken välähdykseen..
Sua aion loppuun asti rakastaa. Olen santaa, valon kilpaa tiimalasin kanssa kohti rannattomampaa rantaa.
Ja se ottaa, se enemmän takaisin antaa. Se on totta ja se kantaa <3

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Jos ihan vähän treeniä vaan..

Ihan pakko oli päästä aamulenkillä kokeilemaan muutama toisto Christan koulutuksesta kotiläksyksi saatua merkkitreeniä ja hitsi miten hyvin se toimiikaan - Ihan superkelpie ja se tekemisen riemu ja draivi <3 Rico sai ottaa myös pihalla muutaman kontakti toiston. Hiljensin jo omaa liikettä kävelyyn - joka näkyi myös Ricon vauhdissa ja katseli mua taaksepäin. Joten.. Palkka eteen odottamaan ja hupsis.. Kelpoinen karautti sellaisella vauhdilla laudan läpi suoraan palkalle. Vähän hymyilytti. Nätisti otin uudestaan ja kevyemmällä hetsauksella ;) Onnistui ja sen jälkeen taas lipsahti.. Heh, ihana asenne ;) Mutta tämä kertoo hyvin sen, mitä olen ihan huomaamatta koiralle opettanut. Olen yrittänyt hetsata sitä yhä kovempaan vauhtiin ja vapauttanut aiemmin ja nopeammin, pitämättä selkeää mustavalkoisuutta yllä - ja  mikä on lopputulos? Koira ei ihan oikeasti tiedä mitä sen haluan tekevän ja on hidastunut epävarmuuttaan ja lelun nähdessään sen ajatuksena on juosta läpi ja kovaa - Mutta nyt luulen olevani niin selvillä vesillä, ettei tässä ole enää muuta, kun hoitaa asia kuntoon :)

Raw pääsi tekemään tuttavuutta "hyppyesteeseen" maassa makaavan riman, namikipon ja avustajan kera. Hienosti keskittyi palkkaan, ei tainnut tajuta suorittavansa jotain muutakin samalla ;D Tässä vielä muutama otos raakalaisesta <3



lauantai 11. helmikuuta 2012

Rakkautta, Hullutta ja DRAIVIA - Kiitos!


Saadaanko me kaivettua jälleen tämä asenne esiin virkamieskelpiestä?
Koira osaa olla niin kovin cool, että onko se unohtanut hulluttelun taidon? No tämä kuva on otettu kuiteski marraskuussa, eli muutama kuukausi sitten -Ei siitä niin kovin kauan ole aikaa ;) Mä haluun tätä asennetta!!

Perjantaina käytiin agiliitämässä Turussa Elinan opissa. Ai jai, mun perisynti nousi jälleen esiin. Varmistan ja ihmettelen, enkä uskalla lähteä liikkeelle ajoissa! Hitto, nyt on vaan jonkun muistettava aina huutaa, kun pitää lähteä liikkeelle!! Ja minä unohdin käyttää puomilla uutta kontaktivapautuskäskyä JES! - Tajusin sen hetkeä myöhemmin ja onneksi Hanna oli ollut tarkka ja hereillä sen  suhteen - Kiitos, tarvin niin niitä auttavia silmiä ja korvia :) Erittäin hyvä fiilis treenistä ja valtava tekemisen halu! Raw kävi myös tekemässä pari putkea ja pussin. Samalla saatiin otettu ekan kerran tumma putki, ei tainnut paljon menoa hidastaa :) Hieno pieni mies :)

Tänään olikin vuorossa  Christan tokokoulutus. Käytiin Ricon kanssa läpi merkkiä, ruutua ja seuraamista.  Samalla päästiin käsiksi herran virkamiestokoiluun. Christan kanssa on ennenkin pohdittu Ricon tekemisen tapaa ja asennetta. Mutta nyt mun omat ajatukset siitä, - että nyt tarvitaan motivaation ja itsetunnon kohtustreeniä, eikä niinkään sitä häiriöylitreeniä - vahvistuivat ja saivat tukea Christan ajatuksista. Koira suorittaa kaiken niin tarkkaan ja miettien missä sen kuuluu olla ja miten sen kuuluu olla, että asennetta puuttuu. Se keskittyy tekniikkaan niin kovin ja liika ajatteleminen tekee tekemisestä juuri sitä virkamiesmäistä. Nyt lähdetään hakemaan yhä edelleen sitä draivia ja aktiivisuutta. Paljon hyviä treenivinkkejä sain taas kirjattua kasaan. Nämä koulutukset on kyllä oikeita motivaation sytyttäjiä.
Ja on mulla vaan onni ja ilo treenata, kun niin lähellä asuu aktiivista treeniseuraa :)

Raw käyttäytyi myös erittäin hyvin. Olen niin tyytyväinen tuohon pieneen penneliin. Nyt se on tajunnut luovuttaa jo häkissä huutamisen (tai ainakin tänään :o) ja osoitti oikein esimerkillistä häkkikäytöstä. Mielettömän hienoa oli myös huomata, että pentujen kanssa pihalla leikkiessä reagoi hyvin mun kutsuihin ja oli valmis keskeyttämään leikin ja tulemaan mun luokse <3 Noin pienenä ja eihän se edes osaa luoksetuloa!? Vai osaako..?
10-viikkois poseeraus




torstai 9. helmikuuta 2012

Kontaktikonkurssista ulos!

Ikuisuusongelma - Kontaktit. Jaksan marista niistä taas vaan - mutta miksen tee asialle jotain?! Niin, mutta kun teenhän mä - tekemättä kuitenkaan riittävästi ja viemättä koiraa riittävän suunnitelmallisesti eteenpäin. Jos nyt olis aika, lopulta? Samalla kun kakara tekee pentuharjoituksia - Rico vois tehdä suunnitelmallista kontaktiharjoitusta.

Usein ollaan ilkeitä ja tyhmiä ja syytetään koiraa, tahtomattaan tai tahallisesti - mutta kun syyt löytyy kovin pienistä & yksinkertaisista asioista. Minä olen lähinnä murehtinut itse mielessäni, mutta jos olis aika kaivaa syyt esille ja lopettaa pelleily. Syytin A:n treeniä puomin kontaktin heikkenemisestä, mutta voi - kun sen osuus taitaa olla aikas pieni tässä konkursissa! Lopputuloshan syntyy tästä sopasta, että a) minä vapautan koiran edelleen miten milloinkin. Joo, "Tule" "Mene" "kepit!" "läpi" "vapaa" "jestule" "jesmene" - Kovin kirjavaa, kun pitäis olla mustavalkoista. Mutta ihan kamalan vaikeaa, mikä  sen sitten olisi? Vapaa tarkoittaa, et duunit loppu saat rallatella haluamaasi suuntaan. "Tule" on ihan ok, mutta jos olen koiran jäljessä ja haluan sen irtoavan eteen, niin "Tule" on täysin väärä käsky, koska koiran täytyy lähteä tällä käskyllä liikkumaan minua kohti.. "Mene" taas tarkoittaa, että mene pois päin minusta - mutta kun pitää olla vain yksi käsky.

Pari päivää sitten päätin, että KONTAKTIEN VAPATUSKÄSKY on "JES!"
Muistuttakaa minua siitä aina, kun unohdan sen kuitenkin jossain vaiheessa. Ja kun alan epäillä käskyn huonoutta, niin olen päätynyt tähän siksi, että siihen on helppo yhdistää liitännäiskäskyjä "jestule" "jesmene" "jeskepit". Asiasta ei keskustella enempää. Piste.

Sitten kohta b) koira vapautuu valitettavasti liikkeellä, tiedostamattani. Onneksi Mia pisti syksyllä tajuamaan tämänkin tosiasia. Nyt yritän keskittyä myös tähän ja olla eleettömämpi vapauttaessa. Tämä vaikuttaa myös Ricon epävarmuuteen yllättävänkin paljon! ja c) kisoissa olen yrittänyt tehdä nopeita vapautuksia ja vapauttaa aiemmin vauhdin saamiseksi, joka on johtanut siihen, että koira jää etutassut esteelle odottamaan vapautusta. Näin taitavasti olen pilannut meidän kontaktit!

Ongelmahan näkyy tosiaan niin, että koira hidastelee ja voi olla laskematta etusiaan maahan. Rico osaa kyllä 2on2off asennon hakemisen hienosti, mutta puomin suorituksen yhteydessä siitä on tullut epävarma näiden miljoonien pienien asioiden  summana. Ensimmäinen kotitreeni tehtiin ja pidin oman liikkeen mukana tukemassa koiraa koko harjoituksen.  Alussa näkyy epävarmuutta, mutta loppua kohti asenne muuttuu jo paremmaksi ja haluttu toiminto kirkastuu(?) koiran mielessä. Ehkä peli ei ole vielä menetetty..

Ricon kontaktitreeni

Myös Raw pääsi kokeilemaan lautaa. Minikeinu sujuu paljon paremmin pikkubc:ltä ihan itsenäisesti ;)
Ja selkeästi 2on2off harjoituksessa havaitsee, että kaveri menee nenä kiiinni namissa, tajuamatta mitä edes tekee. Täytysi naksutella sille toi juttu ja antaa sen itse oivaltaa, niin sais sen tajuamaan mistä hommassa on oikeasti kysymys :) Ja videoarkistoa muistoksi Raw:n vauva-ajoilta:

Ohjausta ja minikeinua

2on2off paikan hakua ohjaten

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Mitä siitä, jos olen tehnyt väärin etsiessäni oikeaa?

Ja mitä siitä, mitä muut sanoo tai ajattelee? 
Niinpä, eilinen meni Vapun psyykkisen valmentautumisen luennolla. Todella tarpeellinen, mielenkiintoinen ja antoisa luento. Hauskaa oli huomata paljon yhtymäkohtia omiin ajatuksiin ja siihen mihin suuntaan on pyrkinyt näistä asioista mitään (?) tietämättä, - omia ajatuksiaan viemään. Nyt sain vahvistuksen sille, että olen juuri oikealla tiellä, mutta paljon pitäisi oman pääkopan kanssa vielä tehdäkin. Luento muistutti jälleen monista asioista ja antoi ajattelemisen aihetta. Ihan fiiliksissä luennosta vieläkin ;o

Tänään tehtiin Ricon kanssa 1,5 tunnin pakkaslenkki omaan tahtiin ja jätettiin kakarat ja mummot kotiin lämpimään nukkumaan. Koko harjulla en nähnyt ketään muita lenkkeilijöitä, enkä hiihtäjiä ja sää oli mitä upein, kun oli pukenut riittävästi päälle. Eikä tuon australialaisen kanssa tarvi miettiä, että sitä palelisi - Taisi olla jo hetkittäin turhankin lämmin pomppa päällä viilettäessä ;)

Tyhjyyttään huokuva parkkis suorastaan pakotti pysähtymään tokoilemaan hetkeksi (Voihan harmitus, kun ei ollut mitään rekvisiittaa mukana..!) Ja wau, miten toi koira toimiikaan tuolla pakkasessa hienosti. Tosi hyvät seuraamiset saatiin taas esille. Ihan toista, kun perjantain hallin matkalaukkuilut. Huomasin myös tehdessäni, luottavani koiraan, käveleväni suorassa, ryhdikkäästi ja ajatellen sitä "miten hienosti se nyt työstää tätä!! Wau, mikä koira!" Eli oliko mun ajatukset oikeat ja tukivat onnistunutta tekemistä? Mielen hallintaa..? Z:ta tehtiin myös koko liikkeenä, kiitin kyllä suullisesti matkalla...sitä itseluottamusta hakiessa.. Ja kaivettiin hangesta keppejä, jotta saatiin tehtyä ohjatun haut! Mielikuvitus on aika hyvä ase tähän talvitreenaamiseen ja treenamiseen muutenkin ilman välineitä. Ja ohjattu sujui kepeillä tosi hienosti - Asenne oli sitä mitä pitääkin - Tästä mä niin tykkään :)

perjantai 3. helmikuuta 2012

Uusi yritys..

Eilen purin turhautumistani tokotreeneihin pitkät pätkät tänne kirjoittamalla. Mutta kuin mielenosoituksellisesti nettiyhteys päätti katketa ja jumittua tietenkin ennen sitä ja kaikki mun valitukset hävisi jonnekin tyhjyyteen. Mutta sen kirjoittaminen pois omasta päästäni auttoi jo näkemään asiat valoisammin ja siinä turhautuneena olisin varmaan unohtanut paljon tärkeämpiä asioita, kuten Brenda. Mummokoira on ollut viime lääkärikäynnin ja tylosiinikuurin jälkeen täysin terve!! Syötän sille vielä gastro intestinalia, mutta mielelläni syötän, jos se pysyy tässä kunnossa!

Pieni mies on kasvanut kovasti ja 9 viikkoakin ehti tulla täyteen, kuin huomaamatta. Kävin myös punnitsemassa sen kunnon vaa´alla ja paino oli noussut jo 4,6kg - kasvaahan se, suorastaan silmissä!

Kun kakara kasvaa niin nopeaa, niin olen ehtinyt tallentaa videolle sen 8-viikkoispentuhömppää muistoksi itselleni <3

http://www.youtube.com/watch?v=OF6qbVE8Od0

http://www.youtube.com/watch?v=ian1LXpmvhY

http://www.youtube.com/watch?v=GFcx1p44AAQ