tiistai 27. joulukuuta 2011

Lumimaassa tavoitteita miettimässä

Jouluaatto aamu etelässä alkoi sateisena ja pimeänä jatkuen koko päivän samanlaisena. Joulupäivänä matkattiin Satun ja koiralauman kanssa kohti Kainuuta, lumimaata ;) Ja niin päädyttiin todellakin lumimaahan. Ai, mikä rauha ja hiljaisuus - Täällä sielu lepää ja koirat todella nauttii äärettömästä vapaudesta metsälenkellä <3


Kelpielapsen 3,5 wee riemu ja vauhti lumesta ja vapauden huumasta


Rixulaisen huolehdittava lomalauma; Bree, Miro & Zhoco
 Vuosi 2011 antoi meille enemmän, kun oli uskaltanut toivoa. Agilityssa Rico saavutti heti tammikuussa ensimmäisen AVA-sertinsä Hyvinkäällä ja toinen saatiin myös vuoden varrella Kajaanista, mistä myös voittonolla. H-sertien kohdalla vaan onnea ei tuntunut olevan mukana, mutta Hyvinkäällä ehdittiin vielä joulukuun aikana sellainenkin saada. SM:ssä oltiin mukana, mutta suoritus oli todella ala-arvoinen ja ei ollenkaan meidän tasoinen. Ihan syystä ei oltu siis mukana karsinnoissa - ihan oma valinta ja seison edelleen sen takana, että aika ei ollut sellaiseen ollenkaan oikea. Loppukesällä Hiiden Haukkujen joukkueen voimin voitettiin Piirm kultaa. Vuoden 2011 lopussa Ricolla on kasassa SM nollat ensi vuodelle. Yhteensä 12 nollatulosta, joihin sisältyy 2x tuplat, 2x triplat.ja jopa sijoituksia on mahtunut mukaan 4x 3. ja 3x 2.

Vepe ryhmään päästiin mukaan toukokuulla ja laji osoittautui Ricon suosikiksi, joten rohkeina lähdettiin kokeilemaan SOVEn suorittamista kesäkuun lopulla vieraaseen rantaan. Rico läpäisi SOVEn ja Seuraavana viikonloppuna ALO luokka oli myös taaksejäänyttä elämää. Rico taisi ehtiä ensimmäisenä kelpienä korkata kyseisen lajin. Kesän aikana ehdittiin hankkia myös 2x AVO1, eli yhtä vaille siirto VOI luokkaan. Tätä lajia lähdettiin kokeilemaan keväällä periaatteella: "Katsotaan miten koira toimii, kokeillaan kisaamista - jos homma toimii." Rico siis ylitti odotukset huimasti tässä lajissa.

TOKO:ssa tavoitteena oli saada VOI1 ja päästä kisaamaan EVL:ssä. Toukokuussa Rico saavutti ensi yrittämällä VOI1 ja syyskuussa rohkenimme EVL kehään pienen painostuksen saattelemana, kun meidät passitettiin Piirm-joukkueeseen. Rixulainen ei ollut ihan parhaassa terässä, mutta ylsimme silti 1-tulokseen ja sijoitus taisi olla bc-voittoisessa isossa porukassa 4. ja Hiiden Haukkujen joukkueelle saatiin porukalla PiirM pronssia. Lokakuussa haettiin Ricolle toinen EVL1 ja marraskuussa kolmas - Rico taiteili itsensä TVA:ksi 1-tulosputkella - Huima koira!

Samalla olisi ehkä aika miettiä ensi vuoden tavoitteet. Mä olen todella huono julkistamaan tavoitteita, koska olen edelleen vahvasti siinä uskossa, että niistä luopuminen on minulle tie päästä niihin. Öö, mutta miten niistä voi luopua, jos niitä ei ole asettanut? Eli..

Tavoitteet vuodelle 2012 - Rico
Agility - Tavoitteena saada lisää potkua ja vauhtia radoille(joka osittain johtuu ihan omasta ohjaamisetani ja liikumisesta). Esteosaaminen paremmalle tasolle. Eli kontaktit nopeiksi ja varmoiksi sekä kepeille parempi draivi. Tavoitteena parantaa/tehostaa koiran ohjaajan lähelle tulemista ja lisätä herkkyyttä.
Kiva olisi saada Rixulaisesta valio ja myös hyppyradoilta sertejä olisi kiva vastaanottaa :o SM:iin osallistutaan ja siellä tavoitteena on tehdä ehjä oman tasoinen suoritus!

Vepe- Viennin "tyrkytys" & maalitolppien opetus. Viimeinen AVO1. VOI liikkeet kuntoon --> kokeisiin. Jos kohtalo suo niin niitä VOI1 riittävästi...

TOKO - Olen ehkä luvannut Hannalle, että osallistutaan SM:iin.. Hitsi, mitä olen mennyt tekemään!! En ole ollenkaan vakuuttunut onko se lähelläkään hyvää ideaa.. :/ Mut juu, jos sinne päädytään, niin tavoitteena on tehdä mahdollisimman tasainen ja ehjä suoritus. Kokeissa tulen käymään ensi vuonna jokatapauksessa. Tavoitteena on tehdä ehjiä kisasuorituksia ja pitää koko paketti kasassa. Tavoitteena parantaa liikkeitä ja koiran häiriön sietokykyä.

Brendan tavoitteena on elää koko vuosi terveenä ja nauttia mummokoiran ihanasta elämästä!

torstai 22. joulukuuta 2011

Jouluterveiset

Saatiin sitten tännekin vähän lunta lopulta ja se lumi on jopa pysynyt maassa jonkin aikaa :)
Joulukiireet taitaa pitää ihmiset pois lenkkipoluilta, kun saatiin tokoilla aivan rauhassa ja sainkin kunnian tokoilla jälleen mun valioni kanssa <3 Erittäin onnistuneet treenit siis - Koirassa oli potkua ja asennetta. Se teki hienosti töitä. Tänään tuntui, että titteli oli ihan ansaittu :D Eilen tehtiin myös lumiset treenit agilityn merkeissä. Pientä helppoa pätkää rimat maassa, koska alusta oli kuitenkin suhteellisen kova. Saa sitten Ricokin viettää joulun aikaan jonkun tylsemmän päivän vain lepäillen ja lenkkeillen.
Brendan kanssa taas on ollut vähän murheita. Vatsa on vaivannut jonkin aikaa enemmän ja vähemmän. Sattumaa vai jotain vakavampaa? Kun tietäis.. No onhan Brenda toki aina ollut herkkävatsainen, mut huolestuttaa silti ja paljon. Turhaan kai murehtia tulevaa, jota ei voi tietää. Nyt tilanne on kuitenkin jälleen parempaan päin :)

Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta.
Ihanaa joulua ja Onnellista tulevaa Uutta Vuotta <3

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Kerran minäkin tanssia saan ja silloin pyörii alla maa

Kun osaa päästää iri - luopua jostain - niin yllättäen ja odottamatta se voi ollakin käsissäsi.

Eilen sitten vuoden viimeiset agilitykisat Hyvinkäällä - Minne mun ei pitänyt lähteä! Monestakin syystä - Ajattelin, ettei me voida tällä tasolla saavuttaa mitään meille "tarpeellista" - Nollia ehkä, mut sm-nollat oli jo kasassa. Agiradoilta ei saada ottaa edes sertejä vastaan (jos onni olisi edes mukana) ja hyppysertin saamisesta olin jo luopunut toivosta - Ei meillä kuitenkaan olisi tarvittavaa onnea mukana siihen.. Ja A:n treenikin on edelleen pahasti kesken ja mulla oli ollut vielä kamala vatsatauti.. Mutta mitenpä sitä paremmin viikonloppunsa viettäsi!

No Rixulainen päätti pistää tuulemaan ja juoksi triplanollat ja vielä sen ensimmäisen H-sertinsä <3 - kartturin köhiessä keuhkoja pihalle ja jarruttuttaessa koiran menoa muutenkin. Mutta mitäpä muuta minä osaisin tehdä.. Siis rajoja rikkovaa ja räjäyttävää menoa ei nähty tänäänkään - mihinkäs se meno siitä hetkessä muuttuisi ja enpä siinä heikossa olotilassa mitään muuta odottanutkaan. Olishan se vaan joskus kiva tietää mihin toi koira yltäisi, jos itse ei olis jarruna missään kohtaa rataa. Tulokset saa sentään paremmalle tuulelle ja Ricon kanssa tekeminen on ollut kovin vaivatonta ja helppoa viime aikoina ja olen kovin tyytyväinen tuohon koiraan, miten se voikaan aina onnistua paikkaamaan mun virheet <3 Mä vaan niin kovin tykkään tosta ruskeasta - Monilla muilla on paljon "parempia" koiria tätäkin lajia ajatellen, mutta musta tuntuu, että tämä koira on juuri sopiva minulle - tähtiin kirjoitettu tarina. Se tekee tästä jotenkin kaiken arvoista. Se pistää myös miettimään asioita monelta eri kantilta...

Analysoinnin lomassa laskin vuoden 2011 nollaprosentin ja prosentiksi sain 48%. Harmi kun ei ole oikein itselle vertailukohtaa, kun 2010 on vasta aloitettu kisaaminen kisaiän täytyttä, niin en oikein osaa suhteuttaa 1-luokan ratoja 3-luokan kiemuroihin. Vertailukohtaa oli haettava sen verran, että laskin SM kisojen jälkeisten kisojen nollaprosentin, joka oli 60%. Mutta ehkäpä ensi vuonna pitäis alkaa hyllyttää ihan kunnolla, että vois saavuttaa jotain haluamaansa?




lauantai 10. joulukuuta 2011

Move it, Shake it, Love it!

Täällä ollaan vietetty oikeaa hiljaiseloa. Huomaa, että on paukut juuri nyt aika vähissä. Koiralle ei niinkään - Sen paukut vaan lisääntyy kun treenimäärä kevenee. Mutta aika hyvin se on hyväksynyt sohvanvaltaajan aseman, mitä nyt pientä omatoimista puuhastelua on tullut lisää kuvioihin...Treenit on sisällytetty pitkälti lenkkien lomaan ja sisätiloissa suoritettaviksi.  Metsäagilityt ja pienet etsintätreenit on olleet suosiossa muutaman viimeisen päivän aikana. Täytyisi varmaan seuraavan kerran virittää puihin numerolaput, kun  pidempää pätkää miettiessä huomaa, ettei oikein enää muistakaa mikä puu piti kiertää ja miltäkin puolelta ja missäs kohtaa metsää sitä onkaan menossa - Kyllä lenkkeilijöillä riittää taas ihmettelemistä. Mutta mitä enemmän tätä tekee, sitä vähemmän niistä jaksaa enää välittää ;) Parasta on nähdä koiran silmissä se polte ja tekemisen riemu. Tästä tulee ihan mieleen vanhan agilitykirjan teksti agilitykoiran onnellisuudesta - Sen lukeminen oli jotenkin niin liikuttavaa- että taisi saada ihan kyyneleet silmiin. Löytäisinköhän sitä vielä jostain?

Viime viikolla ihan oikeissa agilitytreeneissä meillä oli teemana yllätys yllätys - Rytmitys ja ajoitus! Rata tuntui tosi haastavalta ja vaikealta, mutta olin ihan yllättynyt miten hienosti siitä selvittiin - Hitsi, sitä hienoa fiilistä - Flow - Wow! Ricon kanssa tekeminen vaan tuntui tosi vaivattomalta <3

Mutta vastapainoksi kuvia syksyn kisoista Purinalta. Tuota noin.. Miten ton nyt sanois,  voishan sieltä jotain sekunteja säästää, jos blondi ohjaisi sitä koiraansa siellä radalla, eikä jammailisi ties mitä tanssimuuveja matkan varrella... Katsokaa nyt tätäkin otosta...

Kädet alas, peukalot eteen and shake it!!
 Ja tässä seuraavat jammailut - Sivuaskel ja kädet mukaan - Oikee eteen, vasen taakse! Rico yrittää kaikkensa suorittaakseen rataa, kun blondi bailaa! Tähän otokseen sisältyy myös kuva-arvoitus, mistä koira voi tietää minne mennään, kun blondin jokainen raaja osoittaa eri ilmansuuntaa...? Vastaus löytyy tekstin lopusta.

 Lopuksi vielä enemmän agilitya muistuttava otos Rixulaisesta - Katsokaa sen ilmettä - Sanoisin, että siinä näkyy rakkatta, rakkautta agilityyn, rakkautta tekemiseen, rakkautta yhdessä olemiseen ja elämään!!
Ja sen kuva-arvoituksen vastaus on tietenkin katse! Se kaikista maagisin voima :) Toki koira lienee liikesuunnan mukaisesti lukinnut jo seuraavan esteen niikuin kuuluukin ja blondi on lähdössä jo seuraavaan polttopisteeseen, niinkuin oikeaoppisesti kuuluukin, mutta ettehän te sitä enää näiden kuvien jälkeen usko ;D

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Anna minulle hetki aikaa, hetki aikaa miettiä uudelleen


Rico
 Taas takana yksi kisaton viikonloppu. Nyt vasta ymmärtää miten tottunut kisaamiseen onkaan. Täähän on suorastaan vaikeaa - Ei koiralle millään muotoa, mutta itselle kylläkin. En millään malttais olla koko pitkää joulukuuta kisaamatta.. On se uroksen omistajan elämä, kun ei ole edes juoksuja rytmittämässä kisakautta! Yritämme sinnitellä ensi vuoteen..

Kisaamisen aukkoa korvaa myös blogien ja videoiden määrätön selaaminen netistä. Että voikin olla näin järjettömän vaikea päätös! Meille tehtiin koulussa DISC-analyysit ja mun analyysi kertoo mm. "Virheellisiä ja hätiköityjä ratkaisuja tekemään tällaista ihmistä ei kovin helposti saa."
"Harkinta-aika ja mahdollisuus käydä kaikki vaihtoehdot huolellisesti läpi on hänelle tärkeätä."
"Päätösten teossa; Varmistaa ensin kaikki mahdolliset seuraukset. Viivyttää mahdollisimman kauan." Että niin, sellainen mä vaan olen :)

Pari muuta analyysista poimittua kohtaa:
"Tällaiseen henkilöön on helppo luottaa. Hän ei missään tapauksessa yliammu tai liioittele tarinaansa (ainoastaan ehkä maalaillessaan uhkakuvia). " Tämän tunnistan niin itsestäni koiraharrastukseenkin liittyen ;) Olen kuullut monesti, että suhtaudun Ricon ja mun osaamiseen vähätellen (Tämän kirjoittaminen jo itsessään tuntuu kyseenalaiselta..?) Mutta uhkakuvat kasvaa mun maailmassa usein aika suuriksi. Varmaan juuri näin? Tosi mielenkiintoinen analyysi ja kertoo omasta luontaisesta tavasta toimia. Ihminen on siis voinut kehittää tavan toimia toisin tai opetella tietoisesti toimimaan toisin, mutta tämä analyysi kuvaa sitä luontaista muokkaamatonta tapaa joka on kullakin ihmisellä alunperin omanlaisensa.


Brenda

Mutta analyysista takaisin treenaamisen syövereihin. Lauantaina käytiin kentällä kääntymässä, mutta oli ollut sen verran pakkasta & kova pohja, etten halunnut hyppyyttää koiraa sillä alustalla, joten tehtiin ilman rimoja ihan pikkujuttuja, kuten ohjaajan lähelle tulemista ja itsenäisiä käännöksiä + Brenda pääsi jälleen vaihteeksi vähän kruisailemaan. On se mummo koira vaan niin onnellinen, kun pääsee tekemään jotain, josta voi saada jotain syötävää! Ilma oli niin loistava, etten voinut myöskään olla pysähtymättä pikaisesti tokoilemaan, kotimatkalla lentokentän läpi..




Ilta kuluikin sitten messarissa Hannan ja Helin kanssa kojuja kierrellen, tokokoetta ja upeita koiria katsellen. Ricolle sitä "viimeistä" koepaikkaa etsiessä kävi mielessä myös tämä koe, mutta onneksi olin sen verran järkevä ja osasin ajatella, ettei me olla valmiita tällaiseen kokeeseen ainakaa vielä. Uskon olleeni oikeassa. Ensimmäisten koirakoiden ensimmäisten kehien luona oli paljon yleisöä ja sen mukaista häiriötä. Myöhemmin häiriöt kyllä vähenivät huomattavasti. Toisaalta Rico olisi voinut jopa toimia ihan hyvin? Usein riittävän paljon häiriötä ei olekaan enää häiriöksi, vaan hankalampia ovat juuri yksittäiset yllättävät huomion kiinnittäjät. Ja kysymys ei ole kuitenkaan siitä, ettei koira kokeesta ja tilanteesta selviäisi, vaan siitä, että ote voi hetkeksi herpaantua ja se voi tarvita ylimääräisiä käskyjä ja havahduttamista tilanteeseen. Kuten viikko sitten häiriötreeneissä - Sen on ihan pakko aina nopeasti kurkistaa mitä ympärillä tapahtui.  Vaikka lopulta se selvisi seuraten "häirikköjoukon" läpi päätään kääntämättä, niin ne silmät pyörähti ja se kurkisti, ettei vaan kukaan sivusta "käy iholle". Onkohan tämä kuinka yleistä?

Prinsessa ja hänen urhea
henkivartijansa

Tänään sitten sunnuntain kunniaksi kenttä oli pehmeämmässä kuosissa ja suunta kohti agilitykenttää Hannan kanssa. Jatkettiin keppien hetsaustreeniä ja lisättiin samalla vähän rataa mukaan & omaa liikettä eri suuntiin voimakkaammin. Ihana nähdä miten molemmat Rico ja Niza keskittyi vaan tekemään keppejä, eikä häiriintyneet ollenkaan ohjaajan liikkumisista :) Mukana oli myös hyppykuvio, jossa oli meille haastava kohta rytmityksellisesti, mutta lopulta saatiin sekin onnistumaan. Keinua tein ihan keskittyen palkkaamaan koiran liikettä liikkuvalla laudalla ja hienosti Rico alkoi sitäkin parantamaan, kun tajusin itse keskittyä palkkaamaan oikeaa asiaa ;) Päästin Brendan tänäänkin vähän radalle ja uskaltauduttiin keinullekin pitkästä aikaa varovaisesti ja hienosta pysyi tasapainossa ;)

Mutta se Ricon A... Juoksutus ei etene ollenkaa :( Nyt paukkuu ylösmenokin - ja koira juoksee pumppien päältä ja osuu minne milloinkin ja miten milloinkin. Ei sillä ole nyt yhtään ajatusta mukana mitä pitäis tehdä. Alkaa tuntua, että R on oppinut vaan loikkimaan ja hyppäämään korkeammalta :( Mietin jälleen, että olisko nyt aika muuttaa treenitapaa. Ehkäpä meidän ohjelmaan tulee mukaan uuden tempun opettaminen, joka voidaan tarvittaessa siirtää kontakteille.. Hassua kyllä, viime kisoissahan tämä A projekti oli työn alla ja virheitä siitä ei siis silloin tullut, mutta minusta sen jälkeen ollaan menty vain takapakkia. Mutta mikäs harrastamista tämä oliskaan, jos kaikki sujuis kuin tanssi. Tämä kertoo vain siitä, että minä en ole osannut koiralleni riittävän selkeästi kertoa mitä sen kuuluu tehdä :o

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Balanssia ja häiriöitä

Miten hulluutta mitataan? No siten, että kuka lähtee myrskyn keskelle kaatosateeseen - katkaisemaan tokotauon, joka olis ihan hyvin voinut jatkua vaikka päivän tai pari! Jep, juuri niin. Ja se samainen tyyppi on aamulla lenkkeillyt vielä kentälle tekee vähän aksaakin. No nyt ei paljon kelpie ole kenkiä järjestelemässä ;)

Aamulla siis agilityy, hyvin perustreeniä. Keinu oli yksi päivän aiheista. Keinun suoritukset oli viime kisoissa jälleen kovin hitaita. Sen kanssa piti tehdä hetsaustreeniä, mutta Rix alkoi hetsauksen seurauksena kasvattaa loikkiaan, eli ei hyvä. Hiton keinu, että osaakin olla vaikeeta! No jatketaan eri tekniikalla työstämistä, mutta on se vaan vaikee liikkua eteenpäin liikkuvalla laudalla.. Ehkä pitäisi lisätä vielä niitä jumppaharjoituksia ja tehdä niitäkin säännöllisemmin, jos se tasapaino sieltä kehittyis paremmaksi.

Ja kaatosateessa tokotauon katkaisu. Kamalan vaikeeta tokoilla kaatosateessa, kun sataa suoraan silmiin, ainakin Ricon mielestä ;) Aiheena oli häiriötreenit. Että osaa sekin olla vaikeeta. Ehdottomasti meidän heikkous.  Eihän kiltti koira voi olla tekemättä, kun kaverit käskee - otti kyllä koville! Mutta väitän, että jotain ajattelun suuntaista siellä ruskeassa kopassa tapahtui.. Herneet vaan singahteli ja kohtasi hetkittäin toisensa. Tehtiin myös tavallisuudesta poikkeavaa ns. temppurataa ja  siihen olen ihan tyytyväinen - Rico tsemppasi tosi hienosti ja näytti jopa, että se nautti, kun sai näyttää miten osaa - ;D Häiriötreenejä tarvittaisiin niin kovin paljon lisää, mutta niiden toteutus pitäisi vain aina miettiä tarkoituksen mukaiseksi, jotta siitä saadaan tälle koiralle paras mahdollinen hyöty. Tiedän, että mun täytyy astua tässä asiassa epämukavuus alueelle, mutta turhaa hakata päätäänkään seinään :)
Ei kisoja, joten sunnuntain saldo kahdet hyvät ja hyödylliset treenit ja tyytyväinen kelpoeläin :)

lauantai 26. marraskuuta 2011

Rico tokotauolta

Olen saanut viettää ansaitsemaani tokotaukoa ja ollaan lähinnä aksattu vaan. Niinkun mähän tottelin itseni valioksi tässä pari viikkoa sitten :)  Eka viikko meni ihan mukavasti, mutta nyt toisella viikolla alkaa jo hiukka kyllästyttää tää liika lomailu!  Metsälenkkejä vaan - ja pyh, sanon minä! Olen aikani kuluksi lukenut kuitteja ja järjestellyt blondin kengät uudestaan ja sellaista pientä. Kengät vain järjestin, mutta se kuitti oli niin  heikkotekoinen, että se mureni, kun yritin sitä lukea, sori, ei kai se niin tärkeä ollut? :o
Sitten piti blondin pistää aivosolut toimintaan, jotta saa mulle jotain muuta tekemistä, kuin tokoa tai agilitya.. Kun toko on tauolla ja agilitya en saa tehdä joka päivä, koska muuten mun lihakset ei saa tarvitsemiaan lepopäiviä. No siitä on seurannutkin kaikkea hauskaa leikkimistä, temppuja, ja muuta ohjausteeniä ;) Kuten supereita eteenmenoja ja sit ei niin kivoja ohjaajan lähelle tulemisia - Mut kai nekin menee siinä sivussa!

Mamma oli joku päivä salaa käynyt koiravierailulla jossain ihan minulle uudessa paikassa, eikä ottanut minua mukaan!! Etsin kaiken informaation sen housun lahkeista mitä irti sain.. Tämä vaatinee lisää salapoliisityötä, vaikka tiedän jo paljon enemmän, kuin blondi tietääkään!! Olen yrittänyt tehdä salapoliisityötä tietokoneella selvittääkseni mysteerin.. Olen myös samalla ahkerasti katsellut videoita erirotuisista ja tehnyt arvioita erirotuisten työskentelystä. On kovaa hommaa miettiä, millainen pikkuveli tai -sisko meille sopisikaan? Tämä pohdiskelu vetää  minutkin vakavaksi!

- Rixulainen-

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

"Hänen lapsen uskostaan joku sanoo se on harhaa, Olkoon mutta ilman ei täällä jaksaisikaan"

Miten ihanaa onkin kerta toisensa jälkeen havahtua tähän huumaavaan fiilikseen, kun tajuaa miten ruskea karvakorva tekee parhaansa yhdessä mun kanssa. Tää on niitä asioita, jotka imee mukaan tähän maailmaan ja pitää otteessaan niin tiukasti. Miten voikin joka kerta tuntua yhtä hienolta kun huomaa miten asiat vaan toimii. Voihan Rico <3



Rixulainen <3 kuvannut: Emmi Jämsä
 
Eilen käväistiin Showlinkillä kolmen startin verran. Ja tämä mun "huumaantuminen" selittyy sillä, että Rico nappasi TriplaNollat!! Nyt kaikki onkin tuntunut sen kanssa hetkittäin jopa helpolta - Kolme viimeistä kisaviikonloppua tuplat ja tässä viimeisessä nyt siis triplat - Hyvä kausi meneillään?? Tämä sama kun jatkuisi vielä ensi kesänä. Ai niin ja molemmilla agiradoilla sijoituttiin vielä kolmansiksi ja tekeminen tuntui vaan tosi kivalta, epäkohdista huolimatta :)

Aloitettiin hyppyradalla. Sinne olin suunnitellut pakkovalssin 7 putkelle, mutta vähän mietin jo rataantutustumisessa, että noinkohan ehdin juosta sinne ja pohdin jo vaihtoehtoratkaisua, mutta päätin ehtiä pakkovalssiin.. No radalla lähetin koiran 5 putkeen ja lähdin pinkomaan niin kovin kohti seiskaa, luulin olevani jo hyvissä asemissa, kun se juna pääsikin suorassa putkessa vauhtiin ja suhahti mun ohi - ja hätävara ratkaisu käyttöön ja hupsis olinkin sit jatkossa vähän myöhässä edelleen ja meni vähän kalasteluksi, mutta selvittiin mun myöhästelyistä huolimatta virheittä maaliin. 


Agiradoille lähdin tavoitteena saada puomin ja A:n kontaktit onnistumaan. Ekalla agiradalla keinu mentiin hiipien. Pussista puomille käännöksessä paloi aikaa ja myös puomin kontaktilla oli aavistuksen hidastelua havaittavissa ja taas onnistuin myöhästymään suunnittelemastani päällejuoksusta.. Pyörimisellä ja säätämisellä selvittiin siitäkin tilanteesta ja onnistuttiin tekemään myös onnistunut A:n suoritus -  Hyvä Pau! Viimeiselle radalle lähtiessä tajusin jo, ettei mun jalat ehkä liiku kuitenkaan riittävän kovaa Showlinkin päästä päähän ja suunnittelin ohjauksen sen mukaisesti jo valmiiksi. Yksi kohta valahti pitkäksi tälläkin radall - Mun pitäis vaan opetella paremmin noita mun "inhokki käännöksiä" mihin tämäkin kuului. Mutta puomi ja  A molemmat toimivat - Jipii! Keinu taas vastavaasti ei toiminut tälläkään radalla - Ehkä se keinun kaatuminen jätti taas jotain varovaisuutta tekemiseen, vaikka koira ei tapahtumahetkellä sitä juuri noteerannut?

Aika hienoa ja tasaista työtä toi koiruus tekee. Olin niin hurjan tyytyväinen Rixulaiseen. Ainoana jarruna olin minä ja koira parka joutuu hidastamaan, pyörimään ja kysymään, kun kartturi myöhästyy tai ei saa kerrottua minne kuuluu mennä! Tämän viikonlopun jälkeen sain taas lisää uskoa siihen, että tästä voi tullakin jotain. Koko juttu alkaa kulkea niin paljon paremmin. Mä olen ehkä sanonut sen jo, mutta kyllä mä vaan niin tykkään tosta karvakorvasta <3

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Yksi suuri tavoite saavutettu! Ricosta FI TVA

Olen yrittänyt epätoivoisesti saada Ricolle tokokoepaikkaa vielä tälle vuodelle ja onnistuin lopulta saamaan paikan joulukuulle. Mutta tämä tarina alkoi eilen illalla.. Sain yllättäen mailin, että seuraavalle päivälle olisi vapautunut paikka Lempäälän kokeeseen. Enhän mä voisi tota kelpietä sinne viedä, eihän me oltu valmistauduttu olleenkaa! Olin asennoitunut, että tänä viikonloppuna EI kisata! Mutta lopulta päätin olla rohkea ja lähteä kokeilemaan - josko me onnistuttais valmistautumisen puuttumisesta huolimatta. Olihan liikkeitä kuitenkin jollain tasolla ylläpidetty. Niinpä aamulla pakkasin keepien ja kamat volvoon ja  suunta kohti Lempäälää. Ja ei ollut turha reissu!

Saanen esitellä tuore FI TVA! Minun ihka ensimmäinen virallinen valioni <3
Kyllä, Rico teki sen mitä en olisi ikinä koskaan uskonut - Se meni ja valioitui ensimmäisenä tokossa ja se teki sen ykkösputken kautta - kisakirjasta löytyy vain toistaiseksi  pelkkiä 1-tuloksia. Kovin kaunista, mutta kuten tiedätte nälkä kasvaa aina syödessä.. ja tässäkin kokeessa oli paljon virheitä ja epäonnistumisia mukana. Ensimmäinen tunnetila oli pettymys, enkä edes uskonut pisteiden riittävän 1-tulokseen, mutta riitti kuitenkin. Ehkä tämän kokeen oli tarkoituskin jättää vielä parantamisen varaa, että minulle jää nälkä - tämän suuren tavoitteen saavuttamisen jälkeen -jatkaa treenaamista, jotta voidaan yltää vielä parempiin suorituksiin.


Kootut selitykset päivän kokeesta
13.11.2011 Lempäälä/ Tuire Marjamäki 263,5p. 1-tulos TK4
Istuminen - 10
Paikkamakuu - 10 - Paikalla olot Ricon perussettiä - varmaa ja vakuuttavaa.
Seuraaminen - 6,5  - Tähän olen niin järjettömän pettynyt. Koira aloitti tosi hyvin ja lopussa hitaassa käynnissä pakka hajosi täysin :( P**le! Alku oli hyvä ja koko homma meni pilalle hitaasta käynnistä :( Mut kyllä se osaa - jotenkin toi hidas aiheuttaa nyt vaan ongelmia ja R jopa piippasi vähän - ihan kuin se olis vaatinut multa palautetta ja kysynyt et mitä kuuluu tehdä?
Luoksetulo - 7 - Myös pettynyt, valui seisomisen pahasti. Ja parin viime kokeen 10 suoritusten jälkeen tosi tylsää, kun ei enää toiminutkaan yhtä hienosti :(
Metallinouto - 10 - Tää oli nätti. Hyvä Rixulainen!
Ruutu - 9,5 - Ok, mut meinas taas mennä vähän yli ruudusta, häntä ulkona :o ja seuraamaan tulossa lensi musta ohi :/ Mut sitä ei olla tehtykään, enpä muista koska?

Z -  7 - Ekan jälkeen, alkoi liikkua "tule" tai  "Tässä" käskyn tavalla matkalaukkuna, eli juuri kuin ollaan jääviä treenattu! Typerä minä! Istuminen jäi tekemättä -Näiden treeni on ollut viime aikoina myös nähtävästi liian vähäistä.
Ohjattu -10 - Hyvä. Pientä hiottavaa siinäkin (mun makuun) Mut joo kokonaisuutena ihan nätti paketti :)
Tunnari - 7  - Jotain säätöä kapuloilla, mut ihan ok. Oli sentään hiljaa ;)
Kaukot - 6,5 -  Paljon parempi, kuin viime kokeessa - Hyvä Rico!! Pisteitä olisin tästä koiralle suonut kyllä enemmän. Se suoriutui mun mielestä edelliseen kokeeseen verraten hyvin. Liikkui vain tosi vähän -Olin ihan yllättynyt miten vähän ja yksi vaihto meni mönkään (tuplakäsky) ja yksi istuminen oli paimenmainen ja jäi vajaaksi. Rico teki kyllä hienosti silti <3 Edistystä on tapahtunut.

Sellainen sunnuntai täällä tänään :)

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Extremeä, agilitya, leireilyä - kaikkea erikseen ja yhdessä

Viikonloppu vietettiin mukavassa seurassa Mouhijärvellä agilityn merkeissä. Rixulainen oli varsin pätevä monellakin osa-alueella - Ainut vain, että ohjaajan lähelle tulemista tarvitsee vahvistaa ja saada nopeammaksi - Kyllä, täysin samaa mieltä! Omalta osaltani treenit painottuivat rytmityksen ihmeelliseen maailmaan, koskahan opin oikein rytmittämään tollaisen kelpoeliön matkantekoa :D Välillä sentään onnistuttiin oikein kivasti :)

Pientä iltatekemistä saatiinkin sitten majapaikan etsimisestä.. Matkaa taisi olla about 5km, mutta koko autoletka ajeli pitkin kapeita hiekkateitä varmaan yli puolituntia.. Lopulta päätyen erään talon pihaan kysymään tietä. Siinä pikkupihassa se koko autoletka yritti kääntyä, niin eiköhän yksi auto jäänyt pehmeälle mutanurtsille kiinni - Onneksi meitä työntäjiä oli riittävästi paikalla. Samalla pestyt autot sai uutta kurakuorrutusta ja minä mutakasvonaamion ;D Pienessä paikassa kovin paljon samannimisiä teitä ja liian monta naista kuuntelemassa ajo-ohjeita yhdeltä mieheltä, niin lopputulos voi olla tämä :D Pois sentään osattiin suorinta reittiä :)


Extremeurheilija Rix loppukesällä -11 kisaamassa

Eilen jatkettiin omien agilitytreenien merkeissä hallilla ja agility muuttui vuorostaan extreme urheiluksi.. Herra R tuli sellaisilla tehoilla puomille, että juoksi sen puoleen väliin tyylikkäässä slaidissa vain oikeanpuolen jalat puomilla ja vasen puoli potki ilmaa, kunnes oli tyydyttävä rajuun tosi asiaan että painovoima tulee viemään voiton - Ai jai, Säikähdin kamalasti - Mutta Rico katseli hämmästyneenä, kuin kysyen: "mitäs seuraavaksi?? Mikset ohjaa??" Tapahtuiko jotain?" Näytti liikkuvan ihan normaalista, eikä itse välittänyt putoamisestaan mitään. Hetkisen päästä Herra R taas lennätti keinun kunnon ryminän saattelemana kumoon poistuessaan sieltä ja taas se katseli hämmästyneenä; mitä ihmettä tapahtui?? Tässä vaiheessa meitä kehotettiin poistumaan radalta, ettei hajoteta ihan kaikkea ;) No kerran vielä palattiin ja mitäs kävikään - Rixulainen peruutti ohimennen yhden hyppyesteen kumoon.. Säätöä yhdelle päivälle kerrakseen! Onneksi ei mikään paikka vaikuta olevan kipee, liikkuu normaalisti eikä arista mitään - huh...

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kokoelma määrittelemätöntä tunnemassaa

Huoh - Tokotreenit ja aiheena ruutu - Lähdin kentälle toiveikkaana, että tehotreeni parantaa meidän tilannetta huomattavasti. Niin siis sitä tilannetta, että Herra R jyrää tiensä ruudun takalaitaan, ennen kuin vauhti pysähtyy ja takajalat voi mennä ulkopuolelle - Jos huudan "Stop" käskyn vaikka kolme metriä ennen ruutua, niin se pistää korvat taakse ja jyrää läpi sinne takalaitaa ja pysähtyy vasta sitten. Muualla "Stop" käskyllä on ihan eri merkitys.. Herra kaikentietävä kelpie siis tietää ihan itse, missä se ruudun oikea paikka on, eikä blondilla ole sanan sijaa. Läheltä tehtynä mersu ei ole kiihtynyt vielä sellaiseen vauhtiin, että se kykenee kääntymään huomattavasti aiemmin..

..Ääripisteet lähestyvät toisiaan
Kokoelma määrittelemätöntä tunnemassaa kesällä ruudussa
kovin lähellä takarajaa tässäkin.
välitilan kavetessa hallitsemattomasti...   

..Mutta kelpie ei ole geometriaa,
vaan kokoelma määrittelemätöntä tunnemassaa
kuinka puolustautua...

...Tietääkseni siinä on jotkut rajat  
(-Siinä ruudussa-)
Miten kohtuutta voidaan venyttää...      
(-Ja kriteereitä-)

...Haluasitko olla pelkkää fysiikkaa,
koska silloin lainalaisuudet pätisi jokaiseen pintaan..

No ruutu ei ole mun mielestä vieläkään koiralle looginen, koska siinä on miljoona pientä lokeroa joihin koira voi asettua ollen silti ruudussa - ja mun pitäisi osata hahmottaa ruudun lokerot myös kauempaa, jotta osaan paikallistaa, koska koira on mun palkkaus lokeroiden sisällä. Mutta miten koira hahmottaa ruudun todellisuudessa? Alusta asti en ole mielestäni osannut kertoa riittävän selkeästi mitä haluan koiralta ruudussa, enkä ole ollut puhtaasti tyytyväinen tapaani opettaa ruutua koiralle. Olenhan saanut sen jollain tasolla hahmottamaan asian - mutta aina palaan samaan ajatukseen, joka mielestäni voisi ratkaista tämän epätietoisuuden ja tuoda varmuutta paikan hakuun, mutta en ole saanut keneltäkään tukea tämän ajatuksen taakse, mutta pitäisi varmaan vaan uskaltaa kokeilla. Olisko Brenda viuhahtelevine herneineen mun koekaniini?- Miten monimutkaista yksinkertainen toko voikaan olla, kun se tuo mukanaan uusia haasteita. Mutta tämä vastaantulevien ongelmien ratkominen, -joita siis ei tiennyt  alunperin edes olemassa olevan - taitaa tehdäkin tästä lajista lopulta kovin mielenkiintoisen!

PS. Ja treenit meni ihan hyvin, sain paljon onnistuneita toistoja parempaan suuntaan vanhoilla menetelmillä :D Mutta kokeilen kyllä vielä uuttakin!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Mun pitäis olla käsittämättömän vahva ja mun jalkojen pysyy liimattuna maassa, vaik jokainen mun hengityskin sinusta muistuttaa?

Juurikin niin!  Pitäis olla niin vahva aina ja jokapaikassa ja eilenkin jalkojen olis pitänyt pysyy liimattuna siellä kontaktilla - vaikka edellisen kerran yllytettin juoksemaan niin kovaa ja vapautettiin heti? Ei ymmärrä? No siinä sitä blondille taas pohtimista riittää, mitä se tekis mun kontaktien kans, sen on aina niin vaikee päättää..
Veinhän heti sunnuntaina sen blondilaisen kentälle ja näytin, että miten taidokkaasti se mokasi meidän lauantain hyppärin.. Melkein syytti jo minua siitä väärästä estevalinnasta, mutta onneksi ymmärsi lopulta itsekin, että itsehän se mut sinne väärään putkeen ohjasi! Siellä se ihmetteli "kyyryasentoja" sitä miten ne ei ohjaa tai ohjaa väärin ja mitä lie! Mutta löysihän sekin vaeltava palapelin pala omalle paikalleen - Kyyryasento -Toiselta nimeltään vahva perseohjaus - Jep, mitä sitä kaunistelemaan. Niin se Miakin sanoi. Ehkäpä kartturi oppii tämänkin joku päivä muistamaan!

Bree mummo parka on sairastanut - Taas joku suolistotulehdus. On ne vaan noi shetlantilaiset herkkiä. Tai ainakin meidän Brenda. Oli mullakin lauantaina vähän heikko happi, yrjö tuli kylään aamusta ja ripulit täräytin Hyvinkäällä. Mitä tuosta - pelimies  täräytti sen jälkeen myös tuplanollat - Mitäs tota sairastelemaan sen enempää, menee vielä yhtä heikkoon kuosiin, kun Bree! On se vaan kurjaa katsottavaa.. Siellä se asustaa eristyksessä, ettei täräyttele kaikkia mattoja pesukuntoon ja minä joudun olemaan ihan yksin koko suuressa talossa!! Järkyttävää ja sit vielä vaatekaapit alkaa huutelee kesken pitkän piinaavan päivän! Joo, tosiaan - Onneksi ne mölysi vain kerran, eikä enää enempää - Kyllä siinä on kenen tahansa vahvuus koetuksella! Vähän kyllä onnen itkuja tirautin, kun mamma tuli kotiin.. Ei saa sit kertoa siitä kenellekään! Mut olinhan niin kovin helpottunut.. Jalat ei taas pysyneet paikoillaan - Mä vaan menin taloa ympäri ja ympäri.. Koko pitkän päivän miettinyt, että koska mamma tulee takaisin, kun Brenda parkakin ihan yksin siellä toisessa huoneessa joutuu olemaan.. Toivottavasti Brenda olis jo huomenna kunnossa, niin onhan paljon turvallisempaa Breelläkin olla mun seurassa, kun on komea tumma mies seuranaan ;)

-Rixulainen-

lauantai 22. lokakuuta 2011

Agilitya Hyvinkäällä

Kisattiin tänään Hyvinkäällä agilityn merkeissä. Tuloksena tuplanollat, joilla 2x 2.sija :) ja hypäriltä harmittava hyllytys :/ Rico oli kyllä erittäin pätevä, vaikka kartturi yrittikin häiritä ja hidastaa toisen matkan tekoa! On se kyllä kumma, ettei osaa olla hidastamatta ja olematta pois toisen tieltä. No sertejäkin olis ollut jaossa näillä agiradoilla, mutta kun ei niitä saa vastaanottaa vielä. No hyppyradalta olisin mielelläni Hipsulaiselle sen suonutkin, niin eipäs sitä sitten. Ei ollut sen aika, tiedä onko koskaan..Hemmetin hienoo rataa tehtiin (Mitä nyt taas kartturi oli jarruna radan alussa ;o) kunnes kelpieläin päätti valita väärän putken.. Olen katsonut sen radan  videolta ja melkein väittäisin, että ohjaan ihan oikeaan suuntaan ja herra R vain singahtaa mun ohitse sinne väärään putkeen..? Tai sitten olen "kyttyräasennossa" ja koira tekee omat päätöksensä radan etenemisestä, mutta enkös aina vähän ole siinä asennossa - luulis sen jo tottuneen? No niin tai näin, niin väittäisin, että aika olisi ollut ihan kohtuullinen (Ellei jopa erittäin hyvä..?) ja niin mitä sillä olisikaan voinut saada - Joo, niin kovin TURHAA jossittelua, mitä joka ikinen kilpailija voi tehdä - Ja jos jossittelu viedään astetta pidemmälle, niin jokainen kilpailija olisi voittanut ja jokainen olisi saanut sertin tai valioitunut tai?? Niinpä niin - Eli: Emme onnistuneet tänään hyppyradalla ja piste. Tänään ei ollut sen aika, joskus ehkä on tai sitten ei. Se selviää minulle joku päivä, jota kukaan ei tiedä. Ja piste. Paitsi, että sen verran vielä, - väittäisin havainneeni minun kiltissä ja nöyrässä koirassa pientä röyhkeyttä tässä tilanteessa- Heh, that´s great!! Siitä ehkä tulee agilitykoira!! Olin myös kovin iloinen omasta liikkumisestani ja siitä minne saakka ehdin hypärin "loppusuoralla" Olin paljon enemmän edellä koiraa, kun uskalsin toivoakaan :) Paitsi, että näytän siinä juostessani siltä, kuin yrittäisin lentää...!! ;D
Toiset juoksee ja ohjaa, kun taas toiset on niin epätoivoisia,
että yrittävät lentää!
..."Lentäen olisit jo perillä"...

torstai 20. lokakuuta 2011

Pahimman vastustajani tiedän, minusta itsestäni sen löydän

Treeniä vain treenin perään - perusarkea. Agilityä yritetään herätellä taas kesän jäljiltä henkiin ja tokoa ylläpitää, jos meille koepaikka vielä suotaisiin. Tiistaina oli hallilla Mian treenit ja voi miten fiiliksissä olinkaan ensihetkistä asti agilitystä - Olin varmaan yhtä hymyä. Ihanaa kun joku paneutui tosissaan meidän koiriin ja suunnitteli treenien jatkuvuutta!! Olin niin paljon kaivannut juuri tätä! Ihanaa :) Tästä tulee tosi hyvä treenisyksy! Joko olis aika laittaa ne Ricon kontaktit taas kuntoon? Nyt olis loistava estekalusto, joilla uskaltaa antaa koiransa juosta kovaa.

Keskiviikkona lenkin jälkeen ´vähän kotipihatokoa ja tänään Hannan lauman kera kentällä yhdistetyt agility ja toko treenit - Kun et osaa päättää - niin ota molemmat ;D Aksatreeninä pieni pätkä kontakti putki erottelua, irtoamista ja jotain muuta perusjuttuu. Tokotreeninä tehtiin ohjattua ja kaukoja.  Hienosti Rico haki kapulat joka kerta, vaikka jätin sitä merkille eri suuntiin ja laitoin vielä häiriömerkit kapuloiden väliin.  Merkki oli myös mielessä kirkkaana. Hieno mies! Ainut vaan, että ääniefektit lähti taas mukaan, kun palkkasin noudon ennen luovutusta. Johtuuko sitten ensin tehdystä agilitystä vai tokon suosion noususta Herra R:n mielessä. Myös merkin hetsaukset saa pientä vinkumista esille. Kohta täytynee lähteä laskemaan virettä - Sitä saa mitä vahvistaa! Kaukoja työstettiin "tuomarin" tuijotellessa Ricoa vieressä ja liikkuessa vähän. Selvästi häiritsi, mutta lopulta tsemppasi hienosti ja teki vaihdot epävarmuudestaan huolimatta. Joskus vaan huimaa ja kovaa, silloin voi olla vaikeempaa kuin aina!

Lopuksi vielä kuvia viime viikonlopulta tokokisoista





lauantai 15. lokakuuta 2011

Mietin onko tämä totta ollenkaan !?

Tänään Kirkkonummella tokokokeessa ja Rixulainen meni ja nappasi itselleen 282 pistettä ja 2.sijan "puolihuolimattomalla" työskentelyllä.. Juu - Siis uskomatonta, että ollaan jo tässä pisteessä ja tokon kisakirjasta ei löydy vieläkään yhtään mitään muuta, kuin 1-tuloksia. Eihän tällaista koiraa olekaan? Tai siis onhan niitä hyviä, huipputoko koiria, mutta siis tällaista tavallista keskinkertaista tallaajaa, joka tulee ja tekee vähän hutiloiden jotain juttuja, mutta kuitenkin niin hyvin, että saa sen 1-tuloksen! No niin tai näin - joka tapauksessa ollaan niin kovin lähellä - Niin lähellä, etten edes uskalla ajatella sitä!! Tai sanoa ääneen! Shhh.. Ehkä vielä tälle vuodelle buukataan sittenkin joku Tokokoe kalenteriin :)

Tämän päivän kokeessa tuomarina toimi Ossi Harjula ja tässä pisteet osa-alueittain

Istuminen   10
Paikalla makuu  10 - Ricon perussettiä, uskoisin. Tuomarilla ei ainakaa ollut mitään mainittavaa.
Seuraaminen  8  - No huh.. Piti paikkansa ihan ok, mutta nyt taidan tosiaan tietää mikä on se paljon puhuttu "kelpiepää"!! Hitsi se pää veivasi ja vaikka minne  - mikä possu! Ja painoikin välillä, mut ei onneksi kovin pahasti. Edelleen seuraamisen kanssa pitäisi löytää tasapaino tekemiseen.
Z                  7 - Eipä herra R istunut... Saattoi olla kyllä omassa käskytyksessä syy tähän, hitsin hitsi!!
Luoksetulo   10  - Uskomatonta, toinen koe peräkkäin, kun tästä tulee kymppi! Kerroin on kuítenkin 4, niin tästä yritetään pitää kiinni!! Jotain joka on alkanut sujumaan :) Tuomarikin taisi liittyä mun koiran kehumiseen "Wau!!" kommentillaan :)
Ruutu           10 - Merkille olis voinut mennä vähän kovempaa, siis vähän. Ruudun bongasi hyvin, mut ei meinannu jarrut löytyä käskystä ja oli ihan takareunassa, mutta sisällä kuitenkin!
Ohjattunouto 9  - Merkki taas MUN makuun vähän vaisu ja jäikin vinoon (takapää haettavan vasemman suuntaan). Lähti suoraan ruutua tai muuta merkkiä kohti sivulle, mutta teki hienon hakukaaren kapulalle :) Huh! Treeneissähän ei paljon kaaria tee, vaan menee suorinta tietä kohti kapulaa. Eteenluovutus jäi vinoksi,mistä pistemenetys :( Pitäiskö se suoraan sivulle tulo opettaa..?
Metalli          9 - Muuten ei mitään valittamista, mutta taas se luovutusasento vino, voihan!! Olis ehkä itselläkin pitänyt seisoa vähän kauempana hyppyesteestä?
Tunnari         7 - Nosti kierrokset kaakkoon. Tälle on niin tehtävä jotain..! Mun käskyllä lähtiessään vinkaisi hiljaa, mutta kapuloille päästyään haukahti tosi kovaa (Ei jäänyt keneltäkään kuulematta!!) Teki työn hyvin, mutta palautuksessa oli taas vähän vallattomuutta mukana. Rallattelee ihan kuin kaverin vesikoira! Eikä siinä mitään, mut kun työskentely muuten ei ole sitä samaa rallattelua..Tässä oli hyvä luovutusasento kuitenkin :)
Kaukot         8 - Joopa joo.. Toinen murheen kryyni. Tällä kertaa nousi ekalla tosi hyvin ja havaittavissa oli selvä palkan odotus, eli jotain edistystä viime kokeeseen? Mut matkalla otti häiriötä ja epävarmuutta oli havaittavissa (lisäkäskyt).

Kaiken salaisuus on täydellinen rentoutumisen taito
Onpas taas mitä treenata, kun kaikkeen olis lääkkeet valmiina, mutta täytyy alkaa tekemään analyysia ja pohtimaan jatkohoitosuunnitelmaa ;) Mut kaikesta valituksesta, ruikutuksesta ja epäonnistumisistakin huolimatta - On mulla vaan niin hieno ja ihana koira, jonka kanssa on ilo tehdä ja harrastaa!! Ei se täydellinen ole, eihän mikään koira ole, mutta kyllä mä vaan tykkään siitä ihan hirmuisesti kaikkine sen vikoineen, omalaatuisuuksineen ja hyvine ominaisuuksineen. Sillä oli niin kovin suuret saappaat täytettävänään, mut kyllä se on tainnut odotukset lunastaa <3


keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Agilityy pitkästä aikaa ja Luonnetestivideot

Pitkästä aikaa agilitytreeneissä! Eilenkin piti jättää hallivuoro väliin, kun kuume ja flunssa kaatoi sängyn pohjalle. Rico ei ymmärtänyt millään miksei lähdetäkään, kun se oli jo päättäväisesti pakattu auton takaluukkuun.. ja kyllä toista osapuoltakin ärsytti kovin. - Ei muuta kun peiton alle ja lääkitys  kuntoon, jottei toinen aksapäivä menisi mönkään.. No tänään onneksi päästiin kentälle. Timo tuli vetämään meille treenit - olipa taas tervetullutta kun joku oli katsomassa perään ja laittoi kiinnittämään huomiota koiran ponnistuspaikkoihin ja omaan liikkumiseen. Sain myös palautetta, että voisin vähän miettiä turhia käskyjä ja karsia niitä pois. Kun käytän niitä kokoaika noin paljon, niin ne menettävät merkitystään. Totta, pidän itse tästä ajatuksesta - Siis, ettei tarvitsisi olla koko aika äänessä ja oppisin ohjaamaan joissain kohdin hiljempaa :)

Tässä lopulta Ricon luonnetestivideot kahdessa osassa:

http://www.youtube.com/watch?v=Q2l4v2wLCeM

http://www.youtube.com/watch?v=HTYBWm5uzBc

tiistai 11. lokakuuta 2011

Otteita Ricon luonnetestin kuvauksesta

Tässä tuomareiden avaamia kommentteja tiivistettynä Rixulaisen testistä

Toimintakyky (+1 pieni) 
"Koira huomaa kelkan heti ja virittyy siitä. Menee kuitenkin nopeasti pieneen epävarmuuden tilaan ja alkaa väistämään kelkkaa. Jossain vaiheessa alkaa iso pyörä heittämään. Koira menee ohjaajan taakse. Ohjaajan mennessä kyykkyyn kelkan viereen uteliasuus, taisteluhalu ja ohjaajan turva vie koiraa eteenpäin ja se uskaltaa tulla haistelemaan. Koira ei kuitenkaan meinaa päästä yli kelkasta-> jää tuijottamaan kelkkaa. Pimeässä huoneessa halu edetä on kova, mutta siellä taas pikkuinen hermopaine ajaa ylitse,  ettei koira saa kunnolla kohdistettua ja tarvitaan apua. Yrittää liikkua ja hakea, mutta tulee ping pong efekti. Kantti ei riitä mennä syvemmälle yksin tutkimaan. Kaikkialla muuallakin, kuten hyökkäyksissä koira antaa periksi. Toimintakykyä on, mutta se on pieni."

Terävyys +1 pieni
"Kelkalla näkyy vähän terävyyttä, ensireaktiona karvat nousee pystyyn. Seinässä, terävyyden erikoiskokeessa ei suurempaa terävyysreaktiota näy. Seinässä tulee vaan pientä vaisua murinaa ja sitten koira antaa hyökkääjälle periksi. Hyökkääjän muuttaessa käytöstää fiksummaksi, koira antaa helposti käsitellä itseään."

Puolustushalu +1 pieni
"Hyökkäyksessä saadaan esille taas pieniä varoituksia, mutta aika nopeasti koira tuumaa, että mamma voi hoitaa häiriintyneet tyypit ja menee ohjaajan taakse."

Taisteluhalu +2 kohtuullinen
"Koira lähtee hyvin innokkaasti keppileikkiin mukaan. Vähän vahvistaessa käyttäytymistä saadaan oikein hyvää vetoa ja se pitääkin aika napakasti, jopa ohjaajakin lähtee rastin päältä liikkeelle ;) Ote ei silti ole missään kohtaa sellainen, et : ”tää on mun keppi!" Keppi pyörii suussa kun mopon kahva, mutta koira haluaa käyttää leukojaan ja lihaksiaan. Taisteluhalu näkyy myös tässä kun kelkka on pysähtynyt, niin koira alkaa härppimään sitä. Taisteluhalua voisi olla enemmänkin, mutta sitä on kuitenkin hyvin ja koira palkkaantuu taistelun kautta oikein hienosti."

Hermorakenne  +1 hieman rauhaton
"Koira kuormittuu aika voimakkaasti. Sillä nousee helposti niskakarvat pystyyn ja silloin tulee ylimääräistä säätöä, mutta riittävissä määrin se pystyy palautumaan, kun sille annetaan pieni hetki."


"Yleensä ottaen koirasta löytyy taistelutahtoa. Se on ihan reipas koira, paitsi sitten kun sitä alkaa huimaamaan ja sitä alkaa huimaamaan hyvin aikaisessa vaiheessa."

Kelpo otus, jota joskus vähän huimaa ;D Tunnistaako Ricon tästä kuvauksesta?

Kokonaisuudessaan:

lauantai 8. lokakuuta 2011

-Testattu-

Rixulainen on nyt sit virallisesti luonnetestattu. Olen ihan tyytyväinen, vaikka en tiennytkään oikein mitä osaan tältä koiruudelta odottaa- koska sen käytös vaihtelee tilanteiden mukaan laidasta laitaan, mikä tulikin myös testissä esiin. Ja onhan se tiedetty miten omanlaatuinen tämä kaveri on ;)
Muutamia yllätyksiä ja itselle odottamatonta tulkintaakin toki mahtui mukaan, niinkuin varmaan aina joka testissä :)

Rico oli oman tapansa mukaan hyvin avoin ja luoksepäästävä. Lähti leikkiin hyvin ja taisteli hyvin vieraan kanssa. Piti niin tiukan otteen kepistä hihnan kiristyessä, että mä jopa horjahdin paikoiltani ja murahteli enemmän kun mun kanssa leikkiessä - oho :)Tästä huolimatta se ei kuitenkaan purrut kunnolla koko suullaan - ..syvällä sisimmässään paimen kuitenkin samaan aikaan ;)

Kelkalla koiruus yllätti ja aloitti murinan ja haukkumisen yllättävän aikaisin. Pokka meinasi pettää, kun se murisi ihan tosissaan (Enpä ole tätäkään ennen tästä koirasta tiennyt) Siirtyi kylläkin mun taakse, ei ollut miestä seistä mamman rinnalla ;) Uskaltautui myös katsomaan itse kelkkaa, kun olin kyykyssä kelkan vieressä ja vähän yritti napsia hihoja ja pipoa.. Heh :D Takaisin kävellessä halusi käydä katsomassa ja haistelemassa kelkkaa vielä ja tuomari tulkitsi siitä, että ei päässyt kelkasta kunnolla yli vaan se jäi päälle - Vaikka itse olisin tulkinnut sen niin, että hetki sitten sai niin paljon kehuja, että halusi käydä uudestaan vähän katsomassa, jos sais lisää kehuja ja vaikka sen pipon retuutettavaksi..

Meitä kohti hyökkäävä ihminen sai taas murinaa, haukuntaa ja väistämistä aikaan, mutta hyökkääjän käytöksen muututtua muuttui Riconkin käytös. Hetken mietti antaako enää koskea itseensä, mutta oli pian taas oma luottavainen itsensä. Haalareita säikähti niin kovin, että hyppäsi suoraan mun jalkoja päin ja päästi kamalan huudon.. Auuu..!! Haalareista kulki tämän jälkeen ohi vain nuuhkaisten niitä. Tuomarin sanojen mukaan tämä ei jäänyt sitä vaivamaan.

Pimeä huone oli todellinen yllätys minulle. Koira tuli huoneeseen kuulemma tosi kovaa, mutta ei lähtenyt sokkeloiden läpi tulemaan mun luokse? Outoa - Se kuulosti liikkuvan huoneessa, mutta hengaili tuomareiden kanssa siinä huoneen etuosassa, eikä lähtenyt pujottelemaan sokkeloita läpi -Todella kummallista. Vasta usean kutsun jälkeen Rixulainen tuli luokse - Se kävi kyllä mun mielestä vilkaisemassa jossain vaiheessa, et siellä se mamma istuu nurkassa, mutta istukoot, mulle annetaan varmaan pian joku tärkeä tehtävä - Hassu koira. Sillä ei niinku jotenkin ollut ajatusta siitä, että mitä sen pitäisi tehdä. Odotin ja oletin sen tulevan välittömästi mun luokse. Tänään kuitenkin näin.

Seinässä yksin ei ollut halunnut puolustaa itseään enää ollenkaan. Taisi haukahtaa kerran ja arveli sen jälkeen, että: "et nyt viitsis tyyppi uhkailla mua.." oli kuitenkin aika coolisti, eikä yrittänyt paeta ja oli  jälleen avoin ja luoksepäästävä, kun hyökkääjän käytös muuttui.

Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Tempperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausupelottomuus ++ Laukaisukokematon

Kokonaisuudessaan pisteitä 110 ja hyväksytty :)
(Tuomareina toimivat Sami Heikkilä ja Pirjo Ojala-Laine)

Yllättävää oli toimintakyky -1, Olisin ajatellut Ricon toimintakykyä kohtuulliseksi, mutta pimeän huone taisi laskea sen osuuden arvostelua. Ja tempperamentista "Erittäin vilkas" ei kyllä kuvaa tätä koiraa - Sanoisin paremminkin, että kohtuullisen vilkas? Tuomari sanoikin tästä kohdasta, että koira on esittänyt kokeen aikana tempperamenttia niin laidasta laitaan- käynyt kaikki kategoriat läpi, että tämä "erittäin vilkas" ei kuvaa sitä todellisuudessa kaikilla osuuksilla, mutta tässä arvostelulomakkeessa se on merkitty siihen, koska hermopaineen alla tempperamentti osuus luokitellaan erittäin vilkkaaksi ja taas tasapanoisemmassa tilanteessa koira ei ole enää niin vilkas.. Jotenkin näin se meni? Videot on varmaan katsottava vielä itse uudellen läpi, jotta paremmin näkee mitä siellä tapahtui ja miten se kommentti todellisuudessa meni. Ehkäpä vielä koostetta niistä luvasta :)

perjantai 7. lokakuuta 2011

Mietin olenko mä sairain kaikista vai se joka eniten hahmottaa...?

Vallattoman vallattomat tokohallitreenit! Hiphei vaan.. Mieli on vähän levoton - minkäs sille nyt voi? Halliin siirtyminen on aina jotenkin niin kovin jännää!! Ja aamulla mua ajettiin treenillä ylös, ylös ja vielä ylemmäs.. JA nyt vietiin halliin ja vaadittiin olemaan hillitty, hallittu ja maltillinen ja kun tää keepie-eläin ei vaan voinut pysyä nahoissaan. Oli vaan niin virittinyt fiilis!! Kuin viritetty jousi.. Piti seurata, niin PITI, mutta kun pää pyöri ja yritti hakea osumaa mamman reiteen ja jalat edisti ja ruumis vaan meni ja vähän  poikitti ja taas jalat meni sinne ja tänne, seilasi puolelta toiselle..Huh! Palautetta tuli ja yritin ja yritin, mutta kun oli vaan niin siistiä ja olin niin tohkeissani tekemisestä. Oli kyllä levotonta, myönnän mä sen, mutta kun... Anteeksi! oli vaan niin kivaa!!

Ja joku oli kakannut vähintään meidän ruutuun! Yök, mä eka juoksin vahingossa siihen "kakkakohtaa" ja hitto - pakko oli siirtyä heti pois - Sit ihmetellään, et miksi en mene keskelle ruutua. Kummallinen koira - No just joo! Menkään itse seisomaan sinne missä haisee shitti!! Niin ja tunnareita ei olis saanut tarkistaa kaikkia, kun ottaa heti oikeen hajuisen.. Mä vaan haluan minimoida virhemahdollisuuden, eikö muka saa? Kyllä mä sit aina palautan sen oikeen, kun oon ihan varma, että haju on varmasti se tuorein :D

Muutenkin tää syksy tuo mukanaan tällaisen jännän jännittyneen olotilan. Kotona nukuttaa tosi paljon ja en viitsi omiani touhuilla ollenkaan. Ollaan Breen kanssa hautauduttu sohvan nurkkaan.. Lataan vaan akkuja ja lepään - Sitä hetkeä varten kun pääsen töihin!! Sit mennään, pois alta kaikki risut ja männynkävyt ja mamma on niin hämmästynyt mun uudesta syysmoottorista. Kyllähän sen pitäis jo mut tuntea, kesät ei vaan sovi mulle, ne vie kaiken energian mennessään. Tai no sopiihan ne, mutta kesät on tehty vain vepeilyä varten, jos multa kysytään :D
Mutta, nyt on taas niin syksy <3

-Rixulainen-

lauantai 1. lokakuuta 2011

Vepekausi paketissa

Se olis sit viimeiset vepekokeet tälle vuodelle käyty ja ensi keväänä uudestaan. Ensi vuonna jatketaan AVO luokassa viimeisen ykkösen metsästystä. Koira teki niin hyvin kuin osaa, mutta  ikävä kyllä se ei riittänyt tänään. Harmitus ja ketutus on melkoinen, mutta minkäs teet. Enpä sit kai ollut osannut valmistella koiraa kestämään "mitä vaan" ja sellaisissa asioissa missä en tajunnut mitään ongelmaa olevan (ja eihän tuota ongelmaa vaikuta olevan vieläkään?? Näin niinku kotona säädettyjen treenien perusteella..)

Jännitin kamalasti ennen kokeen alkua pientä tuulta ja houkuttelevaa kalliorantautumismahdollisuutta ohi maalilinjan tietenkin.. No - se ei aiheuttanut mitään ongelmaa ja Rico hoiti hienosti toisen veneen haun täysin pistein. Olin niin kovin tyytyväinen ja luottavainen loppukokeen suhteen - Mutta tähän luottavaisuuden tunteeseen ei taida kannattaa ikinä - koskaan - tuudittautua.. Vientiesineeksi oli arvottu lepuuttaja, joka oli
"pehmeä" versio ja Ricon helppo ottaa kiinni oppimallaan tavalla. Menin rantaan luottavaisena ja varmana, että koira kyllä osaa ja hoitaa tämän. Vienti on kuitenkin meidän varmin täysien pisteiden liike, kun siinä ei tarvitse vetää mitään raskasta. Hienosti koira lähtikin ja ui venettä kohti ilman mitään ongelmia. Se lähestyi venettä ja mä vedin jo henkeä, että olen valmiina huutamaan "irti" käskyn, mutta mitä hemmettiä!!? - Näytti, että koira on jo veneellä, mutta kukaan ei liikahtanutkaan sitä kohti? Näinkö rannalta tilanteen väärin? Seuraavassa hetkessä kelpii pyörähti ympäri ja katsoi minuun kysyvästi - Voi ei!! Se vilkaisi vielä kerran kohti venettä - mutta ei nähnyt siellä mitään liikettä itseään kohti ja lähti päättäväisenä lepuuttaja suussaan kohti rantaa. Yritin vielä käskyttää, vaikka tiesin sen olevan tässä vaiheessa täysin turhaa :( Pieni mies on viennissä niin nopea liikkeissään, jos kukaan ei ota sitä vastaan, niin se tuo vietävät takaisin. Hitto vie...  Villen ottamasta kuvasta näkyy miten lähellä venettä se on ja tossa vaiheessa sillä ei ole vielä aikomustakaan kääntyä takaisin, eli se jatkaa vielä matkaa lähemmäs venettä... P*r**le..

En tosiaan tiedostanut, että tässä olis mitään ongelmaa, koska kuvittelen koiraa vastaanotettavan kokeissa vasta lähellä venettä, mutta kuitenkin niin, että koiran tullessa noinkin lähelle (ja siis vielä lähemmäs tuosta) sitä vastaan kumarrutaan jo, jotta se tietää kenelle sen kuuluu viedä - mutta taisin erehtyä? Mun täytyy siis treenata niin, että koira tyrkyttää esinettä veneeseen... Harmitti niin kovin, että päätin keskeyttää kokeen ja muutenkin alkaa olla jo sen verran viileää, että parempi viedä koira kotiin kuivumaan, kun ei ollut enää "mitään" saavutettavaa siinä kokeessa. Päästin Ricon vielä uimaan ja hakemaan frisbeetä, jotta sille jäisi "parempi mieli" tämän vuoden viimeisestä uintikerrasta ja vepekokeista.

Olen pähkäillyt pääni puhki treenejä millä voisin vahvistaa tuota "tyrkyttämistä". Vaikka en tiedä saanko koskaan tosta koirasta kovin tyrkyttävää mallia. No ainakin ensimmäinen treeniversio kotona onnistui loistavasti, eikä Ricolla ollut aikomustakaan kääntyä pois.. Vaikkakin, nyt olis kyllä aika pyyhkiä tämä mielestä pois ja aloittaa ne treenit vasta ensi keväänä, koska tällä hetkellä tämä on jo turhaa. Mennyt mikä mennyt. Toisaalta mitä väliä sillä on nouseeko toi koiruus seuraavaan luokkaan tänä vai ensi vuonna. Sillä on kuitenkin takana loistava ensimmäinenVepekausi - Treenit aloitettu kesäkuun alussa. Kesäkuun lopussa sove suoritettu, heinäkuun alussa ALO suoritettu ja aloitettu vasta sen jälkeen treenaa AVO-liikkeitä (+ pitkä kesäloma ja pois oikeista treeneistä 3viikkoa!!) ja elokuussa 2x AVO1 . Aika hieno kausi kaikkiaan :) Talvilomalle siis ja hymy takaisin huulille :) On ilo omistaa tollainen koira, jonka kanssa on kiva tehdä ja joka tekee mielellään töitä :)

perjantai 30. syyskuuta 2011

Kesä taas?

Kesä tuli tänään takaisin!! Jipii, ehkä meidän Vepe treenit jatkuu sitten kuitenkin?? Sanottiin, et tällä viikolla olis ollut viimeiset.. Plaah, tosi tylsää - Siitä lajista en luopuis! Siel saan tehdä vähän oman mielen mukaan ;D Tiedättehän.. Joo no lämmön ja auringon myötä mamma kaivoi pelastusliivit, lepuuttajat ja muut vepekamat esiin - Siistii, pian päästään varmaan jälleen treenaa!! Metsässä sain tehdä vientiä - Voi jipii!! Mielettömän siistii juosta miljoonaa kahden ihmisen väliä, ihan sairaan hienoo!! Sit yritin skannailla muita lenkkeilijöitä, kenelle saan viedä jotain, saanko saanko, saanko!!!?? mut en saanut enää enempää.. Mä voisin tehdä sitä kaikki päivät!!

Kartturi on taas ottanut näitä kisoja turhan vakavasti, niin senkin vuoksi olis kiva vepeillä, kun siinä se on rennompi ja riemuissaan kaikesta mitä teen vähänkin oikein. Ajatelkaa sunnuntaina juoksin tuplanollat ja yritin varmistella, ettei se pääse mokaa meidän nollia - Niin silti se meinas pe**le mokaa!! Ja sit vaan pitää masistella miten meidän aika oli muutaman sekunnin sinne tai tänne -No kumma juttu - mä yritän hoitaa varmat nollat, kun yks sählää!! Kyllä siinä sekunti jos toinenkin palaa, kun yrittää olla niin kuulolla -niin kuulolla, et ollaan varmasti menossa oikeaan suuntaan ja varmasti osuu kontakteille ja ja...! On ne blondit kyllä semmoisia että... Mutta niin ihania silti ;) Ainakin mun oma kartturi -Kyllä mä siit silti vaan niin paljon tykkään ja kyllä se sen tietääkin.. <3

Joo, no entäs lauantai sitten! Hermoili ja hajoili niin paljon, että melkein jo itsekin piti alkaa huolestumaan! Ja mä siinä pisteitä laskin ja totesin, että näytämpä sille, et hitsi kun meikä on niin hyvä jätkä näissä hommissa, et vaikka sen mielestä menis vähän heikosti, niin mä pystyn hoitaa homman kotiin :) Nice ja siinä ne jännitti ja odotti riittääkö pisteet, siinä ja siinä -Joopa joo, mä olin laskenut jo ajat sit, et toki ne riittää!!

Tässäpä viel niistä meidän viimeisistä vepe treeneistä kuvia, kun mä sukellan mamman veden alle heittämän köyden! Se on tosi tärkee  tehtävä - Oon mä aika äijä, kattokaa vaikka ;)

Kelpie syöksyy veden alle vajonneen köyden perään..
(Blondia jännittää niin, että tekohampaat on upota kurkkuun)


Osu ja upposi! Sukellus pinnan alle!!


Ja takaisin pinnalle köyden kanssa. Homma hanskassa.
Älä niele niitä tekohampaita! (Se ei usko vieläkään, et mä OSAAN sukeltaa.. ;D)


tiistai 27. syyskuuta 2011

Numerot kylmät tehoa mittaavat

Nyt on taas lajit vaihtuneet kuin lennosta. Lauantaina tokoiltiin sen ykköstuloksen verran, sunnuntaina oli agilitykisat ja maanantaina taas vaihteeksi tämän kauden ja vuoden viimeiset vepetreenit! Ei luulis kelpoisen elämä turhan tylsäksi käyvän :)

Lauantaina aksattiin Purinalla kolmen startin verran. Ekalla radalla oltiin vielä vähän toko tunnelmissa ja joku unohti ohjata koiraansa kunnolla, siitä tuloksena 10. No seuraavalle radalla vähän parempaa asennetta takataskuun ja nolla taisteltiin,vaikka kartturi koiransa edessä jarruna sekoilikin.. Viimeinen rata oli meille sunnuntain paras- Nollalla siis läpi sekin ja nyt jalat liikkui jo vähän paremmin.. Tuplanollat siis ensi kesää varten harteilta pois - aika jees :) Mut miten hassua olla yhtäaikaa tyytyväinen ja iloinen sekä jälleen pettynyt, vaikka miksi pitäisi, mitä tässä ajassa minulle olisi tapahtunut? Ei niin mitään. Kun ei pääse, eikä osaa kovempaa liikkua, niin ei vaan voi mitää.

"Sydän ulos rinnasta itsensä tahtoo takoa ja juostava on kovempaa, muuten paha saavuttaa.." Pystynkö mä koskaan juoksemaan kovempaa tai teknisesti paremmin ja tehokkaammin. Pystyykö mun koira fyysisesti siihen. Ehkä, ehkä ei, mutta olenko mä valmis panostamaan niin paljon sen eteen, kuin pitäisi. Ainakin aion jossain määrin yrittää. Toki täytyisi muistaa, että agility on ollut nyt sivussa jonkin aikaa, eikä se ole mennyt eteenpäin millään tavalla tässä ajassa, kehitystä on siis turha odottaa, kun mitään ei ole asian eteen tehnyt. Kai siksi kuuluisi olla superiloinen, että saatiin edes tuplat hankittua?

lauantai 24. syyskuuta 2011

Ne kulki oman tiensä ja niitä kieroon katsottiin..


"..Näki värejä siellä, missä muut vain harmaata, poimi kukkia sieltä missä oli vain kovaa maata..." Ne monen viikon treenit kaatosateessa, se epäonnistumisten tuottama epätoivo, se pelko kuninkuusluokasta ja huiman taitavista lyömättömistä kilpakumppaneista, se epävarmuus omalaatuisesta ruskeasta karvakorvasta - Ne kaikki oli tunnettava, koettava ja läpi kuljettava - jotta matkalta pystyi löytämään onnistumisia, tekemisen riemua ja luottamusta. Se kaikki vei meidät EVL:n ensimmäisessä kokeessa 1-tulokseen!! Kyllä, todella ton ruskean kopan sisään oli uponnut niin paljon dataa!! Ihan mieletöntä, mun pieni kelpii on saanut ensimmäisen 1-tuloksensa EVL:stä - tik.. tak...

Olihan siellä heikkojakin kohtia, mutta myös todella onnistuneita. Pisteitä saatiin kasaan 267.
Tuomarina kokeessa oli Carina Savander-Ranne.

Istuminen 10
Paikkamakuu 10 - Rico hoiti paikalla olot omaan tuttuun sfinksityyliinsä =)

Metalli 10 - Tuomari kyseli moneen otteeseen, haluanko todella pienen metallin, kun tämän kokoisen koiran voi olla vaikea ottaa se suuhun. Kyllä haluan :) ja hienosti meni -Tähän olen tosi tyytyväinen.

Tunnari 5 - Auts, nyt kyllä rankaistiin pientä kelpiitä ja kunnolla. Pureskelee - No comment, ei se pureskellut, mut pyörätti pari kertaa suussa ympäri, mutta okei - sai rankaistakin pisteissä, kun possu nappasi oikean, mutta tiputti ja tarkisti vielä loput kapulat...Hitto!!

Ruutu 8,5 - Rico teki hienoa työtä, mut kuka mokasi..? Arvata sopii, -joku sanoi merkillä stopin aivan liian myöhään, kun koira oli jo pysähtynyt.

Kaukot 5 - Oli tosi vaisu aloituspaikalla ja eipä noussut ensimmäisellä, vaik oli seisominen.. Eikä noussut myös maasta istumaan ensimmäisellä käskyllä - tää ei toimi, todellakaa ei toimi!! Olin jo mielessäni luovuttanut kahden vitosen jälkeen.. Mutta päätin tsempata koiran vuoksi..

Seuraaminen 7 - Tähän en ollut tyytyväinen. Aloitti ihan kivasti ja piti paikkansa, mutta hitaassa käynnissä sai jotain tosi vastustamattomia hajuja ja nuuhki ilmaa siinä sivussa =/ Skannaili  hetken myös naapurikehässä lentävää metallikapulaa ja kuunteli naapurikehän ruutu käskyä.. Joo, kivoja liikkeitä, paljon kivempia, kuin joku seuraaminen..Murr.. Itse sain myös tuomarilta kommenttia, että olen surkea kävelemään suoraan - I know, mut nähtävästi osa pistemenetyksistä mun kävelyn takia.

Luoksetulo 10 -Että mitä? Näin hyvinkö se meni -Tämäkö on täydellinen luoksetulo? Rico teki kyllä nätisti ja oli hyvin kuulolla, mutta että ihan oikeasti näin hyvin! :)

Z- 9 - Olin tyytyväinen, seuraamaan lähdöt vähän huonoja, mut kaikki jäävät teki oikein.

Ohjattu - 10 - Pysäytin nyt merkille paljon aiemmin ja jäikin vinoon niille jalansijoilleen, mutta haettava kapula oli onneksi oikealla, eli siellä minne päin Rico oli kuononsa suunnannut. Tosi jees. Tähä olin myös tyytyväinen.

Tuomarin loppukommentti: "Kokonaisuutena hyvää työskentelyä ja ohjaaja opettelee kävelemään suoraan :) "

Se on kyllä niin hassua vieläkin, kun Rico on niin omalaatuinen kehässä ja erilainen kuin moni muu koira siellä. Jotenkin mä vaan aina itse pidän meitä huonompina, kuin ne muut ja vertaan Ricon käyttäytymistä ja tapaa olla muiden koirien käytökseen ja mietin miten erilainen se onkaan. Olen aina niin häkeltynyt kun me, -jotka siis oikeasti ei osata mitään- päästään näihin suorituksiin. Aletaanko me sitten joskus olla niitä, jotka ihan oikeasti osaa? Ajatella me ollaan jo EVL:ssä, vaik ei osata mitään? Ehkä sit osataan jotain, kun ollaan oltu siellä pidemmän aikaa? Niin tai näin - Olen kuitenkin tyytyväinen tämän päivän saldoon ja toihan se myös meille Piirm Joukkue PRONSSIA :)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Lisää uskoa tulevaan, itseensä ja koiraansa!!

Metallinouto
Eilen päästiin lopulta odotettuun Christan koulutukseen. Kerrankin oli sellainen päivä, että pystyin olemaan paikalla koko koulutuksen ajan :) Muiden tekemisestä ja sen seuraamisesta sai niin paljon ideoita omaankin treeniin ja osittain jopa vahvistusta omille näkemyksilleen ja ajautuksilleen. Ricon kanssa otettiin käsittelyyn meidän "ongelmat" ja inhokkiasiat luonnollisesti, mutta lopputuloksena treenistä oli todella hyvä ja iloinen mieli, vaikka yleensä niiden inhokkien käsittely aiheuttaa jotain ihan päinvastaista. Christa myös tietämättään laittoi meitä tekemään meille vaikeita juttuja.. Positiivista oli huomata, ettei niissä ollutkaan oikeastaan mitään ongelmaa.. ;)



Nyt hymyilyttää, niin että koko valkea
alahammasrivistö loistaa!
 Käytiin läpi Ricon totista ja tosikkomaista "koekäytöstä" eli käyttäytymistä liikkeiden välillä ja siirtymisiä ilman palkkaa liikkeistä. Alussa Rixun odotukset olivat suuremmat ja odotti palkkaa kovasti, mutta pian näytti todellisen olemuksensa ja käytöksensä liikkeiden välillä ja suhtautumisen mun suullisiin kehuihin. Tämä asia on vaivannut mua paljon ja olen ajatellut tekeväni jotain väärin tai olettanut koiran olevan jopa jollain tavalla "soveltumaton" tähän lajiin.. Mutta Christan kanssa tehdyt harjoitukset ja havainnot koiran käytöksestä olivat ehkä enemmän helpottavaa kuultavaa - Sitä mitä olen toivonut, mutta samalla pelännyt ettei niin ole..

Eli Rico vaan on niin oma persoonallisuutensa. Mun pitää vaan muistaa se, minkä olen tiennytkin, että tämä koiruus tekee töitä mielellään pienen etäisyyden päässä minusta ja mun täytyy antaa sille oma tilansa. Se ei kaipaa töissä mun "lääppimistä". Se haluaa tehdä työt, mutta ei riekkua siinä välissä. Mun pitää antaa sen olla sellainen, kun se on ja hyväksyä se. Ongelma on siis ollut siinä, että olen halunnut koiran käyttäytyvän tietyllä tavalla ja kun se ei ole sitä tehnyt, niin olen kokenut sen joksikin ongelmaksi.. Onhan Hanna mulle sanonut tätä samaa - mutta nyt kun useampi ihminen on samaa mieltä, niin kai se on pakko uskoa lopulta! Ja toisaalta juuri se erilaisuus, omalaatuisuus ja persoonallisuus tekee tästä koirasta niin ainutlaatuisen <3 Pohdinta asiasta antoi niin paljon uskoa tulevaan ja samalla jotenkin lisäannoksen luottamusta tähän koiraan.


Tiedoksi niille, jotka eivät vielä tienneet..
Toko voi olla todella hauskaa!!

Treenin jälkeen Rico kävi itsenäisesti juomassa autolla ja hoiti itsensä takaisin autoon ilman, että mun tarvi poistua kentältä parkkipaikalle.. Niin oma persoonansa :D

Suuri kiitos Hannalle päivän aikana napatuista valokuvista :)

Herra R - oma persoonallinen itsensä


perjantai 16. syyskuuta 2011

Tokoa, tokoa, tokoa...

Huomenna Christalle ja olis niin paljon kysyttävää, ettei taida aika kaikkeen riittää :/ No viikon päästä on sitten jännitys huipussaan. Hitsi, tää aika menee vaan niin nopeesti, olis vielä niin monta treeniä ja monta juttua hiomatta ja tekemättä - Ei vaan ehdi enää! Kovasti on tokovaihdetta pidetty päällä, mutta tehtävää on vaan niin paljon sillä saralla.

Tosiaan tokovaihde on ollutkin päällä - miten voikin tokoa näin analyyttisesti pohtia ja löytää ahaa elämyksiä lajista - näköjään voi..!! Jopa niin syvälle on nyt viime viikon aikana upottu, ettei agility tunnu antavan meille niin mitään, vaikka odottais että edes vaihtelua - niin ei. Se on tuntunut pari viimeistä treenikertaa niin tasapaksulta puurtamiselta - Tuntuu, että tehdään sitä samaa, ilman suurempaa suunnitelmaa ja en saa treeneistä mukavaa fiilistä kotiin viemisinä =/ Se joko on oikeasti NIIN tai sitten mun pää jotenkin ohjelmoituu aina tulevaan niin vahvasti, että muut lajit jää sivuun. Vaikka agi on ollut koko kesän siellä sivussa... =(  No kyllä agilityn aika koittaa vielä - tässä.. pian..  =)
Ja agilityy kun voi kisaakin vähän vähemmällä treenimäärällä..  :o Toivottavasti herra R on samaa mieltä... 

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Haaveet elättää


"..Haaveet hengissä pitää. Sulje silmäsi, sun unelmissa voima itää..." Flunssa ei hellitä otettaan, mutta jokin vaan vie mut koiran kanssa kentälle ja treenaamaan.. Välillä tuntuu koko toko niin toivottomalta, mutta toinen hetki taas tuntuu, että tie on auki minne vain.. Pääsääntöisestihän Ricon kanssa tekeminen on tosi kivaa ja palkitsevaa :) Perjantaina käytiin käsiksi meidän edellisiin ongelmiin: seuraamiseen ja luoksetulo pysähdyksiin ja kuinkas kävikään.. No problem! Ei niin minkäänlaista ongelmaa - käsittämätöntä.. Mutta käsittämättömän hienoa. Okei seuraamisessa pari hetkellistä kontaktin putoamista, jotka korjasi itse ja se vasemmalle käännös meni taas täyskäännöksen ennakoinniksi - mihin sainkin heti uutta ajattelemisen aihetta, kuten myös luoksetulon pysähdyksiin, jotka meni nyt virheittä, --eri tavalla tehtynä. Onni on hyvät treenikaverit <3 Kiitos näistä Hannalle, jälleen kerran :) Mihin mä joutuisinkaan ilman.. :) Pari ongelmaa "poistunut" joten oli aika löytää jälleen uusi... Ruudun paikka. Ruudun bongaustreeniä on tehty nyt paljon ja paikka on ollut aika jees, mutta jälleen painuu turhan taakse.. No siihenkin on pillerit valmiina purkissa, tän kans on taisteltu aiemminkin ;D

Lauantai oli jo pakko pitää vapaapäivä - Niin Ricon kuin omastakin puolestani - kuume nousi sen verran ikävästi :( Mutta tänään oli yhteiset treenit kentällä, minne raahauduin jälleen pää kainalossa.. Mutta hyvät treenit jälleen. Rico oli tosi rauhallinen, kuten mun oma olotilakin... Mutta hienosti terästi itsensä työntekoa varten. Paikallaolot teki tosi mallikkaasti. Jäi makuulle tosi huonoon asentoon ja arvelin, että sen on niin paha olla, että kääntyy lonkalle, mut ei kääntynyt -makasi siinä surkeassa asennossa koko neljä minuuttia - voi pieni taitava <3 Jatkettiin ohjatulla, hienosti meni haut ja sain yhden loistavan pelastustreeninkin tehtyä ;) Myös merkille malttoi pysähtyä, vaikka ajatus oli kapuloissa (näkee vauhdin puutteena selvästi) Myös seuraamisen käännöksiä (vasen ja täyskäännös), metallinoutoa ja kaukojen ekaa nousua työstettiin. Hienosti koiruus teki töitä, mun heikosta olosta huolimatta =) Jatketaan..