sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Näillä eväillä mun täytyy elää tässä

"Autuaan onnellinen"
Kuva vuodelta 2014

Vain se hetki, kun uskallat jakaa julkisesti jotain pientä positiivisempaan viittaavaa, niin se kumotaan välittömästi. Eipä nyt kovin hyvältä näytä, joskaan itse en kovin toivekas ole ollut enää aikoihin, valitettavasti. Pian on mennyt neljä pitkää kuukautta diagnoosin saamisesta. Eikä paranemista ole tapahtunut. Nyt tuntuu, että ollaan menty jopa takapakkia. Ja oliskin vain pelkät jalkojen oireet, mutta tuo onneton rasituksen sietokyky on surullista. Mun oma raja siitä, mikä on Rawta itseään ja mikä on sairauden aiheuttamaa alkaa hämärtymään. Onneksi Raw ei itse osaa surra kohtaloaan. On vain iloinen oma itsensä. Jossain määrin tuntuu kuitenkin, että liikkumisen halu on vähentymään päin. Tekemisen tarmo ja -halu ei, mutta se ei vaan kestä enää kovin pitkiä aikoja, kun väsymys vie voiton. Sitä vain välillä miettii kuinka kauan tällaista kestää? Tammikuulle asti pitäisi nyt vaan jatkaa sitkeästi liikaa asiaa ajattelematta. Sen verran Rawn sairaudesta on vielä selkiintynyt itsellekin, että kyseessä ei tosiaan ole vain aivokalvon tulehdus (jolloin paranemista olisi voinut olla jo odotettavissa), vaan sekä aivokalvon että aivojen tulehdus.


Vepekauden päättäjäisiä juhlittiin tänä viikonloppuna VPY:n porukalla ja viikko sitten HiHalaisten kanssa. Vaikkakin hyvin koirapainotteista keskustelua, niin tekee niin hyvää olla ilman koiria ja viettää vaan iltaa ihanien ihmisten seurassa. Kiitos Vepeporukoille viimekesästä! Eilisiltana saatiin vielä kuunnella luento mentaalivalmennukseen liittyen. Hyviä pontteja nousi esille ja toivottavasti jäi mieleen tulevaisuuden varallekin ;)

lauantai 17. lokakuuta 2015

"Oon maannu lattialla ja miettinyt miten täällä selvitään. Oon huutanut keuhkot pihalle on tuntunut ettei pysty hengittää"

Mut oon täällä vielä..

@Hanna
Samaa rataa jatketaan. Rawn oireilut on yhä ennallaan. Vasemman puolen jalkojen hermotuksessa on ongelmia, etusessa erityisesti. Ja mä myönnän sen, että olen osittain antanut periksi, luovuttanut. Tavallaan valmistautunut pahimpaan. Kun mitä muutakaan voisin. Mun on vaikea uskoa, että tästä selvitään enää. Toivoisin vain, että tämä ratkeaisi lopulta. Mutta nyt mennään ainakin tammikuulle ja katsotaan mikä tilanne on sitten, onko uusintakuvat tarpeen vai ei.
@Hanna

Viime päivinä Raw on mennyt hakemaan Ricosta painiseuraa ja tätä on viimeksi tapahtunut viime talvena. Kesällä en muista moista tapahtuneen, saatikka Rawn sairastumisen jälkeen. Päivän pisintä lenkkiä on pystytty myös hieman pidentämään ilmojen viilentyessä. Samoin huomasin tuoreissa kuvissa hämmentävän etujalkojen suoruuden verraten pari kuukautta taaksepäin. No toki nuo jalkojen asennot tulee ja menee ja ovat päiväkohtaisia ja saman päivän aikana voi näkyä monenlaista asentoa. Mutta alla olevassa vasemman puoleisessa kuvassa Raw kuvattuna elokuussa 2015 lyhyen remmilenkin jälkeen ja oikean puoleisessa kuvassa lokakuussa 2015 vapaana ulkoilun yhteydessä. Ero on huikea. Ja kyllähän tossa vasemman puoleisessa näkyy, miten vasen jalka vähän kuin roikkuu mukana. Toki ne hetkelliset hermotukselliset oireet ovat yhä mukana jokapäiväisessä elämässä ja onhan kuvien tilanteet/ mielentilat toisistaan poikkeavat, tiedä sitten kuinka paljon sillä on merkitystä.



Mutta totta tosiaan siellä SM:ssä kesäkuun alussa Raw tuntui oikeasti hyvältä kaksi ekaa kehää, ruutu, luoksari, ohjattu ja kaukot ja sitten homma alkoi levitä. Tunnari vaikutti siltä, ettei hajuaisti pelannut, Z:n asennot meni löysiksi ja kieroiksi. Seuraaminen oli vähän raskaan oloista paikoitellen, vaikka tsemppasi kuitenkin kivasti. Ja paikalla makuussa kun palasin piilolta koira on aivan kierossa oikealle nojaten. Sittenhän se ontui jotain päiviä kisojen jälkeen pienen ohikiitävän hetken, jonka jälkeen ei enää ontumaa liikkeessä näkynyt vaan jotain kummallista epäpuhtautta, peitsasi tosi vahvasti, en meinannut saada sitä ravaamaan. Levon ja hoitojen jälkeen näytti, että tilanne alkaa korjaantumaan ja hyvin pian normaaliimpaan palatessa totuus selvisi.

Oikealle nojaaminen ja tukeutuminen
oli kesällä hetkittäin aika huomiota herättävää

Paljon on tullut mietittyä onko tämä sairaus kehittynyt kuinka kauan ja oliko jo alunperin jalkojen puremisella tekemistä sittenkin puutumisen ja tämän sairauden kanssa. Oliko silloisen leikkauksen jälkeinen pitkä lepo niin iso kuntouttava tekijä, että sairaudesta päästiin toipumaan. Ollaanko nyt jo toisella kierroksella - onko sairaus nyt vain uusinut. Tuskin kukaan pystyy antamaan mitään varmoja vastauksia, jos ennusteenkin antaminen on niin vaikeaa. Mutta tämän vuoksi, mun usko toipumiseen on kovalla koetuksella. Tai jos Raw toipuu, niin pelko siitä että se sairastuu hetkessä uudestaan on suhteellisen suuri.

@Hanna

Rico on saanut treenailla nyt säännöllisen epäsäännöllisesti. En aio asettaa sen kanssa mitään tavoitteita, tiettyjä asioita on suuntana ja katsotaan saavutetaanko niitä koskaan. En ota paineita, vaan teen sen mitä jaksan ja huvittaa. Ne ei liity kisaamiseen vaan Ricon asenteeseen. Tämä on valtavan opettavaista itselle ja sellaisena sen aion ottaakin, omana kehittymisenä ja oppimisena. Ricon kanssa on ollut todella kiva treenata, se on esittänyt paikoitellen aika päheetä tekemistä. Treenaaminen on kuitenkin näköjään yksi hyvän mielen lähde itselleni ja keino päästä elämään hetkessä, olla läsnä just tässä ja nyt.




sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Elämisen arvoinen elämä

Törmäsin tuossa facebookin bordercollie ryhmässä keskusteluun bordercollie collapsesta. Sairaudessa on yhteneväisiä oireita Rawn sairauden kanssa. Kukaan ei vaan oikein tunnu varmaksi tietävän kovinkaan paljon(?) faktatietoa kyseisestä sairaudesta. Uskoisin kuitenkin niin, että Rawn tapauksessa ei ole kyse collapsesta. Collapsessa koirat saavat ymmärtääkseni oireensa kohtauksina, toipuvat pian ennalleen ja kohtauksen laukeaminen vaatii jonkin ärsykkeen - fyysisen rasituksen tai kiihtymisen. Tässä jo kaikki eroaa Rawn sairaudesta. Ei saa kohtauksia, ei tarvitse ärsykettä, eikä ns. palaudu vaan oireet on sellaisina kuin ne on koko aika. On jotenkin sellainen olo, että kovinkaan moni ei ymmärrä mistä tässä on kysymys. Miten vakavien asioiden äärellä ollaan ja samaan aikaan kuitenkaan tilanne ei ole juuri nyt katastrofaalinen - vaikka onkin. Huoh..


Yleensä en viitsi vaivautua osallistumaan noihin sosiaalisen median keskusteluketjuihin, koska niissä asia lähtee yleensä aina lapasesta ja mielipiteitä jaetaan turhankin kärkkäästi, ymmärretään toisten kirjoittamaa väärin ja ollaan aina niin oikeassa.. Mutta tuohon aiemmin mainittuun osallistuin ihan uteliaisuudestani kyseistä sairautta kohtaan ja pystynkin olemaan ärsyyntymättä asiattomista kommenteista ja etsimään vain tarpeellisen tiedon. Siinä samalla ketjussa nostettiin esille tuo elämisen arvoinen elämä, kukin keskustellen omalla tyylillään ja tavallaan. Ottamatta siihen kantaa sen enempää, pysähdyin hetkeksi miettimään tuota elämisen arvoista elämää.


Se ei olekaan aina niin helppo määritellä. Eri koirilla se voi käytännön tasolla tarkoittaa niin erilaisia asioita. Pysähdyin miettimään, että enhän minä vain ollut jäänyt kiinni johonkin harhakuviin, enkä nähnyt Rawn todellista tilannetta. Minulta on kysytty, lähteekö Raw nyt viimeiselle matkalleen. Ei vielä, ei lähde. Se olisi enemmänkin rikos nyt tuossa kunnossa olevaa koiraa kohtaan. En voisi ikinä luopua Rawsta vain sen tähden, ettei se pystyisi kisaamaan. Sen tähden kyllä, että sen elämä ei olisi enää elämisen arvoista. Kun on olemassa vielä mahdollisuus, niin nyt hoidetaan ja odotetaan. Yksi isoimmista tekijöistä on myös se, että ei ole kipua. Jos koira olisi kovin kipeä, niin tilanne olisi hyvinkin toisenlainen. Paljon on tullut mietittyä sitä, että millaista elämä on sitten, jos jotain häiriöitä jää jalkoihin ja/tai suuhun, jos tunto ei palaakaan koskaan ennalleen. Mitä sitten? Päästäänkö koskaan siihen tilanteeseen, että voidaan lenkkeillä ja liikkua suht normaalisti ja se ei pahenna tilannetta. Mielestäni koiran pitää pystyä kuitenkin nauttimaan elämästään.


Luin jokin aika sitten artikkelin aivovammasta kärsivästä naisesta. Nainen on todettu työkyvyttömäksi. Väsyy todella nopeasti, ei muista kunnolla oppimiaan asioita. Siitä huolimatta jäljelle kerrotaan jääneen tarmokkuutta, ongelmanratkaisukykyä ja rohkeutta. Hirvittävän väsymyksen vuoksi asioiden tekeminen onnistuu vain lyhyissä pätkissä. Hän on työkyvytön ja silti erittäin kyvykäs. Harrastaa "hurjia" juttuja. Mutta voi unohtaa esim. ettei ole syönyt. Vaikka kyse on ihmisestä ja erilaisesta ongelmasta, niin nämä kertoo jotenkin valtavan paljon millaisena aivojen sairaudet tai vammat voi esiintyä.


Tosin Rawiin palatakseni, tilanne on enemmän "elävämpi" ja nyt odotetaan jääkö pysyviä vaurioita vai mihin suuntaan tilanne kehittyy. Mutta juuri aiemmin mainitun tyyppiset asiat tekevät Rawn tilanteesta vaikean selittää ja ymmärtää. Se väsyy todella nopeasti, ei kykene haistamaan joka hetki, koordinaatio on heikko. Vasemman puolen jaloissa esiintyy silloin tällöin (=joka ikinen päivä, mutta häiriöt eivät näy kokoaika vaan normaalin liikkeen ohessa nopeasti ohimenevinä) hermotuksen häiriöitä. Mutta samaan aikaan se liikkuu suurimman osan ajasta normaalin näköisesti, on hyväntuulinen ja iloinen, kivuton ja valtavan elämän haluinen. Olen vaan huomannut miten vaikeaa on vastata siihen, miten Rawlla menee? No päin persettähän sillä menee. Hermotus ei ole korjaantunut ennalleen. Mutta aika kivastihan sillä toisaalta menee. Se saa lenkkeillä lyhyempiä lenkkiä, leikkiä käpyleikkejä ja olla välillä vapaana, tehdä vähän jotain pientä aivojumppaakin ja rakastaa niin paljon <3 On vain tämä tulevaisuuden tietämättömyyden ja odottamisen tuska...

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota..


Mitäkö meille kuuluu nyt.. No jaa - vaikea kysymys, johon on vaikea vastata. Raw ei ole kuoleman kielissä, sillä ei oletettavasti ole kipuja ja se on ihan hyväntuulinen. Se näyttää ulkopuolisen silmään ihan jopa normaalilta. Mutta ei se pysty lenkkeilemään samoja matkoja/aikoja kuin ennen, saatikka treenaamaan. Se väsyy ja "löystyy" tosi nopeasti. Onhan se toipilas, vähän kuin itse lähtee kipeänä lenkille, ei vain jaksa eikä pysty. Järjetön säätäminen on jäänyt pois ja elämä on suhteellisen tasapainoisen rauhallista. Tavallaan se on huomattavasti helpompaa, kun koira "hyväksyy" osansa eikä pura itseään tyhmiin toimintoihin. Mutta onko kyseessä vain tilanteen hyväksyminen vaiko kunnon romahtaminen niin, ettei jaksa enää säätää ylimääräistä.. 


Ricon kanssa kävin jonkun kerran Vepetreeneissä, eikä se yhtään helpottanut oloa, päinvastoin. Olihan treeneissä ollessa hetkiä, kun pystyi vain unohtamaan ja toisten ihmisten seura teki tehtävänsä positiivisessa mielessä. Mutta lopulta aina iski se epätoivo ja valtava kaipuu, kun en pääse Rawn kanssa enää.. Suunnitelmista ja tavoitteistaan irti päästäminen on yllättävänkin tuskaista. Tehtiin töitä ja kehitystä tapahtui. Tiedän mihin kaikkeen Rawlla olisi ollut mahdollisuuksia ja tottapuhuen olisin uskonut, että se olisi siihen pystynytkin tämän kesän aikana. Samalla olen miettinyt, onko tavoitteet liian tärkeitä minulle itselleni? Onko tämän tarkoitus olla karkea opetus siitä, että vaikka tavoitteita asettaa, niin samalla on osattava vain päästää irti lopputuloksesta.  Yksi elämän vaikeimpia asioita itselleni tuo luopuminen, irti päästäminen - ihan kaikessa. Sitä mä opetan koirille, mutta pitäisköhän itsellekin..  Ja jostain luin, että mitä enemmän pystyy luopumaan sitä enemmän voi saada.

Tätä elämää kun ei aina ihan kaikessa voida ohjailla, niin on vain jatkettava päivä kerrallaan ja annettava Rawlle paras mahdollinen elämisen arvoinen elämä kesti se sitten vielä vuosia tai vain kuukausia. Sitähän me kukaan ei voida koskaan tietää.. 


perjantai 7. elokuuta 2015

Pidäthän kiinni jos astun yhden pitkän askeleen. Nostatko pystyyn, jos horjahdan ja putoan polvilleen

Kovin on sanaton fiilis vieläkin.. En  tiedä mitä kirjoittaisin tai miten tämän aloittaisin. Tuon Vepekokeen jälkeisenä päivänä kaikki kääntyi päälaelleen, vajaa kolme viikkoa sitten. Ne kaikki upeat fiilikset murtui vuorokauden sisällä. Huomasin lauantaina, että autoon hypätessä Raw meinaisi kolauttaa jalkansa takapuskuriin ja kokeen jälkeen otetussa kuvassa sen tassu oli hetkellisesti kummallisessa asennossa, mutta koira liikkui jälleen sen jälkeen ihan puhtaasti, eikä vaikuttanut mitenkään erikoiselta. Ja Raw nyt on ollut koko pienen ikänsä vähän koheltaja. Väsynyt se oli myös, mutta Vepekoepäivän jälkeen se on ihan normaalia, että uni maistuu illalla.


Jotenkin seuraavana päivänä oli kuitenkin sellainen olo, että kaikki ei ole kunnossa, vaikka mitään erikoista ei ollut havaittavissa. Tokotreeneissä se sitten paljastui, kaikki ei todellakaan ollut kunnossa. Toisen puolen jalkojen hermotuksen kanssa ilmeni yllättäen kesken hyvin alkaneen treenin ongelmia. Raw pysyi jaloillaan koko ajan, mutta jalkojen selkeitä virheasentoja ilmeni. Raw oli myös huomiota herättävän väsynyt, nukahti heti tosi sikeään uneen, kun nostin sen autoon. Seuraavana päivänä päästiin Aistiin neurologille ja selvää oli jo tutkimuksen perusteella että jotain on vialla. En tiedä edes mikä olisi voinut olla pahinta tai olisiko "hyvää" löydöstä voinut ollakaan.. Syy löytyi magneettikuvissa aivoista ja diagnoosiksi saatiin granulomatoottinen meningoenkefaliitti, joka on siis immuunivälitteinen sairaus. Toki löydös voi viitata kasvaimeenkin, josta olisi saatu täysin varmuus vain aivoleikkauksella, joka ei tässä kohtaa olisi ollut millään muotoa järkevää. Ensimmäinen ajatus - diagnosoitua sairautta tuntematta - oli, että tulehdushan saadaan hoidettua lääkityksellä kuntoon, mutta totuus valkeni pian. Asia ei olisikaan niin yksiselitteinen, yhden tilaston mukaan 1/3 ei selviä, 1/3 jää pysyviä ongelmia tai sairaus uusii ja 1/3 on se mahdollisuus paranemiseen. Kyllähän se kuulostaa pelottavalta, kun puhutaan aivoista ja koiran oma hermojärjestelmä on se joka aiheuttaa tulehdusta hermostoon. Nyt ollaan tässä tuskaisessa tilanteessa, että eletään päivä kerrallaan ilman minkäänlaista ennustetta tulevasta.


Koko loppukesän ja tulevan talven suunnitelmat siirtyi kertalaukauksesta romukoppaan. Miksi noin mahtavan koiran kohdalle pitääkin osua kaikki tällainen.. Ainut hyvä puoli tässä tilanteessa on, että Rawlla ei ole kipuja. Näin on eläinlääkärikin lausuntoon kirjoittanut, niin tuskin olen aivan väärässä.  Helpottavaa on myös, että vaikka Raw on toipilaana, niin sen liikuntaa ei ole rajoitettu remmin päähän. Se ei tietenkään saa joutua kovaan rasitukseen, mutta vapaana liikkuminen ei ole kohtuuden rajoissa kiellettyä. Ja tuon eläinlääkäri käynnin jälkeen Raw on piristynyt aivan valtavasti.  

Kyllä tässä on tullut kelattua vähän liikaakin kaikkea taaksepäin ja jotenkin tuntuu, että monet asiat on saaneet selityksiä. SM:ien jälkeinen hetkellinen epäpuhtaus liikkeessä ja ontuminen saattoi jo enteillä tätä, mutta kukapa olisi osannut arvata, että ontuman syy löytyisi aivoista, koska silloin hermotus oli vielä täysin normaali.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Rawn ensimmäinen VOI Vepekoe

Tässä välissä on ehtinyt tapahtua kovin paljon kaikkea. Aloitan kuitenkin vanhimmasta päästä ja haluan muistella vielä näitä hyviä onnellisia hetkiä uudestaan. Rawn kanssa päästiin 18.7 korkkaamaan Vepen Voittajaluokka vihdoin. Törmäyksen jälkeinen selkäjumi oli hyvin selätetty ja päästy pienesti jo treenien makuun, eikä selkä ollut moisesta ottanut itseensä. Tauko välissä oli vienyt treenikertoja, eikä ollut varmuutta missä kantimissa liikkeet todella ovat, mutta siitä lähdettiin ottamaan selvää. Rawn oppiminen kun ei koskaan ole ollut sellaista, että se kerran, tai parin saati kolmenkaan onnistumisen jälkeen on vielä ymmärtänyt asia täysin..

Köyden vienti veneelle sujui hyvin, ilman epäröintejä. Köysi nostettiin veneeseen ns. koiran yli, mutta Raw ei onneksi sotkeentunut köyteen tai kääntynyt  uimaan köyden toiselle puolen niin, että köysi olisi tullut sen rinnuksille. Tämä sujui siis täysin pistein. Mietinkin ennen koetta, että treenilistalle pitäsi ottaa köyden nosto veneeseen koiran yli, koska kokeissa välillä näin tehdään ja vaikka köysi jäisi koiran rinnuksille, niin mielestäni koiran pitäisi tästä selvitä.

Kahden veneen liikkeessä ehdin katsoa edellisen voittajakoiran  suoritusta sen verran, että soutajan tahti oli niin tehokas, että koira pitäisi lähettää heti veneiden lähdettyä liikkeelle. Saatiin lupa, että köyttä ei heitetty aloituksessa veteen vaan se laskettiin. Säännöissä sanotaan, että "vetoköysi laitetaan veteen" joten sen mukaan köyden laskeminen veteen pitäisi olla ihan hyväksyttävää. Mutta vakiintunut käytäntö Vepekokeissa on, että köysi heitetään veteen, joten tämä pyyntö aiheutti hämmästelyä. Kaiken takanahan on Rawn harhailut sen etsiessä sitä heitettyä köyttä, joten ratkaisin tämän koulutuksellisesti niin, että koiran fokus haetaan veneeseen eikä köyttä heitellä veteen enää ollenkaan. Treenien pääpaino on ollut löydä köyttä veneen laitaan, ei heitellä sitä veteen ja tämä paransi Rawn ymmärrystä tähän liikkeeseen heti.

Rawn fokus tuntui olevan hyvin veneessä kun oltiin valmiina lähtemään soutamaan. Välimatkat veneiden välillä tuntui suorastaan lyhyeltä - oltiin varmaan treenailtu hurjan pitkillä välimatkoilla. Lähetin koiran heti parin vedon jälkeen, kun veneet oli kunnolla liikkeellä.Näytti ensin, että ehtii saavuttaa veneen mutta pian tajusin, että soutaja onkin koiraa nopeampi ja vene ehtii ajatua keskilinjan ohi. Raw joutui veneen jahtaus tilanteeseen, jota ei myöskään oltu ehditty treenata vielä tässä vaiheessa. Oltiin treenattu vain veneen kiertoja.. Mutta veneeseen fokusointitreeni oli tuottanut toivottua tulosta myös tähän tilanteeseen. Koira lähti hyvin uimaan veneen perään ja saavutti sen lopulta ties kuinka paljon ulkona linjasta. Hyvä hyvä, mutta mietin päättääkö rantautua sieltä suoraan vai muistaako kääntää kohti maalitolppia. Mietin koko matkan, että yritänkö käskyttää kääntämään, mutta lopulta päätin viime vuodesta oppineena, että pysyn hiljaa. Parhaiten Raw käänsi tolpille aina kun olin vain hiljaa. Käskytyksestä se vain alkoi kiirehtiä rantaan suorinta mahdollista reittiä. Hahmottaminen siitä millä linjalla koira on, oli kovin vaikea. Mutta valtavan hienosti Raw käänsi suuntansa kohti toista tolppaa. Aivan loistavaa. Ohitusta tuli lopulta vain 3 m. Aika hienosti ratkottu liike kokonaisuudessaan ihan yksin ilman apuja. Oli pakko olla tyytyväinen koiraan.

Sitten olikin hukkuvan vuoro. Vähän jännitti vähäinen toispuoleisen vedon treeni.. Pystyykö tulemaan tolpille. Mutta mitä tyhjää. Taisi kääntyä vielä oikeakätisen hukkuvan kans vasemmalle, niin ettei patukka jäänyt lenkille ja toi suoraan tolpille ilman ongelmia. Hieno Raw!

Viimeisinpänä olikin sitten se suurin murheenkryyni rannansuuntainen vienti. Mutta se sujui todella hienosti. Olosuhteet olivat toki suotuisat liikkeen onnistumiselle. Sain lähetettyä koiran vaivatta ulapan puolelta ja käskytys tuli veneestä. Mutta hyvä näin. Fiilis oli huikea ja hyppäsin suoraan uimaan sen kunniaksi. Sehän tarkoitti ensimmäisestä Voittajan kokeesta  VOI1 97p ja Raw polski vielä 2.sijalle. Aivan huikean mahtavaa.  Palaaminen näihin tunnelmiin tuntuu kyllä niin mahtavalta, niin että ihan melkein itkettää <3 Voi kuinka paljon mä tykkään tosta koirasta <3

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Näyttelykuvia

Näitä Tiian ottamia ihania muistoja Rawn näyttelypäivästä on pitänyt laittaa blogiin jo kauan sitten! Mutta nyt sitten lopultakin. Kaikki kuvien takana siis Tiia Hämäläinen. Kiitos :)


Tokokoiran kympin näyttelyseuraaminen ;)



sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kesän ekat Vepekokeet ja näytelmiä

Tokon SM:ien jälkeen oli tarkoitus Tokossa alkaa treenailla uusia liikkeitä paloitellen samalla kuin Vepe otettaisiin hetkeksi ykköslajiksi. Noh, toisin kuitenkin kävi. Raw kun ehti juosta päin kantoa ja sai selkänsä hyvin jumiin tällistä. Eihän siinä sitten muu auttanut, kun sairaslomaa kehiin ja totaalinen uintikielto päälle. Olin jo optimistisena ehtinyt varata tyypille Vepekoepaikankin - ajatuksella, että jos se ei tunnu valmiilta - niin paikan saa joku muu onnellinen tai onhan mulla tuo toinenkin koira.. Noh, eipä siinä paljon ehtinyt valmistella, kun Raw oli uintikiellossa, eikä maallakaan juokseminen/treenaaminen kuulunut toipumiseen. Joten päätin kokeilla muistaako Rico vielä liikkeet ja joo autettuna se teki kaikki läpi aika kivasti. Niin päätin pitää koepaikan ja antaa Ricon kisata.  Ja herra kelpiehän kisasi itselleen VOI1 tuloksen 99/100p ja 2.sijan.

Täytyy kyllä sanoa, että kaikessa itsepäisyysyydessään, itsenäisyydessään ja itsepintaisuudessaan mahtava koira! Mitäs sitä treenaamaan, jos kerran osaa ja tietää mitä tekee. Tyyppi on ollut pari vuotta seuraherrana ja tosta noin vaan, se tietää tasan tarkkaan mitä se tekee ja miten sen tekee. Uskomatonta! Tosin mun luottamus ei ollut ihan näin kova, mutta Rico osoitti, että syytä olisi, kun kyseessä on Herra iso R. Rawn kanssa vaan tällainen ei ole yksinkertaisesti mahdollista. Sen kanssa töitä on tehtävä niin paljon enemmän.


Heti kokeen ensimmäisessä liikkeessä köyden viennissä riitti jännitystä, kun koira palasi takaisin veneeltä köysi rinnuksilla. Jossain kohtaa Rico kääntyi katsomaan sivulle, kun palkkaa ei heitetty (eihän me toki riittävästi mitään palkattomuuksia ehditty treenaa, kun vaan kokeiltiin toimiiko liikkeet..) ja seuraavassa hetkessä köysi oli suoraan sen leukaa vasten. Se katsoi köyttä miettien selvästi tarttumista, mutta ei, ei tarttunut kiinni! ja tässä kohtaa pelkkä suun avaaminen olisi ollut kohtalokasta, mutta ei avannut! Mun luottopakki! Kahden veneen liikkeessä, mulla oli vain muistikuva, että koira pitää lähettää tosi ajoissa, jotta ehtii flänkiltään saada veneen kiinni. Ajoitus osui tosi hyvin ja koiran saavuttaessa köyden mietin, että tarviikohan mun vahvistaa rantaan lähteminen - mutta ei näköjään tarvinnut, sinne se lähti suuntaamaan, kuin vanha tekijä. Ja voi miten pollea ja ylpeä ilme naamalla se odotti minua rannassa! Sitten olikin se Ricon "painajainen" hukkuva.  Käytiin tutustumassa hukkuvaan ja päätin, että ei puku päällä, ei leikkien vaan ihan vaan syöden ja rapsutellen. Rico ei jotenkin pidä ollenkaan hukkuvan kanssa leikkimisestä (jostain syystä), vaan tuntuu, että tutustuminen ja luottamus hukkuvaan on isompi juttu. Ja nähtävästi tästä oli apua tai sitten aika on ajanut ongelman yli. Mutta hukkuva tuotiin rantaan saakka. Vedossa Rico oli ajatumassa tosi pahasti ohi maalilinjan, mutta lähti itse ilman käskyjä korjaamaan ja päätin että en ala käskyttämään ja puuttumaan, annan koiran tehdä ja sehän korjaisi ihan maalitolppien lähelle. Tästä siis -1p ohituksesta. Mutta olin niin tyytyväinen koiraan! Ja rannansuuntainen vienti sujui kuin viennit nyt keskimäärin Ricolta, eli ongelmitta ;) Mitäpä siihen lisäämään. Kun osaa, niin sitten osaa.

Raw sai sitten käydä vuorostaan näytemissä kääntymässä H-jahdissa. Olihan melkein jo epätoivo iskeä, kun en meinannut saada Rawta ravaamaan taluttimessa, silloin kun haluaisin. Kyllä se ravasi - silloin kun itse halusi. Onneksi parin päivän "tiukalla" treenillä ravi alkoi löytymään paremmin. Tuomaroimassa oli David Cavill ja mukaan oli ilmoittautunut enemmänkin - ei-niitä-näyttelytähtiä. Omaa vuoroa odotellessa vähän meinais jo alkaa huolestuttaa, kun ei H:n saaminen näyttänyt ihan itsestäänselvyys olevan. Siniset silmät tai karvan laatu tai määrä ei näyttänyt olevan este, mutta rakenteesta tuomarilla oli hyvinkin tiukka linja ja T:tä ja Hylättyjä tippui surutta. Rawn kohdalla arvostelu ylitti kuitenkin odotukset ja saatiinkin EH ja sijoituttiin vielä Avoimen luokan kakkoseksi- no huh huh! Ja kehässä seuraamisesta saatiin kymppi, heh ;) Tuomaria vähän meinasi naurattaa, kun Raw yritti "seuraamisosuutensa" jälkeen vielä tällätä itseään perusasentoon ;) Nyt sitten TK4 muuttui FI TVA:ksi. Kuulostaahan se aika kivalta :) Eikä enää tarvi lähteä näyttelykehään. Tällä me pärjätään oikein hyvin :)
Kippis tuoreelle FI TVA:lle 

maanantai 8. kesäkuuta 2015

TOKO SM 2015 - Mikään himmentämään pysty sun tahtoo ei

Kauan odotettu ja jännitetty Tokon SM kisaviikonloppu Ylöjärvellä takana. Raw oli ensimmäistä kertaa kisaamassa EVL:ssä yksilöskaboissa. Minkäänlaisia odotuksia en uskaltanut asettaa - oli jo yksi voitto saada tulokset kasaan, jotta päästiin SM:iin mukaan. Tiesin toki, että onnistuessaan liikkeet voi mennä hienosti tai sitten toinen ääripää on se, että koira seikkailee kehästä toiseen, löytämättä oikeaan suuntaan, lentää ruudusta yli, ennakoi merkit, ei löydä merkeille, roikkuu seuraamiset hikisyyttään mukana, tekee väärät asennot Z:ssa, palauttaa metallin esteen ohi liikkurille ja sen ensimmäisen kerran putoaa paikalla istumisessa maahan.. Lista on ihan loputon..

SM TOKO matkalaiset Tara ja Raw


Me startattiin kokeeseen luokan kahdeksantena. Ihan kiva paikka, tykkään ettei omaa vuoroa tarvitse odotella koko päivää. Mutta aamusta fiiliksen hakeminen meinasi olla vaikeaa ja kun pitäisi vaan olla niin itsekäs. Olen huomannut tarvitsevani omaa aikaa ja rauhaa suorituksen alle, enkä kaipaa mitään ylimääräistä ennen suoritusta. Toki joku auttamassa ja kulkemassa kehät mukana (ja kuuntelemassa ;)) tavaroiden kanssa on enemmän kuin tarpeen. Kiitos Hanna :)

Kehä1. Jännitys meinasi jäädä päälle kehään mentäessä. Usein jännitän ennen kehää, mutta sinne päästessä jännitys jää ulkopuolelle. Aloitettiin ruudulla. Aika kivan oloinen merkki ja se löysi ruutuun! Aivan takalaitaan ja hetken mietin laskenko siitä alas vai tarviiko siirtää. Laskin kuitenkin ja oli ruudussa. Siinä ruutua kohti kävellessä alkoi hymyilyttää ja jännitys siirtyi sinne kehän ulkopuolelle odottelemaan. Kutsu oli - meidän vaikeammalle puolelle. Ei törmännyt kuitenkaan mitenkään pahasti. Ruudusta 8,5.  Sitten luoksetulo. Hyvin alas, jätössä perus jalan siirto. Hyvä stoppi, hyvä maahan ja pa:kin taisi olla hyvä. Tästä 8,5. Voi miten tyytyväinen olinkaan Rawiin!

Kehä 2. Aloitettiin Ohjatulla. Arvottiin oikea puoli. Nyt oli jähmeämpi merkille meno, kuin edellisessä kehässä alkoi ennakoida vähän ja matala asento. Mutta niin loistava haku!! Sehän näytti siltä, että se ihan oikeasti tietää minne se on menossa!! ja PA oli suora, oli hämmentävän kaukana minusta (eipähän nojaillut), mutta hyvin korrekti tokorako ;) Ohjatusta 9. Sitten olikin ne pelätyt kaukot. Taulun valo ei näkynyt sitten ollenkaan, olin jo kauhuissani sitä kehän ulkopuolelta katsellut ja ihmetellyt miten ohjaajat pystyi käskyttämään koiria. Ei auttanut kuin lähteä kokeilemaan. Odottelinkin ensimmäistä vaihtoa hetken, kunnes näin valon pilkahduksen jo toisen vaihdon kohdalla ja ei muuta kun pikakelauksella ottamaan vaihtoja kiinni. Näyttääkin videolla aika huvittavalta, kun koira tekee vaihtoja vähän normalia nopeampaan tahtiin. Eikä mulla ollut välillä hajuakaan mitä vaihtoa oltiin tekemässä siinä vaan kävin taulun kaikki vaihdot läpi järjestyksessä. Silmät kävi kuin hedelmäpeli kun etsin taulusta seuraavaa vaihtoa ja valoa sekä koiran asentoa :D Carina ei kuitenkaan huonosta taulusta rankaissut vaan koiran pienestä sivuttaisliikkeestä. Kaukoista 9.

Kehä 3. Ehditiin tehdä muistutus tunnareilla ennen kehään menoa, merkkasi oman, mutta oli vähän epävarman oloinen. Vahvistin kuitenkin noston ja kehään.. Joka alkoi siis tunnarilla. Tuuppasi mua käteen käännöksessä, jonka jälkeen vaihtoi asentoa - hikisyys ja sen myötä tulevat asennon muokkaukset alkoi näkyä siis tässä kohtaa. Jäi kiinni liikkuriin, mutta otti kontaktin minuunkin. Lähti aika takki auki meiningillä. Meni ohi, mutta palasi hyvin kapuloille. Haisteli suu auki, eikä tainnut saada hajua, kun katsoi rivin jälkeen kysyvästi. Sitten jatkoi haistelua(?) ja nappasi vaan jonkun. Tiedä sitten oliko vanha tyhmä mokailu palannut juuri tässä vai oliko nenän kanssa nyt kuitenkin vielä strongholdien jälkeen ongelmia. Nenä näytti illalla nimittäin vuotavan ja pärski aika hyvin vielä sunnuntaina. Tunnari siis 0. Hyvin sain itseni kasattua kuitenkin. Z asennot meni oikein. Muutama pompahdus seuruussa, mutta ei vajoamisia. Tosin asennot vinoja. Z 8.

Kehä 4. Alkoi seuruulla ja koira alkoi tuntua jo aika hikiseltä. Kehä oli jotenkin pieni ja kovin kuoppainen. Liikkurikin pääsi yllättämään minut käskytyksillään. Olisi vaan pitänyt totella rauhallisemmin, mutta siinä kohtaa olisi ollut jo ulkona kehästä paikoitellen.. Pieniä hienosäätö mokia sattui ja hetkittäin Raw vähän painoi enemmän kuin toivottavaa olisi, mutta ei ollut kuitenkaan pahinta mahdollista painamista. Seuruu 8. Sitten metallinouto, joka onnistui mun ihan nappiin! Heittoineen päivineen. Siitä 9.

Kehä 5. Viimeisessä kehässä sitten paikkikset. Ensin makuu ja sitten istuminen. Makasi niin kummallisen vinossa asennossa, että päätin varata fyssariajan... Etuset siis oli suorassa, mutta koiran pää, kaula oli nojautuneena oikealle aika voimakaasti. Ihmettelinkin, että saatiin siitä 10 - Mutta oli kai maannut siinä samassa asennossa pahemmin jalkojaan liikuttelematta. Istuminen oli parempi ja siitä myös 10.

Kokonaissaldo kurottiin juuri ja juuri ykkösen puolelle 256p nollauksesta huolimatta. Niin valtavan paljon hyvää ja niin paljon tyytyväisyyttä koiraan, mutta samalla iso harmitus siitä nollausta tunnarista. Jossittelu on turhaa - tiedän sen, mutta laskin silti kuinka oltais oltu finaalissa ja ehkäpä millä pisteillä, JOS se pirun tunnari olisi vielä onnistunut..

Ja samalla kun on jossittelun makuun päässyt ja kysellyt ja katsellut mitä pisteitä muut on saaneet millaisilla suorituksilla. Niin on voinutkin miettiä, mikä pudotti ruudun pisteitä? Oliko merkillä liian matalassa asennossa? Eikö jarruttanut riittävän nopeasti mun käskystä? Törmäsikö kuitenkin sen verran? Lähtikö mulla liikaa vartalo mukaan käsimerkkiin? Luoksarissa myös olisi mielenkiintoista tietää mistä pisteet lähti. Jätön jalan liikutuksesta? Matalasta seisomisasennosta? Mun mielestä ei ainakaan valunut pysäytyksiä enempää kuin 9 saaneet koirat - joten jokin muu juttu varmaan mistä meitä rangaistiin. Ohjatussa - matala asento merkillä? Jotain muuta vikaa? Z:ssa pomput seuruussa? Vinot asennot? No siinäpä sitä mietittävää. ^Mutta olihan mulla silti niin mahtava kisakaveri. Voi, että sen kanssa on niin helppo ja kiva olla, matkustaa ja kisata! Näillä eväillä eteenpäin vaan kohti uusia koitoksia.

VIDEO kokeesta Otsikoinnin takia tätä on pätkitty, niin näyttää hassusti melkein kuin ruudussa joutusi käskemään kaksi kertaa alas, mutta ei - kyllä se putosi ihan yhdestä maahan käskystä ;)

Niin kisattiinhan me toki samalla joukkueessakin, jossa kaikki koirat ylsivät 1-tulokseen ja joukkue sijalle 7. Ja tällä meidän rajaykkösellä pääsi tänä vuonna sijalle 37/94. Vaikka toisaalta asianhan voi esittää niin, että Raw on Suomen 37. tottelevaisin koira? Se kuulostaa ehkä positiivisemmalta ;)





lauantai 30. toukokuuta 2015

Se on se fiilis mitä etsit


On ollut jotenkin kovin vaikeaa päästää irti. Jo ajat sitten olen lopettanut tiettyjen asioiden vaatimimisen treenissä. Mutta henkisesti irti päästäminen niistä jutuista, joita haluaisi vaan vielä parantaa - ei olekaan ollut niin helppoa. Olen joutunut käymään itseni kanssa melkoista vääntöä siitä, että tällaisella asenteella tokosta ei tule mitään ja fiilis on nyt vaan elintärkeää saavuttaa takaisin. Latistan pian koirankin asenteen omallani.

Tuntuu että kaikki liikkeet ovat jollain tasolla levähtäneet. Luottoliikettä - edes yhtä sellaista - ei ole. Tuntuu, että kaikissa on jotain vikaa. Mutta hei, virheetöntä suoritusta ei olekaan - koskaan. Mä en usko siihen. Mutta silti suoritukseen voi olla tyytyväinen. Mitä järkeä tässä on,  jos koskaan ei ole mihinkään tyytyväinen - eikä nauti koiran kanssa yhdessä tekemisestä? Joskus tuntuu, että melkein kilpaillaan siitä, kuka näkee koiransa suorituksissa eniten virheitä? Onhan ne nähtävä, mutta sitten kun se alkaa myrkyttää koko treenin.. Mä en ainakaan henkilökohtaisesti nauti silloin enää treenaamisesta. Ja viime viikkoina oma fiilis on uhkaavasti ollut vaakalaudalla. On joutunut miettimään paljon treeneihin liittyviä ns. ulkopuolisia tekijöitä ja syitä sille, miksi omat ajatukset on ajatuneet tähän jamaan.


Totuushan on se, ettei meillä ole mitään menetettävää. Se oikea fiilis on alkanut löytymään pikkuhiljaa. Kiitos taas treenikavereiden ja hyvien ystävien kanssa käydyt keskustelut, jotka alkoi ohjata mua takaisin raiteilleen. Kuinka kiitollinen saan olla siitä, että saan astua sinne kehään tuollainen koira, kun Raw on - mun rinnalla. Ja että minulla on koira, joka on kunnossa. Tänään iltalenkillä pienen seuraamispätkän jälkeen makasin nurmikolla Rawn kanssa ja siinä pienessä hetkessä taas tajusin miten siistiä ja upeaa tää onkaan. Se on se fiilis <3

"Kun mikään ei ole varmaa,
kaikki on mahdollista"


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Sä taot ja ne takoo sua aina eniten silloin kun on rauta kuumaa

Ollaan saatu jo Rawn suuta siihen kuntoon, että noudotkin on voitu ottaa takaisin treeniohjelmaan ja siinähän sitä pään vaivaa on riittänytkin. Nurminoudot on olleet sattuneista syistä jotenkin tosi pop, hiekalla nostot on olleet ihan jotain omaa luokkaansa. Katselin siinä hiekkatreenien jälkeen niitä jarrutusjälkiä ja tajusin sen, mitä sillä kapulan kanssa oikein tapahtuu. Voi hyvää päivää sentään. Ensin otetaan etupääliuku ja siinä samalla kapula rullaa rinnuksilla ja siinä vauhdissa sitä yritetään saada suuhun samalla kahmien puoli kenttää hiekkaa mukaan.. Että sellaista. Muutamia nostotreenejä on jouduttu muistuttelemaan tämän myötä. Noh viime viikon aiheena on tämän lisäksi ollut hahmottaminen, se kaikista vaikein asia Rawn kanssa. Jos on käynyt ruudussa, niin voi olla vallan vaikea hahmotta sen jälkeen mistä ohjautun kapula löytyy ja veri vetää (kirjaimellisesti - taitaa olla sukuvika ;))- niihin "tehtyihin juttuihin" ja sinne missä ollaan oltu jo. Ei kaikki galaxit ole ihan kohdillaan aina.

Vepekausi on käynnistymässä ihan pian ja suuri halu päästä tekemään sitäkin lajia jälleen. Nyt vaan ennen Tokon SM:iä, -mikäli sinne päästään mukaan..Tosin facebookissa on kiertänyt sellaista tarinaa, että ei olisi mennyt keskiarvokisaksi, joten se tarkoittaisi automaattisesti että oltaisiin mukana.. Niin ennen niitä oletettuja SM:iä on vaan mietittävä vähän miten suunnittelee ja koostaa treeniviikot. Vepeily tuo mukavaa vastapainoa, mutta kun Toko tarvis nyt panostusta ja ne vapaapäivät on arvokkaista arvokkainta. Tämä kaikki lisättynä kaikkeen muuhun. Täytyy myöntää, että tämä kevät on ollut muutenkin tavallaan raskasta aikaa. Kun havahtuu miettimästä yhä useammin "kun mä tästä kesästä selviän.." niin mitä siitä voi päätellä. Sitten kun selviän syksystä, talvesta ja jälleen ensi kesästä.. Niin joskus on kai tultava vaan päätöspiste tälle selviämiselle ja on aika alkaa elämä. Pahoin vaan pelkään, että sekin päätöspiste vaatii minusta veronsa. Mutta oma vapauteni ja terveys lienee sen arvoista, jos siitä edes osan voisi vielä saada säilyttää.  Joten ei muuta kun suunta kohti sitä elämää hymyssä suin. Onneksi tähän kevääseen on mahtunut myös paljon hyviä ja ihania asioita, jotka on antaneet valtavasti voimia <3

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Tekevälle sattuu ja räpätessä roiskuu

Onhan tässä jo pitkälle päästy noilla hiekkakentillä "vain"turpa täynnä hiekkaa noutojen ja lelujen kanssa. Sitten olikin aika sattua vähän pahemmin. Kun kahmaiseen puoli kenttää suuhunsa pallon kanssa ja puree vielä riittävän kovaa, niin hammaskalusto voi muotoutua uudelleen.. P4 alhaalta lohkesi niin että juurikanava näkyi ja yläpuolella samainen P4 halkesi ikeneen saakka kahtia. Ja mitä teki Spacemän? No sylki hiekat (ja hampaan palat?) suusta ja lähti vaan etsimään palloa uudelleen. Torstaille saatiin sitten aika noiden hampaiden poistoon. Raw raukka on muutenkin niin kovin rento, niin mitä se on "kännissä".. Se ei vaan horjunut, vaan siltä kirjaimellisesti lakosi jalat alta.  Kieli ei pysynyt suussa, ei sitten mitenkään. Olihan se raukka aika koomista katsottavaa. Tyylilleen uskollisesti, ei ollenkaan niinkuin normaalisti koirat tossa tilassa, vaan täysin omalla levelillään. Ja krapula oli myös sen mukainen.

Nyt ollaan nouto ja leikkikiellossa. Onneksi liikkua saa kuitenkin aika pian normaaliin tapaan. Tuntuu niin kovin pieneltä sairaslomalta sen kyynäroperaation jälkeen. Viikonloppuna olikin luvassa tokokoulutuksia. Olin jo perumassa kaiken, mutta eläinlääkäri sanoikin, että voidaan hyvin treenata, kun jätetään tosiaan suun käyttö kevyemmälle ja otetaan vähän rauhallisemmin. Lauantaina oltiin Veikkolassa Nuorten koirien Tokoringin viimeisissä yhteisissä treeneissä. Meidän kaksi vuotta tulee täyteen ja on aika vapauttaa paikka tulevaisuuden toivoille. Koutsina meillä oli Maija Kultamaa. Rawn kanssa otettiin rauhallisesti ja tehtiin liikkeestä istumista ja maahanmenoa, aloituksia, paikkikset ja yleiset kuuntelukaukot sekä ryhmäjättäviä. Lisäksi tehtiin uusien sääntöjen mukaisesti ja varioiden paikalla oloja ja luoksetuloja. Maijalta tulikin hyviä pieniä vinkkejä koiran valmistelemiseen ja herättämiseen sekä tuohon liikkeestä maahanmenoon. Juuri tällaista olin kaivannutkin.

Sunnuntaina jatkettiin Pesosen Heidin koulutuksessa. Halusin että katsotaan sitä istumista mahdollisimman monen eri kouluttajan kanssa, jotta saan monta mielipidettä ja näkemystä siihen. Heidin kanssa kokeiltiin vaihtaa istumisen käskytyksen ajoitus vasemman jalan ollessa edessä nyt ainakin treenivaiheessa ja koira seuraamispaikalle, eikä vapaasti kulkemaan mukana. Tätä tarvitsee nyt testailla saadaanko muutosta aikaan. On vaan itselle todella vaikea vaihtaa käskytys tuon toisen jalan mukaan, kun näköjään tulee niin selkärangasta juuri päin vastoin. Seuraamista, liikkeestä seisomista, Z ja uutta ohjattua (namikipoin) ehdittiin miettiä ja käydä läpi. Rawhan pääsi ihan sattumalta Klaukkalassa uusien sääntöjen koulutustilaisuudessa kokeilemaan sille uudella liukkaalla mattoalustalla tuon uuden ohjautun noudon kiertoa ja hyppyjä. Hammasvauriot oli silloin jo tulleet, niin ei tehty noutoja silloinkaan. Mutta loistotilaisuus hakea koiralle tuntumaa tuohon haastavaan mattoalustaan. Nyt vuorostaan Heidin kanssa katsottiin lähinnä pysätyksen jälkeistä ohjausta kapulalle (tässä tapauksessa sinne namikipolle) ja ihan toiveikas olo syntyi siitäkin ensimmäisen kerran.

Olipas mukava viikonloppu ja molemmilta kouluttajilta jäi takataskuun hyviä ajatuksia ja ideoita.
Kyllä nyt on vaan niin, että seuraaminen on parantunut, kun olen hakenut itselleni rauhaa ja palkannut ulkopuolelta. Eikä se koira siitä mihinkään häviä tai mua jätä yksin ;) Pelko siitä on vain ollut liian suuri mörkö Ricon jälkeen ja en ole uskaltanut kovasta nostatuksesta luopua. Mutta jäävät on nyt aika heikossa hapessa kaikki. Ihan perusasioita ja niin onnettomissa kantimissa. Mutta sitä kai se koko koepaketin kasaaminen ja kisaaminen on aiheuttanut. Nyt reippaasti vaan niiden kaikkien kimppuun, niitä onneksi voi jo treenata nyt suuta parannellessa.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Jos tuijotat vain yhtä puuta koko metsä voi kadota




Oppiminen on mielenkiintoinen juttu. Kouluttamisessa ja treenaamisessa se on läsnä jatkuvasti.  Joskus vaan törmää siihen, että oletetaan koirien osaavaan kun vaan "aletaan tekemään" tai ei ehkä edes haluta oppimista tapahtuvan - tehdään vaan. Ja voidaan aloittaa tekemään liian isoja kokonaisuuksia tai asioita, ilman että perustat on kunnossa. Kunnon pohjatyöt on kuitenkin aivan kaikki, jonka päälle voidaan rakentaa mitä vaan ja sen jälkeen, kun ne pohjatyöt on tehty kunnolla voi tuntua siltä, kuin koira "osaisi asioita luonnostaan/ opettamatta". Ne perustaidot tukee lajia kuin lajia. Välillä on suorastaan sydäntä särkevää nähdä koiria tasapainoilevan heppoisten alta sortuvien perustojen päällä. Kun koira osaa soveltaa tilanteeseen kuin tilanteeseen muutamat peruasiat, osaa leikkiä selkein pelisäännöin (korostaisin sanaa osaa ja tietää ne säännöt) ja suhde omistajaan on kunnossa päästään jo pitkälle.

Mutta kuinka paljon suuremmassa roolissa koiran oppimisessa on ohjaajan oppiminen?  Ohjaajan kyky ja motivaatio oppia? Oppiminenkin vaatii taitoa, oppimisen taitoa. Itse olen joskus saanut kuulla, että koira osaa asioita sen vuoksi kun ollaan käyty taitavilla kouluttajilla? Anteeksi nyt, mutta mitä ihmettä?! Kouluttajista on apua, hyötyä ja tukea. Heiltä saa vinkkejä, ajatuksia ja ideoita. Mutta ei kouluttajat voi rakentaa/kouluttaa koiraa muutamalla käynti kerralla. Kyllä meistä jokainen sen työn joutuu tekemään ihan itse ja oppimaan & ymmärtämään miksi, miten ja minkä vuoksi. Niin kauan kuin ohjaaja odottaa vain koiransa oppivan, eikä itse ota vastuuta omasta oppimisestaan - jotta osaisi tehdä oikeita asioita oikeassa suhteessa oikeaan aikaan - Niin voidaanko koiraltakaan vaatia oppimista. Omassa elämässä on ollut paljon oppimista viime aikoina, ihan työnkin puolesta. En olisi pystynyt oppimaan ilman apua ja opettamista, mutta kyllä se viimeinen ratkaiseva linkki oppimiseen tapahtuu aina oman pään sisällä oman oivaltamisen kautta. Asioita pystyy tekemään oikein ymmärtämättä niiden syvintä olemusta, mutta vasta kun todella ymmärtää voi sanoa osaavansa tai oppineensa ja vasta sen jälkeen pystyy soveltamaan osaamaansa. Onko koirienkin oppiminen sitten enemmän kiinni ohjaajan taidosta oppia?

Oma lähestymistapa työskentelyyn uusien asioiden opettamisen kanssa on muuttunut matkan varrella.  Usein haluan purkaa asiat yksinkertaisempaan muotoon ja miettiä mikä on se todellinen opetettava asia. Esimerkkinä viime kesänä Vepessä Rawn pitoa vahvistettiin viennissä ja sitten irrottaminen muuttui haastavammaksi. Treenasin irrotusongelmaa puistossa yksin. Koska koiranhan piti vain edetä kohteelle esine suussa ja käskystä irrottaa. Ei siihen tarvittu venettä, saatikka vettä tai edes apuohjaajaa. No se kohde tarvittiin ja kierrettävä puu toimi siihen hyvin. Yksinkertaista. Jos koira ei jotain opetettavaa asiaa ymmärrä, niin kysyn itseltäni, miten minä pystyisin kertomaan tämän koiralle niin, että se ymmärtää. Mitä pitää muuttaa, jotta saan koiran ymmärtämään. Kokeilemisen ja myöskin virheiden tekemisen, yrittämisen ja erehtymisen kautta pystyy oppimaan yhä enemmän. 


lauantai 21. maaliskuuta 2015

Jos lähden rakkautta etsimään, olen varma se ei vastaan tuu. Mut jos lähden vaan elämään, niin saatan joskus rakastuu..

Ja uskon, et asiat tapahtuu...

Omassa elämässä ainakin mistään ei tule mitään pakolla, silloin on vaan aika hellittää ja päästää irti ja usein kun niin tekee ja antaa mennä vaan, niin asiat vaan tapahtuu, kuin itsestään. Uskon niin ja haluan uskoa niin.


Pari tokokoetta on ehditty käydä tässä välissä ja taisi niidenkin kohdalla käydä juuri niin, että osasi lähteä vaan nauttimaan kehässä olosta Rawn kanssa ja se kantoi tuloksellisestikin paljon pidemmälle, kuin tulosjahti olisi kantanut koskaan. Molemmissa kokeissa oli yhteistä se, että jännitin kyllä ennen kehää, mutta jännitys jäi suurimmissa määrin kehän ulkopuolelle - hymyilin vain- ainakin sisäisesti. Oli vaan niin mahtavan hyvä fiilis. Miten helppoa ja vaivatonta se koekehässä oleminen voi olla, ei mitään kikkailuja, ei kiirettä, ei vääntöä vaan ihanaa yhteistä tekemistä. Raw oli niin läsnä, mun kanssa tekemässä yhdessä molemmissa kokeissa. Miten pienestä asiat voi ollakaan kiinni? Näitä kahta koetta edeltäneeseen Porvoon kokeeseen verraten koiran läsnäolo oli huomattavan paljon parempaa. En tiedä näkyikö se ulospäin, mutta mä itse kyllä tunsin sen. Ja mitä muutettiin tässä välillä? Treenejä vähennettiin. Vaadittiin, mutta vältettiin "nillitystreenejä". Palkattiin pönötyksiä. Otettiin paikkiksiin purkkipalkka, kaikki palkat siirtyi muutenkin mun haltuun pois kentän laidalta. Treenattin aloituksia. That´s it. 

Ensimmäinen näistä hyvän fiiliksen kokeista kisattiin Porvoon maneesissa 15.3 tuomarina Harri Laisi. Kaikkiaan kasaan 272,5p ja sehän oli se kolmas EVL1 eli samalla saavutettiin TK4 (näyttelyissä ei olla vielä ehditty käydä).

Paikalla istumisessa oli liikuttanut tassuja jätössä ja teki sen myös paluussa. Makuussa varmaan perus yksi/kaksi tassun siirtoa. Paikalla oloista molemmista - 10
Kaikki yksilöliikkeet suoritettiin putkeen. Kehä alkoi tunnarilla. Nyt uudet valmistelut käyttöön (tunnari (-tässä jouduin tekemään 2x) ilman häiriöhajuja juuri ennen kehään menoa) ja kappas sehän toimi. Todella hyvä tunnari! Pisteitä 9,5 - en tiedä mistä puolikas. Olihan se sivulle tulo toki kaksitahtinen? En tiedä, äärettömän hyvä se oli!
Z:ssa seuruu lähti aika keulien liikkeelle. Rytmitin jotenkin puolihuolimattomasti aika selkeästi istumisen avun. Seisominen taitaa olla vähän vino ja maahan menee kaksitahtisesti näköjään jatkuvasti. Seuruu laski toisen jäävän jälkeen. Z:sta 9 
Ohjatussa arvottiin (kirottu?) oikea puoli. Odotus hyvä, vähän pukkasi jumia päälle, otti kuitenkin kontaktin. Jumin vuoksi hätäilin merkin pysätystä ja pysäytys tuli hassun aikaisin, mutta hyvin oli kuulolla ja pysähtyi. Vino pysähtymisasento ja suoraan keskikapulaa kohti. Jouduin korjaamaan. Ohjatusta kuitenkin 9. Tuomari kommetoi: "Ohjautui hyvin".
Seuraaminen lähti liikkeelle pompuilla ja edistämisellä ja meni jotenkin läpi samalla moodilla, kun en päässyt kertomaan asiasta. Mutta tuon toisen kokeen jälkeen tajusin, että tähän huolimattomuuteen saattoi johtaa liian isot kehut ohjatun jälkeen. Painoi myös paikoin, ei kantanut itse itseään. Tuntui raskaalta. Mutta oli kuitenkin kuulolla. Seuraaminen 8
Metalli olikin päivän huumoripläjäys. Raw ajatui nostossa ohi esteen ja liikkuri olikin sopivasti sen palautuslinjalla, joten liikkurin sivulle vaan kapulan kans :D Voi Raw! Metalli 0
Luoksari oli kiva. Haluaisin vaan ajatusta taaksepäin, nyt se taitaa olla selvästi eteenpäin. LT 10
Kaukoihin olen oikein tyytyväinen. Oli vaan liikuttanut toista jalkaa taaksepäin jossain(?) vaihdossa? Kaukot 9. 
Ja ruutu oli jees. Maahan meni taas toinen etunen alle vedettynä, mihinpä se treenamatta muuttuisi. Ruutu 10


Toinen koe kisattiin Janakalassa 21.3. Pirkko Bellaouin tuomaroimana. Ajatuksena oli myös testata Rawta miten toimii kun välissä ei voi kovin kummoisesti treenata. Ja itseäni, miten suunnittelen ne kaksi treeniä, jotka viikolla tehdään. Hyvin sujui. Tuntui, että Raw vaan paransi suoritustaan. Ja se sama hyvä fiilis kantoi. 

Vähän oltiin viikolla haettu staattisuutta asentoihin. Ja istumisessa tassut taisi pysyä edellistä paremmin. Asenne oli tosi kiva istumisen paluussa, mutta makuun paluussa palkan odotus ei ollut enää niin suuri ja ilme vähän heikompi. Mutta aika kivasti taisi suorittaa molemmat. Paikalla oloista 10.
Yksilöliikkeet suoritettiin kahdessa eri osassa. Ensimmäisessä setissä tunnari, ruutu, seuruu ja luoksari. Tein taas tunnaria ennen valmistelut ja kyllä vaan se kantoi tänäänkin. Tosin koira on aivan koomassa liikkuriin kun käännyin, mutta hyvin pystyi työstämään liikkeen. Tunnari 10
Ruutuun juostessa vähän meinaisi linja taittaa, mutta bongasi onneksi matkalla ruudun. Seuraamaan tullessa vähemmän treenattu puoli ja törmäsi vähän. Itselläni kroppa tuli lähetyksessä mukaan liikaa. Joten sen kanssa tarkkana jatkossa. Ruutu 8,5
Palkkasin maltillisemmin ennen seuruuta ja kappas, sehän olikin kokonaisuutena tasapainoisempaa, ei painanut, pomppikin paljon vähemmän, mutta oli siisti ja keskittynyt. Oi, mikä voitto! Ja tuomarikin tykkäsi tästä kovasti. Seuraaminen 9
Luoksari ihan jees, vähän meinasi oman etäisyyden arvioinnin kanssa olla ongelmia. LT 9

Tähän väliin tauko ja seuravassa setissä Metalli, Z, Kaukot ja ohjattu.
Yritin heittää pidempää heittoa, mutta kapula pomppasi takaisin päin lähemmäs estettä. Raw teki tosi hyvin. Mutta mä olin sanonut "Tuo" käskyn liian myöhään ja siitä pisteitä pois. Täytynee jättää toinen käskyistä pois tai opetella sanomaan molemmat nopeammin yhteen putkeen - ettei tällaisia tyhmiä pistementyksiä mene itse tekemään. Metalli 8
Z.ssa en ajatellut nyt sit auttaa sen istumisen kanssa, kun pitäisihän se sujua.. Ja eipä se sujunut. On se vaikea. Muuten kuitenkin ihan kivasti, seuruut oli aika aktiivisia. Eikä putoamista tullut. Loistojuttu. Z 7
Kaukot oli jälleen kivat. Voi niin tykkään näistä, kun ne pysyisi kasassa vaan! Mutta taas tassun liikutus taaksepäin. Nyt olin katsovinani, että S-I vaihdossa toinen takanen tekee liikkeen. Kaukot 9
Ohjatussa taas oikea puoli. No nyt pysyi koira paremmin auki odotuksen ja luotin merkin suoritukseen, pääsi sinne taakse suorempaan ja hyvä haku. Vähän hassusti vaan nostaa nyt. Täytynee miettiä tätäkin. Ohjattu 10

Ja tästä Bellaouin tuomaroimasta setistä pisteitä siis 288p KP ja sijoituttiin vielä kakkosiksi sillä. Tässä voi siis elätellä toiveita jopa SM:iin pääsystä. Mikä ilo olisikaan siellä astella kehään Rawn kanssa <3 Se on vaan niin.. <3 Mitkään pisteet ei koskaan voita tuota fiilistä, upeaa helppoutta vaan olla siellä kehässä <3


perjantai 6. maaliskuuta 2015

MM-tiimin leiriä

Helmikuussa ehdittiin viettää viikonloppu MM- tiimin leirillä. Toisin on blogin päivittämisen ja ehtimisen kanssa. Meillä oli huippuviikonloppu jälleen hyvässä seurassa ja koutsina leirillä jatkoi  Mari. Päästiin meille vielä uuteen halliin, joka olikin hyvä peileinensä. Helppoa seurailla sieltä omaa tekemistään ja Raw meinasi juosta peilissä näkyvälle merkille.. Onneksi sitä vastaan juoksevaa kaveria piti viime hetkillä kuitenkin väistää, niin vältti törmäyksen. Vähän säikähdin, mutta tää on vaan niin Rawn ominta itseään. Tällainen se on ja juuri tällaisena sitä rakastan <3 vaikka moni muu vois olla toista mieltä ;) Onneksi se on osunut juuri mulle. Kuinka paljon me voidaankaan "kantaa" ja tukea koiriamme sillä että me rakastetaan niitä, arvostetaan niitä, uskotaan niihin ja ollaan tyytyväisiä, onnellisia, ylpeitä niiden tekemisistä. Aivan valtavasti. Sellainen koira joka saa osakseen tätä voi pystyä jopa enempään, kuin koira sen hetkisellä osaamistasollaan pystyisi.

No niin takasin vielä leirille. Yövyttiin Hannan kanssa mukavasti hotellissa ja pysyttiin lukumääräisesti samana kuin tullessakin. Eli aika hienosti meni! Pojat olivat kaikki Raw, Rico ja Zap yön vapaana sulassa sovussa. Raw nyt olisi missä vain, kenen kanssa vaan, mutta Rico ei aina ole niin taattu. Rawn luonne on kyllä tämänkin suhteen käsittämättömän hieno. Ei haasta riitaa, ei vastaa toisten uhitteluihin, ei lähde tappelemaan. Varmaan puolustaisi itseään vasta sitten kun on elämä ja kuolema kyseessä. Yhden ainoan kerran on ainoastaan pienesti irvistänyt vieraalle koiralle, kun se tuli iholle kesken Tokotreenin! Sekin oli sellainen. "Lopeta nyt, mene pois siitä, mulla on treenit kesken.."

Viikonlopun treeneistä on omat muistiinpanot tehty, niin en lähde niitä nyt kovin isosti avaamaan tässä. Mutta paljon ehdittiin tekemään. Paikkiksia, häiriötä, seuruuta, jäävistä istumista, metallihyppyä, ohjatun merkkiä ja jumien purkua. Paikalla oloissa ei näkynyt olleenkaan sitä ärsyttävää kisamoodia. Mutta se olikin treenitilanne. Voi hitto vie, pitäisi vaan jaksaa tehdä niin suunnitelmallisesti tätä. Seuruussa oli taas tarkkailun alla mun oma käytös ja palkkaaminen, tähän vähän malttia mukaan. Mutta kaiken kaikkiaan seuruu on tasapainottunut. Ja ne kapulajumit oli päässeet salakavalasti pahenemaan. Työtähän me ollaan jouduttu niiden eteen tekemään aiemminkin, mutta nyt muutettiin vähän ajoituksia, kiitos Marin kun auttoi mut löytämään tästäkin ongelman ytimen. Kapulan vielä lentäessä käteen tatsaaminen olikin huisin vaikeaa ja niin kovin tahmaista. Koiraan pitäisi saada enemmän aktiivisuutta tässä. Liikkeestä istumistreeniin voisi ottaa mukaan enemmän staattisuudesta palkkaamista, joka onkin jäänyt oikean asentotreenin jalkoihin ja nyt kun sitä on tehnyt niin sekin tuntuu olevan yllätävän vaikeaa juurikin tässä jäävien yhteydessä.

Paljon pohdintoja ja pohdittavaa. Sitäkin enemmän treenattavaa.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Tärkeintä on et pysyy itse kartalla

Joskus on hyvä olla väärässä, mutta ne pahimmat kauhuskenaariot tulee helposti mietittyä läpi. Olen yrittänyt välttää kirjoittamasta "voimakkaasti"näistä kauhuskenaarioista, jotka ovat vain mun ajatuksissa, koska silloin tekstit tuntuu ottavan tulta alleen aivan turhaan. Lähtevät suorastan lentoon. Mutta siihen väärässä olemiseen palatakseni, taisi olla edellisen kokeen fiilis vain kovasta aivokuormasta johtuvaa.

Viime viikolla tosiaan käväistiin eläinlääkärillä tsekkaamassa kropan tilanne ja hakemassa akupunktiota Spacemänille. Ja koirahan olikin parempi kuin aiemmalla käyntikerralla. Raw vaikutti tosi hyvältä. Selästä siltä löytyi yhä lihasjumia, mutta ei mitään muuta. Ja siis edelliselläkin kerralla minkäänsortin ontumaa ei ollut havaittavissa ja akupunktiolla hoidettiin lihaksiston jumikohtia juurikin tuolta selästä, pakaroista ja etupäästä. Jos se olisi ontunut ja jotain pahempaa olisi löytynyt, niin sehän olisi ollut kipulääkekuurilla ja saikulla jo ajat sitten. Hienoa on ollut myös huomata, että Raw on aika helppo luettava hoidettaessa. Varmaan jatketaan nyt kevään mittaan tätä kokeilua tarpeen mukaan sopivilla väleillä, koska vaikuttaa aika hyvältä ylläpitohoidolta. Ja mäkin sain samalla pienen palautuksen maan pinnalle, tämä koira ei ole sököä nähnytkään. No juu, tuskinpa se pystyisi ilman kipulääkkeitä elämään, jos se aivan rikki olisi. Toki itse tiedostaa sen, ettei se luustoltaan sitä priimaa ole ja vaara siitä, että tilanne lähtee huononemaan koska tahansa on olemassa. Siksi reagoinkin välillä turhankin herkästi mitä pienimpiinkin muutoksiin. Vaikka onhan se aina levollisempi mieli kun tietää koiransa oikeasti voivan hyvin.

Nyt me meinataan nauttii täysillä niin kauan ku saadaan. Ei oo mitään syytä jäädä tuleen makaamaan. On aina hienoa saada näin positiivisia uutisia lekurikäynniltä ja pysyä itse kartalla.





maanantai 2. helmikuuta 2015

Jatkoa edelliseen koepostaukseen

Niin paljon asioita pyöri mielessä ton sunnuntain kokeen jälkeen, etten tiedä sainko niitä väsymykseltäni riittävästi auki kirjoitettua. Joten jatkoa luvassa. Täytynee siis vielä todeta, etten ollut pettynyt koesuoritukseen, jos sellainen mielikuva tekstistä nousi esiin. Liikkeethän sujui noin niin pääpiirteittäin varsin mukavasti. Enemmän olin huolissani siitä mistä moinen fiilis ja muutokset koiran tekemisissä kumpusi. Ja juuri okein sopivasti oli tullut luettua ja pohdittua tuota paljon linkitettyä blogipostausta koirien hyvinvoinnista.

Nämä kaikki on ennestään tuttuja ajatuksia, joita on tullut pyöriteltyä päässä treenejä, liikuntaa, huoltoa ja lepopäiviä suunnitellessa. Helposti sitä upotaan liiallisuuteen tai ei nähdä mitä omassa koirassa tapahtuu niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Itse varmaan välillä ihan suorastaan ylianalysoin mistä mikäkin käytös voi johtua, kun onhan niillä koirilla pelkästään niitä heikompia treenipäiviä ilman sen suurempaa syytä, niinkuin meillä ihmisilläkin. Mut sairaan koiran myötä sitä tuntee itsensä niin kovin tarkaksi koiransa tekemisille ja muutoksille käytöksessä ja liikkeessä. Samaan aikaan peläten olevansa liian sokea, kun on liian lähellä ja näkee koiraa päivittäin.

Tammikuun ajan meillä oli kuukausikortti lähihalliin ja treeniä tulikin (ihan suunnitellusti ja tarkoituksella kuukauden ajan) enemmän kuin normaalisti. Mutta en siltikään missään nimessä tarkoita jokapäiväistä treenaamista. Järjestän aina Rawlle vapaapäiviä, mieluummin useammankin per viikko. Keskimäärin varmaan treenattiin 3-4krt vko hallilla, mutta se on meille jo tosi paljon. Pieniä 2-5min. kotitreenejä voidaan tehdä useamminkin, mutta ne on sitten kuormittavuudeltaan hyvin paljon kevyempiä. Yleensä en niin tarkkaan laske treenien määrää vaan mietin juurikin niiden vaikeutta koiralle - henkisesti ja fyysisesti. Tammikuulla ehti olla monen monta osaprojektia ja kisakuntoa tavoiteltiin valmiiksi, joten treenien kuormittavuus on varmasti ollut kovalla tasolla. Ennen viimeistä koetta taisin lopettaa tarkan päiväkirjan pitämisen ja hukkasin treenien punaisen langan. Tuli jotenkin liian suuri tarve vahvistaa kaikkea ja sekin lisäsi kuormittavuutta juuri ennen kokeen lähestymistä. Vaikka tässäkin pidettiin koetta edeltävä päivä vapaana ja viikolla oli lisäksi vapaata. Valmiiksi olin kuitenkin suunnitellut että kokeen jälkeen löysätään reilusti tahtia.  Tammikuun oli tosiaan tarkoituskin olla tiukka treenikuukausi. Mutta jälkeenpäin mietittynä tahtia olisi ehkä ollut hyvä löysätä jo viikkoa aiemmin. Jälkeenpäin on helppo nähdä kirkkaammin.

Raw myös äänteli, tai no miksi kiljumiseksi sitä voisi kutsua.. ensimmäistä kertaa kisakehuihin vapauttamisesta ja se oli vähintään outoa. Se tapahtui paikalla istumisen ja tunnarin jälkeen. Raw oli varmaan kiihdyksissä, mutta miksi?  Musta se vaikutti jonkinmoiselta stressin purkautumiselta, ehdin miettiä jo kipuakin. (Onneksi meillä on se lekuriaika tällä viikolla) Eikä tuo ääntely ole mitenkään tyypillistä Rawta kehässä - ilman lelua. Siitä voi lähteä tuollainen ääni leikkiessä, mutta siinä vaiheessa yleensä leikkiä on syytä rauhoittaa tai muuttaa. Ainut missä ääntely kehässä olisi jotenkin edes normaalia voisi olla seuraamisen aloitus, mutta ääntely on ihan toisenlaista. Rawlla on hyvä ja positiivinen leikkimurina (lelu suussa) sitten se kiljumisen kaltainen ääni (joka ei ole hyvä), innokas piippaaminen, onnellinen ääntely/hymähtely ja tuskastunut/vaativa ääntely/hymähtely (odottaa esim. ruokaa). Ja tuo kisakehään kantanut ääni oli juuri se ei-toivottu kiljuminen. Silloin yleensä mielentila on liian kiihtynyt - ja hommaa pitää rahoittaa. Mutta nyt lähdetään tavoittelemaan kaikin asein jälleen takaisin sitä stressitöntä ja onnellista treeni- ja kisakaveria.

Tämän syvällisemmin ja laajemmin - kuin edellisen koepohdinnan kautta - en aiheeseen tässä ja nyt tartu. Käyn omassa päässä niin paljon pohdintaa, miksi ja miten, mitä ja milloin, jotta tämä ilta ei sen avaamiseen riittäisi.

Onnellinen pieni bordercollie? 

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Sinussa on valo, sinussa on yö. Sinulla on sitkeä sydän, joka lyö väsymättä kipinöitä tuuleen valaisemaan tietä pimeää

Toinen EVL koe takana ja edellisen jälkeen onkin treenirintamalla tapahtunut.. Z ennakointi yllätti aiemmin, kun osasin edes odottaa. Joten koko homma tuntui heijastuvan seuraamisiin. Perusasennot on saaneet osakseen turhankin paljon huomiota. Hyvin alkuun lähtenyt istuminen alkoi tökkimään kun se laitettiin osaksi liikettä ja sen sellaista. Tunnarin kanssa oltiin ehkä turhankin varovaisia treenatessa ja onnistumisia tuli. Raw tuntui myös aristavan selkää ja olinkin kahden vaiheilla, että perunko koko kokeen.. Omalla hieronnalla ja botilla saatiin kuitenkin tilannetta sen verran haltuun, että päätettiin lähteä kokeeseen ja varattiin kuitenkin ensi viikolle akupunktioaika. Koe oli Porvoossa maneesissa kahden kehän koe.

Päällimmäisenä kehän jälkeen oli tosi kurjat fiilikset. Koira ei tuntunut yhtään hyvältä, tuntui että se teki omiaan ja minä omiani. Kun katsoin videot niin eihän se lopulta yhtään niin pahalta näyttänyt miltä tuntui, tosin videolta ei näy siirtymät. En tiedä olisko niistä paljastanut tuo mun ikävä fiilis, vai ei? Vai tuliko koko fiilis kehän ensimmäisen liikkeen nollauksesta? Olisko tässä nyt enemmän itsellä työstön paikka omien ajatusten kanssa vai oliko oikeasti syytä epäillä, että Rawn selkä nyt kipuili sitten kuitenkin enemmän kuin antoi mun huomata? Vai oliko nyt vaan sellainen treenivaihe menossa, että koira oli todellisuudessa treenien keventämisen ja vähentämisen tarpeessa? Liiallisesti kuormitettu? Koska itsellä alkoi olla sellainen olo, että nyt tammikuussa on tehty tosi paljon ja nyt on aika löysätä tahtia.

Kokeesta toivottavasti otettiin opiksemme.
Istuminen & Makuu - 10
Istuessa oli jo roikkunut siellä rajamailla, että olisi voinut vaikka pudota siitä tylsyydestä. Joten työ lienee tämän osalta edessä päin. Makasi suorassa, mutta etuset oli vähän liikkuneet. Kuunteli hyvin käskytykset.

Sitten vedettiinkin koko koe putkeen läpi. Kehään meno oli jo tosi holtiton. Pyysin sivulle, mutta tyyppi vaan haahuli omiaan ja katseli kehää.. Siinä se kulki mukana olematta mun kanssa. Tai tuntui ainakin siltä? Ei oo videoo, niin ei voi katsoa miltä se näytti.

Kehä alkoi tunnarilla. Paljon oli treeneissä onnistumisia alla ja taisipa olla itsellä jonkin sortin luottamus, että se voisi onnistua. Eipä kannattaisi. Seuraavaan kokeeseen menen asenteella, että kaikki menee perseelleen kuitenkin, niin sitten se varmaan toimii paremmin? Väärähän sieltä sitten hyvän nenätyön päätteeksi nousi.
TUNNARI- 0

RUUTU - 10

KAKET- 9 Tässä M-S (ensimmäinen nousu) liikkui vain toinen etunen (molempien olisi siis pitänyt) mutta hyvä, että edes toinen, kun oli jo liikkeitä alla - niin suunta parempaan. S-I vaihdon teki makuun kautta. Jotenkin heitti makuulle ja tajusi itse virheensä ja korjasi siitä. Mutta tässä asenne pysyi kivasti.

SEURAAMINEN -8 Pysähdykset levähteli jos johonkin suuntaan niin kovin pahasti ja niin huonolla asenteella, että olipas surkea fiilis. Joku vasemmalle käännös myös tuotti mulla vähän vaikeuksia. Kuin koira olisi kulkenut mukana ihan muissa maailmoissa. Ei se onneksi videolla ihan niin kamalalle näyttänyt, miltä tuntui. Tai ei ollenkaan niin pahalta..Videot voi joskus pelastaakin paljon ;)

METALLI- 10 (En saanut kontaktia ennen lähetystä) Muuten aika jees ja PA tuntui suoralta.

LT- 9 Tokalla käskyllä vasta alas.

Z - 9,5 Sain kasattua itseni ja keskittymiseni tähän ja asennot meni oikein ja mä jopa muistin järkän.

OHJATTU- 9 Tahmasi kapuloihin tosi kovin, enkä meinannut saada kontaktia millään. Merkille lähetyksessä singahti oikealle ja suoraan kapulaa kohti merkin ohi. Sain kuitenkin palauteltua ringin sisäpuolelle ja ohjattua vasemmalle kapulalle. PA oli aika kiva. Ja pisteet kovin armolliset tässä kohtaa.

Kokonaisuudessaan se oli sitten kaikesta huolimatta toinen EVL1 271,5p ja 3. sija vielä. Ja perusasennot kapuloiden kanssa oli huomattavasti parantuneet. Ainut, että perusasennot siellä seuraamisen lomassa oli huonontuneet.

Treenata tarvii matalaa merkkiä, Kehään menoja, palkattomuutta (eikä välttämättä liikkeiden kans!), kuuntelua, hiljaisempia käskyjä, liikkurin käskytystä, omaa palkkojen kanssa elämistä & olemista ja HYVÄÄ MIELTÄ ja LEPOA. Tosin ei kai sitä lepoa tarvitse treenata? Mutta sitä tarvitaan. Ja otsakurttu pitää sulattaa pois ja hymyillä enemmän. Ajatella pisteitä vähemmän ja iloa enemmän.

Siinäpä sitä olis KOEVIDEOta.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Rawn EVL korkkaus

Ja hieno sellainen olikin! Treenit antoi ymmärtää kyllä ihan jotain muuta. Tanjan kanssa jo naurettiin, että jos nyt vetää ykköstuloksen, niin mä taidan todella tarvita niihin epäonnistuneisiin treeneihin (joissa ihmiset miettii, et tosta ei tuu koskaan mitään) - paidan tekstillä "kyllä se kisoissa osaa". Tästä alkaa muodostua jo yleinen vitsi.

Koe pidettiin Riihimäellä 11.1 Naurava koira areenalla ja tuomaroimassa oli Ossi Harjula. Ajokeli lumipyryssä oli paikoitellen karsea ja lisäaika matkalle tuli todella tarpeeseen. EVL aloitti vielä aamun ensimmäisenä, mutta päästiin ajoissa paikalle. Kiitos Tanjalle joka suostui myös ajamaan samassa tuiskussa meidän suoritusta tsemppaamaan vaikka oma vuoro oli vasta myöhemmin. Koe aloitettiin istumisella ja makuulla. Oli lopulta aika rento ilmapiiri. Istuminen taisi olla aika jees. Vähän oli kai Raw yrittänyt rauhoitella viereistä levotonta koiraa ja käännellyt päätä pois. Makuussa edellinen koira ei mennyt ensimmäisellä maahan ja toinen käsky tuli voimakkaammin. Sitten oli pakko latoa omaankin käskyyn uskottavuutta, jotta bc ei jää moodiin "en saa mennä maahan". no voimaa tuli sen verran, että viereinen rotikka tippui myös aika hyvin alas. Palatessa Raw oli lonkalla, mutta etuset taisi olla aika hyvin paikoillaan.
Paikalla olot - 10

Seuraavassa kehässä olikin vain Z. Ja hui miten jähmetyin, en meinannut muistaa järkkää. Piti luntata matkalla kädestä ihan! Tämä oma jähmettyminen taisi vaikuttaa asentoihin hidastavana. Makuulle meni kaksitahtisesti ja istuminen oli hitaan oloinen. Mutta uusi käsky käytössä ja toimi. Videolta ei kunnolla nää tekniikkaa, mutta taitaa se vetää vähän takasia alleen. Eli voitto jo sinänsä, että saatiin uusi käsky ekaan kokeeseen mukaan ja asento  tuli oikein!
Z - 10

Seuravassa setissä tehtiin kaukot, tunnari ja ruutu. Kaukot onnistui mun silmin todella hyvin. Se, että ne tehtiin kehän ekana saattoi vaikuttaa asiaan. Mut vaihdot tuli kriteerien mukaisesti ja ilme pysyi hyvänä. Mikä voitto! Jätössä PA vino, joten tippui vinoon ja korjaili asentoaan.
Kaket - 10

Olisi niin paljon tenhyt mieli tuulettaa kovaa noin onnistuneiden kaukojen jälkeen. Mutta olin päättänyt etukäteen, että silitän vaan kiitokseksi, jotta saataisiin tunnariin enemmän rauhaa ja keskittymistä. Tämä taisi ollaki  hyvä suunnitelma, koska tunnari oli vallan siisti. (Vain se PA)
Tunnari - 10

Ruutuun lähetyksessä ei koira bongannut mitään, mutta suullisesti kerroin mitä tuleman pitää. Lähti kivalla vauhdilla  merkille. Ja ruutuun todella suoraviivaisesti (pieni halli apuna tässä?), niin että tanner vaan tömisi - ihana voima siinä liikkeessä. Tuomari kommentoikin sen jälkeen, että "voisi mennä hieman kovempaa ruutuun" :D Joten vauhtia oli nähtävästi aika kivasti ;) Kovin mutkalla se makoilee ruudussa. En ole tälle tehnyt mitään, mutta olen kyllä huomioinut sen. Tuli hyvin sivulle, ei törmännyt. Mutta hypähtää toki törmäyksen välttääkseen.
Ruutu - 10

Sitten tauko taas ja viimeisessä kehässä ohjattu, seuruu, luoksari ja metalli. Ohjatussa saatiin odotella tuskaisen kauan perusasennossa. Koiran asenne kuitenkin kesti, muttei katsonut kapuloiden vientiä. Mutta samapa se, kun se singahtaa väärään suuntaan, niin se tekee sen katsoi tai ei. Olin jo valmistautunut korjausliikkeeseen pisteiden pelastamiseksi. Pitkän odotuksen jälkeen todella kiva vauhti merkille ja aivan loistava hakukaari vasemmalle. Suu auki varmaan siinä sitä katselin! Uskomatonta. No toki se loppuPA luiskahti sitten vuorostaan mun taakse ;) Sitähän me osattiin odottaa jo.
Ohjattu - 9,5

Seuruu aloituksessa oli paikoillaan käännös oikeaan ja hupsis, kun pinkaisi edelle, niin että joutui peruuttelemaan. Muutenkin oli vähän ennakointia liikkeelle lähdöissä, paikoin painoi vähän. Mutta tää liike onkin niin kovin tarkkuutta täynnä, etten tiedä olisko se koskaan joka osaltaan täysin tasapainoinen. Kokonaisuutena oikein kivan oloinen. Teki istumisetkin ilman pahempia tahmaisuuksia. Ehkäpä pidempi treenikaavio ja silityskehut aukaisi tätä?
Seuruu - 9

Luoksari vähän hikoilutti, kun ei olla tehty sitä kovinkaan paljon. Jätössä perinteinen tassun liikutus ja muutenhan kaikki meni ihan kivasti. Paitsi tiedättekö mitä pitää treenata taas.. No se loppuPA.. On se vaikea juttu!
LT - 10

Viimeisenä metalli. Tiesin, että se pitäisi mennä suht ok, jos kapula ei kimpoile alustalla kovin pahasti sivuun. Heitto onnistui niin, että alusta ei pingauttanut kapulaa ihmeellisiin asemiin ja Raw hoiti lopun. Odotin vielä kontaktin ennen käskyn antamista. Mutta tässäkin lienee mietittävää, miten näitä työstää jatkossa. Katse ylös välissä vai ei. Ja sitä viimeistä tuskin tarvitsee enää sanoa.. ;)
Metalli - 10

Tuomarin kommentein: "Eihän se sun koirasi osaa oikein mitään :D" Ei vaan jatkoi kyllä, että hienoa työtä kokonaisuudessaan. Sepä se. Treeneissä on kai käytävä kaikki pohjamutia myöten läpi, jotta kokeessa voisi onnistua ;)

VIDEO kokeesta


Kaiken kaikkiaan huimat 315,5p KP ja Luokkavoitto. Raw kyllä osaa yllättää <3 Sai taas kaikki viime viikkojen pahat tekonsa anteeksi tällä <3 Se taitaa kyllä tietää miten naisten sydän sulatetaan.. ;) Ei vaan on se niin mainio kisakoira <3 Enpä olisi ikinä uskonut, että se korkkaa EVL tällä tyylillä, mutta toisaalta siitä kun ei koskaan tiedä ;)


Jotta koepäivä olisi täydellinen niin Tanja ja Tara tekivät myös hienon VOI1 293p. KP ja Luokkavoitto! Aika huippua, ihan liikutuin kameran takana sitä seuratessa!

lauantai 10. tammikuuta 2015

Vaikee löytää, kun ei tiedä mitä etsitään. Vaikee suunnistaa, kun ei nää yhtään mitään.

Brendan ajatteleminen ja puuttuminen arjesta saa vaan aika ajoin kyyneleet silmiin. On asioita, joita on vaan kohdattava, vaikka  ne tekisi kuinka kipeää tahansa. Myös Ricon käytös on Brendan lähtemisen jälkeen muuttunut, johtuuko se enemmän mun ikävästä vai siitä (Ricosta) itsestään. Se vahtii meidän asuntoa ja pihaa jotenkin tiukemmin ja määrätietoisemmin kuin aiemmin. Haukku ja murina irtoaa tuon tuostakin pienimmistäkin asioista. Rico tuntuu stressaantuneemmalta, sitä näyttää ahdistavan yksin jäämisetkin taas enemmän.  Se on vienyt Rawn nukkumispaikan mun jaloista ja nukkuu mielellään itse siinä.. Ei aavistustakaan miten koirat kokee lauman jäsenistä luopumisen, mutta onhan Rico elänyt koko elämänsä mulle tulemisen jälkeen Brendan kanssa. Ricolle eroahdistuskoirana kuitenkin tutut rutiinit ja tavat on yksi peruspilari, että sen maailma pysyy kasassa. Brendan puuttuminen on varmaan tavallaan yksi tuttu ja turvallinen pala pois sen elämästä. Eiköhän aika korjaa meidät jälleen. Minäkin sain lopulta itseni lääkärille ja toivotaan nyt että tämä koko syksyn ja talven sairastelukierre saataisiin lopulta loppumaan ja saisin taas kuntoa kohoamaan edes sille tasolle, missä se on ollut.

Raw kanssa ollaan yritetty tokoilla ahkerasti. Kovasti koekuumetta pukkaisi ja niin olisi syytäkin jos yhtään mielii edes harkita saavansa tuloksia SM:iin kasaan. Tosin tällä hetkellä tuntuu kovin utopistiselta ajatukselta, että saatasiin edes 1-tulokset kasaan, niin loistokkaasti on treenit menneet. Ohjattu ei vaan ota onnistuakseen. On kokeiltu vaikka ja mitä, mut Raw vesittää mun hyvät suunnitelmat kerta toisensa jälkeen ja keskikapulalle on niin turhan helppo päätyä. Ja kyllähän ne kaaret sieltä aukee, mutta kun se ensimmäinenkin toisto pitäisi saada onnistumaan. Tuo hahmottaminen on vaan jotenkin niin vaikeaa ja koira voi lähteä mitä ihmeellisimpiin suuntiin. Tunnari lähti silloin aiemmin paranemaan, mutta nyt luisutaan persmäkeä alaspäin ja kovaa. Kovin epävarma olo alkaa olla itsellä siitä, mistä tää kaikki johtuu. Mä en enää edes suostu analysoimaan. Tekemisissä ei oo mitään järkeä, eikä mitään logiikkaa. Se joka näkee sen tänään, sillä ei ole aavistustaan siitä mitä se on huomenna, saatikka mitä se oli eilen. Nyt vaan yritän itse pysyä mustavalkoisena. On hyvä ja huono suoritus, ei mitään siltä väliltä. Ja onhan noita toimimattomia pikkupalikoita niin kovin paljon. Niinkuin perusasennot, paikalla olot, jätöt, kaukot.. Mutta koskas niitä ei olisikaan ;)