lauantai 25. toukokuuta 2013

Silmästä silmään

Rico on laitettu nyt parina päivänä peräkkäin kohtaamaan pelkonsa suoraan silmästä silmään. Kevät on tuonut nuo kamalan vaaralliset lapset laumoittain ulos leikkimään, pelaamaan ja huutamaan.. Ollaan saatu kammotusta purettua hyvin, kun lapsia on joka puolella ja ollaan päästy lenkkeilemään niiden ohi, ilman että kukaan olisi "hyökännyt" Ricon kimppuun. Eilen "takapihalla" oli yksin suhteellisen rauhallisen oloinen tyttö leikkimässä, joten ensin Raw koekaniiniksi - miten tyttö käyttäytyy koiran tullessa kuvioihin. Touhusi niin hyvin omiaan, tuoden kuitenkin hyvää häiriötä juoksentelemalla välillä paikasta toiseen - että selvitti testin ja ei muuta kuin Rico ruokakuppeineen kehiin ;) Ruokakuppi oli niin suuri juttu, että Rico pystyi sulattamaan häiriön loistavasti lähtötilanteen huomioon ottaen. Tehtiin kiertoseuraamista, kaukot ja ruutu ja palkatta vielä!! Olihan meillä se superpalkka ;) 

Eilen toistui taas samanmoinen häiriö vähän vahingossa ja saatiin  tehtyä siedätystä vielä päälle. Onneksi mä en ihan kaikkia "lapsihyökkäyksiä" huomannut, pysyi oma pää ainakin balanssissa. Tosin hurjasti epätarkkuutta tuli tekemiseen mukaan, mutta parempi että tarjoaa aktiivisesti jotain, kuin että uppoaisi passiivisuuteen. Mutta täytyy sanoa, että Iso R yllätti minut niin positiivisesti. Se pystyi, kykeni ja toimi. Raw:lla oli vuorossa vuorostaan onnistunut tunnari päivä. Tuntuu, että väsyneenä ei jaksa keskittyä tähänkää liikkeeseen kunnolla. Seuraamista tehtiin häiriköitynä - kiitos pätevälle häirikölle ;) Hitsi, se pikkukoira on alkanut painaa yhä enemmän. Pitänee seuraavaksi totta tosiaan puuttua siihenkin, mutta kun paikan ja päänkin kanssa käydään keskustelua vielä.. Seuraavaksi Raw katseli noutokapulaa silmästä silmään.. Silmä on niin kiinni siinä, että huh. Saas nähdä nouseeko se pää sieltä koskaan omaehtoisesti. Tosin tuntuu, että moinen kyylääminen rauhoittaa nostoa kauniimmaksi, koska kapulalle mennään omassa meditaatiotilassa. 

Viime viikonloppuna kisattiin Ricon kanssa agilityssa tän vuoden toiset kisat. Tuplanollat ja hyl. Koira liikkui jokseenkin huonosti. Viimeisellä radalla tuntui hyytyvän ihan täysin. Asiaa olen omassa päässä tainnut analysoida niin paljon, etten enää enempää edes jaksa juuri nyt. No olihan tuossa päivässä hyvääkin, pakka pysyi kahden radan verran kasassa - kisaamattomuudesta ja vähäisestä treenistä huolimatta. 
 @ Emmi Jämsä

@Emmi Jämsä

Maanantaina korkattiin Vepekausi -lopultakin. Ai, miten mieli lepää siellä rannassa veden äärellä mukavassa seurassa.. Kaikkihan me se tiedetään, miten pienillä asioilla onkin suuren suuri vaikutus. Vasta rantaan päästyäni tajusin, miten olen koko pitkän talven tajuamattani kaivannut tätä kaikkea. Pieni mustavalkoinen oli niin tohkeissaan vedestä ja veneestä, että leikkiminenkin jäi välillä toisarvoiseksi niiden rinnalla. Onkohan yksi uusi vesipelastaja syntynyt? Rico sai myös käydä rannassa fiilistelemässä.

Loppuun vielä matkan varrelta kasaantuneita videoita: 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti