perjantai 30. joulukuuta 2016

Joulun aikaa

Joulua vietettiin perinteiseen tapaan pohjoisen suunnalla ja tälläkin kertaa lumen keskellä. Koirat on saaneet lenkkeillä vapaana metsässä ja jäällä. Pakkasin kaiken varalta mukaan Roverille pidemmän liinan (jota ei olla hetkeen tarvittu enää etelän huudeilla), mutta tyyppi oli niin hyvin kuulolla, ettei liinalle ollut mitään käyttöä. Pohjoisen päättymätön vapaus ei vienyt miestä mennessään. On se ehkä sittenkin bordercollien verta ;) Kyllä meidän yhteinen alkutaipale olikin välillä kovin tuskainen ja kivinen. Meinasi usko loppua, että niinköhän tästä pennusta ikinä taipuu mulle yhteistyökykyistä koiraa. Mutta on siitä taipunut, pikkuhiljaa mun arvo on kasvanut ja meidän yhteistyö on alkanut rakentua pala palalta. Näitä portaita on hyvä kiivetä yhdessä ylöspäin.

Rover oli jopa rasittava välillä lenkeillä pyöriessään ja hyppiessään mun edessä ruinaten lumen heittoa. Kyllähän se juoksi ja rälläsi, mut enpä olisi uskonut, että tuo pentu tulee oma-aloitteisesti pyytämään multa tekemistä - kun tarjolla ja vapaus ja Ricon seura. Ihmeitä tapahtuu, ainakin joskus satunnaisesti, mielenhäiriössä.

Ricolla meni myös vähän kovaa. Se innostui aina huutamaan Roverille ja "hyökkäili" sen kimppuun haukkumisen kera. Jyräsi Routa pois tieltään jne. Mutta tuo hullu bordercollie tuntui vain nauttivan moisesta menosta. On se hyvä, että sillä on luonnetta kestää kelpien leikkejä ja hyvä, että Rico on itse riittävän fyysinen kestääkseen Roverin leikit :D Vähän Ricon ilmeitä ja "pirun parta" ikuistettuna. Aika epätarkkoja ovat, mutta oli pakko kasata ne tähän ;)

En saanut kuvaa Ricosta huutamasta hampaat esillä
tämän parran kanssa :D

Roverilla tuli myös täyteen kokonaiset 6kk. Tyypille on kertynyt painoa 15kg ja säkäkorkeus alkaa tavoitella Ricoa eli noin 52-53cm. Kasvu tuntuu nyt onneksi vähän edes hidastuneen, parin viikon takaa paino oli samoissa lukemissa.



Kun oli rällännyt riittävästi ulkona hiivittiin salaa sohvalle ottamaan päikkärit :D

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Pikkujouluja ja lekurireissua

Olisi niin kovin paljon kirjoitettavaa, muttei millään ehdi aina kaikkea päivittää. Pitäisköhän mun ottaa sellainen lyhytsanaisempi lähestymistapa?

Viime viikonlopuna käytiin Lempäälässä noiden kujelopentujen pikkujouluissa. Paikalla oli kaikki kuusi siskoa ja Rover ainoana uroksena. Olihan se jo selvästi isompi siskojaan, mutta taitaa tällä hetkellä olla veljistäänkin suurin. Syötiin, juteltiin ja pienesti treenattiinkin. On noissa paljon samoja ominaisuuksia, mutta jokainen on silti niin omanlaisensa. Rover ei selvästikään ole ollut pentueen helpoin koira, mutta en mä sitä vaihtaisi pois mistään hinnasta, -vaikka osa siskojen ominaisuuksista houkuttelevammalta vaikuttaakin ;)
"Jos katse voisi tappaa :D" Vasemmalta: Rover, Love, Tina, Nila, Kulo, Metka, Popa ja Maili
@Katri Mure


Vieraaseen halliin meneminen oli Roverille taas todella vaikeaa hajumaailma vei mennessään ja kiihtyi haukkumaan ja piippaamaan. Tuo halliin meneminen saa kyllä tutuissakin halleissa kiihtymisen aikaan. Itse treeniosuuteen se pystyi keskittymään jo aika hyvin, alussa tosin ääni tuli mukaan tekemiseen. Halli tuntui jotenkin pienelle ja ahtaalle jo meille :D Rover alkaa olla sen verran isompilinjainen menijä, että seinät ahdistaa hetkessä.
@Katri Mure
Range Rover kiihdyttää ;) @Katri Mure

@Katri Mure


Tässä matkalla Rover on ehtinyt katkoa ylämaitokulmurinsa ja eihän ne enää katkeamisen jälkeen kovinkaan halukkaasti lähtenee liikkumaan, joten oli pakko käydä näyttämässä niitä lekurissa. Olihan sekin tuon kaverin kanssa keikka. Treenikaverit luonnehtii Roveria flirttailijaksi ja taitavat olla äärettömän oikeassa. Ensin mentiin eläinlääkäriaseman ovesta sisään hallitusti ja harjoitellun mukaisesti, mutta sen jälkeenhän se sisäänmeno on suoritettu ja alkoi pienimuotoinen rodeo. Siinä kun lopulta saan tuon rodeohevosen rauhoittumaan, niin se flirttailee minkä ehtii kaikille hoitsuille. Jep. Ja ne kaikki näyttää vielä olevan vallan ihastuneita mokomaan flirttalijaan. Hampaiden tilanne todetaan sen verran huonoksi, että ne on poistettava. Kun haen koiraa operaatiosta, hoitaja tuo Roveria mulle ja poistumme klinikalta saatesanoin: "Hei hei muru :)" Toki tähän liittyy huolenpitoa ja minun muistuttelua miten pidän Roverista parasta mahdollista huolta. Miten niin flirttailija? :D
Joku oli aikamoinen sylikoira ekaa kertaa elämässään lekurireissun jälkeen <3

Nyt ollaan paranneltu suuta ja Rover on ollut todella raivostuttava, koko aika hereillä ja puremassa tai syömässä jotain ei toivottavaa. Eikä niitä luitakaan nyt ole voinut antaa.. En tiedä siksikö kaikki pitäisi saada syödä ja purra.. Tänään käytiin ulkoilemassa kunnolla, jotta tyhmäilyt jäisi vähän vähemmälle. Ensi viikolla meillä onkin edessä Roverin ensimmäinen joulureissu pohjoiseen. Jännää, toivottavasti se osaa käyttäytyä! :D

Herra kelpie on päässyt hallille Roverin treenien siivellä välillä aksahumppailemaan ja ehkä moisesta aktivoinnista innostuneena alkanut taas puuhailla yksin ollessaan. Yksi päivä se oli avannut telkkarin ja piilottanut kaukosäätimen. Siinä sitä sitten kuumeisesti etsin ennen kuin löysin salaisen piilopaikan. Huomasin myös naapuritaloyhtiössä tehtävän ikkunaremppaa ja jo sekin voi olla äänineen Ricon puhailulle laukaiseva tekijä. Kun vain jokin muuttuu, niin ahdistus nostaa päätään. Ikuinen ongelma joka ei vaan poistu koskaan kokonaan. Toivon mukaan Roverista tulisi edes tasapainoisempi yksinolija.
Lisää kuvateksti
Rico poseeraa kauniissa lumisessa maisemassa..
"Noh se siitä, sieltä se urpo tulee ja pilaa komean kokonaisuuden.." T:Rico
Huomaan Ricon ilme :D
"Pieni" kuriton bc ihan oma itsensä :D




sunnuntai 4. joulukuuta 2016

"Hakenu näkemystä mun meininkini taa"

Roverin kasvutahti on ollut aika hurja. Ja taitaapa olla kirinyt kiloissa kärkeen sisaruksissaan. Viiden kuukauden merkkipaalun aikoihin käytiin ihan kunnon vaa ´alla tarkastamassa paino ja se huiteli jo 14,6kg - on siis isompi kuin Rico tai Raw samassa iässä. Mutta on jotenkin tosi "täyden" oloinen, ei ollenkaan sellainen rimpula, niinkuin pennut usein on. Mutta kyllä mä silti hiljaa mielessäni toivon, että tuo kasvutahti alkaisi hidastumaan, eikä päädyttäisi minnekään jättiläismittoihin.

Rover on tuntunut koko aika kivemmalta, vaikka ilkikurinen ikä alkaa painaa päälle. Tykkään siitä silti vain koko aika enemmän.  Yleensä ne pikkupennut on ihmisistä niin ihania. Mä taidan olla vähän toista mieltä, tai sitten mulle on sattunut se kaikista kamalin pentu! Nyt kun yhteistä kieltä ja ymmärrystä alkaa olla enemmän, niin kaikki tuntuu helpommalta. Onhan Rover vielä aika haastava tietyissä asioissa ja ehkä tuon ikäisen kuuluukin olla ;)

Tässä vähän viimeaikaisista puuhasteluista koostetta - ROVER 4,5kk - 5kk
Puhelimella ei taida näkyä, mutta koneelta kylläkin.
Sitten kasasin itselleni ihan samoista jutuista pidemmän pätkän, - johon voin itse palata analyyseineni myöhemmin. ROVER 5KK (pidempi pätkä)
Tässä vielä yksi vanhempi video, joka ei ole tainnut täällä olla. Hyvin paljon samoja juttuja tässäkin. Ainut lisä taitaa olla nuo seuraamiskokeilut, joiden kanssa olen ehtinyt jo saada läjän harmaita haituvia, mutta eiköhän ne sieltä joukkoon sulaudu. Tekiskö niin vai näin, kun pää pyörii ja mikä tapa nyt sit oliskaan paras, jotta kouluttais mahdollisimman vähän pieleen. ROVER 4,5kk

Se on jännä juttu tuo kouluttaminen. Ensin sitä tietää, ettei tiedä. Sitten kun tietää vähän jostain, luulee tietävänsä kaiken. Kunnes tietää vähän lisää, niin tajuaa miten vähän sitä tietääkään :D Roverin kanssa olen ennenkuulumattoman paljon puntaroinut eri vaihtoehtoja ja näkökulmia. Oma näkemys alkaa olla kuitenkin vahvistunut matkalla, mutta asioita voi silti kyseenalaistaa - jopa niitä omia näkemyksiään ;)

Tänään haettiin jälleen uutta näkemystä Korrin Suskin opissa. Paljon on tullut käytyä tokokoulutuksissa, muttei niinkään pk-puolen kouluttajien opissa, niin uusia näkökulmia oli tosiaan luvassa.  Treenit oli hyvin mielenkiintoiset. Tiettyjä tuttuja asioita, jotka ovat jääneet odottamaan omaa aloitusaikaansa ja tiettyjä asioita joissa mun oma totuttu toimintatapa keikautettiin täysin päälaelleen. Ihanaa tehdä töitä - ei niinkään liikkeiden - vaan sen kaiken muun kanssa. Roverin kanssa aloitettiin aloitusten työstäminen, koiran oma-aloitteisen aktiivisuuden rakentaminen ja leikkiminen uudella tavalla. Hammaskaluston vaihtuminen on vaan parhaillaan menossa ja leikistä näyttää tulleen sellaista mälväämistä ja sylissä roikkumista. Puhuttiin myös, että voisi hetkeksi pistää leikin tauolle ja ottaa sitten myöhemmin taas käyttöön.  Toisaalta olisi kiva saada "leikittyä" nuo tiukassa istuvat yläkulmurit pois päiviltä, mut aika turvoksissa näyttää ikenet olevan, niin en tiedä miten kivalta se tuntuu..  No, mutta meidän treeneistä koulutukseen liittyen myöhemmin  luvassa lisää tekstiä.