lauantai 25. toukokuuta 2013

Silmästä silmään

Rico on laitettu nyt parina päivänä peräkkäin kohtaamaan pelkonsa suoraan silmästä silmään. Kevät on tuonut nuo kamalan vaaralliset lapset laumoittain ulos leikkimään, pelaamaan ja huutamaan.. Ollaan saatu kammotusta purettua hyvin, kun lapsia on joka puolella ja ollaan päästy lenkkeilemään niiden ohi, ilman että kukaan olisi "hyökännyt" Ricon kimppuun. Eilen "takapihalla" oli yksin suhteellisen rauhallisen oloinen tyttö leikkimässä, joten ensin Raw koekaniiniksi - miten tyttö käyttäytyy koiran tullessa kuvioihin. Touhusi niin hyvin omiaan, tuoden kuitenkin hyvää häiriötä juoksentelemalla välillä paikasta toiseen - että selvitti testin ja ei muuta kuin Rico ruokakuppeineen kehiin ;) Ruokakuppi oli niin suuri juttu, että Rico pystyi sulattamaan häiriön loistavasti lähtötilanteen huomioon ottaen. Tehtiin kiertoseuraamista, kaukot ja ruutu ja palkatta vielä!! Olihan meillä se superpalkka ;) 

Eilen toistui taas samanmoinen häiriö vähän vahingossa ja saatiin  tehtyä siedätystä vielä päälle. Onneksi mä en ihan kaikkia "lapsihyökkäyksiä" huomannut, pysyi oma pää ainakin balanssissa. Tosin hurjasti epätarkkuutta tuli tekemiseen mukaan, mutta parempi että tarjoaa aktiivisesti jotain, kuin että uppoaisi passiivisuuteen. Mutta täytyy sanoa, että Iso R yllätti minut niin positiivisesti. Se pystyi, kykeni ja toimi. Raw:lla oli vuorossa vuorostaan onnistunut tunnari päivä. Tuntuu, että väsyneenä ei jaksa keskittyä tähänkää liikkeeseen kunnolla. Seuraamista tehtiin häiriköitynä - kiitos pätevälle häirikölle ;) Hitsi, se pikkukoira on alkanut painaa yhä enemmän. Pitänee seuraavaksi totta tosiaan puuttua siihenkin, mutta kun paikan ja päänkin kanssa käydään keskustelua vielä.. Seuraavaksi Raw katseli noutokapulaa silmästä silmään.. Silmä on niin kiinni siinä, että huh. Saas nähdä nouseeko se pää sieltä koskaan omaehtoisesti. Tosin tuntuu, että moinen kyylääminen rauhoittaa nostoa kauniimmaksi, koska kapulalle mennään omassa meditaatiotilassa. 

Viime viikonloppuna kisattiin Ricon kanssa agilityssa tän vuoden toiset kisat. Tuplanollat ja hyl. Koira liikkui jokseenkin huonosti. Viimeisellä radalla tuntui hyytyvän ihan täysin. Asiaa olen omassa päässä tainnut analysoida niin paljon, etten enää enempää edes jaksa juuri nyt. No olihan tuossa päivässä hyvääkin, pakka pysyi kahden radan verran kasassa - kisaamattomuudesta ja vähäisestä treenistä huolimatta. 
 @ Emmi Jämsä

@Emmi Jämsä

Maanantaina korkattiin Vepekausi -lopultakin. Ai, miten mieli lepää siellä rannassa veden äärellä mukavassa seurassa.. Kaikkihan me se tiedetään, miten pienillä asioilla onkin suuren suuri vaikutus. Vasta rantaan päästyäni tajusin, miten olen koko pitkän talven tajuamattani kaivannut tätä kaikkea. Pieni mustavalkoinen oli niin tohkeissaan vedestä ja veneestä, että leikkiminenkin jäi välillä toisarvoiseksi niiden rinnalla. Onkohan yksi uusi vesipelastaja syntynyt? Rico sai myös käydä rannassa fiilistelemässä.

Loppuun vielä matkan varrelta kasaantuneita videoita: 

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Mitä odotimmekaan me huomiselta? Mitä sen kuormaan lastattiin?

Me saatiin pohjoisen vieraita meidän iloksemme muutamaksi päiväksi ja oltaisiin pidetty niitä pidempäänkin, jos olisivat ehtineet viipyä. Koirat sai myös samalla muutaman treenivapaan päivän, joka oli varmaan ihan paikallaan. Tosin Brenda rautarouva ihan epähuomiossa taisi joutua lenkkeilemään normaalia enemmän. Mutta kyllähän rautarouvat jaksaa.. Mummon alkuviikon ohjelmassa oli hammaslääkäri käynti, joka vähän meinas jännittää, kun noita ikävuosia ehti huhtikuun puolella kertyä jo 14 kunnioitettavaa vuotta. Helpotus oli suuri, kun eläinlääkäristä soiteltiin, että koiraa voi tulla hakemaan, oli heräillyt jo vähän.. Sieltä se hoiperteli minua vastaan ja mietin, että oliskohan fiksuinta kantaa se toimistolle, mutta mitä sitä turhaan! Ulos päästyään mummo tuhahti pari kertaa ja pisti niin tehokkaasti tassua toisen eteen! Että mikä rauhoitus..? Minua neuvottiin laittamaan koira nukkumaan  vedottomaan paikkaan ja seuraamaan, että se pysyy elävien kirjoissa. Eikä se suostunut nukkumaan silmäystäkään koko loppupäivänä, vasta illalla se suostui luovuttamaan väsymykselle ja antaa yöunien viedä. Aikamoinen tätikoira, eihän tuota taida moiset operaatiot paljon hetkauttaa - sisu vaan kasvaa entisestään!

Vaikka matkanteko voi välillä alkaa väsyttämään, niin periksi ei anneta
- Ei ainakaan ennen kun on syöty vielä kerran!


Eilen käytiin tokoilemassa. Pää ja sydän on niin täynnä tukahtuneisuutta, olkoonkin sitten niin. Treeni oli kuitenkin lopulta hyvä. Kaksi kehää. Raakikselle kapulajumin purkua, tosin hieman toivotonta taisi olla, mutta en jaksanut pahastua siitä - kyllä siihen keinot vielä löytyy ja palikat loksahtaa paikoilleen. Se on vain pieni asia, jonka voi purkaa treenillä, kun kaiken muunkin vois..
Paikalla olot oli hyviä, eikä paineistunut toisten koirien palautteluista, mikä on tosi hieno juttu.

Tänään aamulenkin jälkeen oli pakko päästä tekemään muutakin kun noita AVO liikkeitä ja käytiin tossa kauemmalla "hiekkatakapihalla". Ruutu oli todella hieno ja paikka aika bueno takalaidalla. Merkille haki myös hyvällä asenteella, tosin ne on vähän sinnepäin :D Vaikka luulen, että ne saa sellaisia toistaiseksi ollakin. Tajusin myös, ettei ikuna olla tehty kokonaisena liikkeenä VOI ruutua ja nyt tehtiin. Kehuin matkan varrella, että itsevarmuus säilyy mukana. Joo ja sehän sujui. Tosin häiriön sieto on tässä olematonta ja nimenomaan eri kentät, erilaiset kaltevuudet, kartioit, roskat, puut ym. on niitä ongelmallisia. No kun ruutu oli loistava, niin tänään oli sitten tunnarin vuoro olla hukassa, loppuun siis kunnon hetsattu pentutunnari ja näytti jo paremmalta. Raw on vaan ollut jotenkin tosi veltto, lämpötilan nousu verottaa varmaan oman osansa -tai sitten tarvis vaan pitää pään nollaus päiviä nyt vähän enemmän.


Ai niin ja mielenkiintoinen huomio niistä Raw:n kummallista makuista, mitä tuli esille viime viikonlopun kokeessakin. Se makaa ihan vapaaehtoisesti ja rennossa olotilassa etuset alle vedettynä. Hassua, onkohan se vaan rento kaveri vai onkohan tuohon jokin muu syy..?





lauantai 4. toukokuuta 2013

Maailma on tehty meitä varten!

@Hanna


Pieni lappuhaalaripoika vietiin toiseen viralliseen TOKO kokeeseensa. Paitsi eihän se sitä tiedä - se luulee kisanneensa jo monen monta kertaa ja ihan maailmanmestaruuskisoja myöten - ja niinhän se oikeastaan onkin :D Mutta nää on näitä juttuja, joista jää virallisia merkintöjä historiaan.

Tuomarina meillä oli Pirkko Bellaoui. Jokainen  piste piti ansaita ihan oikeasti ja mitään ei annettu anteeksi. Lopputuloksena tarkan arvostelun alla oli AVO1 176,5p ja luokkavoitto. Se meidän oma maailmanmestaruus vaan jaettiin jo kehässä - Tavoitteena oli mennä pitämään hauskaa ja ottaa kehä haltuun ja kivaa meillä olikin. Väitän myös, että saatiin kehä haltuun. Oma jännitys on laskenut Raw:n kanssa tosi paljon. Sen kanssa on vain niin helppoa olla kehässä ja luotan siihen päivä päivältä enemmän. Voi ihanuutta <3 

Koe osa-alueittain:
Paikkamakuu 9,5 - Unohdin muuttaa omaa paikkaani koiralle otollisemmaksi ja laskeutui vinoon ja kääntyessä lonkalle olikin tosi vinossa - muuten oli maannut hyvin.

Seuraaminen - 8,5  - Annoin tosi rauhalliset ja maltilliset seuraamiskäskyt ja saatiinkin pomppiminen aika minimiin. Oli kuulemma todella kaunista, mutta niistä pienistä pompuista ja painamisesta pisteitä pois.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9 - varmaan siitä piste, että mun kävellessä taakse putosi hieman lonkalle.
Luoksetulo - 7 - Annoin suullisen käskyn lisäksi käsiavun ja perusasentoon tultaessa myös pieni käden liikautus mukana (luulin, ettei tätä viimeistä edes tulkittais lisäkäskyksi, mutta niin vaan ;))

Seisominen seuraamisen yhteydessä - 9 - kadotti kontaktin ja katsoi yleisöön seuraamaan lähdettäessä (kokeen ainut pahempi(?) moka Raw:lta) ja perusasento meni jumitukseksi. Olisko vaikutusta ollut mun vahvalla ajatuksella: "älä ennakoi istumista!"

Nouto - 9,5 - Kerroin ennen liikkeen alkua, et nyt tehdään nätisti ja lähtikin hieman varoen.. ja silti tassut edellä kapulaan (mutta aika siivosti kuitenkin). Loppuasentoa haettiin hieman.
Kaukot - 9 - Teki kaikki vaihdot ja pysyi paikallaan, mutta asennot hieman epäpuhtaita. Veti maahan menoissa tassuja alle ja istumisissa ei ollut ihan täysi ryhti. Luulen, että tähän vaikutti nopea liikkeen koemaiseksi kasaaminen ja alla oleva palkattomuus. Ei ollut vielä täysin varma liikkeestä, mutta hienosti suoritettu - treenimäärän huomioiden. 

Estehyppy -9 - Oltiin esteen edessä turhan aikaisin ja ehti jumittaa siihen hieman. Olisi pitänyt pyörähtää kerran ympäri ja uudestaan perusasentoon. Lähti ja hyppäsi kuitenkin, mutta ei vapautuneesti. Istui aivan esteen taakse, mutta pääsi hyvin takaisin paikoiltaan (onneksi pyysin yhden laudan pois ;D)

Kokonaisvaikutus - 10 - Jee, iloista menoa! Samaa mieltä :)

Tämä kantaa taas pitkälle. Ihana Raw <3 




torstai 2. toukokuuta 2013

Nuorten koirien TOKOrinki

@Hanna Toivola

Aiemmin kirjoittelin äkkilähdöstä Uudenmaan nuorten koirien TOKOringin näyttökokeeseen. Tänään oli tullut sähköpostia päätöksestä ja vaikka en asiaa ole mitenkään jännännyt, niin sähköpostin avaamisvaiheessa saattoi vähän jo jännittää.. Eipäs tarvinnut kauan jännätä mun "pikkubc:n" nimi osui silmään heti listalla ensimmäisenä, eli TOKOura jatkuu iloisin mielin eteenpäin ringin jäsenenä!
Meidän luottamus asenteen voimaan palkittiin. Arvostelun kohteena oli kokonaisuus, koiran ja ohjaajan yhteistyö sekä koiran iloisuus kehässä. Arvostelu meidän suorituksesta kuului näin: "Hyvä tiimi, suhde kunnossa. Temppuilua kehässä turhan paljon, koira ei tarvitse sitä. Koira teki iloisesti ja oli motivoitunut." Voi mun pieni Raw <3