sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Toko viikonloppu

Tokon täyteinen viikonloppu takana perjantaista alkaen. Perjantaina keskityttiin ihan rauhassa olemiseen, kontaktin kestoon, kun mitään ei tapahdu ja metallikapulasta luopumiseen - heh heh! Eli metallin heitto ja ei saanutkaan noutaa, vaan tehtiin ihan jotain muuta - mä kun olen onnistunut kasvattamaan metallin arvon tielle tietämättömille. Se oli haastavaa, mutta saatiin onnistumisiakin - oikeastaan aika antoisa treeni. Lopussa vielä pari "romutunnaria" omatoimisuuden lisäämiseksi. Ensin odotti mun palautetta, mutta onnistui toisella. 

Lauantai meniki toko koulutusohjaaja kurssilla keskustellen ja harjoituskoirakoita kouluttaen. Nyt vaan kovasti kouluttamaan, jotta saadaan koulutuskerrat täyteen. Sunnuntai illalle käytiin vielä toko treeneissä. Aiheena oli seuraaminen ja jättävät. Seuraamiset meni ihan mukavasti, mutta kyllähän sieltä korjattavaa löytyi. Esim. Pidemmän seuraamispätkän jälkeen - koira ennakoi palkkaa. Eli vaihtelua tähän juuri pidemmissä pätkissä - pysäytys, muutama askel ja palkka esim. Täyskäännökset oli kankeita ja Rico kääntyi jotenkin huonosti, takapää pitäis saada paremmin mukaan, kuten peruutuksessakin. Koiruus peruuttaa kentällä jo aika mallikkaasti suoraan (talven polkujen ansiota taitaa olla ;)) mutta se pitää vielä saada seuraamiseen mukaan.. Jättävät sujui hyvin, istuminen heikoin, mutta seuraamisesta istui paremmin, kuin vapaana edessä liikkuen. Romutunnari myös loppuun. Ekalla jouduin pyytää pois, nosti jo oikean, mutta ei saanu palautetta, niin alkoi etsiä uudelleen. Tokalla palkkasin "omatoimisesta" matkalla ja kolmannen toi eteen, ennen kuin reagoin. Hieno koiruus <3

Paimennusta vai paineistusta?

Mikähän  mammaa taas vaivaa? Se on ollut tosi kummallinen, yrittää muuttaa mun tapoja taas. Kumma juttu! Mä olen tosi ylpeä itsestäni, kun olen niin hienosti itseoppinut paimentaja. Lenkeillä vastaantuleville koirille esittelen paimennustaitojani. Mun katse alkaa olla iän myötä aika jäätävä. Saan kaikissa vastaantulijoissa aikaan epävarmuutta ja kauhua mun läpituntevan katseeni avulla. Vähän mä olen kehittynyt! Niin mitä mamma menee tekemään - vaatii katsekontakstia itseensä - kesken mun paimentamisen!! En ymmärrä niin yhtään! Miksi mä en saa harjoitella paimentamista? No tottakai mä haluan mammaa miellyttää parhaani mukaan ja yritän noudattaa sen toiveita, mutta vaikeeta se on! Ne koirathan voi vaikka hyppiä silmille, jos en pidä niitä järjestyksessä katseeni avulla!

Koko talven mamma on lenkkeilyttänyt meitä pitkin metsäpolkuja, vaikka mä olen yrittänyt vinkata, että mentäisiin hiihtoladuille. Pakkohan siellä laduilla on jotain tosi speciaalia olla, kun sinne ei saa mennä ja ne suksimiehet sutii siellä sankoin joukoin pipot kiristäen verisuonet päästä pullolleen. Kyllä mä haluaisin mennä katsomaan mikä sellaista saa aikaan.. Voisin ottaa skaban niiden kans pitkin latuja. Ne ei pärjäisi tällaiselle pikaspurttaajalle mitenkään, vaikka niillä onkin ne sutimet allaan. Jätättäisin ne ihan heti ens imetreillä, sitten odottasin keskellä latua, että ne saisivat minut melkein kiinni ja ryntäisin jälleen kelpiekiitoa karkuun, kieli poskella ilkkuen, kun niiden pipot kiristyisivät vain lisää.  Voi miten hauskaa -Se olisikin oikeaa kelpoelämää!! Haha haa ;)

- Rico -

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Päivitystä

Taas on löytynyt uusi blogipohja ja suuresti toivon, että tämä lopultakin täyttäisi toiveet ja viihdyttäisiin näillä sivuilla vähän pidempääkin.

Mutta vähän päivitystä jälleen koirien elämään. Eli Brenda mummo täyttää ensi kuussa jo 12 vuotta. On edelleen terve ja voi hyvin =) Agility treeneissä Brenda on satunnaisesti ollut mukana, medi hyppyjä ei enää mennä, mini korkeudet alkavat olla sopivammat ja niillä mennäänkin välillä hurjan kovaa, kun agility on niin jees!! Elmeri siis viettänee vielä pitkään seura neidin onnellista elämää.

Ricon kanssa treenataan tokoa ja agilitya edelleen. Haaveissa ja ajatuksissa on myös pari muuta lajia, mitä on jo päästy kokeilemaan, mutta onko niiden aika ensi kesänä, vai seuraavana.. Tokossa tavoitteena on päästä Voittaja ensi kesänä "läpi" ja jos vain kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin Evl 1 voisi myös yrittää tavoitella jo ennen ensi talven tuloa. Agilityssa taas sm nollat on kasassa, joten sinne suunnataan muiden mukaan kisailemaan. Ja siinä lajissahan tekemistä ja treenattavaa tulee meille riittämään vaikka maailman tappiin saakka ;D Niinkuin kyllä varmaan tokossakin, se kultaisen balanssin säilyttämisen jalo taito - joka horjuu aina tasaiseen tahtiin, mutta mitäs hauskaa tässä muuten olisikaan?