lauantai 11. lokakuuta 2014

Onnellisten jakojäännökseen, soveltumattomien sirkukseen, siivilöityneiden keskuuteen yllättäen pääsee..

Niin siis ihan sitä vaan, että teoriat ei aina käytännössä ihan kolahda kohdilleen..


Treeniaiheena ohjattu ja siitä palikkana nuo kaaret.. Ajattelin työstää sankoilla kiertoja ja avata kaarta myös sinne vaikeaan suuntaan. Juuri niin AJATTELIN.  Mutta Spacemän on sitä mieltä, että tuo toinen puoli kierretään samansuuntaisesti (myös tässä) kuin toinenkin, joka on sinällään mielenkiintoinen juttu, koska paikoillaan pyörähtää helpommin vasemmalle, kuin oikealle. Onko niillä pentuajoista tehdyillä kapulan nostotreeneillä niin suuri merkitys tähän? Silloin kun niitä tehtiin kiertoina, niin kierto suunta oli (aina....) juuri tuo oikealle kääntyminen. Niin siis ja minä ihan itse asiaa ajattelematta sen pidemmälle tein niitä alkunostoja aina koira vasemmalta puolen, koska olisi niin vaikeaa siirtää tokokoiraa oikealle puolen.. Nyt se ei sitten taivu toiseen suuntaan sitten niin millään.. Ihan vink vaan pennun omistajat ;) Mutta nyt mietityttää, että kuinka pitkälti tuo on koulutettu juttu vai alkaako olla jo juurtunut koiraan ja millaisella vaivalla saisin tuon toisen kaaren auki vai siirrynkö suoraan suunnitelmaan b.  Toisen kaaren pystyn lähettämään merkin kohdalta ja toisen onnistumiseen mun tarvii siirtyä tosi voimakkaasti sivuun ja ottaa koira sylkkärityyppisesti haltuun ja sitten vasta lähettää. Ero on aika huima. Tosin vaikka siirtyisin suunnitelmaan b, niin tällaista toispuoleisuutta tarvitsee kyllä purkaa pois.

Tein jo koesuunnitelmia, mutta taitaa saada heittää sellaiset suunnitelmat romukoppaan ja edetä päivä kerraallaan. Jalat taas ei tykännyt kai näistä ohjatun pyörittelyistä tai kosteudesta - tai mistä lie - Pudotus maan pinnalle.. Ei me voitu treenatakaan niinkuin muut voi.. :( Noh näillä korteilla mennään, mitä meille on suotu. Onhan tuota työn sarkaa rauhallisemmissakin liikkeissä, joita voi taas tehdä huoletta, koska liikkua kuitenkin aina pitää jossain määrin :)
Posti toi kolmannen pedin, jotta kenenkään ei tarvitse maata kovalla lattialla ja voi uteliaisuus. Kaikki hyörii paketin ympärillä tutkien ja arvioiden uutta tuotetta :D

lauantai 4. lokakuuta 2014

Opin, että se ei tule jäädäkseen. Mä en suostunut koskaan sen otteeseen.

Kateus? Ilkeys? Vai vaan idioottimainen tyhmyys? Kyllä se taitaa niin olla, että harva meistä selviää olematta kohteena. Tahallista tai tahatonta. Se vaan syö niin turhaan voimavaroja, miksi antaa mitään itsestään, jos vaan saa sankolla paskaa niskaan. Vaatimuksia on niin helppo esittää, mutta liika sellainen voi vesittää hyvätkin aikeet. Vedän taas ties monennenko kerran syvään henkeä ja käännän ajatukseni siihen, että Onneksi on sentään aitoutta, yhteishenkeä, toinen toistensa auttamista, kunnioitusta ja arvostusta. Se antaa voimaa ja energiaa. Kiitos teille kaikille, jotka olette sen ansainneet. Se ei vaadi kovinkaan paljon, saatikka isoja asioita. Kiitos.


"Älä kuluta energiaasi asioita, joihin et voi vaikuttaa. 
Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa." 
"..Valmis jenginsä puolesta antamaan valan.."
Ricon kanssa käytiin maanantaina korkkaamassa Agilityn hallikausi. Voi, että me nautittiin.  Oli aivan ihanaa juosta herra kelpiin kanssa. Se irtosi, tuli ohjauksiin.. Ja oli vain niin ihanaa, vain me kaksi radalla! Ja siinä suu pois pyyhkimättömässä hymyssä jäähyttelylenkillä tajusin sen. Me oltiin oltu niin out of game. Ja nyt läsnä oli vain se fiilis. Kukaan ei puhunut vauhdista, vertaillut keneenkään, ei laskenut sekunteja, ei etenemiä, ei sitä kuinka paljon kärjestä jäätiin. Läsnä oli vain se fiilis, se upea fiilis yhdessä tekemisestä. Silloin tajusin sen, se on se Agilityn ilo jonka mä tarvitsen - sillä hetkellä kun aivoihin kiemurtelee dataa nopeudesta ja vertailusta - mua alkaa ahdistaa heti. Se ei ole meidän pala kakkua se. Se ei saa tulla enää meidän ja agilityn väliin. Joten se joka uskaltaa tulla mulle puhumaan noista asioista... Älkää edes harkitko! Tämän takia Toko onkin varmaan niin lähellä mun sydäntä. Se fiilis on vieläkin tärkeämpää, kuin täysillä meneminen. Ja se fiilis on se meidän juttu <3 No kisoja agilityssa ei ainakaa heti ole luvassa (vaikka jo harkitsin, kun oli niin upeaa), koska Rico on jälleen antibiootti kuurilla. Tosin hauskaa silläkin eläinlääkärikeikalla oli se, että Ricoa luultiin odotustilassa pennuksi ja virkamies kelpii veti vielä tutkimushuoneessa kyttyrähepulit :D Leikkaus taitaa totta tosiaan olla löysännyt pipoa.

Spacemän taas on tokoillut. Ja oivalluksia on syntynyt. On tää Toko hassua, tuntuu, että kaikki palikat on levällään ja sitten olet saanut juuri hetki sitten kasattua sellaisen palikkatalon josta kirjattiin papereihin yli 300 pojoa..


Tunnaria ollaan katsottu useammankin taitavan kouluttajan kanssa ja pohdittu moneen otteeseen. Totuus on se, että onnistumista seuraa epäonnistuminen ja taas toisin päin. Homma on yhtä pajatsoa, ihan toden teolla. Eipäs ensimmäisenä tullut mieleen kokeilla palkkauksen muuttamista, mutta.. Jessicakin mulle sanoi, että palkkaa rauhallisemmin. Minä muutin kisapalkkaa rauhallisemmaksi ja maltillisemmaksi... Mutta viikolla Tanjan kanssa tokoillessa tämä puoli avautui vielä enemmän. Onhan siinä suuri ero kisapalkkaako vai silittää koiraa vaan rauhallisesti kehuen ja antaakin sen syödä sivulla istuen. Mutta tätä sulatellessa, tajusin, että silloin kun tunnari oli hyvä, Raw oli saikulla ja palkat oli pakko olla hyvin rauhallisia. Sivulla istuen ja siinä kehuen. Nyt taas olen tehnyt silityksen, kun Raw palauttaa väärän. Joku ihmettelee varmaan, et miksi ihmeessä? No ihan siksi ihmeessä, etten halua epävarmaa koiraa, jota ahdistaa missään muotoa palautus ja mua kohti tuleminen. Se on kertakaikkisen nou. Ilme ja fiilis on mulle liian iso juttu, jotta olisin nyt valmis siitä luopumaan. Enkä halua tähän enää kiusaksi mitään epävarmuden mukanaan tuomia lisäongelmia. Ja Raw ei mun mielestä sikaile, se haluaa tehdä oikein. Mä olen vaan opettanut sille jotain väärin, jota nyt auotaan oikeaan muotoon, niin olisi äärimmäisen idioottimaista sättiä sitä palautuksista.

Taas tuntuu, että miljoonan palapelin yhden kulman palat sopivat paikoilleen. Nähtäväksi jää palataanko niitä vielä oikomaan, vaan kuuluko näiden palojen olla tässä. Mietinnässä on samalla ollut noutojen palautusten palkkaukset ja palkan odotukset. Loppuistumiset kun tahtoo olla kovin hitaita mahdollisesti palkan odotuksen toivossa. Jos niihinkin toimisi tällainen rauhallinen loppupalkkaus..? Katselin tuossa myös Jessican ja Macin PiirM kisavideota ja kiinnitin huomiota juuri tuohon loppuosaan ja varsinkin noutojen kohdalla. Koira maahan ja kapulan pois anto liikkurille, sitten vasta vapautus. Loistavia ajatuksia taas syntynyt tästäkin.

Ohjattua on kasattu pikkuhiljaa palasina. On aika opettavaista viedä eteenpäin koiraa, jolla työnsarkaa riittää tässä liikkeessä, eikä sitä voi vaan heittää tekemään kokonaisuutta. On työstetty erikseen merkin teknisyyttä, merkkimotivaatioita, kapuloista luopumista ja kuuntelemista, alkuodotuksia, hakukaaria.. nostotkin vaatii välillä muistutusta. Niin ja kapulan kanssa sivulle tulotkaan ei ole sitä mitä haluan ;) Ja katsotaan miten korppikotkat otetaan haltuun...Mutta Spacemänin kans on vaan niin kiva treenata! 

Uusia ajatuksia on syntynyt myös liikkeestä istumiseen. Tekniikka siinä on taaksepäin ja miksei olisi, kun käsky on sama kun kaukoissa. Liikkeestä tehdessä tämä olis napakamman näköinen jos vetäisi takaset alleen. Tätäkin on yritetty viime talvena työstää ja jätin sen sikseen, kun ajattelin ettei maksa vaivaa. Homma ei vaan jotenkin alkanut toimimaan. Mutta nyt yhtäkkiä tulikin ahaa elämys lähteä opettamaan tätä tekniikkaa ihan eri tavalla sisään. Katotaan kuinka kovasti kiroan itseäni ja oivalluksiani, jos taaksepäin tekniikka hajoaa tämän vuoksi.. :o No kaikkea on kokeiltava haaveita tavoitellessaan ;) Keskittykää oleelliseen ja treenatkaa rakkaudesta lajiin ja koiraanne <3 Ei mulla nyt just muuta.