Sunnuntain vepekoe

Fiilistellään vielä vähän viikonlopun vepekokeita =D Tässä Ricon sunnuntain vepekoevideo ja itselleni samalla muistilistaa, mitä vepessä treenaamme ensikesänä ahkerammin ;)
http://www.youtube.com/watch?v=GirvnVHCHOc

 Lauantain viennissä rantaan palaaminen oli selkeästi sunnuntain paluuta parempi. Sunnuntain toiminta veneellä näytti luovutuksen jälkeen siltä, että missäs se palkka viipyy ja hetken päästä jopa epävarmalta, että kuuluukohan sittenkin palata veneelle hakemaan jotain? Onneksi AVOssa käskyjä vielä se kolme, niin kyllähän se kutsusta rantaan tulee.. =D Ja ensimmäisen kerran (treenit mukaan lukien) Rico ottaa köydestä noin läheltä venettä kiinni.. Hhmm. Ja se hukkuvan kohdalla tapahtuva veneen reunaan nojailu..No AVO luokan läpi kun vielä pysyy siellä veneessä, niin voittajassa ei tarvitse enää yksin pysyäkään. Sitten päästään hetsaamaan kovemmin ;D

-Takaisin arkeen-

Koulu on jälleen alkanut ja "ankara" pakollinen paluu takaisin arkeen.. Huokaus. Kai se tästä taas.. Rico on sentään ollut kiltisti kotona pari pitkää päivää, ehkä se on lopulta kasvanut senkin asian suhteen aikuiseksi?  Vaikka vastaanottoseremoniat on edelleen kuin maailmanloppua odottaneella, joka tajuaakin selvinneensä hengissä.. No onhan se ihana, että odotetaan kotiin noinkin paljon ja joku on todella iloinen jälleennäkemisestä ;D

Oma treenimotivaatio ei ole kadoksissa, mutta treenienergiat illallla on jossain ihan muualla. Eilinen oltiin vaihteeksi rannassa. Kelpien pääkoppa kaipasi kovasti toimintaa, mutta kroppa taisi olla aika väsynyt - treenattiin aika säästeliäästi ja mahdollisimman vähän raskasta vetämistä, enemmän vain uintia ja lisäksi mm. veneessä pysymistä piti vähän muistuttaa sunnuntain jälkeen... :) Tänään taas palauteltiin ihan hihnalenkin ja pienen aivojumpan merkeissä. Työstettiin ruudun paikkaa ihan läheltä, jääviä ja pari haastavaa tunnaria. Tajusin myös, että mehän ollaan menossa viikonloppuna agilitykisoihin, hitsi!! - ja ei olla treenattu kun.. Öö, no viikko sit sunnuntaina Niinun treeneissä.. No ne kisat saa mennä ihan omalla painollaan ja sitten kun tää vepekausikin alkaa loppua, niin aletaan työstää kehitettäviä juttuja agilityssä enemmän tosissaan. Siellä onkin pieniä asioita, niin minulla kuin Ricollakin hiottavana ja työstettävänä, ettei tekeminen vain pääse loppumaan kesken :)

Jipii!!



"Mä tein sen!!"

 Viikonloppu vepeilemässä ja jipii, me tehtiin se - molemmilta päiviltä AVO1 tulokset!! Minun pienikelpovepekoira on niin super <3!! Lauantaina jännitystä riitti läpi koko kokeen ja ihan viime metreille saakka! Ensin toisen veneen haussa Rico katsoi paremmaksi rantautua hieman vasemmalle -ilmeisesti parempi paikka nousta ylös ja ei juurakoita ym. edessä ja siitä heti muutama pistemenetys, mutta muuten oikein hyvä suoritus. Vientiesineeksi arvottiin pelastusliivit ja liike sujuikin vanhaan tapaansa, eli täysin pistein. Vähän Rico odotteli palkkaa veneestä, mutta lähti itsenäisesti takaisin rantaan.  Oman veneen kanssa sitten koeteltiinkin ohjaajan hermoja ja koiran ongelmanratkaisukykyä.. Hyppäsi hyvin ja alkoi etsi köyttä, mutta otti jotenkin liian läheltä venettä kii ja ei päässyt (?) kääntymään kuin väärään suuntaan, eli pyöräytti veneen vastarantaa kohti ja raukka oli ihan veneen alla ja yritti kääntää sitä, mutta kun eihän se noin pienellä otuksella oikein onnistu, kun vene on parin ihmisen voimin niskan päällä..! Minä maltoin kuitenkin pitää suuni kiinni ja lopulta Rico tajusi irrotaa otteensa ja korjata sen paremmaksi, jotta sai veneen käännettyä kohti rantaa!! Jipii, pikkukoira pelasti jo melkein varmalta näyttävän nollauksen <3 Hieman epävarmasti se lähti uimaan rantaan ja mun oli pakko vahvistaa vielä jonkin matkan kuluttua "rantaan" käskyllä, jotta tiesi tekevänsä oikein. Yritin vielä loppumatkasta kääntää koiran viimeisellä käytettävissä olevalla käskyllä, mutta ei ihan riittänyt maalitolppien väliin ja taas vähän miinuksia kaapattiin.. Jännää alkoi olla, koska en raaskinut olla toista kehumatta - hienosta itsenäisistä päätöksistä ja samalla tiesin vahvistavani väärää rantautumispaikkaa..  No hukkuvassa käskytin, kuin toisen veneen haussa ja mitä teki koira -No lähti uimaan veneen perään! Hitto vie..Mutta taas punnitsi, että veneellä ei näytä olevan hätää, mutta tuo tyyppi taitaa hukkua, pelastanpa sen! Hyvä päätös! Mutta se mun "vahvistama" rantautumispaikka oli edelleen käytössä, eli jälleen ohitusta, mutta loppupisteet riitti, kuin riittikin ykköstulokseen - 93/100. Koira tekee itse työt kutakuinkin kunnialla ja parhaalla osaamallaan tavalla, mutta sille on epäselvää vielä, että rannassa on maalitolpat ja niiden väliin pitäisi tähdätä. Se ehkä pitäisi osata kertoa sille joskus riittävän selkeäsanaisesti ;)

Tämän päivän saldona olikin sitten 97/100, eli parannusta eiliseen :) Pistemenetys ainostaan omassa veneessä, missä en saanut taas koiraan kääntymään tolpille. Tai kääntyi mielettömän hyvin "vasen" käskyllä, mutta kun annoin sen liian myöhään, niin ei saanut enää venettä käännettyä jäljellä olevalla matkalla. Vedessä kun tuollaisen painolastin kuljettaminen noin pienelle koiralle ei olekaan ihan niin vain tehty!! Tosi hyvin pikkuvesipeto teki töitä ja yritystä ei puuttunut :) Viennissä oli sitä mieltä, että veneestä kyllä pitäisi palkka saada, mutta vastasi kutsuun ja tuli sitten kiltisti rantaan. Hukkuvassa teki sen mitä olen pelännyt, eli nousi veneen laidalle seisomaan, juuri hetkeä ennen hukkuvan putoamista..Hitto! Mut ei roikkunut, vaan odotti lupaa hypätä ja tuomari ei tulkinnut sitä varaslähdöksi - Hukkuva oli vedessä ennen koiraa, huh! Mutta kerrassaan hieno viikonloppu. En voi olla kuin tyytyväinen koiraan. Ei se kyllä tahallaan virheitä tee -se haluaa tehdä parhaansa. Rico <3

Miksi mieli on ikuinen linnansa vanki?

Viikkoon on mahtunut taas paljon. Epäonnea, taistelutahtoa ja onnistumisen riemua kilparadalla. Masentavaa epäonnistumista ja sieltä nousemista - sekä loistavia, onnistuneita treenejä. Ja saa nähdä mitä viikonloppu vielä tuo tullessaan meille. Tätähän tämä on, aina ja ikuisesti -koiran kanssa tekeminen ja eläminen, vai onko? Uskon edelleen, että on - oli koira mikä tahansa. Välillä on huonoja treenejä ja huonoja kisoja ja välillä taas on onnistumisen vuoro -kuten kulunut viikko jälleen osoittaa. Taaksepäin katsoessa on helppo todeta, että pitää vain oppia elämään epäonnistumisien ja takapakkien kanssa. Kun hymyilee elämälle vähän enemmän, niin se hymyilee takaisin, eikä pienet epäonnistumiset tunnu enää juuri miltään. Ne kuitenkin kuuluvat elämään..

Vaikka aika ajoin niiden hyväksyminen on tuskaisen vaikeaa - Viime viikon aikana ehdin miettiä, että perun tulevat vepekisat ja että mun koirasta ei tule ikinä tokovaliota, meistä ei ole siihen. Ja totesin, että jos sellainen ihme joskus tapahtuu, niin pistän valtavat bileet pystyyn ja kutsun koko kylän juhlimaan sitä ihmettä! No tämän saman viikon aikana olen edelleen menossa vepekisoihin ja tyytyväinen viimeisiin treeneihin, suorastaan onnellinen maalla tehtyyn viimeistelytreeniin, jossa koira osoitti - miten se kyllä osaa ja tietää mitä tekee ja tekikin ihan mielettömällä moottorilla, äänitehosteiden kera - Vähän päheetä!! Mietin myös, että uskallan ehkä pistää pääni vadille tämän syksyn aikana ja viedä tämän samaisen otuksen EVL kehään (Se ajatus on vielä vähän karmiva.. myönnetään..) Onko itsekriittysyys kaikista kovinta ja pahinta?

Koiraharrastus on kyllä kummallista. "Miksi mieli on ikuinen linnansa vanki, kääntelee kuvia kuin huvittaa ja pahuutta nähdä voi missä vain tahtoo. Rumuus ei rumalta tuu loppumaan. Ja jokaisen varjeltava on omaansa. Käännyn kun vielä en katkera oo. Kun vihassa vaanii se pohjaton ansa, juoksen kun vielä en vajonnut oo."

Itse näkee asiat usein niin eritavalla, kuin muut ympärillä? Varsinkin itseään ja omaa koiraa koskettavat asiat - Näkee heikkoudet, kun muut huomaavat vahvuudet. Miksi pitää takertua huonoihin asioihin? Oikein häkeltyy, kun joku kehuu omaa koiraa ja sen tapaa tehdä, olla, käyttäytyä.. Ja totta tosiaan, kun ottaa askeleen taaksepäin näkee jotain ihan muuta - Kun on liian lähellä ja uponneena treeneihin, keskittyy näkemään asioita, joita pitää parantaa ja kehittää -Voisko edes joskus nauttia siitä mikä on hyvää ja toimii - Voisko antaa niille asioille enemmän arvoa ja aikaa?  Tai toisaalta, kertooko häkeltymine siitä, ettei saa riittävästi positiivista palautetta treeneistä, koska jokaisen varjeltava on omaansa...? On outoa, kun joku sanoo jotain hyvää. Tai jos palaute tulee "riittävän läheltä", niin sitä ei noteeraa jotenkin riittävästi.. No, mukavaa, että edes olen tiedostanut tämän asian, kun kaikki harrastajat eivät sitä näytä tekevän - vai heidänkö ansiosta silmät ovat auenneet? Itsestään selvyyksiähän näiden kai pitäisi olla, mutta ei ne sellaisina välttämättä pysy, kun varjelee omaansa ja matkaa parhauteen parhaiten osaamallaan tavalla - ja antaa epäonnistumisen masentaa ja viedä kaiken ilon koko harrastamisesta. Onneksi mun ympärillä on niin aurinkoisiakin ihmisiä, että heidän seuransa saa hymyilemään ja sen jälkeenhän se elämäkin hymyilee takaisin...
Viikonloppuna ei jännitykseltä voi välttyä, mutta yritämme pitää nämä asiat mielessä, jos jokin ei menekään suunnitelmien mukaan.. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin..

Lajin vaihto

Ei mennyt lajin vaihto ihan putkeen viikonlopun agilitysta vepeilyyn. Taidettiin olla vielä kultahuumassa tai jotain sen suuntaista ;) No, mutta onhan se hyvä, että ongelmia nousee esille nyt -- viikko ennen kokeita-- kuin siellä kokeissa. Nyt on jotain tehtävissä vielä ja ongelmat on hyvä tiedostaa, kuten se miten omalla toiminnallaan voi pilata koiransa suorituksen ja saada siihen epävarmuutta. Ja TOTTA puhuen, en ole oikeastaan edes kovin huolissani -- joku kun ei pitäisi tätä edes ongelmana -- mutta itsehän takerrun pienen pieniin epäkohtiin ja analysoin niitä ja niiden syitä hyvinkin pitkälle.

Lopputuloksena kuitenkin minulla on koira, joka haluaa tosissaan tehdä oikein, eikä lakannut yrittämästä. Toisella treenikierroksella siis onnistuneita suorituksia ja hyvin tyytyväinen omistaja. Onni on omistaa kelpie, joka haluaa tehdä kaikkensa-- tehdäkseen oikeen <3 Ainakin tässä lajissa... ... Vielä ennen koetta yhdet treenit luvassa sitten se menoa taas. Kädet ristiin ruskean puolesta, josko se ei jättäis mua pulaan tällä(kään) kertaan...

Kun sitä vähiten osaat odottaa... Piirinmestaruus joukkuekultaa!!

Pitkästä aikaa mut vietiin Agilitykentälle kisaamaan, vähän siistiä!! Aamusta heti lähdettiin ajamaan kohti Järvenpäätä ja siellähän oli mestoilla vaikka ketä tuttujakin,  treenikavereita ja agilitykisatuttuja ja mun siskolikka Aune oli myös mestoilla, olipa mukava sitäkin nähdä taas pitkästä aikaa!!

Ekalle radalle lähdettiin hyvällä fiiliksellä, vaikka moni kisakaveri oli kuulemman hyllyttänyt ihan radan alkupäässä. Tunsin kuitenkin, että kartturilla oli kova luotto mun taitoihin. Liikkeelle ja heti pyöritystä, tein parhaani ja yritin olla kuulolla koko ajan, sit tuli käskyy: "kiipee, kiipee" ööö, siis missä, näin vaan putken edessä ja lähdin kartturin liikkeen mukana sinne - ai, hitto sehän huijas mua!!  Äkkikäännös putken suulta takas, enpä mennyt lankaan!! Taas "kiipee" missä hemmetissä tässä härdellissä on joku kontakti? Ai tossa välissä, enhän mä meinannu huomaa edes, kun se sulautu täysin putken väreihin! Selvä, kyllähän mä nää erottelut osaan! Kieltohan siitä härdellistä ehti tulla, mut ei mitään - jatkettiin vaan rataa hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Jossain välissä kolautin jonkun riman alas, kun kartturi kertoi hiukka myöhään minne matka jatkuu ja yritin kääntää linjaa hypätessä. Mutta selvästi mun menoon oltiin ihan tyytyväisiä 10 huolimatta, good for me! Tuloksia oli tullutkin vain 8 tältä radalta, eli selvittiin kuitenkin maaliin saakka ja saatiin tulos!!
Toiselle radalla lähtiessä kartturista oli aistittavissa pientä epävarmuutta, mutta taistelutahtoa sen epävarmuuden läpi sitäkin enemmän. ja minäkin olin täynnä taistelutahtoa, me mennään tää läpi vaikka päällään seisten ja niinhän me tehtiin! Heh ;D Kartturin sanoin; "Sujuvuudesta ei ollut tietoakaan, mutta taistelutahtoa oli sitäkin enemmän!" Radalle lähdettiin ekan hypyn kautta takaakiertoon ja sit toiseen suuntaan takaakiertoon ja takakierto, kunnes tavoitin kartturini -epäilemättä niin ei olis pitänyt käydä - se jäi hitto vie taas seisoo sinne alkuun liian pitkäksi aikaa..!! Siinä pari piruettia ja lopulta selviydyttiin oikealle hypylle ja oikeasta suunnasta ja sit vaan luukutusta muutaman esteen verran ja hemmetin hyvä kartturointi kepeille kovasta vauhdista avokulmaan, mun oli tosi helppo hoitaa se sisäänmeno! Sit taas väännettiin ja luukutettiin ja mua vietiin pois linjalta ja sit taas pyörittiin, ensin vähän vasemmalle ja sit vähän oikealle ja vielä vähän  lisää - ennen kuin löytyi oikea este ja siitä taas sujuvasti maaliin, mut ei saatu kieltoa? Ja päästiin just ja just ihanneaikaan,  kaikista pyörimisistä huolimatta? No jotain kirjattavaa kisakirjaan kuitenkin =) Piirinmestaruusskabassa sijoituttiin 6:lle sijalle. Viimeinen joka sai tuloksen, mutta no koiria oli kuitenkin se about 60,että ihan ok taisteltu ;D

Joukkueradalle lähdettiin tosi rennolla fiiliksellä ja rata oli selkeästi etenevämpi, kuin aiemmat pyöritykset, se meni kuin omalla painollaan sujuvasti ja helpon oloisesti -tehtiin kartturin kans aika hyvin yhteistyötä ja mä olin kuulolla, vähän varovaisesti kontakteja suoritin, kun arvelin, et mua huijataan kuitenkin niissä ja houkutellaan lähtemään vaik en sais!! Päätin, että en mene lankaan!! No nollahan sieltä tuli ja siitä alkoi jännittäminen joukkuekavereiden puolesta. Cheena ja Sumu hoitivat radat myös kunnialla ja mitä, me voitettiin piirinmestaruus kultaa!! Ihan mieletöntä, mä hypin kaikkien ihmisten kanssa yhdessä kaksin jaloin siitä riemusta :D Vähän siistii, meidän joukkue!! Sen kunniaksi piti myös vetää tuuletuksena pienet kyttyrähepulit ;D

Tänään ollaankin sit vuorostaan oltu Niinun koulutuksessa asentamassa kartturiin tarkempia säätöjä, mulla on vahva usko siihen, että se kehittynee vielä, ainakin ihan vähän.. Varmasti. Erittäin hyvä agility viikonloppu takana ja ensi viikoksi vaihdetaan kuulemma lajia taas täysin - Vesipelastus kehiin!!

- Agilitykoira Ric -

Tokoa ja sukeltamista

Tokoilua tänään jälleen Hannan lauman kera. Rico oli jotenkin vetämätön, vai oliko se sittenkin tämä toinen osapuoli? Johtuiko vetämättömyys pitkästä -päiviä jatkuneesta treenirupeamasta, sukeltamisharjoituksista, ilman Brendaa yksinolosta vaiko ihan pelkästään raksutuksesta herneiden sinkoillessa ruskean kopan sisällä villisti? No vaikea sanoa, enkä jaksa siitä nyt välittää - ehkä siellä ruskean kopan sisällä aivot tosiaan joutui raksuttamaan niin kovin kovaa, jotta selvisi meidän rakentamasta treenistä... Ja selvisihän se, ihan hienosti vielä. Ruutuun menoa treenailtiin taas ja tällä kertaa molemmin puolin matkaa luoksetulomerkkejä - Tänään ei tarvinnut siinä auttaa ollenkaa. Kyllä siellä päässä raksutti ja kovaa, että selviytyi ruutuun saakka houkutuksista huolimatta. Ruudun paikka oli myös tänään tosi hyvä, siihen ei tarvinnut puuttua ollenkaa =) Merkki lähetysten kanssa joutui aivot kyllä kovalle koetukselle, kun niitä merkkejä oli vähän joka puolella.  Se aiheutti jo enemmän haastetta. Ohjatussa teki taas tosi hassusti, lähti keskikapulaa kohti ja korjasi  suunnan vasta sen jälkeen, mutta oikein toi molemmat siitä huolimatta.

Eilen vepeiltiin ja Rico halusi harjoitella sukeltamista.. Jos sillä on joku määränpää kauempana hypätessä, niin se hyppää veteen ihan ok, mutta omassa veneessä köysi on kai niin lähellä, että loikkaa jotenkin turhan lähelle ja korkealle, joten sukeltaa raukka joka kerta ja korvat tietenkin täynnä vettä.. Ei hyvä, mutta jokainen vetää tyylillään. Muuten nekin treenit meni ihan hyvin. Tehtiin jopa ekan kerran rannan suuntainen vienti - eikä siinä ollut mitään ongelmaa =) Taitava pikku pelastaja.

Brenda sai tänään rokotukset kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Kolmen vuoden päästä Bre olisi jo 15-vuotias... Kävi mielessä ajatus, että olikohan tämä viimeinen kerta, kun mummoa rokotuksilla käytän...Aika haikein fiiliksin käveltiin autoa kohti, vaikka turhaa kai vielä miettiä ja murehtia, kun kaikki aivan hyvin ja koira terve. Pitäisi vaan osata nauttia tästä ajasta kun mummo on vielä meidän elämän ilona ja aurinkona =)

Aamulenkkitokot

Aamulenkillä työstettävänä oli jälleen ohjattu. Oikealle kapulalle menee hyvin, mutta vasen vähän meinasi jälleen ensin takkuilla ja keskikapulan veti takasin keskelle.. Mutta lähti pian sujumaan hyvin sekin. Merkkejä tekee ihan kivasti -vähän pyrkii jäämään poikittain, en katsonut yhtään poikitusta läpi sormien, vaan kaikki korjattiin. Mutta.. kun jätin koiran istumaan lähtöpaikalle ja menin nostamaan kapulat, niin juoksi merkin kautta kääntymättä tai pysähtymättä suoraan kohti kapuloita, voihan!! Uusi yritys vei merkille, hitaasti epäröiden ja poikittain.. Ja tilanne on aivan eri, -toistoja tehtäessä- kun heti kapuloiden viennin jälkeen. En saanut toivomaani merkin suoritusta sitten niin millään, mutta tulin taas vähän koiraa vastaan, helpotin ja palkkasin. Ja lopuksi vielä seuraamista kesken leikin, toimii hyvin. Vähän meni kierroksilla ja pyrki edistämään, mutta pian korjasi senkin : ) Tohon ohjattuun mulla kyllä on jo muutama treeni mielessä, tarviin vaan liikkurin/avustajan... Kyllä se vielä tästä.. : )

Suomussalmelta muutama kuva Ricon ja Ingen tokotreenien jälkeisestä irrottelusta. Ilmeet on taas kohdillaan.. ;D

 Vähän lepoa väliin, että jaksaa taas juosta...

Ja taas mennään ;D

Lomaa, töitä ja pentuajatuksia

Paljon  pitkiä loputtomia metsälenkkejä ja uimista <3 Mitä koiranelämää!
Mutta on mut töihinkin laitettu.. Aamulenkki korvattiiin toko treenillä, mamma rakenteli pitkin pihoja evl kehää ja mun piti tehdä melkein kaikki liikkeet -halusi kuulemma nähdä missä mennään.. No taisi selvitä, että metsäänhän me mennään ;D Mä olisin ainakin mennyt metsään.. Ruudun  ja z tein hienosti, sekä ohjatun haut. Kaukoissa en olis jaksanut nousta ja takajalat taas heilahteli -minkäs teet kun ne matkaa kohti mammaa..!! Seuraamisessa pää, kaulanahkoineen painoi taas paljon, vaikka paikan pidin hienosti. Ohjatun merkki olikin vaikea hakujen jälkeen ja metallin kolisi ikävästi hampaisiin, enkä halunnut nostaa päätäni loppuluovutuksessa.. Mutta tarjottiin niin paljon makkaraa, jos nostan, että pakkohan se lopulta oli!! Luoksetulossa tuli paimenmoodi päälle ja heitin maihin aina  kaikista käskyistä - kunnes muistin, että mitä se "seiso" tarkoittikaan... Hupsista!! No kaiken kaikkiaan paljon hyvääkin mamma löysi mun työskentelystä - Good for me!!

Mamma on jutellut jonkin verran pikkubroidista tai siskosta.. Kuka tietää??
Jaa, enpäs kyllä tiedä - sellainen tyttönen olis toki ihan mukavaa seuraa, kun ei vaan tunge meidän kahden väliin .. Siitä olen tarkkana ja teen sen kyllä kaikille selväksi, että meidän suhde on mulle kovin tärkeä ja mä olen se mamman ykköskoira, kellään ei oo siihen niin mitään sanomista!! Tai no pikkusisko sais paljon enemmän anteeksi, kuin pikkubroidi - sellaisen veljen laittaisin kuriin ja järjestykseen!! Me kyllä viihdytään ihan hyvin näin - Huolestuin jo kerran, kun mamma alkoi treenata Hannan koirien kanssa, pakko oli mennä heti tarkkailemaan tilannetta. Onhan se Ella meillä hoidossa ollut, mut onneksi sitä ei otettu treeneihin mukaan, mä sain pitää meidän yhteiset treenit - mutta sen Nizankin kans mamma on joskus treenannut -Se on huolestuttavaa minusta.. Ja kun en voi ymmärtää sellaisten vesikoirien kieltä -se huutaa aina mun korvaan!! Jos joku pentu joskus tulee, sen on parempi olla meikäläisiä, että osaa edes puhua oikeaa paimenkoiraa, mä en jaksa mitää korviin huutajia kuunnella, --vaikka kai sellaisen vois kouluttaa käyttäytymään kunnolla?

-Rico-

Kuumetta...?

Osa aivosta taisi löytyä tuolta metsälenkiltä..?? No pikaaksaamiset sujui jo paremmalla fiiliksellä ja paremmin tänään.. :) Okei rata pätkä ei ollut niin vaikee, mutta oli siinä keppien avokulma mukana ja se meni heti oikein.. Jotain on ruskeaan koppaan siis palautunut.. ;o Hyvä pieni treeni ja vähän oman ajoituksen hiomista, eipä juuri muuta - suurimman osan aikaa koulutin sitten muuta treeniporukkaa - mukavaa.

Sopivan lyhyiden ja onnistuneiden treenien lomassa pyörittelin ajatusta pennusta, jolle voisi samalla yhtä onnistuneesti ja lyhyessä ajassa opettaa uusia asioista siinä siivellä... Niinpä niin - kuumetta ehkä ilmassa jälleen ja kovanlaatuista sellaista...!! Mä nään jo ajatuksissani sen mukana meidän kanssa lenkillä.. Olisiko sen aika nyt vai vasta myöhemmin..? Voihan hitsi! Kaverin ihana bc astutetaan yhdellä kovin mielenkiintoisella ja kivan oloisella uroksella... Voihan, kun tietäis että mitä tahtoo.. Ajatus toisesta kelpiestä kiehtoo myös, mutta ajatus bc:sta ja varsinkin tästä  yhdistelmästä tuntuu kovin houkuttelevalta -Kuumetta kuumetta...!!